Joka viikonloppu...

Tuo sinun itse syytöksesi on minulle todella tuttuja ajatuksia.
Oman mielen terveytesi takia on parempi,että olet se inhoittava akka joka ei sidä moista käytöstä. Muuten katkeruus ja viha toisen juomisesta kohtaan vahingoittaa ja vammautaa omat tunteesi.
Käykö teillä vieraita viikonloppuisin? Juoko kumppanisi myös silloin ja pyytääkö hän sinuakin juomaan ettet nalkuttaisi?
Itse en aluksi huomannut, että me eristyimme ystäväpiirin menoista ja juhlista. Jouduin kieltäytymään niistä puolisoni juomisen takia.
Niinpä ystävämme eivät enään kutsuneet meitä kuin kahvikekkereille (lasten synttäreille).
Sinun on keskusteltava kumppanisi kanssa, mutta vain kun hän on selvinpäin ei edes krapulassa. Keskusteltava vaikka pala juuttuu kurkkuusi ja et viitsisi pilata hyvää iltaaa/ päivää kinaamiseen ja tappeluun. Sinun on hyvä muistaa ne tunteet mitkä koet kun näet puolisosi sammuneena. Itse en meinannut uskaltaa aloittaa keskustelua ainaisen tappelun takia, mutta kun otin vain asian pöydälle niin jotain tuloksia tuli (ainakin silloin tällöin). Mieheni osti vähemmän juotavaa, ei juonut sitä juomisen takia vaan yritti nauttia sitä "sivistyneesti" pikku hiljaa. Valillä keskusteluun tuloksena oli raittiina kolmekin kuukautta. Kun keskustelu ei tehonnut ja sammuneita iltoja rupesi olemaan, siirryin toiseen keinoon. Kun mieheni aloitti juomisen, minä lähdin elokuviin, ystävien luokse, uimaan, tai käymään sellaisessa paikassa missä miehenikin olisi halunnut käydä. Hän ei tullut koska valitsi juomisen.
Tuohon kaveri porukkaan ei taida voida vaikuttaa kuin miehesi itse.
Muista että kyseessä on myös sinun viikonloput raskaan työn jälkeen. Pitää sinunkin renoutua. Huolehdi itsestäsi, itsesi takia. Älä missään tapauksessa anna alkoholin vaikuttaa omaan hyvinvointiisi. Keskustele vaikka se ei ole helppoa. Aurinkoista pääsiäistä!
T vierellä eläjä

sillä hänen on itse muututtava.

olisi hyvä tutustua Al_Anon yhteisöön ja ohjelmaan.

On se, että olet nyt kolmaspyörä miehesi vkl seurusteluelämässä. Joten ainoa keino selvitä asiasta on se, että miehesi itse tajuaa, mihin hänen vkl rakastajansa on häntä viemässä. Itse olin aivan kuten miehesi, eli viinaa oli saatava aina vkl:puisin ja naisystävä torui ja motkotti, mikä entisestään lähensi suhdettani viinaan. Naisystäväni uhkasi moneen otteeseen jättävänsä minut, ellei se kippaaminen lopu... Tulos: Se vain lisääntyi... No nainen tuli järkiinsä ja otti ja lähti. Kun, jäin yksin oli minulla erittäin hyvää aikaa syventyä suhteessani viinaan. Viina vei minä kuljin perässä... Lopulta tämä rakas viina ei ollutkaan enää niin suopea ja mukava, joten päätin terästää sen vaikutusta pikkuisen rauhoittavilla lääkkeillä... Avot taas saatiin potkua suhteeseen... Rauhoittavat olivat, kuin seksilelut väljähtyneessä parisuhteessa... No kauan tuo riemu ei jatkunut, kun alkoi tuleen jo sellaisia sekoiluja terveydellisiähaittoja, että oikeastaan minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin jättää tuo rakas viina. Olen nyt jo tovin elellyt tätä uudenlaista elämää, ja kiitollinen olen siitä, että sellaista vielä saan elää... =)

Olin, kuin miehesi, eli viina kuului joka viikonloppuun ja juomiseni oli vain humalahakuista ryyppäämistä, josta rentoutus on kaukana, mutta sillähän sitä yritin selitellä. Akka "motkotti", mutta ei vaikuttanut ennen kuin pakkas mun laukut ja antoi lähtöpassit. Silloin pistin ensimmäistä kertaa kortit rehellisesti pöydälle ja puntaroin kumpaa rakastan enemmän, perhettä vai viinaa. Valitsin perheen ja aloin "rukoilemaan" emännältä vielä yhtä mahdollisuutta, jonka onneksi myöhemmin sain. Jätin alkoholin kokonaan ja elän elämäni parasta aikaa. Näytä miehelles kengänpohjaa tosissas ja sano, että tämä on persuksillas, jos et muutu. Jos ei viinamäen touhut lopu, niin potkase persuksille ja kovaa, näin pääsiäisenä taivaalla lentelee muitakin, joten kyllä hän sinne sekaan mahtuu.

Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos 2,5 litraa yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta.