Olenpas tässä lueskellut noita juttuja täällä palstalla, ja musta tuntuu suunnattoman hirveältä, että 10-14 ikävuoteen olevat lapset juttelevat seurustelemisesta ja stressaavat siitä jos poikakaveria ei löydy. Itse ainakin vielä tuonne 11 vuotta ja risat -ikään asti leikin vielä barbeilla! Vasta 7-luokalla tuli ensimmäinen ihastukseni, ja en siitäkään stressanut mtn seurusteluhömppää, vaan sitä poikaa oli vain niin kiva katella. Yläasteikäisenä keskityin vielä kouluun, sillä se tuntui mielestäni järkevältä. Itsesiassa mielestäni seurustelu vielä ennen ysiluokkaa tuntui melko tyhmältä, koska tajusin silloin, ettei tämän ikäisen vielä kuulu harrastaa sellaisia hommia. Ei siinä vielä mitään, mutta se alkoholi ja tupakka!! Ne hommat lähti käyntiin joskus 8-luokalta: kaikki monet luokkalaisemme kokivat ryyppäämisen joksikin aikuistumisen kriteeriksi! Itse pidin tupakointia (ja tupakointia pidän edelleenkin) ja alkoholia terveydelle haitallisena, ja selitin aina kavereilleni, etten juo, koska maksani ei ole kehittynyt, ja alkoholimyrkytyksen vaara on suuri.
Noh, tällä hetkellä olen 18 vuotta, enkä ole ikinä vielä seurustellut enkä suudellutkaan. Ja mielestäni nuori ei voi olla valmis seurustelemaan todellakaan alle 16-vuotiaana, sillä ei silloin voi yksinkertaisesti olla vielä henkisesti valmis. Itse olen sen huomannut, että ehkä vuosi sitten alkoi olla sellainen olo, että voi ottaa vastuuta jostain vakavasta ja vastuullisesta asiasta, kyetä kypsästi huomioimaan toinenkin ihminen suhteessa. En tiedä miten sen sanoisin näille lapsille ja nuorille, että ei niillä hommilla ole kiire! Pitää vain elää lapsuus kunnolla ja täysillä, sillä sitä mahdollisuutta ei tule enää koskaan, lapsuus on kuitenkin niin pieni osa ihmisen eliniästä, ei tarvitse esittää vanhempaa, kyllä sitä sitten vanhetaan kun on sen aika. Muttei se aika ole vielä 13-vuotiaana. Ja se rakkaus-asiakin on sellainen henkisen kasvun kysymys, etten usko rakastumista tapahtuvan alle 16-vuotiaana ainakaan, se voi muuten olla mielestäni vain suurta ihastumista, ei varmasti mitään muuta.
Yks fakta muuten nuorille tosta tupakasta: peruskoulun ja lukion aikana tupakkaa polttamaan alkavat nuoret jäävät helpoimmin riippuvaisiksi tupakkaan, kuin aikuiset. Tupakka tappaa.
Tässäpäs multa torstaipäivän mietteitä, ja pienoista valistustätiasiaa :´D
Ja tämä on sitten vain oma mielepiteeni asiaan, tupakkajuttu on kyllä ihan tutkittu juttu!
~Täti-Moonika~
Noh, tällä hetkellä olen 18 vuotta, enkä ole ikinä vielä seurustellut enkä suudellutkaan. Ja mielestäni nuori ei voi olla valmis seurustelemaan todellakaan alle 16-vuotiaana, sillä ei silloin voi yksinkertaisesti olla vielä henkisesti valmis. Itse olen sen huomannut, että ehkä vuosi sitten alkoi olla sellainen olo, että voi ottaa vastuuta jostain vakavasta ja vastuullisesta asiasta, kyetä kypsästi huomioimaan toinenkin ihminen suhteessa. En tiedä miten sen sanoisin näille lapsille ja nuorille, että ei niillä hommilla ole kiire! Pitää vain elää lapsuus kunnolla ja täysillä, sillä sitä mahdollisuutta ei tule enää koskaan, lapsuus on kuitenkin niin pieni osa ihmisen eliniästä, ei tarvitse esittää vanhempaa, kyllä sitä sitten vanhetaan kun on sen aika. Muttei se aika ole vielä 13-vuotiaana. Ja se rakkaus-asiakin on sellainen henkisen kasvun kysymys, etten usko rakastumista tapahtuvan alle 16-vuotiaana ainakaan, se voi muuten olla mielestäni vain suurta ihastumista, ei varmasti mitään muuta.
