Tällä näkyy monella olevan kuvitelma abortin ei-tuomitsevasti suhtautuvien hurmoksellisesta halusta tappaa lapsia. Katsotaan mikä mahtaa olla totuus!
Mikä seuraavista sopii kuvamaan suhdettasi aborttikysymykseen?
a)abortin kannattaja
b)abortin hyväksyvä
c)abortteihin alistuva
d)jokin muu ei-tuomitseva, mikä
Itse olen mallia c). Alistun siihen tosiasiaan, että abortteja on ja tulee aina olemaan, niin surullisia kun ne syntymättä jäävien kannalta ovatkin. Täysin abortiton vaihtoehto olisi mielestäni ehdottomasti huonompi vaihtoehto!
Mikä seuraavista sopii kuvamaan suhdettasi aborttikysymykseen?
a)abortin kannattaja
b)abortin hyväksyvä
c)abortteihin alistuva
d)jokin muu ei-tuomitseva, mikä
Itse olen mallia c). Alistun siihen tosiasiaan, että abortteja on ja tulee aina olemaan, niin surullisia kun ne syntymättä jäävien kannalta ovatkin. Täysin abortiton vaihtoehto olisi mielestäni ehdottomasti huonompi vaihtoehto!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Täällä myös c
On C. Luulin aiemmin et olisin voinut jopa itse abortoida alkion (eli B) jos vahinko sattuisi mutta kun jouduin oikeasti kohtaamaan asian en sitten voinutkaan, mutta siis mulla ei ollut ollenkaan vauvavastaista tilannetta eli pystyin antamaan lapsen tulla.
Odotan kolmattani paraikaa, olen jo pitkälti yli neljän kympin. Ikinä en ole aborttia tehnyt, ja tämä kin lapsi on haluttu.
Mutta jos tulisin jostain kumman syystä raskaaksi tämän jälkeen, esim. 47-52 vuotiaana tuskin sitä lasta enää jaksaisin, (en ehkä jaksaisi kantaakkaan)
Ja siinä tapauksessa pidättäisin itselleni oikeuden aborttiin.
Paraikaa onkin mietintä myssyssä ajatus siitä että mikä ehkäisyksi synnytyksen jälkeen? pillerit ei sovi, kierukka on out, mies ei nauti kondomista, mitäs jää jälelle? Piuhatko solmuun? ja jos niin kummaltakohan? mielenkiintoista.
suosittelen sterilisaatiota. Monta aborttia vältyttäisiin tekemästä, jos sterilisaatio kuuluisi rutiineihin, kun perheeseen ei enää toivota lapsia.
Piuhat poikki silloin kun lapsiluku on täynnä. Helpompi toimenpide miehelle, vaikkakin se useimmiten naiselle tehdään.
Itselle tehtiin ja olen ihan mielettömän tyytyväinen tilanteeseen.
tietysti se että jos tulee katumapäälle, mutta mites se vaikuttaa hormoonitoimintaan ja vaihdevuosiin? tuleekos ne sitten heti?
Vanhenenko nopeammin?
Ja miten se sterilisaatio sitten tehdään? viedään kohtu ja rensselit? (..ehkä keuhkotkin, heh)
Sepäs kiinnostaisi se, että mitä siitä seuraa?
hrmonisi jatkavat toimintaa niinkuin aina ennenkin, kohtua ei viedä :D vaan munanjohtimiin nipsaistaan sulkijat, joko ns. klipsit tai ne suljetaan muulla tavoin. Täytyy kuitenkin muistaa että sterilisaatio ei ole sekään täysin varma ehkäisy, klipsi voi irrota tai yhteys kasvaa uudelleen kiinni. Äärimmäisen harvinaista se toki on. Miehen sterilisaatio tehdään simenjohtimet katkaisemalla, hän ejakuloi silloin normaalisti mutta tuloksessa ei ole siittiöitä.
Korjatkaa jos meni jotain väärin tai lisätkää jos jäi olennaista pois.
***
Näistä vaihtoehdoista tuo d.
Eli mielestäni abortit pitäisi tehdä vähän vaikeammin saataviksi, eli tarkka haastattelu psykologin tms. toimesta, jossa asia käytäisiin ihan tarkkaan läpi.
Haastattelussa näytettäisiin uä-kuva sikiöstä, realistiset kuvat abortista ja kerrottaisiin toimenpide realistisesti, eli en tarkoita tosiaankaan täällä leviteltyjä kuvia abortista raskauden ehdittyä jo pitkälle. Etenkin jos kyseessä on jo yli 20-vuotiaat. Jäisi ne "turhat" abortit pois, joita uskon ihan varmasti olevan. Eikös se valtaosa aborteista tehdä kuitenkin näille ihan "hyvässä" synnytysiässä oleville.
Aikarajat tiekemmiksi, eli keskeytys olisi sallittu esim. viikolle 10 ja tästä eteenpäin vain jos olisi tiedossa sikiön vaikea vamma tai äidin vakava sairaus.
Myös toista tai kolmatta aborttia hakeville vielä tarkempi psykologinen haastattelu ja tarkka seulonta, eli erotettaisiin ne joilla ehkäisy ihan oikeasti pettänyt eikä vain sanottaisi että näin on käynyt. Pakkosterilointi myös joissain tapauksissa, jos selviää ettei ko. henkilö ole mieleltään täysin terve, eikä olisi koskaan valmis äidiksi (ja abortteja mahdollisesti jo useita).
Se, että hyväksyy abortit joissain tapauksissa, ei tarkoita että ne hyväksyy kaikissa tapauksissa.
Jos abortit kiellettäisiin lailla, siitä ei seuraisi mitään hyvää, päinvastoin. Niitä on aina ollut ja tulee olemaan, eikä se asia valitettavasti muutu mihinkään vaikka mitä tekisi.
viestissäsi, mutta jäin miettimään noita seuraavia kohtia:
"Myös toista tai kolmatta aborttia hakeville vielä tarkempi psykologinen haastattelu ja tarkka seulonta, eli erotettaisiin ne joilla ehkäisy ihan oikeasti pettänyt eikä vain sanottaisi että näin on käynyt."
Haastattelu ok, mutta miten tämä ehkäisyn pettäminen todistettaisiin? Siis ihan oikeasti. Vai uskotaanko kuitenkin edelleen ihmisen sanaan omasta ehkäisyn käytöstään? Miten siis tilanne muuttuisi nykyiseen nähden? Tarvitsisiko olla todistuskappaleet, että kumi on mennyt rikki ja videonauha, että jälkiehkäisy on otettu ajallaan. Tai todiste, että pillerit on aina otettu ajallaan? Siis, ymmärrän ajatuksesi, mutta miten se käytännössä pystyttäisiin toteuttamaan? Onhan totuus, ettei kannata muuttaa systeemiä periaatteellisesti, jos ei sitä mitenkään voida kuitenkaan todistaa ja valvoa.
"Pakkosterilointi myös joissain tapauksissa, jos selviää ettei ko. henkilö ole mieleltään täysin terve, eikä olisi koskaan valmis äidiksi (ja abortteja mahdollisesti jo useita)."
Tämäkin on minusta ontuva sen tähden, että ihmiset voivat tehdä "parannuksen" ja toisaalta myöskin oikean lääkityksen kanssa monet ovat täysivoimaisia yhteiskuntamme jäseniä. Jos siis joku käyttää vaikka huumeita teininä ja ajautuu useihin abortteihin, onko hänet sitten loppuelämäkseen tuomittu lapsettomaksi, vaikka hän ei 20-vuotis päivänsä jälkeen olisi enää käyttänyt mitään ja elää täysipainoista elämää. Nämä on vaikeita juttuja, ja juuri siksi tuleekin miettiä seuraukset todella tarkkaan. Pakkosteriloinnit ovat kuitenkin ihmisoikeusrikoksia.
Aivan, nämä on niin monimuotoisia ja moniselitteisiä asioita, tässä vain annoin mielikuvituksen lentää, että mitä jos, entä jos, voisiko tehdä näin tai näin. Ajatusleikki vielä jatkukoon hetken;
Sterilointi ainakin tapauksissa, joissa tiedetään että psyykkinen sairaus ei ole mikään parannettavissa oleva, vaan on kyseessä sairaus johon henkilö joutuu esim. koko loppuelämänsä syömään lääkkeitä.
Sitten nämä monesti abortoidut, olisiko sitten parempi että yksi tehty abortti riittäisi, eikä toista tehtäisi kuin vain äidin tai sikiön sairauden vuoksi. (Tiedän erään teinitytön, jolle oli tehty jo yksi abortti ja tyttö tuli toistamiseen raskaaksi. Tässä tapauksessa tytön vanhemmat olivat jyrkästi toista aborttia vastaan ja niimpä tyttö synnytti lapsen. Aikaa tuosta on kulunut vuosikausia ja hyvin on tyttö lapsensa hoitanut. Aikuistui kertaheitolla ja loppui kaikki nuoruuden haihattelut. Näin onnellisesti ei tietysti aina käy.)
