Kannattaa olla tarkkana kenen kanssa ystävystyy. Itse en kärsi yksinäisyydestä ja solmin tuttavuuksia tämän tuosta. Olen kolmekymppinen mies ja kaverustuin erääseen saman ikäiseen mieheen työpaikaltani. Kutsuin "Matin" silloin tällöin iltaa istumaan, elokuviin, milloin mitäkin. Tapanani on järjestää muutaman kerran vuodessa bileet joihin tulee kavereitani. Pyysin myös Matin bileisiin, hän vain ei oikein tullut juttuun muiden kavereideni kanssa, tai siis mökötti nurkassa siideriä siemaillen. Itselläni aika meni siihen että yritin ehtiä seurustella kaikkien kanssa tasapuolisesti. Myös Matin kanssa kävin heittämässä välillä läppää, kunnes hän sanoi lähtevänsä jo alkuillasta bileistä, kun väsytti.
Kaveruutemme jatkui vielä hyvissä merkeissä, kunnes pyysin Mattia mökilleni. Aluksi mukaan piti tulla vaimoni ja lapsetkin, mutta heillä olikin parempaa tekemistä mummolassa. Niinpä menimme Matin kanssa kahdestaan mökille. Juotiin jonkin aikaa siinä saunakaljoja ja juteltiin siinä kaiken maailman asioista. Olin jo pitkään haistellut että Matilla ei ole paljon muita kavereita kuin minä, en kuitenkaan kysynyt tätä suoraan. Kaiken lisäksi Matti jotenkin peitteli sitä että hänellä ei ollut hirveästi kavereita. Oltiin kuitenkin tunnettu jo vuoden, enkä ollut missään vaiheessa törmännyt vielä hänen kavereihin. Jossain vaiheessa Matti alkoi kysellä tyyliin "Onko sun elämäs kaikki hyvin?", johon vastasin että on. Tässä vaiheessa Matin silmät muljahtivat ensimmäisen kerran oudosti ja hieman hämmennyin. Sitten Matti kysyi jotain että "Sulla on perhe ja ystäviä sekä kaikenlaista omaisuuttakin, onko se oikein?". Hämmennyin enemmän ja sanoin että ei kai siinä mitään pahaa ole, ja yritin vaihtaa samalla puheenaihetta. Matilla alkoi olla ns hullunkiilto silmissä, vaikka alkoholia ei oltu nautittu kuin muutama pullo olutta. Hän hengitti syvään, katsoi silmät lasittuneena ja tivasi edelleen katkeroituneita kysymyksiään. Sitten hän alkoi syyttämään minua vittuilusta, enkä edes ymmärtänyt millä tapaa olin hänelle muka vittuillut. Yritin rauhoitella Mattia, mutta hän sanoikin yhtäkkiä että "Mä tapan sut nyt!". Säikähdin todella kun Matti nappasi kirveen ja nousi uhkaavasti ylös. Lähdin juoksemaan saman tien kohti naapurin mökkiä ja Matti ampaisi kirveen kanssa perään. Hän huusi koko ajan että NYT KUOLET! Olin sen verran nopeampi että ehdin juosta naapurin mökille, jossa oli onneksi miesporukka. Sanoin hätääntyneenä että kaveri juoksee kirveen kanssa perässäni uhaten tappaa minut. Naapurin iso pohjalaasmies oli sen verran ottanut "sitä kirkasta juomaa" että otti pitkän soutuveneen melan ja samassa Matti tulikin ja pysähtyi. Miesporukka tuijotti hölmistynyttä Mattia ja naapurin mies sanoi mela kädessään että "purota se kirves ny ristus maahan tai sulta irtoaa pää". Niinpä Matti tiputti kirveensä ja lähti juoksemaan karkuun, mutta miesporukka lähti perään, ja saipa Matti elämänsä selkäsaunan.
