Kärsin pitkään toipuoleisesa päänsärystä. Se alkoi pikkuhiljaa iltap., yöt sain nukkua hyvin. Pelko päänsärystä ja sen syystä kalvasi mieltäni. ALoin vaipua masennukseen, luulin sairastavani aivosyöpää (en kuitenkaan uskaltanut mennä lääkäriin). iltaisin rupesin samaan paniikkikahtauksia, tärisin, oksettu, huimasi ja vitutti. Elämä oli kamalaa. Onneksi vanhempani huomasivat tuskani, hakeuduin läkäriin, jossa minulle vakuutelttin, ettei minulla olisi aivoissa kasvainta. Lääkäri huomasi minun olevan täysin strensaantunut, jännittynyt, suorastaan paniikissa. Hän määräsi minulle lääkkeet PANIIKKIHÄIRIÖÖN ja antoi lähetteen psygologille. Elämä tuntui valoisalta. Noh, ei piina siihen päättynyt, kotona hoksasin, että lääkäri saattoi valehdella minulle kasvaimesta. Psykologilla käynti ei auttanut, lääkkeet eivät heti tehoa. Vaivuin syvemmälle epätoivoon, olin väsynyt, vihainen ja valmistelin itseäni kuolemaan. Nuori ihminen! Pääkipeä otti uudelleen ja uudelleen, yhä vahvemmen otteen elämästäni. Se ei ollut voimakasta, vaan toispuolesta vihlovaaa kipua! Olin varma, että päässä on kasvain. Noh, isäni vei minut uudelleen lääkäriin, itkin ja huusin siellä. Minut määrättin aivojen mangneetti kuvaukseen, olin varma että sieltä löytyisi kasvain! Kuvaus oli yhtä pinaa, pelotti vietävästi. MUTTA hoitaja kertoi ensimmäisen kuvan jälkeen lohduttavan uutisen: terveeltä näyttää! Olin seota onnesta, elämä sittenkin jatkuu! Radiologian erikoilääkäri kertoi saman viestin, ah sitä onnea!! Ja en voi vieläkään uskoa, että tämän kaiken pahan alku oli STRESSI/JÄNNITYSPÄÄNSÄRKY, joka loppui välittömästi mangneetti kuvauksen jälkeen. On se uskomatonta mitä ihminen saa itselleen aikaiseksi. Halusin kertoa tämän lohdutukseksi,jos jollakulla on vastaavia oireita.
Sairuden pelko&pääänsärky.
liisa83
204080
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joo, elikkäs minullakin on ollut tollasta toispuoleista vihlovaa kipua päässä, ja itsekin olen tässä kahden kuukauden ajan pelännyt niiden takia aivokasvainta. Ensin tosin pelkäsin aivoverenvuotoa, mutta koska tuntemuksia on ollut jo pidempään, aloin pelkäämään aivokasvainta. Olen tämän takia saanut joitakin paniikkikohtauksiakin ja muuta. Mutta tuon juttusi kertominen tosiaan helpotti minuakin vähän, kiitos siitä :)
Jos sulla on päänahan lihakset jumissa niin koita venytellä niitä. Oikeanlaisilla venytyksillä saa päänahkaan polttavan tunteen, jos paikat on jumissa. Ja puristava (myös toispuoleinen) päänsärky voi johtua ihan siitä. Muista myös nukkua hyvin. Unen pitkäaikainen laiminlyöminen kostautuu ennen pitkää kaikenlaisina mahdollisina oireina.
No minulla ei edes tunnu se särky koko ajan. Välillä tuntuu, että jos vain on muuta tekemistä, sitä ei tule. Tosin kyllä joskus silloinkin. Ja välillä vaan tuntuu ehkä sellaista outoa paineen tunnetta päässä. Eikä nuo säryt ole todellakaan mitään kovia, ainakaan joka päivä. On päiviä jolloin ne välillä saattaa tuntua kovemmin, mutta ei silloinkaan ihan sietämättöminä. Inhottavaa vaan kun heti pelkää pahinta, vaikka olisi vain pienet ja vähäiset oireet...:S
Näin tosiaan minullakin oli paineen tuntua, outoa pistelyä välillä helpotti välillä paheni. Ja tosiaan minulla(kin) oli alussa pelko siitä, että verisuoni katkeää päästä. Noh, sitten tein diagnoosin, että aivokasvain. Lääkäri ketoi minulle, ettei aivokasvaimessa tosiaan oireet helpota välillä vaan pahenee vko:ssa tai parissa täysin sietämättömiksi, oksentelu, tajunnanmenetykset ja yöllinen pahanvointi voi paremminkin liittyä kasvaimeen. Voin sanoa, että teidän on turha olla huolissaan. Kaikenlaiset stressit yms. aiheuttavat päänsärkyä, juuri kuvailemanne kaltaista. Minulla tosiaan päänsärky loppui kun kävin mangneetti kuvissa ja minulle tehtiin selväksi, ettei minulle ole mitään ylimääräistä päässä. Suosittelen teillekkin, että hakeudutte lääkäriin, sillä pelko sairaudesta huonontaa elämänlaatua. Jos fobia on päässyt pahaksi, niin lääkäri tutkii teidät ja vain sillä paranee pelosta. Minun on nyt hyvä olla kun on tutkittu, suosittelen tosiaan lämpimästi teillekkin vaikka se pelottaa. Käyn lisäksi psykologilla, sillä sairaudenpelko on eräänläinen sairaus joka pyritään parantamaan terapialla.=) Tsemmpiä, kyllä kaikki järjestyy!
