Heippa!
Lukekoon ken jaksaa, mutta tässäpä tarinani:
Tiistaina 3.4.07 heräsin yöllä vessaan hiukan ennen neljää. Palasin sänkyyn, mutta uni ei meinnannut tulla millään. Siinä pyörin ja kierin ja pieni jomotus alkoi tuntumaan alaselässä ja -vatsassa, jos oli hetkeäkin kauemmin yhdessä asennossa.
Hiukan ennen klo viittä menin uudelleen vessaan, kun tuli tunne, että nyt valuu jotain ..ja kappas, lapsivettähän sinne pönttöön lorahti.
Menin herättämään mieheni ja sanoin, että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan. Pieni hätä/pelko hiipi sisimpääni, sillä viikkoja oli vasta 34 2. Miehen herätettyäni soitin heti sairaalaan, ja pyysivät välittömästi tulemaan näytille.
Sairaalaan oli onneksi vain 10 min. matka ja sinne päästyämme pääsin heti "esivalmisteluhuoneeseen", jossa otettiin jonkin aikaa lapsen sydänkäyrää. Ja sieltä suoraan lääkärin tutkittavaksi.
Tutkimuksessa selvisi, että juu, paikat on todellakin 3 cm auki ja lapsivedet menny ja ei kun saliin suoraan.
Hiukan klo 6 jälkeen oltiin salissa, tässä vaiheessa supistuksia tuli jo aika tiuhaan tahtiin ja kivut oli sen mukaiset. Niinpä pyysin saada epiduraalin ja sainkin sen siinä hiukan seiskan jälkeen aamulla. Sen jälkeen aika menikin torkahdellessa aina tuonne puoli kymmeneen saakka. Kätilö kävi aina välillä kyselemässä oloja, mutta kipua en enää puudutuksen jälkeen tuntenut lainkaan. Tosin kuumetta nousi hiukan, minkä takia sain antibioottia. Ja sitten niitä letkuja olikin minussa kiinni ihan kiitettävästi. :)
Siinä hiukan ennen kymmentä minulle alkoi tulla tarve ponnistaa ja kätilö tuumasikin, että paikat ovat auki ja ei kun "hommiin". ;) Siinä aikani tuhistua ihana pieni tyttäremme syntyi klo 10.24.
Heti tytön synnyttyä lastenlääkäri nappasi pienokaisemme ja vei hänet teholle, koska hän syntyi ennen aikojaan.
Painoa prinsessalla oli 2460g, pituutta 47,3cm ja pipo oli 33,5cm. Ja pisteet olivat 8/9.
Tytön LA olisi ollut vasta 13.5, mutta hän siis päättikin syntyä jo 3.4.
Tällä hetkellä tyttömme on sairaalan teho-osastolla hiukan vielä kasvamassa. Pari päivää hän joutui olemaan lämpökaapissa, mutta oli jo tänään päässyt pois sieltä. Tyttö on erittäin hyvässä kunnossa, mutta kuitenkin edelleen tarkailtavana osastolla. Toiveissa on saada tyttö pian kotiin, mutta päivä päivältä ollaan viisaampia sen suhteen, millon tyttö sitten viimeistään oikeasti kotiin pääsee.
Itse olen fyysisesti toipunut hyvin tähän mennessä nopeasta, kaikkiaan 4 h 39 min kestävästä synnytyksestä. Henkinen puoli onkin sitten toinen juttu.. Kova ikävä tytärtä koko ajan, mutta ei auta kuin jaksaa. ;(
Että tällanen tarina. Surullinen olen siitä, etten saanut nauttia masustani raskauden loppuun saakka. Joten vinkkinä vain teille vielä odottaville, että näinkin voi käydä. Enemmin olisin tuskaillut yli LAn, jos minun mielipidettäni oltaisiin kysytty. Mutta tyttö ei kysynyt! :) Kaikki on kuitekin loppu peleissä hyvin ja tyttö hyvässä hoidossa.
Mutta tämä palsta jääkin minulta nyt tähän ja siirryn täältä takavasemmalle. (Vaikka pääasiassa olen tällä palstalla ollut lähinnä "taustalla".)
Mutta tseppiä kaikille tuleviin synnytyksiin! Kaikki menee varmasti hyvin, jos vain jaksaa itse olla avoin ja positiivinen synntyksen suhteen. :)
Lukekoon ken jaksaa, mutta tässäpä tarinani:
Tiistaina 3.4.07 heräsin yöllä vessaan hiukan ennen neljää. Palasin sänkyyn, mutta uni ei meinnannut tulla millään. Siinä pyörin ja kierin ja pieni jomotus alkoi tuntumaan alaselässä ja -vatsassa, jos oli hetkeäkin kauemmin yhdessä asennossa.
