ja loppu suku hautajaisissa??
No , kyllä alkaa tulla tekstiä , kun perintöjä ruetaan jakamaan!!!!
Ilmeisesti tämä palsta nyt sitten voidaan lopettaa, siirtyyhän jäljejjejääneet puimaan lakiasioita lakipalstalle!!!!
No , kyllä alkaa tulla tekstiä , kun perintöjä ruetaan jakamaan!!!!
Ilmeisesti tämä palsta nyt sitten voidaan lopettaa, siirtyyhän jäljejjejääneet puimaan lakiasioita lakipalstalle!!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eikös tämä palsta ole muuttunut kokonaan kiukuttelevien ihmisten paikaksi, jossa isovanhempia sätitään milloin mistäkin?
Harva isovanhempi tänne hirvaa kirjoittaa, koska saa oitis kaiki muut silmilleen.
Pitää olla negatiivinen tai palstalta pois!
Isovanhemmat eivät ehkä enää jaksa. Kaikki on sanottu.
Isovanhemmat eivät tietystä syystä tule osallistumaan edes ennustamaasi perintökeskusteluun.
"tervetuloa mummut ja vaarit, ukit ja mummit, isoäidit ja isoisät keskustelemaan lapsista ja lastenlapsista."
Jospa ne äkäiset minijät ja vävyt olis lukeneet tuon ohjeen ja päästäis suoraan aleneviin ja yleneviin keskusteluihin!!!!
Sen olen huomannut minäkin , että jos kirjoittaa muuta , kuin haukkumista,niin, kehoitetaan menemään toisille palstoille!
Isovanhemmat olivat ulkoilemassa hyvilla keleillä, nyt on vähän viileämpää ja tuulee kovasti , eiköhän sieltä joku ehdi tännekin kurkkaamaan, ennen mökkikauden aloitusta.
Ja jos mummot ja ukit on lähteneet joukoittain katupölyjä karkuun etelän aurinkoon , sieltäkin kohta palautuvat.
Voi kun oliskin päässyt lennähtämään jonnekin palmun juurelle!!!!
Perintökeskusteluhan käydäänkin , tietystä syystä! perijöiden kesken, useimmiten!!!
Sana on vapaa. Ei pidä hermostua vaikka joku on joskus vähän eri mieltä.
Monet isovanhemmat ovat varmasti vielä työelämässä ja käyttävät vapaa-aikansa mieluummin muualla kuin Suomi24:n keskustelupalstalla.
Itse en ole ikinä saanut tällä palstalla riitaa aikaiseksi miniöiden tai tytärten kanssa. Isoäidit on sen sijaan helppo saada niskaansa, jos ei liity heidän voivottelukuoroihinsa.
Ja kun ei itse keksitä perusteluja omiin väitteisiinsä, on toinen helppo leimata empatiakyvyttömäksi ja katkaista keskustelu.
Sellaisten ihmisten kanssako pitäisi vapaa-aikansa tuhlata?
Sitä vartenhan täällä on niin hiljaista.
Moni isovanhempikin on katsonut parhaaksi pysyä poissa.
Tähän on päästy.
sain juuri viidennen lapsenlapsen, pienen tytön.Olemme paapan kanssa onnellisia jokaisesta lapsesta.Autamme sen minkä ehdimme, olemmehan molemmat vielä työelämässä.
Miniät, vävyt, tytäret ja pojat, kaikki rakkaita.
Oikein paljon Onnea teille isovanhemmille :))Jatketaan samaan malliin jatkossakin :))
onneksi meitä onnellisiakin vielä on.Tänään kävimme taas pikkuista laitoksella katsomassa.
Miniämme sanoi:Kiitos että tulitte !
Minä ja mieheni ei ainakaan olla kuoltu, jne :)
Tänne vaan ei kauheesti viitsi kirjotella kun täällä on aina niin negatiivinen sävy.Jos joku mummi tänne uskaltaa kirjottaa jotain positiivistä niin se kyllä lynkataan alta aikayksikön ;)
Minä olen ainakin Onnellinen 3 lapsen mummi ja rakasta jokaista lapsenlastani ja tykkään miniöistäni ja ei ole ollut mitään riitaa koskaan heidän kanssaan. En puutu lasteni perhe elämään mutta autan jos apua pyydetään ja joskus voin itsekin ehdottaa että voin tulla hoitamaan lapsia / lasta jos vanhemmat / ex-miniä haluaa mennä johonkin. Hyvin on mennyt tähän asti ja toivottavasti tästä eteenkin päin pysyy välit kaikkiin hyvinä ja lämpiminä:) Iloista pääsiäisen aikaa kaikille :)
( Minulla on myös oma elämä, joten en elä lasteni ja heidän perheittensä kautta )
Tuolla joku haluaa, että isovanhemmat tappaisivat itsensä.
Kyllä on niin vaikeaa tämä miniäiden miellyttäminen.
Kaikkemme yritämme.
Nytkin on tehty tuolla ylenpänä oikein numeroitu galluppi siitä, miten isovanhemmat toimivat missäkin tapauksessa.
Lapset kun ovat nykyisin kuin kantakirjakasvatteja: kaikki hoito ohjekirjan mukaan, muuten menevät hunningolle.
Rakkaudettomasta mummosta tuskin on kysymys kun miniää ei kykene miellyttämään.
Onnellinen minäkin olin neljävuotta lapsenlapsistani, mutten enää. Siis mitä vain voi noillakin onnellisilla olla vielä taipaleella, ja kaikki on tietysti mummoista ja pappoista itsestä kiinni. Useilla täälläkin onnellisilla tuntuu vaan olevan syyttävä sormi vanhuksiin, siellä vika jos ei lapsenlapåsiaan saa tavata.
En minä ainakaan syyttävällä sormella osoita ketään vaikka olenkin onnellinen mummi. Toivon että voin aina olla onnellinen lastenlapsistani, mutta jos toisin jossain vaiheessa käy, niin sillehän ei sitten voi mitään. Tulevaa tautia ei voi sairastaa:) Ja vaikka mitä eteen tulisin ja vaikka en saisi lapsia tavata jostain syystä joskus, niin olen silti heistä aina onnellinen ja siitä että olen heidän mumminsa.Vaikka sitten olisinkin surullinen siitä jos en saisi heitä tavata. Toivon että Luoja suo että niin ei koskaan kävisi. Onneksi minulla on ainakin nyt hyvät välit kaikkiin lapsiini ja miniöihin...jopa ex-miniään.Olemme hyvät ystävät, vaikka poikani hulttio onkin. Kaikkea hyvää ja aurinkoista kevättä kaikille :)
No, sinähän olet ekspertti onnellinen. Itse en ole vielä pystynyt ratkaisemaan ongelmaa: olla yhtäaikaa onnellinen ja itkeä yhtäaikaa huolen, ikävän ja surun murtamana.
Minä olenkin niin huono ja kelvoton mummo, mutta hienoa kun sinä se osaat.
Tuossa toisella palstalla sanotaan, että kunnioitus pitää ansaita.
No herranen aika, tähän ikään on tultu, eikä vieläkään ole ansaittu kunnioitusta.
Nyt on hyvät neuvot tarpeen.
Siksi täällä on niin hiljaista, kun isovanhemmat ovat arvostusta ja kunnioitusta ansaitsemassa.
Odottakaas vaan, koha me takasin tullaan, niin ollaanpa kunnioitettuja, niin kunnioitettuja.
Pois alta risut ja männynkävyt!
TÄÄLLÄ ELETÄÄN!
Niin täälläkin !!!!!!!