nuo magneettikuvaukset ole aika kalliita? Inhottavinta tässä on se jos on juuri todennut itselleen hyvän olon ja uskotellut, ettei ole aivokasvainta, niin heti kun taas vähän vihlaisee se tulee takaisin. Mutta tosiaan on hyvä kun löytää täältä tällaisia keskusteluja niin vähän helpottaa. :)
Kyllä on kalliita,Jos käyt yksityisellä (n.400E), muuta jos hankit lähetteen normi lääkäriltä ja pääset esim. oulussa Ouksiin, niin mielestäni on lähes ilmainen. hakeutuessa lääkäriin muista korostaa, että sinua vaivaa sairaudenpelko, että saat myös siihen hoitoa. Sillä eihän se ole normaalia, että nuori ihminen pelkää aivokasvainta pelkän päänsäryn vuoksi. Minä syön tosiaan myös paniikkihäiriö lääkkeitä, jotka estävät näitä ns. stressi tiloja. Suosittelen tosiaan, että hakeudut lääkäriin sillä tilanne voi mennä todella pahaksi ja siitä saattaa olla vaikea toipua, vähän niinkuin minulla meinasi käydä. Onhan läheisesi tietoisia "ongelmastasi", kerro ihmeessä heille ja pyydä tukea sekä ymmärrystä. Ps. kannattaa ottaa selvää tuosta sairaudenpelko "sairaudesta", niin ymmärrät itseäsi paremmin. Minäkään on voinut aluksi uskoa, että päänsärky johtuu tavallaan minusta itsestäni! tsemppiä!
Kyllä läheiset ovat tietoisia sairaudenpelosta, mutta juuri tämän takia he eivät varmasti ota minua niin vakavasti, luulevat kai, että on ihan helppoa muka elää sen kanssa, että pelkää aivokasvainta, mutta toisaalta tiedostaa pelkäävänsä turhaan. On myös kamalaa jos herään yöllä, kuvittelen sen heti johtuvan aivokasvaimesta, vaikkei olisikaan mitään voimakasta päänsärkyä ja siinä sitten aikansa pyörii kunnes taas saa unta. Itse kyllä haluaisin päästä tutkimuksiin, mutta toisaalta pelkään sitä niin paljon...:S
Mene tutkimuksiin ja mene vaikka yksityiselle (jos on rahaa maksaa). Näin itsekin tein ja pääsin kuvauksiin tosi nopeasti. Se on kova paikka käydä siellä, koska pelottaa mitä sieltä löytyy, mutta ilmeisesti se on ainoa vaihtoehto, jos ei muuten pääse henkisesti oireista eroon. Oireet pahenevat myös psykosomaattisesti, vaikka mitään kasvainta ei olisikaan. Onko parempi miettiä joka päivänä terveenä (vaikka sitä ei itse tiedäkään, että on terve) "kuolen kohta", kuin se, että otat heti faktat esiin marssimalla urheasti kuvauksiin? Jos jotain löytyy, pääset varmasti hoitoon ja ennuste eliniästä ym. paranee ja jos mitään ei löydy, olet heti vapaa peloista ja oireetkin saattavat alkaa heti helpottamaan!
Minä olen sen oppinut tästä rakkaasta julkisesta terveydenhuoltojärjestelmästämme, että ainoastaan sydäninfarktilla tms. tilalla, jossa menee vähintää jalat alta tai tajuttomaksi otetaan arvauskeskuksissa ja sairaaloissa vakavasti. Ilman niitä ei ole mitään asiaa mihinkään erikoistukimuksiin. Se on nyt nähty.