Se, että pakkosteriloinnit ovat ihmisoikeusrikoksia, niin mielestäni vielä pahempaa on toistuvat abortitkin ja tuntuu että silloin ei ihmismielessä ole kaikki ihan kohdillaan jos näin käy, suorastaan puhdasta välinpitämättömyyttä ja tunnekylmyyttä, eli "tahallaan" hankkiudutaan abortteihin.
Mutta ihan alkajaisiksi, kouluihin tehokkaampaa seksuaalivalistusta sekä vanhemmat myös voisivat miettiä mitä sille jälkikasvulleen kertovat ja miten. En itse ainakaan muista että seksuaalivalistukseen olisi kuulunut aborteista puhuminen, ehkä sekin olisi paikallaan. Kortsuja jakoon, sekä koulun että kodin puolesta ja äidit viekööt tyttäriään hankkimaan pillerit heti kun tietää että alkaa olla se ikä että sängyssä tehdään muutakin kuin vain pussaillaan ja pidetään kädestä kiinni. No tämä vähän jo lipsui aiheesta...
"Mutta ihan alkajaisiksi, kouluihin tehokkaampaa seksuaalivalistusta sekä vanhemmat myös voisivat miettiä mitä sille jälkikasvulleen kertovat ja miten. En itse ainakaan muista että seksuaalivalistukseen olisi kuulunut aborteista puhuminen, ehkä sekin olisi paikallaan. Kortsuja jakoon, sekä koulun että kodin puolesta ja äidit viekööt tyttäriään hankkimaan pillerit heti kun tietää että alkaa olla se ikä että sängyssä tehdään muutakin kuin vain pussaillaan ja pidetään kädestä kiinni. No tämä vähän jo lipsui aiheesta..."
Itse asiassa tämä on minusta se, mistä pitäisi lähteä liikkeelle :D
Ymmärrän kyllä mitä haet tuolla useiden aborttien estämisellä, koska onhan niitä ihmisiä, jotka vain eivät oikeasti ajattele asioita. Mutta toisaalta minä huomaan myös aina ne ihmiset, jotka tahtomattaan jäisivät tuollaisten systeemien vangeiksi. Siksi aika kovin kärkyn niitä tarkkoja selvitysmahdollisuuksia. Siihen ryhmäänhän kuuluvat erityisesti hyvin hedelmälliset tapaukset, joille ei vain mikään ehkäisykeino tunnu sopivan. Niitäkin kun on. Niiden ehkäisykeinojen toimivuuttahan kyseisellä ihmisellä ei voi tietää kuin kokeilemalla. Jos esim. mitkään hormonaaliset jutut tehoa tai sovi, jäljelle jää lähinnä kuparikierukka ja kondomi, jotka eivät kovin varmoja menetelmiä loppujen lopuksi ole. Tällöin poistettaisiin noilta ihmisiltä ne samat oikeudet, mitkä kaikilla muilla on: oikeudet täysipainoiseen parisuhteeseen ilman lasta -vielä. Harva kun ihan oikeasti alkaa heti parisuhteen alettua tehdä lapsia. Eikä se ainakaan lasten kannalta paras ratkaisu olisikaan, niin monissa parisuhteissa kun jo huomataan aika nopeastikin, ettei se yhteiselo suju.
"Se, että pakkosteriloinnit ovat ihmisoikeusrikoksia, niin mielestäni vielä pahempaa on toistuvat abortitkin ja tuntuu että silloin ei ihmismielessä ole kaikki ihan kohdillaan jos näin käy, suorastaan puhdasta välinpitämättömyyttä ja tunnekylmyyttä, eli "tahallaan" hankkiudutaan abortteihin."
Kieltämättä minä en kykene ymmärtämään tuota aborttiin "hankkiutumista tahallaan". En ymmärrä, kuka niin tekee. Ilmeisesti sitten jossain päin niitä tehdään paljonkin, koska minä en ole koskaan kuullut, että joku haluaa sen tähden raskaaksi, jotta pääsee aborttiin.
Mutta ehkä minä sitten vain ajattelen eri tavalla, kun itsellä on se kondomi jälkiehkäisy -yhdistelmä pettänyt, enkä kieltämättä osaa enää luottaa siihen, etten voisi enää koskaan kuulua uudestaan siihen "minimaalisen pieneen" ryhmään, joilla se yksi kaikkein varmimmista ehkäisymenetelmistä ei toimikaan kuten pitäisi. Mutta ehkä minä sitten jonkun mielestä tahallani hakeudun aborttiin, jos ehkäisen raskautta varmimmalla menetelmällä, mitä voin saada ja se pettäisi (kuten yhdellä naisella sadasta vuodessa pettää).