Yks fakta muuten nuorille tosta tupakasta: peruskoulun ja lukion aikana tupakkaa polttamaan alkavat nuoret jäävät helpoimmin riippuvaisiksi tupakkaan, kuin aikuiset. Tupakka tappaa.
Tässäpäs multa torstaipäivän mietteitä, ja pienoista valistustätiasiaa :´D
Ja tämä on sitten vain oma mielepiteeni asiaan, tupakkajuttu on kyllä ihan tutkittu juttu!
~Täti-Moonika~
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oot ihana. Fiksut tytöt on ihania. Antasin sulle sellasta kyytiä notta...
kiitti.
Tän viestin kirjoittajaa ihan varmasti vaan vituttaa kun ei oo vielläkään seurustellut/suudellut niin tulee whineemään kun 14v suutelevat ja seurustelevat.
En jaksanu kokonaan tota sun juttuas lukea, mutta pääkohdat ymmärsin. Itseänikin ihmetyttää se miksi joillakin on kiire pariutua jo 10-13-vuotiaina!? Itse en tuolloin suurin piirtein osannut edes itsenäisesti pukea päälleni saati sitten seurustella jonkun kanssa (älkää nyt väärin ymmärtäkö!:) )
Kohta täytän 18, miespuolinen olen... Koskaan en virallisesti ole seurustellut, joskus ala-asteen lopussa oli pientä juttua parin tytön kanssa mutta ei siitä mitään seurannut, koska minua itseäni ei kiinnostanut KYSEISET tytöt. :o
Kesä tulee, olisihan sellainen tyllerö kiva olla, mutta mistä sellasia löytyy? Opiskelen oppilaitoksessa, jossa opiskelee pääosin poikia ja vähän iäkkäämpiä nuoria, joten sieltä ei ainakaan?
Olen tyttö, vajaan vuoden kuluttua 18, enkä oo koskaan seurustellu. Käyn kyllä sellaisissa paikoissa joissa pyörii oman ikäisiä nuoria, joskin aika harvoin.Itsevarmuudestahan se riippuu, sitä multaki puuttuu.
Se voi olla että näillä mua nuoremmilla on nykyään niin suuret paineet aikuistua, että ei ole aika olla pieni. Sitä aikaa ei vaan saa käännettyä takasin vaikka kuinka haluaas.
Eli sitä kai haluan sanoo, että ei saa pitää kiirettä. Jokanen tekee omat päätöksensä ja oppii virheistää aikanaan. Ompaha jotai mistä kertoo lapsilleen.
just :)
Vihdoinkin täältä angstipalstalta löytyy jotain asiallista. Itse olen 17-vuotias poika, kerran seurustellut, eikä sekään ollut kovin pitkä. Nykyään monet ovat alkaneet yleisesti seurustella "vasta" 18 ikävuoden jälkeen. Joten ei se nyt maailmaa kaada jos et ole saanut sitä ensimmäistä suudelmaa vielä tuolloin. Monelle iso kynnys on juuri ollut käydä puhumaan ihastukselle, yllätys, yllästys... Kannattaa siis tutustua ihastukseen kaveriporukan kautta, näin tapahtui minullekin. Joillakin toimii, tai sitten ei.
Kyllä, aikasintaan 15-vuotiaana voi alkaa seurustelemaan, 13-vuotiaana ällötään poika/tyttöbakteereja.
mielenkiintoista että vertaat _omia_ tuntemuksiasi ja kokemuksiasi myös _kaikkiin_ muihin. ihmiset ovat erilaisia, toiset tarpeeksi kypsiä seurustelemaan jo 13 -vuotiaana, toiset vasta joskus 18 vuoden paikkeilla, jos silloinkaan. rakkaus ei toki katso ikää, mutta joku nuori voi tyhmyyttään luulla rakastavansa jotakin henkilöä, koska luulee rakkauden olevan sama asia kuin ihastus. siinä asiassa olen kyllä sitä mieltä, että jos 10 -vuotias seurustelee, se ei välttämättä ole kovin vakavaa, eikä tarvitsekkaan olla...mutta kuitenkin jos tarpeeksi kauan on yhdessä niin kyllä se nuorenkin ihastus muuttuu pikkuhiljaa rakkaudeksi, kuten aikuisillakin.