Oireet ovat todellisia, mutta niiden aiheuttaja on potilaalle itselleen epäselvä ja se epäselvyys siinä huolestuttaa ja seurauksena olo pahenee, kun päänsärky lisääntyy eikä saa ehkä nukuttuakaan.
Suosittelen vielä kerran: vapauta itse itsesi!
rahaa maksaa, mutta kaipa nekin rahat on sitten jostain revittävä. Eihän tällaista kauaa jaksa. Terveyskeskuksessa juuri kävinkin pari kuukautta sitten kun oireet alkoivat, mutta kuten arvata saattaa, käskivät vaan ottaa särkylääkettä. Mutta kiitoskiitos vinkeistä ja muusta tiedosta, nekin on jo oloa hiukan parantanut :)
Hyvä, et läheisesi tosiaan tietävät. Yölliset tuntemuksesi kuullostavat tutuilta, sitä pelkää onko pääkipeä, pyöriikö minulla päässä yms? Se luulo ja pelko aiheuttavat myös niitä fyysisiä oireita. Uskon myös, että kärsit paniikkihäiriöstä. Minulla kohtauksissa tuli kamala kuoleman pelko, pakokauhu, pääkipeä voimistui, pyörrytti ja tuntui etten saa happea, myös erilaiset väristykset päässä kuuluivat asiaan. kuulostaako tutulta? suosittelen lämpimästi, että menet lääkäriin ja kerrot suunnattomasta pelosta ja siitä että tarvitset todella tutkimukset, että pääset mielenrauhaan. Lääkäri kertoi minulle, että nuorilla on paljon sairaudenpelkoa ja siitä pääsee yli tutkimalla ja esim terapialla ja lääkkeillä. ps. Kerro tosiaan esim. vanhemmille, että sinua ahdistaa oikesti. Minun läheisille piti alussa vääntää rautalangasta, että minulla on oikeasti paha olla. Nyt he ovat olleet korvaamaton tuki, kun he tietävät mistä on todellä kyse. Nyt mars mangneetti kuvauksiin ja elämä jatkuu! =)
tosiaan luultavasti on. Varsinkin aina kun luulen saaneeni aivoverenvuodon, alan tärisemään, alkaa heikottaa, tulee hiukan huono olo, joskus hapen loppumisen tunne, kylmiä väreitä ym. Ne on välillä vähän erilaisia kohtauksia, mutta ei kyllä yleensä mitään kovin voimakkaita onneksi. Ja niiden seurauksena yleensä tulee se paineen tunne päähän, mikä tuli silloin pari kuukautta sittenkin kun sain sen viimeisen "pahimman" kohtauksen.
Joo, kuullostaa erittäin tutulta. Sinulla on 100prosenttisesti myös paniikkihäiriötä (oireet täsmäävät täydellisesti, minulla juuri vastaavia). Kannattaa mennä pikaisesti lääkäriin , sillä lääkkeillä kestää n.2vko ennen kuin saavuttavat tasa-painon. Ja sitten kun olet saanut diagnoosin on sinun helppo saada ymmärrystä läheisiltäsi. Oletko jo varannut ajan lääkäriin?
vielä varaamaan aikaa, mutta teen sen lähipäivinä.:) Täytyy kyllä varmaan varata sinne yksityiselle... Johtuikohan se paniikkihäiriöstä, vai jostakin ahdistuneisuudesta silloin kun enemmän pelkäsin verisuonen katkeavan päästä, että minulla kuului hyvin useasti päästä sellaisia napsahduksia? Onko kokemuksia tällaisesta? Se oli kyllä piinaavaa aikaa, koska pelkäsin sitä tosiaan aivan hirveästi ja sitten nuo napsahdukset saivat vielä koko ajan ajattelemaan, että nyt katkesi verisuoni. Onneksi se sentään on jo helpottanut!
Hyvä, että olet menossa lääkäriin ja yksityisellä tutkitaan yleensä hyvin. Nämä kuvaamasi "napsahdukset" kuuluvat asiaan, paniikkikohtaus/jännittyneisyys saa aikaan päässä erilaisia ikäänkuin lihasten kouristuksia. Eli kuuluvat täysin asiaan. Minulla oli vaikka minkalaista napsahdusta ja päänsisällä väreili ja lopuksi tuntui niinkuin joku olisi jatkennut päässä. oli se kyllä kamalaa kun pelotti ja ymmärrän sinun pelkosi täysin. Mutta sinulla ei ole oikeasti mitään syytä huoleen. menet vain lääkäriin ja saat taas elämäsi raiteilleen =)
Hei tyttö! joko olet päässyt hoitoon?
en ole uskaltanut mitään lääkkeitä otella. Tuntuu vaan jotenkin hankalalta ajatella, että minun pitäisi syödä niitä. Onneksi olo nyt on muuten ollut parempi, vaikka en magneettikuvauksessa käynytkään :)
Mitä lääkkeitä ne sinulle määräsivät? Minulle määrättiin heti se cipramil, mutta en suostunut syömään sitä ennekuin oireet taas paheni ja muutkin lääkärit määräsivät, meni n. 3vko, ennen kuin myönsin itselleni, että minun pitää syödä lääkkeitä. onko sulla sama ongelma? Mitä he muuta sanoivat lääkärissä? joko läheisesi uskovat sinua? onko oireet jo kokonaan poissa?
en tiedä johtuuko se mistä, etten pysty syömään lääkkeitä. Voi olla, että se on sitä, etten vaan pysty myöntämään, että juuri minun pitäisi syödä niitä, tai sitten pelkään sivuoireita tai jotakin. En ole koskaan tykännyt syödä lääkkeitä, en edes särkylääkkeitä. Tuntuu vaan pahalta syödä jotain mitä ei normaalisti söisi. Oudosti selitetty, mutta luulen, että ymmärsit.:) Luulenpa, että läheiseni uskovat nyt enemmän, mutta eivät he siitä erityisesti puhu minulle. Lääkärissä he totesivat minulla paniikkihäiriön ja sanoivat, ettei nyt kannata lähteä magneettikuvia ottamaan. Että katsotaan auttaako lääkkeet. Lääkäri myös kertoi minulle aivokasvaimesta. Oireet ovat melkeen poissa, olen vain huomannut, että nykään olisi sitten muutenkin useammin päänsärkyä, ei tosin mitään kovaa. Mutta aivokasvainta en pelkää enää oikeastaan ollenkaan. Nyt vaan mietityttää kaiken maailman muut sairaudet. Tiedän, että olisin hyvä jos söisin lääkkeitä, mutta vielä en ole siihen pystynyt.
Tilanteesi alkaa kuulostamaan jo todella paljon helpommalta, eikö olekkin vaikea uskoa, että on tosiasiasissa vain MIELELTÄÄN sairas =)(ei kuitenkaan mielisairas) mekin miehen kanssa nykyyän vitsaillaan asiasta, että liisa on vähän hullu ja syö mielilääkkeitä. no joo =) Mutta minulla oli sama tilanne: en halunnut syödä lääkkeitä, sillä pelkäsin sivuoireita yms. enkä myöntänyt tarvitsevani niitä. Pääkipeän aikana en syönyt edes särkylääkkeitä! eli tutulta kuulostaa. Mutta muistutan, että sairaudenpelko ei useasti parane täysin itsestään, vaan siihen tarvitaan mielenhallintaa ja lääkitys todella auttaa siihen, usko pois! eli suosittelen, et nappia naamaan! =) siitä ei varmasti ole haittaa, etkä ole vielä parantunut pelosta, sillä pelkkät sivuoireita. tsemppiä ja kerro jaksamisestasi! ps. älä säikähdä tosiaan jos oireet eivät heti lopu, sillä et voit hetkessä parantaa itseäsi, olet nyt vasta toipumisen alussa!!
Ja kaikkein vaikeinta on uskoa se, kuinka on voinut itselleen aiheuttaa sellaisia tuntemuksia päähän ja päänkipuja pelkästään pelkäämällä ja ajattelemalla. Ennen en olisi varmaan itsekään uskonut että niin voi käydä, mutta nyt kun se on koettu niin on ihan eri juttu. Ja vielä se, kuinka masentunut olin pahimpina aikoina sen takia, että pelkäsin kuolevani aivokasvaimeen, jota minulla ei edes ole. Ja tämä sairauksien pelko iski minuun aivan yhtäkkiä. Ennen en ajatellut mitään sairauksia, enkä edes ollut koskaan kipeä. Sitten aloin pelkäämään aivoverenvuotoa ja siitä tämä kaikki lähti. No nyt en onneksi pelkää enään sitä, enkä aivokasvainta. Tässä vaan vähän jännityksellä osottaa, että mitä seuraavaksi. Kun en kyllä mielellään niitä lääkkeitä söisi.:/ Mutta kiitos paljon kannustuksista ja neuvoista, niistä on ollut apua todella paljon!:) Ja on ollut "kiva" nähdä, etten ole ainoa vainoharhainen:D