Emme tehneet Matista ilmoitusta poliisille, selkäsaunan takia. Eikä ole tarvinnut kaveerata Matin kanssa tämän jälkeen, jättipä työpaikkansakin. Mikä Matin päässä niksahti, jäi arvoitukseksi. Mutta tästä lähtien otan selvää ainakin sen verran, että uusilla ystävilläni on edes 1-2 muutakin kaveria kuin minä.
Kaveruutemme jatkui vielä hyvissä merkeissä, kunnes pyysin Mattia mökilleni. Aluksi mukaan piti tulla vaimoni ja lapsetkin, mutta heillä olikin parempaa tekemistä mummolassa. Niinpä menimme Matin kanssa kahdestaan mökille. Juotiin jonkin aikaa siinä saunakaljoja ja juteltiin siinä kaiken maailman asioista. Olin jo pitkään haistellut että Matilla ei ole paljon muita kavereita kuin minä, en kuitenkaan kysynyt tätä suoraan. Kaiken lisäksi Matti jotenkin peitteli sitä että hänellä ei ollut hirveästi kavereita. Oltiin kuitenkin tunnettu jo vuoden, enkä ollut missään vaiheessa törmännyt vielä hänen kavereihin. Jossain vaiheessa Matti alkoi kysellä tyyliin "Onko sun elämäs kaikki hyvin?", johon vastasin että on. Tässä vaiheessa Matin silmät muljahtivat ensimmäisen kerran oudosti ja hieman hämmennyin. Sitten Matti kysyi jotain että "Sulla on perhe ja ystäviä sekä kaikenlaista omaisuuttakin, onko se oikein?". Hämmennyin enemmän ja sanoin että ei kai siinä mitään pahaa ole, ja yritin vaihtaa samalla puheenaihetta. Matilla alkoi olla ns hullunkiilto silmissä, vaikka alkoholia ei oltu nautittu kuin muutama pullo olutta. Hän hengitti syvään, katsoi silmät lasittuneena ja tivasi edelleen katkeroituneita kysymyksiään. Sitten hän alkoi syyttämään minua vittuilusta, enkä edes ymmärtänyt millä tapaa olin hänelle muka vittuillut. Yritin rauhoitella Mattia, mutta hän sanoikin yhtäkkiä että "Mä tapan sut nyt!". Säikähdin todella kun Matti nappasi kirveen ja nousi uhkaavasti ylös. Lähdin juoksemaan saman tien kohti naapurin mökkiä ja Matti ampaisi kirveen kanssa perään. Hän huusi koko ajan että NYT KUOLET! Olin sen verran nopeampi että ehdin juosta naapurin mökille, jossa oli onneksi miesporukka. Sanoin hätääntyneenä että kaveri juoksee kirveen kanssa perässäni uhaten tappaa minut. Naapurin iso pohjalaasmies oli sen verran ottanut "sitä kirkasta juomaa" että otti pitkän soutuveneen melan ja samassa Matti tulikin ja pysähtyi. Miesporukka tuijotti hölmistynyttä Mattia ja naapurin mies sanoi mela kädessään että "purota se kirves ny ristus maahan tai sulta irtoaa pää". Niinpä Matti tiputti kirveensä ja lähti juoksemaan karkuun, mutta miesporukka lähti perään, ja saipa Matti elämänsä selkäsaunan.
Emme tehneet Matista ilmoitusta poliisille, selkäsaunan takia. Eikä ole tarvinnut kaveerata Matin kanssa tämän jälkeen, jättipä työpaikkansakin. Mikä Matin päässä niksahti, jäi arvoitukseksi. Mutta tästä lähtien otan selvää ainakin sen verran, että uusilla ystävilläni on edes 1-2 muutakin kaveria kuin minä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos on kokonaan yksin noin voi tosiaankin käydä. Itse olen sen verran sosiaalinen ettei noin yksin ole jäänyt vaikka yksinäiseksi itseni usein tunnenkin. Ei niitä ystäviä tai kavereita minulla ole kuin muutama, mutta ehkä juuri ne ovat auttaneet mua pysymään järjissäni. En tiedä. Tuo "Matti" taitaa kärsiä jostakin muustakin ongelmasta kuin pelkästään yksinäisyydestä. Eri ongelmat kulkevat usein käsi kädessä, tiedän sen omasta kokemuksesta. Tuskin Matin tarvitsisi kärsiä yksinäisyydestä jos antaisi itselleen luvan tutustua muihin ihmisiin olematta katkera. Kun kerran kerroit kutsuneesi tämän bileisiinkin.
