On tunnettua, että jotkut naiset lihovat, kun ovat lastensa kanssa kotona. Minulle tuli mieleen sellainen teoria, että nämä naiset ovat tottuneet syömään 3-4 kertaa päivässä. Lapset tarviivat ruokaa 5 kertaa päivässä, ja yleensä äidit syövät itse aina kun lapsi/lapsetkin syövät, ja annoskoko pysyy samana kuin ennen lapsia. Tästä ei voi seurata muu kuin lihominen.
Tämä tuli mieleen sellaisessa tilanteessa, kun aloin ihmettelemään, miten tulen toimeen paljon pienemmillä ruoka-annoksilla kuin ennen lapsia. Sitten hoksasin, että minähän syön useammin kuin ennen.
Tämä tuli mieleen sellaisessa tilanteessa, kun aloin ihmettelemään, miten tulen toimeen paljon pienemmillä ruoka-annoksilla kuin ennen lapsia. Sitten hoksasin, että minähän syön useammin kuin ennen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
..tuli syötyä enemmän kuin tarvis. Laihdutuskuuriksi riitti töihin lähtö. Sinne kevyet eväät mukaan. Nykyään olen normaalipainoinen.
kun painan saman verran kun aloittaessani lasten hankintaa 20 vuotta sitten. nyt lapsia 6 ja edelleen sama 57kg.
minulla noita hetkellisiä ruokahimoja on ollut aina, lasten tulon jälkeen piti valehtelematta paikkansa baby blues -sarjiksen hauska strippi jossa todettiin että synnytyksen jälkeen ainut ruoka jonka olen syönyt lämpimänä on jäätelö :D ei kerkiä syömään vaikka lapsille laittaisikin, aina on jotain muuta! Sen hetken kun ne hiljaa syövät, itsekin sitä syö, mutta kun se aika kestää sen minuutin...
***
ollut vasta 3kk kotona ja vaan paisun ja paisun.
Käyn lenkkeilemässä vaavin kanssa, mutta kun istuskelee päivät kotona niin aina on jotain suussa ja kahvia ja pullaa ja mitäs jos leipois jotain hyvää ja täytyy mennä tapaamaan sitä ja kahville sen kanssa ja pullaa ja keksiä ja ja....
pitää ihan muistuttaa itseään syömään OIKEAA ruokaa ettei vedä itteensä ihan täyteen herkkuja.
Mutta mitä haittaa pienestä lihomisesta edes on. Joitakin se kaunistaa. Itse olin ihan anorektisen laiha kunnes sain lapset ja sitä mukaa naisellista pyöreyttä. En ota ressiä, syön välillä puolikiloa karkkia kerralla eikä omatunto soimaa. Ennenkin niin tein mutta silloin pysyin silti liiankin laihana. Nyt koen että olen seksikkäämpi mutta minun ei edelleenkään tarvitse kieltäytyä herkuista joista tulen iloiseksi:)
no itse painoin ennen lapsen odotusta 45-47kg nyt kun olin ollut vuoden lapse kanssa painoin 40kg.. olen siis 163cm pitkä..eli kaikki ei liho, itsellä jäi syöminen koska oli niin paljon muuta hommaa, nyt onneksi painan taas sen 44kg:) lisää kyllä sais tulla..
laihtuakseenhan tulee syödä 5-6 kertaa päivässä.
Eli tohdin sanoa teoriaasi vääräksi.
Pointti onkin siinä mitä syö ja miten liikkuu.
Enhän väittänyt että tiheä ateriointi lihottaa, vaan että se lihottaa kun syödään 5 kertaa päivässä yhtä isoja annoksia kuin ennen syötiin 3-4 kertaa päivässä. Itse syön 5 kertaa päivässä pienen aterian, ja tuntuu, että ennen viimeisinta raskautta ostamani housut alkavat käydä liian isoiksi.
Eli vauva nyt vasta 7,5kk ja koska en ole ikinä ennen tehnyt oikeastaan paljon mitään ruokaa itse, kaikki aika/jaksaminen ruokaan liittyen, menee nyt vauvan sössöjen sössäämiseen ja tekemiseen. Ja tieten syöttämiseen.
Itse syön kun mies tulee töistä ja silloinkin jotain valmista...epäterveellistä, mutta en paljon mitään. Äskenkin kun mies tuli koulusta vasta kahdeksan jälkeen niin sämpylä aamupalajuusto. Pari paahtoleipää hotkasin jossain vaiheessa päivää naamaan. Monesti mies tuo kaupasta myös jotain herkkuja, mutta uskaltaisin sanoa, että melko pitkälle olen tässä äitiysloman aikana lihonnut (lähes 10kg) Suseteilla. Raskausaikana ei ollut mitään himoja, mutta nyt olen jäänyt koukkuun Suseteihin (nimenomaan maitosuklaa). Mitään muuta vanukasta ei tee mieli, en niistä yleensä tykkää, mutta perhana että se Susette... mutta nyt oon tehnyt topin sille. Ei Susettea!