Hiukan ennen klo viittä menin uudelleen vessaan, kun tuli tunne, että nyt valuu jotain ..ja kappas, lapsivettähän sinne pönttöön lorahti.
Menin herättämään mieheni ja sanoin, että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan. Pieni hätä/pelko hiipi sisimpääni, sillä viikkoja oli vasta 34 2. Miehen herätettyäni soitin heti sairaalaan, ja pyysivät välittömästi tulemaan näytille.
Sairaalaan oli onneksi vain 10 min. matka ja sinne päästyämme pääsin heti "esivalmisteluhuoneeseen", jossa otettiin jonkin aikaa lapsen sydänkäyrää. Ja sieltä suoraan lääkärin tutkittavaksi.
Tutkimuksessa selvisi, että juu, paikat on todellakin 3 cm auki ja lapsivedet menny ja ei kun saliin suoraan.
Hiukan klo 6 jälkeen oltiin salissa, tässä vaiheessa supistuksia tuli jo aika tiuhaan tahtiin ja kivut oli sen mukaiset. Niinpä pyysin saada epiduraalin ja sainkin sen siinä hiukan seiskan jälkeen aamulla. Sen jälkeen aika menikin torkahdellessa aina tuonne puoli kymmeneen saakka. Kätilö kävi aina välillä kyselemässä oloja, mutta kipua en enää puudutuksen jälkeen tuntenut lainkaan. Tosin kuumetta nousi hiukan, minkä takia sain antibioottia. Ja sitten niitä letkuja olikin minussa kiinni ihan kiitettävästi. :)
Siinä hiukan ennen kymmentä minulle alkoi tulla tarve ponnistaa ja kätilö tuumasikin, että paikat ovat auki ja ei kun "hommiin". ;) Siinä aikani tuhistua ihana pieni tyttäremme syntyi klo 10.24.
Heti tytön synnyttyä lastenlääkäri nappasi pienokaisemme ja vei hänet teholle, koska hän syntyi ennen aikojaan.
Painoa prinsessalla oli 2460g, pituutta 47,3cm ja pipo oli 33,5cm. Ja pisteet olivat 8/9.
Tytön LA olisi ollut vasta 13.5, mutta hän siis päättikin syntyä jo 3.4.
Tällä hetkellä tyttömme on sairaalan teho-osastolla hiukan vielä kasvamassa. Pari päivää hän joutui olemaan lämpökaapissa, mutta oli jo tänään päässyt pois sieltä. Tyttö on erittäin hyvässä kunnossa, mutta kuitenkin edelleen tarkailtavana osastolla. Toiveissa on saada tyttö pian kotiin, mutta päivä päivältä ollaan viisaampia sen suhteen, millon tyttö sitten viimeistään oikeasti kotiin pääsee.
Itse olen fyysisesti toipunut hyvin tähän mennessä nopeasta, kaikkiaan 4 h 39 min kestävästä synnytyksestä. Henkinen puoli onkin sitten toinen juttu.. Kova ikävä tytärtä koko ajan, mutta ei auta kuin jaksaa. ;(
Että tällanen tarina. Surullinen olen siitä, etten saanut nauttia masustani raskauden loppuun saakka. Joten vinkkinä vain teille vielä odottaville, että näinkin voi käydä. Enemmin olisin tuskaillut yli LAn, jos minun mielipidettäni oltaisiin kysytty. Mutta tyttö ei kysynyt! :) Kaikki on kuitekin loppu peleissä hyvin ja tyttö hyvässä hoidossa.
Mutta tämä palsta jääkin minulta nyt tähän ja siirryn täältä takavasemmalle. (Vaikka pääasiassa olen tällä palstalla ollut lähinnä "taustalla".)
Mutta tseppiä kaikille tuleviin synnytyksiin! Kaikki menee varmasti hyvin, jos vain jaksaa itse olla avoin ja positiivinen synntyksen suhteen. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
onnea paljon onnea! Vaikkakin tyttösi syntyi paljon ennen aikojaan, niin hyvä, että on kuitenkin paranemassa päin :)
Mun tyttö syntyi 42 1 ja päänympärys oli 33cm
ei siis ihme, että ponnistusvaihe tuntui synnytyksessä helpoimmalta. Ilmeisen pieni pää siis tytöllä...
Mukavaa pääsiäistä teidän perheelle!