itse kokeneena tämän sutkoht nuorena aloitetun seurustelusuhteen (silloin 14v, yhdessä vieläkin 19v), ei minulla ole muuta kuin positiivista kerrottavaa. se ei pilannut lapsuuttani vaan enemmänkin pelasti sen.
me molemmat olemme oikeassa, mutta vain puoliksi, kaikki eivät ole valmiita seurustelemaan nuorena, toiset taas sitten ovat.
sen sanon vielä, että toisilla lapsuus loppuu oikeasti lyhyeen, eikä välttämättä syystä että ''mä oon jo niinku 13 vee, eli niinku aikuinen ja mun pitää käyttäytyy niin ja juoda ja kaikkee'', vaan toisille vastuu ym. kertyy aikaisemmin kuin toisille, toiset ajattelee enemmän ja näin tutustuu siihen todelliseen minäänsä jne.
tupakointi ja juominen taas on jokaisen oma typerä valinta, mutta eipä se seurusteluun liity.
no mutta joka tapauksessa tämä oli vain minun mielipiteeni.
Minä olen -89 syntynyt tyttö, ja tämä teksti ei nyt mene aivan samoja latuja, kuin aikaisemmat, vaikka minusta tämän keskustelun aloittajalla (täti_moonikalla siis) on hieno pointti asiassaan.
Itsehän aloitin nämä kuuluisat "seurustelu"-jutut joskus viidennellä luokalla, vai olisikohan kuudennen alkua ollut. Joka tapauksessa olin silloin niin olevinaan, vaikka sen aikainen seurusteluni olikin lähinnä tekstiviestien lähettelyä. Auta armias jos puhelimessa piti puhua, niin menin aivan lukkoon!
Joka tapauksessa tämä suhde yllättäen kaatui nopeasti, olin niin kutsutusti sinkku seitsemänteen luokkaan saakka. Seitsemännellä luokallani aloin seurustelemaan, ja seurustelu suhteeni kestikin melkein kaksi ja puoli vuotta. Lopulta kai tajusin, ettei ollut mieltä jatkaa seurustelua, jossa poikaystävän kanssa viihtyi vain humalassa ollessaan =Ppp. Tämä petti ja löi, mutta mitäs minä niistä. Olin nuori ja syytin itseäni (enkä väitä ettäkö olisin nyt aikuinen, en suinkaan, ehkä vain hieman ymmärtämiskykyisempi). Kuitenkin, eteenpäin. Jätin siis tämän poikaystäväni, sillä on-offia oli ollut jo jonkin aikaa, emme kai kumpikaan oikein osanneet päästää irti, sillä kuitenkin nuorella iällä aloitimme seurustelemaan.
Itse en pidä näitä suhteitani seurusteluna, vaan jonkinlaisena harjoitteluna, ja ehkä - ikävä sanoa - mutta tietynlaisena statuksen tavoitteluna.
Voisin nyt ensimmäistä kertaa eläessäni sanoa seurustelevani. Ehkä siksi, että nykyiseen suhteeseeni mahtuu paljon muutakin kuin vain humalassa sekoilu ja huulen heitto.
Sitten tuohon tupakointiin. Itse aloitin tupakoinnin kahdeksannella luokalla. Voin sen nyt sanoa, että jonkin näköisen aikuisuuden tavoitteluahan se oli, mutta silloin en iki päivänä olisi sitä myöntänyt. Nyt tupakoinnin aloittaminen kaduttaa, mutta minkäs tekee. Lopettaa pitäisi, mutta sen taidan siirtää kesään. Kun kesätyöt alkavat, loppuu minulta tupakointi. Helpompi kai jättää, kun ei ole sitä tiettyä tapaa, että tauolla tupakille ja niin pois päin.
Horisen turhia.
Ristiriitaista kuitenkin, tietyllä tapaa saan tupakointia kiittää monista ihanista ystävistä, joihin olen tupakkanurkalla tutustunut, mutta joille ikinä en muuten olisi puhumaan mennyt. Inhottavaa.
Nefru
Tsemppiä siihen tupakoinnin lopettamiseen :)
eläpä yleistä. jos itse et ollu nuorempana valmis seurustelemaan niin et pysty VAIN sen perusteella sanomaan etteikö muut olisi ittees henkisesti kypsempiä. tiiän montaki pariskuntaa jotka on alottanu seurustelun joskus 14 vuotiaina ja vielä yhessä vaikka ovat ihan mummoja ja pappoja nyt. että lopetappa tommonen yleistäminen.
