Oliko ärsyttävä aloitus :) Näinhän masentuneita usein yritetään saada nousemaan sieltä petistä tai mihinkä itsekukin onkaan jummiutunut.
Ymmärrän ettei millään jaksa samoihin suorituksiin kuin hyvää tarkoittavat kehoittajat.Eikä aina jaksa ymmärtää miksi he eivät ymmärrä jne....
Onkohan muuten masennusta ollut näin paljon menneinä vuosina ,ainakaan ei lääkitystä ole ollut saatavilla sen tiedämme .
Lääkitys on usein paikallaan mutta kukaan ei voi ummistaa silmiään sen väärinkäytöstä.Itse jos olisin uskonut lääkäreitä sokeasti käyttäisin varmaan tänäänkin vahvoja lääkeitä ja missä lie olisinkaan ,en ainakaan täsäs kirjoittelemassa.
Ihmiset akntavat sydämellään tosi paljon asioita jotka sairastuttavat ,ei ole rippituolia käytössä .Olemme muka kristitty maa ja silti kiellämme Jumalan avun.Väitetäänpä vielä että uskosta sekasin menee .Sekasin voimme mennä vaikka kahvin juonnista jos niikseen tulee...
Sinulle joka tunnet ettei mistään tule apua ,kokeileppas rukousta koko sydämisesti.
Tämäkin voi tuntua samalta kehoitukselta kuin "ylös ulos ja lenkille" ,mut voimiesi mukaan ....
Luen usein Jobia raamatusta ,hänkin oli masentunut jos muistatte ,ystävät tulivat jos jonkinlaisia neuvoja jakamaan "olet tehnyt jotain tosi pahaa kun noin rankaistaan"
Sinäkin voit kokea samaa ja kysellä mitä olen tehnyt kun elämäni on tälläistä .Jobin parantuminen alkoi siinä kun hän käänsi katseensa pois itsestään ja rukoili ystäviensä puolesta .
Tässä on myös syvä opetus ,jos sinä ja minäkin voitas tänään kääntää katseemme hetkeksi itsestämme sillä "hoivaamalla toista tulemme itsekkin hoivatuksi"
Ymmärrän ettei millään jaksa samoihin suorituksiin kuin hyvää tarkoittavat kehoittajat.Eikä aina jaksa ymmärtää miksi he eivät ymmärrä jne....
Onkohan muuten masennusta ollut näin paljon menneinä vuosina ,ainakaan ei lääkitystä ole ollut saatavilla sen tiedämme .
Lääkitys on usein paikallaan mutta kukaan ei voi ummistaa silmiään sen väärinkäytöstä.Itse jos olisin uskonut lääkäreitä sokeasti käyttäisin varmaan tänäänkin vahvoja lääkeitä ja missä lie olisinkaan ,en ainakaan täsäs kirjoittelemassa.
Ihmiset akntavat sydämellään tosi paljon asioita jotka sairastuttavat ,ei ole rippituolia käytössä .Olemme muka kristitty maa ja silti kiellämme Jumalan avun.Väitetäänpä vielä että uskosta sekasin menee .Sekasin voimme mennä vaikka kahvin juonnista jos niikseen tulee...
Sinulle joka tunnet ettei mistään tule apua ,kokeileppas rukousta koko sydämisesti.
Tämäkin voi tuntua samalta kehoitukselta kuin "ylös ulos ja lenkille" ,mut voimiesi mukaan ....
Luen usein Jobia raamatusta ,hänkin oli masentunut jos muistatte ,ystävät tulivat jos jonkinlaisia neuvoja jakamaan "olet tehnyt jotain tosi pahaa kun noin rankaistaan"
Sinäkin voit kokea samaa ja kysellä mitä olen tehnyt kun elämäni on tälläistä .Jobin parantuminen alkoi siinä kun hän käänsi katseensa pois itsestään ja rukoili ystäviensä puolesta .
Tässä on myös syvä opetus ,jos sinä ja minäkin voitas tänään kääntää katseemme hetkeksi itsestämme sillä "hoivaamalla toista tulemme itsekkin hoivatuksi"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet onnekas, kun olet löytänyt avun uskosta ja Jumalasta. Se on aina hienoa, jos joku kykenee nauttimaan elämästään, löytämään sen "jonkin".
Haluan myös tuoda esille oman näkökantani. Kaikki eivät vain "löydä uskoa", vaikka lukisivat Raamattua. Monet tietävät esimerkiksi Jobin kirjan, itsekin olen lukenut sen. Olen myös tähän aikakauteen nähden saanut aika uskonnollisen kasvatuksen, on käyty pyhäkoulua lapsena, kirkossa perheen kanssa useammin kuin pakolliset käynnit. Koulusta käyty aina kirkossa. Ollaan myös kotona paljon keskusteltu uskonasioista, monen uskonnon näkökulmastakin. Käyty eri uskontokuntien tilaisuuksissa, (muiden kuin perinteisen luterilaisen.) Omassa elämässäni olen pyrkinyt auttamaan lähimmäisiä, kasannut muiden murheita omille niskoilleni, aina kuunnellut. Näin olisin tehnyt varmasti ilman kristillistä etiikkaakin. Mikään näistä ei ole iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vienyt masennustani. (En ole myöskään turvautunut kemiaan masennuksen parantamiseksi, se ei ole syynä tunneköyhyyteen.)Tunne-elämältäni olisin lähinnä buddhalainen, haluan pois sielun kiertokulusta, kadota, haluamisen olen jo lopettanut aikoja sitten, ehkä se katoaminen tulee joskus.