Niin, siis unohdin sanoa, että minulle varmaankin vaikuttaisi se, että söisin säännöllisesti. Tietenkin myös terveellisesti, mutta säännöllisesti pari kertaa päivässä samaan aikaan niin tekisi varmaan ihmeitä aikaan. Olen lakto-ovo-vegetaristi, mutta herkut ne aina kummasti maistuu.
Noh, kuukauden päästä taas töihin ja se on joka päivä 12 km pyöräilyä. Ehkä sekin vaikuttaa, ja säännöllinen ruokatunti hedelmäeväineen.
Kuulkaapas nyt jos vähentää ihan minimiin annosten koot niin elelee säästöliekeillä ja sitten ei laitumista pitemmän päälle tapahdu.
Laihtua voi jos syö paljonkin eli juureksia, vihanneksia ja hedelmiä voi syödä runsaasti. Siispä varoen sokeria ja rasvaa. Varokaa piilorasvaa, mutta rasvaa tarvitaan myös elimistön rakennuaineeksi.
Ei kannata ostaa kotiin herkkuja. Jos hankkii vierasvaraa niin se tulee usein syötyä itse.
Laihtuminen ei ole helppoa ja jojo diettejä pitää varoa.
Hauskinta on se, että lasten myötähän ei mukamas kerkeä syömään niin miten jotkut äidit sitten vain paisuvat paisumistaan xD
Nimenomaan, kun ei kerkeä valmistamaan/syömään kunnollista ateriaa, niin tulee nälkäisenä napsittua koko ajan, jolloin lihoo. Itse olen ratkaissut tämän niin, että teen iltaisin isomman satsin ruokaa, josta syömme miehen tultua töistä iltaruoan ja samasta satsista molemmille lounaat seuraavaksi päiväksi. Jos vain sitten muistaisi sen jääkaapista syödä... =) Toinen konsti on, että varaan jotain vähän lihottavaa naposteltavaksi, jos sellainen himo iskee. Eli keksien ja pullien sijasta riisikakkuja tai niitä maissinaksuja. Ylimääräistä painoa ei näillä konsteilla ole päässyt kertymään.
kun ei ehi tehdä itselleen "kunnon" ruokaa (no minä en kyllä osaakaan), niin syö hotasten jossain välissä jonkun valmisruoan tahi herkun. Ei säännöllistä, harkittua eikä terveellistä. Meillä mies käy pöljä kaupassa joskus vielä koulun jälkeen, koska minä en kuulemma osta mitään herkkuja (en ostakaan). Mutta kyllä mä niitä miehen ostamia kuitenkin syön :D
Ja laiskuus on mulla kans suuresti pelissä mukana. Ei millään jaksais kuoria appelsiinia tai omenaa. Vauvalle kyllä, mutta ei kauheasti kiinnosta siinä kiireessä alkaa ylimääräisiä kuorasemaan. Laiskuus huipussaan. Kyllä sitä varmaan jos tarpeeksi nälkä ois.
Tänään (mies kotona) tein piiiiitkästä aikaa ruokaa itse! Isoja plättejä, joiden sisään herkkusieniä, sipulia, soijarouhetta, vihanneksia! Oli kai se ihan syötävää, miehelle ainakin maistui, mutta valmistamisessa meikäläiselle aivan liian iso effortti. Siinä meni varmaan jotain tunti tai yli. Siinä ajassa ois tehnyt vaikka mitä muuta. Ja sain vaan lisäsotkua aikaan. Popcornipussi levis pitkin lattioita, tuli aivan ylettömän paljon tiskiä (onneksi tiskikone), hella järkyttävässä kunnossa, niskat jämähti siitä asennosta kun leikkeli kaikkea (inhoan paloittelua) ja karseet haisut vaikka tuuletin päällä. En tykkää paistohajusta olipa pannulla mitä tahansa. Miten ihmeessä ruoanlaitto voi olla mukavaa?
Vaan nyt pitääkin mennä tekemään tytölle hedelmäsoosi. Inhoan kuorimista ja paloittelua, jatkuvaa käsienpesua ja rättelöimistä. Mulla on paljon opettelemista nyt kun vauvan on tullut taloon. Ei oo varaa kodinhoitajaan.
Täällä näyttää vastauksista päätellen olevan lähinnä sellaisia äitejä, joilla lapsi on vielä niin pieni, ettei hänelle tehdä vielä sitä tavallista kotiruokaa, jota koko muukin perhe syö.
MEillä on koululaisia, joille pitää tehdä iltapäivällä kunnon ruoka, ja lisäksi 4v ja 1v, jotka syövät aamupäivälläkin kotona. Kun näille lapsille laitan ruoan, tekisi mieli syödä ihan kunnon annoksia, mutta kun siinä kiireessäni laitan itselle saman kokoisen annoksen kuin lapsille, ja sitten olenkin jo ihan kylläinen, ja sitten ihmettelen, kuinka pärjään niin vähällä.Mutta minähän söin työelämässä ollessani yhden lämpimän aterian päivässä, ja sillä aterialla säin saman verran tai jopa enemmän kuin nyt syön kahdella lämpimällä aterialla yhteensä. Eli jos oikeasti söisin samanlaisia annoksia kuin työelämässä ollessani, vaikka kuinka kunnollista ja terveellistä ruokaa, niin varmasti lihoisin, koska nykyisin syön useammin.