Minut on nimittäin "pakotettu" huomaamaan, että loppujen lopuksi ne ehkäisymenetelmät ei ole lähellekään niin varmoja kuin uskotellaan eikä niiden pettäminen ole lähellekään niin utopista kuin täälläkin usein väitetään.
olisin b
a en missään tapauksessa, koska se tarkoittaisi, että abortteja suosittaisiin lapsen pitämistä enemmän ja tilanteesta riippumatta. Näinhän ei kukaan ole tehnyt.
Itse olisin varmasti vastannut ennen vaihtoehto C. Mutta, kun itsellä asia tulikin ajankohtaiseksi niin on pakko vastata vaihtoehto b.
En ymmärrä miten aborttia voi "kannattaa"? Hyväksyn sen. Hyväksyn sen ettäjotkut keskeyttävät raskauden jota eivät halua ja toiset jatkavat loppuun saakka. Fine. Miten se minua liikuttaa, jokainen malla tavallaan. Itse en usko aborttiin pystyväni, mutta jokainen ihminen on erilainen.
***
..olevani aborttioikeuden kannattaja. Mielestäni abortti on erittäin surullinen tapahtuma, ja ennen kuin nainen päätyy siihen, kaikki muut mahdollisuudet täytyy tutkia.
Naisten täytyy kuitenkin täysin lain puitteissa saada tehdä ratkaisunsa, myös sosiaalisista syistä, ja ilman minkäänlaista painostusta tai negatiivista palautetta. Jos nainen päätyy aborttiin, hänen tulee asiallista ja kannustavaa hoitoa ja psykologista apua. Jos aborttilakia uhattaisiin, lähtisin taistelemaan sen säilyttämisen puolesta.
Muistathan, ettei ole olemassa ketään joka saa mielihyvää abortista -edes "abortin kannattaja". Kysymyksesi asettelu oli epäselvä -ja ehkä hieman kallellaan asenteellisuuteen.
Vaihtoehto D) eli olen ei-tuomitseva abortin vastustaja.
olen useasti kyseenalaistanut sitä näkökulmaa, että se ettei vastusta abortti atarkoittaakin äkkiä että on sen kannalla tms tai tahtoo tappaa lapsia jne. Aika koomista olisikin olla aktiivinen lapsenmurhanhimoinen kun kotona on neljä kersaa..
Oma kantani on se, että sallin abortin niillä ehdoilla jotka on laissa määritetty. Tosin jos ihmisellä ei ole haluakaan ehkäistä raskaaksi tuloaan tai on toistuvasti raskaana oman toimintansa seurauksena niin alan kyllä syyllistää ja pidän tällaisat ihmistä omaan tilanteeseensa syyllisenä ja tekoa silloin vääränä. Vääryys ei silti tarkoita sitä, ettei sitä pitäisi tehdä sillä eihän tuollaisesta ihmisestä varmaan vanhemmaksikaan ole! Jossain on siis raja jonka jälkeen abortin teko on mielestäni moraalisesti väärin.
Mielestäni minulla ei myöskään ole oikeutta kietää toisilta tekoa joka on maassamme sallittu ja jonka katson olevan jokaisen yksityinen päätös ja asia. Ja vaikka abortin syy ei minusta ole syy esim sosiaalisisa syissä on varmasti sellaisia niin kuka minä olen sanomaan, että se ei toisen elämässä ole todellinen syy?
Mielestäni on oikein antaa ihmisten päättää its eelämästään ja asioistaan niin kauan kun siinä ei vahingoiteta muita. Ja koska alkiota en katso vielä ihmiseksi siinä merkityksessä kuin elossa olevaa ihmistä niin sen poistaminen on luvallista. Isojen sikiöiden kohdalla alaetaan taas olla hieman heikommilla vesillä ja siihen ei varmaan yhtä sääntöä ole juu-ei-linjan vetämisekis vaan tilanteet on aina mietittävä kunkin omaa taustaa vasten.
Tämän jälkeen valinta lienee jotakin B:n ja C:n välillä.
Kannattaja on ilmaisu joka ei oikein sovi tähän asiaan lainkaan sillä silloin todella ollaan lähellä sitä pistettä jossa kanantetaan abortti araskauden sijaan jos mietitään kannattaa sanan sisältöä ja miten se käsitetään.