Joo, mutta nekin jotka on niin nuorelta iältä seurustellu voi olla vaan tavasta yhdessä. Tai sitten ne on tosiaan kasvanu yhteen ja tunteet on syventyny. :>>
Ja lakataanko jooko nuo "eläpä yleistä" jutut. Pakkohan on yleistää, kun ei voi kaikkia mahdollisia nimiä laittaa joka viestiin ja näin olla yleistämättä. Pitäisi ihmisten ymmärtää, että vaikka yleistetään, se ei tarkoita että joka yksilö aivan välttämättä toimii jollakin tavalla. Se yleistäminen vain helpottaa kirjoittamista. =)
Nefru
ei sitä kukaa muu voi tietää ku itse et mihi on valmis ja mihi ei. et iha turha toiste tulla neuvoon onko liian nuori mihinki.
tämähän on siis vain oma mielipiteeni tällaisiin asoihin, ja mites se menikään, öö, että mielipiteistä ei voi kiistellä? Vai kuinka? Ja voisin tuohon kommenttiisi vastata, että onhan ihan hyvä että ihmiset puuttuu toisten asioihin ´tavallaan´. Otetaan esimerkiksi alkoholisti: kaverin, sukulaisen tai tuttavan on pakko puuttua asiaan, että hän parantuisi sairaudestaan. Kaukaa haettua, mutta pätee kumminkin. Ja parempi se tosiaan on mennä niin, että esim. vanhemmat latelee säännöt mitä alaikäinen nuori voi tehdä, vai kuinka? Parempihan se on että vanhemmat puuttuu vaikka lapsensa tupakointiin tai muuhun huimapäiseen touhuun, ja senhän hekin tekevät VAIN JA AINOASTAAN siksi, että he ajattelevat lapsensa parasta. Näin se vain on. Ja esim. virkavalta latelee jokaiselle säännöt, miten täällä toimitaan. Kaikki siis ei ole itse päätettävissä, mutta enhän minä tänne tullutkaan neuvomaan, vaan juuri kertomaan oman mielipiteeni asiaan :)
Kiitos kuitenkin kritiikistäsi :)
noista kommenteista, seuraavanlainen asia. Ymmärrän tavallaan sen, että moni nuori tekee niin kuin tekee, polttaa tupakkaa tai juo mitä sitten keksiikään, jolloin asenne on vähän sellanen et kerranha sitä vaa tässä eletään. Ihan arvostettava juttu, mut sitte tulevaisuutta ajatellen, vaikka paria kymmentä vuotta eteenpäin, elinikänen tupakanpolttaja voi mehdollisesti olla loppuelämänsä hengityskoneessa. Ei oo hirviän mukavaa. Kuitenkin noilta vanhemmilta kavereilta ja tuttavilta kuulee, että miten nopeesti aika on menny, että voi joku sellanen virhe haitata sitten myöhemmässä vaiheessa. Elinikäisten tupakoitsijoidenhan lopullinen haittapuoli on useimmiten ennenaikainen kuolema...
Ehkä oon ite saattanu liikaa funtsia näitä juttuja, mut tämmösii mä oon välillä miettiny :) Ei kait se pahastakaan voi olla. Tämä oli taas kerran sitten oma mieleipiteeni...
Olipas hieno kirjoitus, olen paljolti samaa mieltä kanssasi. Nytkin kun katselee noita ala-asteikäisiä, niin tuntuu kyllä melko kummalliselta että pitää esittää sellaisia pikkuaikuisia. Huvittavana yksityiskohtana muistan, kun seisoin parin kaverin kanssa yläasteen ovella, ja ala-asteen puolelta pyöräili joku 2-3-luokkalainen poika. Tämähän kaatui sitten pyörällä siinä pihassa, ja aivan mahdoton kiroilu! Oikeastaan äärimmäisen huvittavan kuuloista, mutta ikävää. Jokainen on valmis seurusteluun siinä iässä kuin siltä tuntuu, ei siinä mitään standardia ole. Alkoholinkäyttö on täällä hirveän suuressa arvossa, jopa koulussa saattaa olla litkuja mukana. Limsapulloon sekoitettu vaikka ja mitä, ja sitten porukalla on ryypiskelty jossain vessassa. Itse en alkoholia käytä, sehän on laitontakin tässä iässä. En ymmärrä niitä vanhempia, jotka antavat lastensa juoda "kohtuudella", että saisi "harjoiteltua" turvallisesti. Mutta laki on laki, ja sitä pitää kunnioittaa.