En tiedä, onko tämä oikea paikka, mutta...
Onko lapseni mummolla oikeutta vaatia tapaamisoikeutta lapselleni, vaikka minä vastustaisin tapaamista?
Jos on, niin miten asiassa voidaan edetä?
Mielestäni äitini ei ole oikea ihminen olemaan ainakaan kahdestaan 1,5v lapsen kanssa.
Onko lapseni mummolla oikeutta vaatia tapaamisoikeutta lapselleni, vaikka minä vastustaisin tapaamista?
Jos on, niin miten asiassa voidaan edetä?
Mielestäni äitini ei ole oikea ihminen olemaan ainakaan kahdestaan 1,5v lapsen kanssa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lapsi on vanhempien vastuulla sekä huollossa. Isovanhemmat eivät tässä tapauksessa ole sen kummemmassa juridisessa asemassa kuin esim. kummin kaima. Mutta jos lapsi ei ole vanhemman huostassa, esim. on huostaanotettu, voidaan tietysti olosuhteista riippuen lapsen huoltajuus määrätä vaikkapa sille mummolle.
No luojan kiitos, isovanhemmilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia lapsen lapsen suhteen, kuten ei ole myöskään mitään velvollisuuksia.
Oikeudet ja velvollisuudet kulkee käsikädessä.
mutta voi lapsiraukat, heiltä riistetään lähimmäisenrakkaus ja yhteys isovanhempiin.
Minä olen tilanteessa jossa en uskalla kiintyä lapsenlapseeni, en halua kokeaa suurta eron tuskaa, kun en saa enää lasta nähdä. Se aika on lähellä, kun äiti on niin alkoholisoitunut. Ei kykene kauaa
lasta pitämään. Minä en saa tavatakaan lasta, etten näkisi missä kunnossa äiti milloinkin on.
Voi aikoja, voi tapoja. Lähimmäisenrakkaudella saataisiin vältettyä monta huostaanottoa ja lievennettyä lasten tuskaa.
Kiristä rahalla. Pyydä joka tapaamisesta rahaa, näin meillä tehdään.
Mummu ei saa tavata lapsenlapsia jos ei anna rahaa, ja myöskin hoida lapsenlapsiaan. Helppoa!
Sinä rahastat lapsillasi????
käsitä mikä nykyajan nuoriin on mennyt!
...PROVO! Tollasta juttua nyt ei kukaan täysijärkinen edes voisi uskoa oikeeksi jutuksi.
Eiköhön tuon edeltävän provon kirjoittanut palstan häirikkö mummi.
aikaisemmin juuri samaa, mutta isovanhemman kannalta, onko minulla oikeus tavata lapsenlasta jos lapsen äiti sen kieltää?
Minusta on väärin että isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia, ja missä on lapsen oikeudet?
Ymmärrän kyllä että esim päihdeongelmainen tai muu vastaava isovanhempi ei saa lasta itsekseen tavata, mutta meitä on paljon esim eroperheiden isovanhempia missä lähivanhempi tapaamiset kieltää. Ja kyse on yleensä vallasta, siis siitäe että lähivanhempi haluaa ja saa käyttää valtaa, kuka hänen lastaan saa tavata ja kuka ei.
Isovanhemmilla voi olla todella hyvät välit lapsenlapsien kanssa, mutta vanhemmat voivat käyttää valtaa ja katkaista lapselle tärkeät suhteet isovanhempiin.
Minä onnekseni saan tavata lapsenlapsiani, mutta äitinsä ehdoilla. Esimerkkinä nyt pääsiäinen, oltiin lasten kanssa suunniteltu yökylää, äiti ilmoitti että ei käy, johon minä että ok. Meni pari päivää, äiti soitti ja kysyi otanko kuitenkin, olis kyllä tehnyt mieli kieltäytyä kun pompotetaan, mutta lasten takia sanoin että juu käyhän se.
Siis äiti pompottaa ihan miten tykkää.
Mikähän on se ikä lapsella joilloin lapsi saa itse päättää olemisestaan, 11-12 vuotta?
Ei niitä sellaisia pompottelija äidin lapsia voikkaan isovanhemmat sitten enää tavata kun kasvavat vähän vanhemmaksi. Niistä on sitten tullut jo niin häiriintyneitä, että tarvitsevat asiantuntijan apuja.
Ja sitten ne vanhemmat itkeskelee tuossa bio palstalla kun kukaan ei auta, ja sukulaiset ovat hyljänneet.
Meillä oli aikaisemmin, avioerostani huolimatta, että lapset saivat aina tavata isänsä puoleisia isovanhempiaan, kunhan ei ollut jotain jo valmiiksi sovittuja menoja. Eli siis käytännössä, aina kun vaan isovanhemmat halusi tavata lapsia, niin se onnistui. MUTTA
Sitten kävi niin, että he alkoivat leikkiä "Minä tiedän kasvatusasiat paremmin"-leikkiä ja päättivät salassa kielloistani huolimatta viedä kouluikäisen ja alle kouluikäisen yötämyöten rockfestivaaleille.
Sen jälkeen en ole antanut lapsia heille. Omasta mielestään he eivät tehneet mitään väärää vaikka toimivatkin tietoisesti kieltoa vastaan. Eipä se paljoa lohduttanut kun lapsi näki jälkeenpäin painajaisia tapahtunesta.
ymmärrän, että monelle isovanhemmalle on rankkaa kun ei saa tavata lapsenlapsiaan...