Yksinäisyys ja mielenterveys ei ole sama asia. Toki yksinäisyys aiheuttaa joissakin tapauksissa masentuneisuutta ym. Henkilö jolla näyttäisi menevän hyvin on kavereita, perhe ym. saattaa yhtä hyvin tarttua kirveeseen ja uhata tappaa. Onhan näistä saanut lukea lehdestä aina silloin tällöin.
Mutta pelkästään yksinäisyydestä kärsivä ei ole sairas, vaan yksinäinen.
Yksinäisyys ja mielisairas ei ole missään nimessä sama asia. Yleensä tuommoisen tilanteen voi aiheuttaa omalle kohdalle sattuneet ikävät tapahtumat ja sen seurauksena tapahtunut yksinäisyys. Tosin aika monilla ihmisillä on aina joku läheinen ihminen. Hyvin harvat ovat kokonaan yksinäisiä ja katkeroituneita muita kohtaan.
Saattahan se olla, että yksinäisyyden taustalla on jokin mielenterveyden ongelma. Et taida tietää mitään Matin lapsuudesta, menneisyydestä, elämästä.... Siellä saattaa olla takana vaikka minkälainen tarina, surullinen ja täynnä menetystä, pettymystä ja rakkaudettomuutta...
Sitä ei koskaan tiedä kuka ja miten, meistä tipahtaa...
Ehkä Matti tarvitsisi ammattiapua - ellei sitä sitten jo saa?
mieltä ymmärtäneet tämä miesporukka. Selkäsauna oli aivan turha, hänhän ei vahingoittanut teitä millään lailla. Sitä paitsi uskon, että koko tarina on tarua.
Luin tuon ap:n kuvauksen (josta saisi varmaan ainakin novellin, niin hyvä pohjatyö oli tehty) ja kommentoin sitä sekä yksinäisenä että mielenterveysongelmaisena.
Olen käsinyt mielenterveysongelmista vuosikymmeniä ja läpikäynyt kaiken mahdollisen hoidon mitä nyt tarjolla yleensä on. Olen myös erittäin yksinäinen, en osaa ystävystyä ja olen hiljainen.
Työssä kuulen päivittäin toisten juttuja ystävistä, perheistä, sukulaisista sun muusta ja usein mielessäni käy, että elämä ei ole oikeudenmukaista: olen tehnyt kaikkeni tervehtyäkseni, mutta tulosta ei ole syntynyt.
Mutta ikinä ei ole tullut mieleenkään, että rupeasisin jahtaamaan ketään kirveen kanssa. Eikä edes voiveitsen.
Eli meitä yksinäisiä ja hullujakin on moneen lähtöön.
Aika yksiviivaista olettaa, että yksinäisyys on suorassa suhteessa mielenterveyden ongelmiin. Yksinäisyyttä on myös vaikea ymmärtää, jos itsellä on ollut aina kaveripiiriä ja sukulaisia ympärillä pilvin pimein.
Mitä yksinäisyyteen tulee, siitä eroon pääseminen ei ole nykyisin kovin helppoa. Monesti huomaa, kuinka ihmissuhteet toimivat ns. hyötyajattelun pohjalta.
Nuorena minulla ei ollut kuin pari kaveria. Nyt aikuisiällä olen onnistunut saamaan muutaman lisää harrasteiden kautta. Suhteet toimivat jopa siinä määrin, että kaverille annetaan auttava käsi tarpeen vaatiessa eikä käännetä heti selkäänsä.
Toisin sanoin, on olemassa kaveri ja "kaverisuhteita".
jutussasi ei ole kaikki aivan kohdallaan.
Et kait vaan itse ole tuo "Matti"?
Älä yleistä!!
Kiva, mielikuvituksen syövereistä kummunnut tarina. Tattis.
Aina kun, joku kertoo "sadun" totena, kuulija alkaa pohtia kertojan motiiveja ja sielunelämää..
Sen verran provomaista tekstiä, että en ihan heti usko, että näin on käynyt oikeasti.
Ihan mahdollista. Hulluja riittää. Toiset katkeroituvat varsin turhistakin asioista ja hyökkäävät ensimmäisenä juuri sen kimppuun, joka osoittaa jonkinlaista myötätuntoa. Osaltaan se saattaa johtua muistakin ongelmista, mutta monesti kyseinen henkilö on miettinyt "kostoaan" jo pitemmän aikaa ja silloin kohteella ei ole niinkään väliä.
Tuo nyt ei tietysti tarkoita, että kaikki olisivat noin epävakaita, mutta kannattaa varoa.
Outo tarina josko on ollenkaan totta - mutta jos on totta, niin aika moni meistä yksinäisistä katkeroituu aika pahasti ja tulee hyvinkin kateelliseksi sellaisille ihmisille joilla on ns. kaikkea. Minulla ei juuri mitään - tuolla toisella kaikkea, varsinkin onnea ja rahaa - sitähän me kaikki kaipaamme.
ihmeellisiä asioita,sillä on voima parantaa tai tuhota.
minä ainakin uskoisin hakevani apua,ennen kuin muutun murhanhimoiseksi.
kaveri oli selvästi päättänyt selvitä yksin,aina se ei ole mahdollista.
yksinäisyys on se mikä katkeroittaa.
rahalla ei ole merkitystä,kunhan riittää päivittäisiin menoihin.
Tämä selittääkin paljon ;)
Voi ihmisellä naksahtaa päässä, vaikka olisi yli kymmenkunta kaveria! Jokainen tapaus on omansa.
mättivät "mattia" siis nuo sinun "kaverit", no teitkö sinä sitten itse mielestäsi oikein?
Eikö se olisi riittänyt, että kaveri häipyi matkoihinsa? Pitikö hänet vielä hakata?
Ihan vaan vinkiksi, ellet jo entuudestaan tiedä, älä koskaan kutsu ketään tuntematonta kotiisi, mökillesi, ennen kuin olet 100% varma siitä, että häneen voi luottaa.
Saamme lehdestä lukea jatkuvasti perjeenisistä tai äideistä, joilla napsahti ja jotka tappoivat perheensä tai kumppaninsa. Eli ei voida vetää johtopäätöstä, että vain (ja kaikki) yksinäiset ovat kirveen kanssa heiluvia hulluja, ja että yksinäisyys aina johtaa katkeruuteen ja murhanhimoiseen käytökseen.
Kyllä monet näistä surmista ovat tapahtuneet perheissä, joissa ulkoisesti on ollut kaikki hyvin, omakotitalo, omaisuutta, vilkas sosiaalinen elämä ja statusta.
Sitäpaitsi moni ihminen on kännissä väkivaltainen ja aggressiivinen. Ja monesti juuri niitä siinä lähellä olevia kaveriporukan jäseniä kohtaan. Jatkuvastihan lehdissä on näitä juttuja, joissa "mies tappoi kaverinsa ja alkoholilla on tapahtumiin osuutensa." Useimmiten nämä kaverien tai kumppanien väliset känniriidat tosin sovitaan myöhemmin. Matti varmasti (ja ihan syystä) koki mokanneensa liian pahasti eikä enää yrittänytkään sopia välejänne. Tuskinpa olisit häntä episodin jälkeen enää kaveriksesi kelpuuttanutkaan.
Olenko mä vaarallinen
No ilmeisesti. Ainakin tämän pösilön aloittajan ajatusmaailmassa.