Ikävä.
Olen ihastunut todella vain kaksi kertaa elämässäni, teininä ja nyt aikuisempana... miksi juuri hän on varattu?!
Olen oppinut tuntemaan häntä jo pitemmän aikaa, kyse ei todellakaan ole mistään rakkaudesta ensi silmäyksellä. Ajan myötä sitä vain on huomannut kuinka samanlaisia ihmisiä olemme, aika on avannut silmäni ja nyt jopa ne sulkiessani näen hänet.
Näemme useita kertoja viikossa, mutta nykyään tuntuu, että en edes uskalla katsoa häneen päin. Sitä haluaisi vain ottaa toista kädestä kiinni ja olla lähellä... Tuntuu pahalta kun ei voi kertoa toiselle kuinka ihanana ihmisenä häntä pitää.
Parisuhteen rikkoja en ole, mutta en halua tietääkkään heidän suhteestaan enempää, vaikutan varmasti usein tylyltä, mikä tuntuu ikävältä sillä olen lämminsydäminen ihminen.
Tää on vaan niin mun tuuria, olen aina vain toiseksi paras. :(
Olen ihastunut todella vain kaksi kertaa elämässäni, teininä ja nyt aikuisempana... miksi juuri hän on varattu?!
Olen oppinut tuntemaan häntä jo pitemmän aikaa, kyse ei todellakaan ole mistään rakkaudesta ensi silmäyksellä. Ajan myötä sitä vain on huomannut kuinka samanlaisia ihmisiä olemme, aika on avannut silmäni ja nyt jopa ne sulkiessani näen hänet.
Näemme useita kertoja viikossa, mutta nykyään tuntuu, että en edes uskalla katsoa häneen päin. Sitä haluaisi vain ottaa toista kädestä kiinni ja olla lähellä... Tuntuu pahalta kun ei voi kertoa toiselle kuinka ihanana ihmisenä häntä pitää.
Parisuhteen rikkoja en ole, mutta en halua tietääkkään heidän suhteestaan enempää, vaikutan varmasti usein tylyltä, mikä tuntuu ikävältä sillä olen lämminsydäminen ihminen.
Tää on vaan niin mun tuuria, olen aina vain toiseksi paras. :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen ihastunut... hullaantunut... ehkä rakastumassa? Mitä niille tunteille teen? En mitään. En hetkessä, vaan hieman yllättäen pikkuhiljaa. Olen lähellä, tutustun, juttelen... mutta leikin sen olevan vain viatonta tykkäämistä. Tosiasiassa sytyn lähes tuleen, jos hän jostain syystä vahingossa koskettaa. Hänen lähellään on turvallinen olo. Ja hänen seurassa tunnen itseni onnelliseksi...
Ja kyllä... hän osaa myös ärsyttää monella eri tavalla. Silti hänestä on pikku hiljaa tullut hirmuisen tärkeä minulle. Haluaisin välillä vain rutistaa hänet rikki...
No kuitenkin... toivottomia unelmia, joita kirjoituksesi herätteli henkiin...
mieleesi tuntiessasi sen palon, että mitä jos hän painautuisi syliisi? Uskallatko edes ajatella sitä myrskyä, mihin se johtaisi?
Menen aivan vaikeaksi ja punastun, kun sanot jotain vihjailevaa, kosketat tai kun katsot kauan syvälle silmiini. Yritän vain olla näyttämättä sitä. Baarissa kun ollaan oltu, punastumista ei näe helposti, ja kun alkoholiakin pikkaisen veressä on niin ei ihan sanattoman vaikeaksi mee.
Tunteeni oli aluksi ihan pelkkiä kaveri-tunteita, viatonta tykkäämistä, mutta nyt tunteeni ovat syventyneet. Olen huomannut sussakin jännittämisen ja hermostuneisuuden merkkejä, kun kosketan sun kättä, tai katson sua päin. Joskus jäimme tuijottamaan kauan toisiamme silmiin. Joskus tuntui että olisimme vain kahden, vaikka todellisuudessa ympärillä oli paljon ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Pariin kertaan unohdimme muiden kuin meidän olemassa olon, ja sitä on jouduttu selittelemään muille. Koska tämä suhde ei olisi oikein. Ainakin sinä ajattelet niin, enkä halua sun päätäs väkisin kääntää. Mutta sen tiedän että meidän välillä on kemiaa, ja tiedän että sä tiedostat sen myös. Jos tunne merkitsee sulle enemmän kuin järki tai muiden mielipiteet, ota yhteyttä muhun.
Huh, tää voisi olla vaikka mun kirjottama...On ihanaa - ja ikävää että on teitä muitakin jotka näin tuntevat. Mä kun en edes pysty asiasta kenellekkään edes puhumaan. Ihanaa että te olette täällä!
Yritetään kestää.
itseasiassa kauris myös. :)
olla olemassa, kun ei pysty puhumaan kenellekään.
Tosi vaikea juttu, kun on ihastunut varattuun. Minulla on mennyt pitkään tämän asian "työstämisessä".
Virgin
alkaa näkemään samankaltaisuuksia kun oppii paremmin tuntemaan ja nimenomaan pikkuhiljaa tutustuu...Rakastuminenhan on sinänsä ihan tavallinen tunne joka ei katso aikaa eikä paikkaa...Säästä kuitenkin itsesi ja katso vapaille laidunmaille. Helppoahan se ei silti kellekään ole oli kohde varattu tai ei.
Minä en näe juurikaan yhtäläisyyksiä poikakaverissani ja itsessäni, vaikka ollaankin monta vuotta oltu yhdessä. Sen sijaan olen ihan korviani myöden ihastunut erääseen toiseen ja minulla on hänen kanssaan enemmän yhteistä kuin varmaan vielä tiedänkään tai hän tietää... ainakin tähän asti jutut ja huumori on kulkenu samoja latuja.
En kuitenkaan todennäköisesti voi koskaan tehdä asialle mitään, koska myös tämä ihastus seurustelee. Haluisin aloittajan tavoin ottaa häntä kädestä ja olla hänen kanssaan. Halata häntä :). En minä mistään seksistä haaveile (tai en anna itseni haaveilla) koska en ikimaailmassa haluisi pettää kummankaan kumppania, mutta haluisin kuitenkin viettää aikaa hänen kanssaan... ja kyllähän minä häntä näänkin, jos en nyt joka päivä niin ainakin joka viikko. Haluisin vaan jäädä joskus edes hetkeksi kaksin hänen kanssaan niin voisin kertoa, miten mukava ja ihana ihminen hän on. Ja että miten onnellinen olen kun olen tutustunut häneen. Toisaalta en tiedä tarviiko noita sanoa ääneen, sillä olen aika varma, että hän tietää minun pitävän hänestä, mutta kehut ja kiltteydet on varmasti aina tervetulleita kaikille :). Niitä hän minullekin viljelee enkä minä ole vielä tähän mennessä osannut/uskaltanut sanoa mitään yhtä ihanaa takaisin, koska hän on paljon sosiaalisempi ja rohkeampi ja sanoo nuo asiat kaikkien kuullen, enkä minä osaa sanoa tuollaisia porukassa.
Missähän aiheessa tämä ihastus lakkaa kun nyt tämä vain kasvaa joka kerta kun häntä nään... Olen päättänyt, että yritän nyt kuitenkin ainakin siihen asti nauttia tästä ihastumisen tunteesta. En muistanut enää miltä tuntuu olla ihastunut :).
Ihan sama tilanne, en saa öitä nukutuksi kun tunteet käy niin kuumana. Tuskaa nähdä päivittäin, kun halu suudella on suurempi kuin ikäeromme.