Rakkaani käytös muuttui äkisti ja hän haluaa olla omissa oloissaan. Ennen ollaan oltu toistemme tuki ja turva, tuettu kaikessa. Luvattu toisillemme että yhessä setvitään kaikki jutut.
Onhan sillä ollut rahahuolia mut niitsäkin on puhuttu.
Mun ajatukset on sekavat, siis jätänkö hänet nyt oikeasti rauhaan vai menenkö luokseen?
Siis tarkoittaako masentunu ihminen sitä että haluaa olla yksin? Pitää kuulemma rauhottaa pää ja sitten katotaan jatko.
Miten tähän suhtautua?
Onkohan meillä enää mitään toivoa ees?
Onhan sillä ollut rahahuolia mut niitsäkin on puhuttu.
Mun ajatukset on sekavat, siis jätänkö hänet nyt oikeasti rauhaan vai menenkö luokseen?
Siis tarkoittaako masentunu ihminen sitä että haluaa olla yksin? Pitää kuulemma rauhottaa pää ja sitten katotaan jatko.
Miten tähän suhtautua?
Onkohan meillä enää mitään toivoa ees?
Vastaukset 2
Vanhimmat
oletko itse mies vai nainen? Jos rakkaasi on nainen, niin ehdottomasti mene hänen luokseen. Hän kaipaa nyt entistä enemmän tukea ja turvaa. Poissa ollessasi hän tuntee itsensä yksinäiseksi. Iltaisin itkee surkeaa oloaan. Tarkoittaa että hän haluaa olla yksin, mutta kaipaa silti tukea ja turvaa. Ei tarvi edes puhua, lähelläolo riittää. Halaat ja olet vain lähellä, annat itkeä ihan rauhassa, ja olet turvana.
jos taas rakkaasi on mies, niin joku miehiä tunteva kertokoon sen puolen. On teillä vielä toivoa. Jos jaksat olla tukena. Vaikka hän huutaa että mene pois, hän silti tuntee itsensä yksinäiseksi ja kaipaa sinua vierellesi.
Neuvoja kiitos!!!
Eli hän asuu yksin eikä lähellä ole ystäviä, perheenjäseniä on lähistöllä.
Me asutaan siis 400km etäisyydellä nyt.
Tuun hulluks kun tahtoisin auttaa mutta kun en oieasti tiedä miten. Eli tarkoittaako hän että oikeesti tarvii aikaa niinkun sanoo vai tarvisko nyt lämiintä syliä entgistä enemmän???
Meidän piti tavata nyt pyhien aikaan. Mut en uskallakaan mennä sinne jos on tyly vastaanotto kun ei vastaa viesteihini, yhden vastauksen oon saanu kahden viikon aikana, ja se kuuluo että tarvii aikaa.
Mut tiedän että hänellä on paha olotila.
Menenkö luo ja otyan syliin??? Vai annanko olla omissa oloisaan?
Nimittäin tää viikon loma on mulla ainut ennen kesää!
Sitten en pääse sinne pitkään aikaan.
Mun mielestä meidän suhde ON pelastamisen arvonen.
Munki on kohta haettava rauhottavia, ottaa tää niin koville. Tuollainen tuli kun salama kirkkaalta taivaalta siis hänen käytös.
Ollaan aina tuettu toisiammme ja nytkö mun pitäis siis heittää pyyhe kehään? Luulis että se mut viimeeks työntäs pois elämästä.
Oliha meillä vaikeeta jokin aika sitten. Siitäkö tää johtuu vai kevätmasennustako lie.
Tekis mieli mennä käymään kun puhelmeenkaan ei vastaa mut en tiedä uskallanko.
Mun armas on ihana nainen siis.