Meillä tehdään pienestä vauvasta huolimatta kotiruokaa 1-2 krt päivässä. Minulla on sen verran nälkä, että yleensä syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja mies syö töistä tultuaan. Eli vaikka olisi useampi lapsi ja isompia, sama ruokailukuvio olisi.
tulee syötyä väärällä tavalla. Liian vähän mutta epäterveellisesti. Munkkipossu aina silloin tällöin piristääkin muttei sitä joka välissä pidä ottaa...
jotka eivät "olevinaan voi liikkua" kun tuo lapsikin on tuossa jne.
TOKI se on väsyttävää puuhaa kun on lapsi vastasyntynyt valvoo tms. MUTTA!! ainankin kuukausi - 3kk kyllä sitä jo silloin jaksaa liikkua. ja kyllä sitä syömistäänkin voi katsoa.
näet itsekkin olen raskaana jo yli 30 viikolla ja koko raskausajan olen liikkununt ja painoa ei ole tullut lisää kun joku 9kg:D
ja monet on sanonut että olisit aika laiha ilman tuota mahaa.. että näin;)
voi laihtua muutenkin kuin liikkumalla.
Itse oksensin lähes päivittäin ja oli niin saamarin paha olo 9kk. Laihduin varsinkin alkuvaiheessa tosi paljon. Raskauden myötä tuli rytmihäiriöt ja nenäverenvuodot, joiden vuoksi en voinut/saanut harrastaa liikuntaa. Eivätkä nämä johtuneet huonosta yleiskunnosta tms., olin ns. ihannepainossa, kävin 2 krt viikossa salilla ja pyöräilin ennen raskautta.
En tiedä miksi taas piti päästä tilittämään, mutta sanotaanko, etten ole ikinä ollut niin sairas kuin raskaana ollessani.
Hips! Omalla kohdallani huomasin ongelman olevan siinä, kun illalla lasten mentyä nukkumaan, antoi itselleen herkkuhetken :-/ Ja huomasin kanssa, että pidin itseäni hereillä näillä herkuilla (just hiilarit sokeri), kun se oli sitä ainoaa rauhaisaa aikaa; ei malttanut mennä nukkumaan.
No, vahingosta viisastuneena, on parempi nukkua kun väsyttää -> jopa laihtuu ;-) Vielä tosta suklaasta kun saan "itseni kuriin", niin hyvä. Viis kiloa olis vielä tavoitteena... (en oo muuten syöny yhtään mignonia tai muutakaan suklaista munaa tänä pääsiäisenä! Hyvä minä!)
En ihan koko ketjua ole lukenut, mutta muutaman sanan itsekurista ja riippuvuudesta haluaisin silti kirjoittaa.
Kirjoitan tämän täysin omiin kokemuksiini pohjaten - en ole minkään sortin asiantuntija tai auktoriteetti näissä asioissa.
Minulla on addiktiivinen persoonallisuus. Olen elämäni aikana ollut addiktoitunut moniin eri asioihin: liikuntaan, syömättömyyteen, työhän, ihmiseen, tupakkaan ja alkoholiin. Olen ollut superlaiha, huippukuntoinen, ylipainoinen, menestynyt, epäonnistunut, varakas ja köyhä - ja aina minulla on ollut paha olla.
Olen muuttanut koko elämäntapani. Runsaan vuoden olen ollut täysin raitis ja tupakoimaton, teen töitä vain sen, mikä on välttämätöntä, ja ennen kaikkea - minulla on hyvä olla suurimman osan aikaa.
Minun kokemukseni mukaan itsekuria tarvitaan elämäntapojen muuttamiseen, varsinkin siinä vaiheessa, kun vieroitusoireet ovat pahimmillaan. Mutta itsekuri ei yksin riitä. Jos kyse on addiktiivisesta käytöksestä, pitää ymmärtää MIKSI syö, tai juo, tai tupakoi, tai urheilee tai tekee työtä hullun lailla.
Mikä on se pohjalla oleva paha olo, jonka lievittämiseen pyrkii?
Ilman tätä ymmärrystä kaikki muutos on tosiaan vain itsekurin varassa - hammasta purren kieltäydytään kiusauksista. Kun alkaa ymmärtämään käytöksensä perimmäisiä syitä, nuo kiusaukset itseasiassa katoavat. Silloin ei tarvita enää itsekuria - ei vain enää tee mieli asioita, jotka eivät ole hyväksi.
Suurinta itsekuria vaatii se, että katsoo syvälle peiliin ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Eikä selittele, tai syytä muita ihmisiä tai olosuhteita.
Tämä siis minun mielipiteeni - pohjaten omaan kokemukseeni. Saatan olla väärässä, joten älkää nyt kukaan hermostuko suotta :)
Hehe, annette poitattanut viestit taas:)
P-a-t-h-e-t-i-c-