Mikä lasketaan itsetuhoisuudeksi? Entä viiltelyksi? Onko kynsisaksilla ihon raapiminen viiltelyä, jos siitä syntyy arpia, jotka eivät kuitenkaan vuoda verta?
Itsetuhoisuus
tyhjä
102168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta kynsisaksilla ihon raapiminen on viiltelyä. Taustalla toki voi olla itsetuhoisia ajatuksia.
Omasta kokemuksesta sanoisin että viiltely helpottaa pahaa oloa ja ahdistusta.
ehkä en sitä suoranaiseksi viiltelyksi laskisi jos verta ei tule, jokin sen esiaste se voisi olla. mutta viiltelyä ei lasketa itsetuhoisuudeksi, jos ajattelu ei ole itsetuhoista ja viillot pysyvät pinnallisina. itse viiltelin kolme vuotta sitten, laskin silloin eräänä iltana kuinka toisessa ranteessa oli liki 20 rantua. syvimmät arvet erottaa vieläkin - kolmen vuoden kuluttua - vaikka en edes syvälle viiltänyt, ihan millin parin verran vain. että ei se kannata. pahenee vain. ja siitä on vaikea päästä eroon.
Miten se tarkalleen "helpottaa oloa", kun satuttaa itseään? Joku masokismin muoto...?
se helpottaa kun saa henkisen tuskan purettua fyysiseksi. Fyysistä kipua on niin paljon helpompi sietää. Sen tietää että se kestää vain hetken. Henkinen kipu ei lähde hetkessä. Hetkellisesti viiltely helpottaa. Siksi siihen jää koukkuun. Voi kekittyä siihen fyysiseen kipuun, pääsee irti polttavasta tuskasta joka kaivertaa sisällä pään, edes hetkeksi.
Sitähän se on, kun on henkisesti paha olla on pakko viillellä että saa purettua pahaa oloa fyysiseskis kivuksi.
Tosin seuraavana pivänä kaks kertaa pahempi olo niitte jälkien takii. Ja muitten ihmisten syyttelyn joutuu kestämään jos vahingossa sattuvat ne näkemään.
Ja nyttemmin kun on siitä päässyt yli ja eroon harmittaa nuo ikuiset arvet jotka eivät katoa...
Tosin kokoaika saa vähän olla varpaisillaan ettei "lankea" vanhaan tottumukseen.
mitä häpeämistä on vanhojen viiltelyjälkien arvista...? minä en ainakaan häpeä niitä, minun mielestä se laittaa ihmiset ajattelemaan kuinka vaikeaa jollakin on joskus ollut. en peittele käsiäni tai jalkojani, mutta en myöskään esittelekään niitä. jos joku näkee jäljet niin nähköön...liian kauan olen peitellyt ahdistuneisuuttani ja masennustani että nyt saa riittää. ja vielä kirjoittajalle vastaukseksi että; viiltely ei ole itsetuhoisuutta jollei ajattele samalla että haluaa satuttaa itseään todella pahasti. viiltely on jossain muodossa "ahdistuksen lievittämistä", jos sen itse kokee sellaisena. mutta kun siihen alkaa liittymaan kuolemanajatukset, voi olla syytä miettiä vähän että mitä onkaan tekemässä. mutta asiasta kolmanteen; ei ole hyvä viiltää, ei vaikka se helpottaa hetkeksi. itse olen jo päässyt sen yli, koska sain kerrankin ahdistusta lievittävät lääkkeet, nyt on paljon parempi olla, voimia kaikille kevääseen!
Minua jäljet ei haittaa koska kukaan ei ole niitä näkemässä. Onneksi minulakin on jo paremmin enkä ole viillellyt varmaan vuoteen.
Hyvää kevättä myös sinulle.
Kun ihmiset ei tunnetusti tajua sitä että jolla näitä jälkiä on on kokenut ehkä kovia. Heti alkaa haukunta ootko ollu niin tyhmä jne.
Kokemusta on liikaakin noista.
Tähän mennessä yksi ihminen on ymmärtäväisesti suhtautunut.
Mutta samahan tuo on vaikka ketä haukkuisi, se ei lannista minua enää.
Viillä siltä valtimo auki.
Huomennakin kävelen ilman maskia Triplassa eikä kiinnosta sosiaaliset paineet.