Mitä tällä kaikella halusin sanoa? Ehkäpä sen, että usko ei nyt vain ole kaikkia varten, kaikkiin se ei "iske". Hyvä kuitenkin, että tuot tuon vaihtoehdon esille, en väheksy mitenkään. Haluan vain sanoa, ettei se yrittämällä tule, niin kuin ei se lenkille lähtökään. Sen "ahaa"-elämyksen pitäisi tulla ihmisestä itsestään.
Hyviä jatkoja sinulle valitsemallasi tiellä kuitenkin:)
Ahaa :) Ymmärrän täysin mietteesi ja ajatuksesi uskoon liittyvistä asioista .
Nämä keskustelut on aina tälläisiä raapasuja elämästä .Aikasemmin jossain osiossa kerroin omasta elämästäni enemmän ja siitä kuinka kävin syvän masennuksen nuorena 18 vuotiaana ,jouduin hoitoon 3kk suljetulle osastolle .Sieltä päästyäni päätin lopettaa elämäni koska en aikonut ruveta popsimaan pillereitä ja koin kaikki mitä olin suunitellut elämääni varten oli romuttunut................
En kuitenkaan onnistunut aikeissani ja siitä ikuinen kiitos Jumalalle .
Päästyäni teholta tuli uskova sairaanhoitaja kertomaan kuinka hän oli rukoillut koko yön vierelläni ,hän antoi minulle osoitteensa ja pyysi ottamaan yhteyttä .Arvaatko lukasinkokaan osoitetta ,aivan oikein roskikseen meni ja kaaressa ,vielä nuo uskikset tänne tulevat hörisemään hihhuloikoon seurakummissaan.
Meni vuosia 12 ennenkuin ymmärsin nöyrtyä pyytämään apua oikeasta kohteesta ,ja nyt on taivallettu uskossa yli 20 vuotta reilusti.
En väitä etteikö masennuksia ole meillä jokaisella kuten tänäänkin minulla on sellainen "mikään ei kiinosta ,en jaksa",mutta nämä edellä mainitut kokemukseni on sellaista elämän korkeakoulua joita haluan käyttää hyödyksi auttaakseni toisia ihmisiä selvitymään .
On olemassa toivoa toivottomalle.
masennus saattaa olla kaupallinen juttu. Häntä on sponsoroinut tämä luonnontuoteliike..Ei vaikea masennus parane millään NONILLA vaan psykiatrin luona käynneillä & hyvillä ja tehokkailla masennuslääkkeillä (ps. Onko ML ja Harri eronneet vai vielä yhdessä) En nimittäin lue iltapäivälehtiä paperilta, katson vain lööpit netistä.
Olen aiemminkin kommentoinut hyviä viestejäsi. Tässä vielä yksi näkökulma. Myös minulla on kristillisen kodin tausta, on käyty pyhäkoulut ja niin edelleen.
Ajatustasi siitä, että yksinomaan uskolla voisi parantaa fyysisen sairauden, en kuitenkaan sulata. Kun masennuksessa on kysymys aivojen välittäjäaineiden "liikuntahäiriöstä", nimenomaan sitä korjataan lääkkeillä. Puhtaasti aivokemian korjaamista. Syöväthän uskovaiset käsittääkseni myös sydän- ja verenpainelääkkeitä, jopa ehkäisypillereitä. Miksi ihmeessä vaikeasta elämänvaiheesta pitäisi sinnitellä ilman siihen kuuluvaa lääketieteellistä apua?
Usko apuun ylhäältä ja usko apuun apteekista eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita.
Ylös ulos ja lenkille, hyvä lähtökohta ja toimii monenlaisille sairaille. Oikeasti masentunut, omasta kokemuksestani, ei pahimmassa vaiheessa jaksa "sanoa edes kissaa". Päivät kuluvat ihan vaan ihmetellessä. Ihan turha potkia ahterille, oli keli mikä tahansa. Masentunut tarvitsee omaa aikaa, lepoa ja tukea lääkehoidon ja tietysti rukousten voimaa, jos siihen on mahdollisuus. Oman lähipiirin merkitys on korvaamaton. Omasta uskosta on tietysti myös suuri apu.
"Ajatustasi siitä, että yksinomaan uskolla voisi parantaa fyysisen sairauden, en kuitenkaan sulata. "
Olen yrittänyt aina tuoda kirjoituksissani sen ilmi että kaikki me ollaan yksilöitä ja lääkärit osaavat hommansa enkä vähättele lääkkeitä ,toisille se on elinehto.
Sairastuttuani en ollut uskossa enkä tuntenut yhtään uskovaakaan ,ja tämän kokemukseni jälkeen kuljin "mailman teillä" toista kymmentä vuotta.
mutta lääkkeet ei ollut minun juttuni sitä en voi muuksi muuttaa täällä kirjoitellessakaan.
Uskovat sairastuvat niin psyykkisesti kuin fyysisesti sitäkään en väitä .Kuitenkin uskossa olevalla on sisimmässään jotain sellaista jota toivoisin jokaisen löytävän .
Jumala kyllä voi parantaa rukouksellakin sekin on totta ,äitini sairasti viherkaihia 20 vuotta ja rukouksella hän parani ,lääkärit sanoivatkin että tälläistä tapahtuu joskus johon he eivät voi antaa selitystä .Tästäkin tapahtumasta on mustaa valkoisella ettei tule huuhaah juttelijan leimaa.
Toivottomalla on aina toivoa sitä täällä tahdon viestittää,ihminen joka ei jaksa metriäkään kävellä on hyvä että hän saa apua lääkkeistä tai vaikka näistä toivon sanoista jota me kukin tuomme omasta elämänpiiristämme .
Lämmöllä meju