Meillä tilanne on siis, että minä en halua äitini hoitavan lastani. Hän on kerran vasten minun tahtoani vienyt lapseni kotiinsa ja poliisien kanssa jouduimme lapsen hakemaan sieltä pois, kun äitini lukkiutui lapseni kanssa huoneeseensa eikä tullut pois.
Kun lapseni syntyi, ei hän ollut tekemisissä n. kuukauteen meidän kanssamme.
Äitini mielestä avomieheni (lapsen isäpuoli) ei ole sopiva ihminen hoitamaan lastani. Itse en nää mitään syytä, miksi mieheni ei voisi hoitaa lastani.
Nyt hän on ottanut yhteyttä sossuun ja sosiaalityöntekijät tarkkailevat meitä, vaikkei mitään syytä olisi.
Meillä on muuten asiat kunnossa, mutta rahaa ei ole (työtön kotiäiti). Lapsella on kuitenkin kaikki tarvittava. ruokaa, puhtaat vaatteet, leluja, rakastava perhe, piha jossa leikkiä ja syksyllä hän aloittaa päiväkodin osa-aikaisesti.
Emme ole alkoholisteja emmekä muutenkaan laiminlyö lapsen hoitoa. Emme tietenkään ole esimerkillisiä vanhempia, mutta en näe syytä äidin syytöksille.
Toki on monia hyviä mummoja, jotka olisivat jopa parempia huoltajia lapsille kuin omat vanhemmat. Asia pitäisi ratkaista tapauskohtaisesti. Jos sossu tai muu viranomainen näkee lapsen laiminlyöntiä ja lapsi on vaarassa joutua huostaanottoon, olisi hyvä keskustella asiasta myös lähisukulaisten kanssa, jos he ovat halukkaita yhteistyöhön.
Minun tapauksessani ei tähän ole tarvetta.
Useinhan tuollaisissa tilanteissa on kyse siitä että joku, tässä tapauksessa isoäiti, tuntee olevansa ulkopuolinen lapsen elämässä.
Voisitteko pitää yhteisiä palavereja vaikka sos.virkailijoiden kanssa ja neuvotella ja keskustella asioista.
Väärinhän se on isoäidiltä ottaa lapsi väkisin itselleen, mutta jos oikeasti luulee että lapsella ei ole asiat kunnossa kotona.
Jos keskustelemalla pystyisi selvittämään, ja mummokin saisi oikeuden olla lapsen elämässä, vältyttäisiin tullaisilta turhilta ilmoituksilta lastensuojeluun.
Lapsenhän pitäisi olla aina etusijalla, se pitäisi vanhempien ja isovanhempien pitää mielessä.
Jos mummo on jo kertaalleen tehnyt jotain aivan typerää ja lasta vahingoittavaa, niin jo ihan pelkkä TERVE JÄRKI ilmaisee sen, että lasta ei tule uudestaan altista samalle kohtelulle. Alkuperäisen kirjoitajan tilanne on toinen kuin mitä mulla, mutta jos jo reippaasti aikuinen ihminen (mitä mummot ja vaarit pitäisi olla) ei tajua mikä on lapselle paras muutamienkaan jutteluhetkien jälkeen, niin siihen on turha enää sekoittaa mitää yhteispalavereja viranomaisten taholta.
Miksi hoidatat lapsia mummulla? Mikä on motiivisi, että normaalit kyläreissut eivät riitä, vaan mummun olisi hoidettava lapsiasi?
Ja sossut eivät tarkkaile turhaan. Voi äkkiä käydä kuten eräälle kurssikaverilleni. Hän alkoi liikaa valittamaan siitä kun anoppi arvostelee ja niin hän löysi itsensä pöpilästä.
Kolmen kuukauden pöpiläjakson äiti löysi uuden miehen sieltä. Vauva meni isälleen ja anoppi hoitaa edelleen. Kaikki ei ole niin mustavalkoista.
Eiköhän se mene yleensä niin, että kun lapset ovat vähän vanhempia, niin mummut/vaarit haluaa tehdä lastenlastensa kanssa jotain yhdessä? Ihan normaalia, että ovat tekemisissä ilman äidin/isän ainaista läsnäoloa. Jos tuollainen tapaaminen (josta siis puuttuuu isä/äiti valvojan ominaisuudessa) riistäytyy siten ettei saakaan lasta takaisin kuten kuuluu?
Ehkä kurssikaverillasi oli kuitenkin toinen tilanne?
Sossut osaavat asiansa, eivät tarkkaille suotta. Kyllä sossuilla on ihan riittävästi oikeita epäiltäviä tapauksia.
Siis mitä siitä täällä ihmettelee, jos asia on noin kuin hän väittää. Onhan niitä sairaita isovanhempia ja se on vain harvinaisempaa, että molemmat isovanhmmat sairastuvat yhtäaikaa.
Äidit voivat myös olla epäluuloisia ja masennuksessaan vainoharhaisia. Emme voi tietää totuutta. Hämmästelen vaan miten äiti antaa lapsiaa sellaisille isovanhemmille jotka ovat mieleltään sairaita.