kysymys tällaisesta alkoholismista:
olen 30-vuotias työssäkäyvä nainen.kuin kellon tarkkuudella retkahdan juomaan 3-4kk väliajoin 1-2vko:si,aamusta iltaan, kunnes olen saanut tarpeekseni.normaalina aikana treenaan,teen kovasti töitä ja ikään kuin muutaman kuukauden jälkeen päässä naksahtaisi että nyt on taas kaikki liian hyvin,mars pakkaa sekottamaan,soitto duuniin ja korkki auki.ja aivan samalla tavalla juominen loppuu ,kroppa kyllä kestää mutta taas jokin "sisäinen käsky"että ei enää,juotavat varastoon,porukka pihalle,juhlat on loppu.töissä olen taas täynnä virtaa.tätä on jatkunut useamman vuoden.muulloin en juo pisaraakaan alkoholia,koska juon ainoastaan humaltumistarkoitukseen,se on ainoa keino nollata rasitus ja vaan olla.onko kellään tällaista samanlaista?olen käynyt useilla päihteisiin erikoistuneilla lääkäreillä ja apua on tarjottu ainoastaan lääkemuodossa ja kehotettu"ottamaan itseään niskasta kiinni".justiinsa,kurinalaisempaa ihmistä en juurikaan tunne kun elän normaalielämää,juoppouskausina vaan hengaan kotosalla,käyn kapakoissa ja en ajattele huomista..pahasti sairas vai parantumaton umpivintti??
olen 30-vuotias työssäkäyvä nainen.kuin kellon tarkkuudella retkahdan juomaan 3-4kk väliajoin 1-2vko:si,aamusta iltaan, kunnes olen saanut tarpeekseni.normaalina aikana treenaan,teen kovasti töitä ja ikään kuin muutaman kuukauden jälkeen päässä naksahtaisi että nyt on taas kaikki liian hyvin,mars pakkaa sekottamaan,soitto duuniin ja korkki auki.ja aivan samalla tavalla juominen loppuu ,kroppa kyllä kestää mutta taas jokin "sisäinen käsky"että ei enää,juotavat varastoon,porukka pihalle,juhlat on loppu.töissä olen taas täynnä virtaa.tätä on jatkunut useamman vuoden.muulloin en juo pisaraakaan alkoholia,koska juon ainoastaan humaltumistarkoitukseen,se on ainoa keino nollata rasitus ja vaan olla.onko kellään tällaista samanlaista?olen käynyt useilla päihteisiin erikoistuneilla lääkäreillä ja apua on tarjottu ainoastaan lääkemuodossa ja kehotettu"ottamaan itseään niskasta kiinni".justiinsa,kurinalaisempaa ihmistä en juurikaan tunne kun elän normaalielämää,juoppouskausina vaan hengaan kotosalla,käyn kapakoissa ja en ajattele huomista..pahasti sairas vai parantumaton umpivintti??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun putki lähtee päälle,millään ei ole mitään väliä.Putket pitenevät entisestään.Kannattaa hakea apua itselleen.
Suomessa ei ole päihdealaan erikoistuneita lääkäreitä, mitä nyt joitain "oman käden kautta oppineita".
Oikea päihdelääkäri ei ikinä kirjoittaisi alkoholiongelmaiselle benzoja tai vähättelisi tämän ongelmaa kehoittamalla "ottamaan itseään niskasta kiinni". Noin toimii vain joku asiaa tuntematon, potilaastaan nopeasti eroon haluava yleislääkäri.
Siksi meillä Suomessa parhaat päihdealan asiantuntijat löytyvätkin "oman kokemuksen kautta päihdealaa opiskelleista".
He käyttävät itsestään nimitystä raitistunut alkoholisti, ammattiin tai koulutukseen katsomatta.
Sinä juot kuten yleensä juovat esim. monet alkoholismia sairastavat huippu-urheilijat aktiivikautenaan. Rankka harjoittelu- tai kilpailukausi yksistään vaatii heiltä jo teräksistä selkärankaa, eli sen puutteesta heitä ei ikinä voi syyttää. He jos ketkä "osaavat ottaa itseään niskasta kiinni".
Mutta aina kun vaan on mahdollista, he aloittavat juomisen ja sitä sitten kestää. Heidän kun täytyy juoda ne lukemattomat "menetetyt juomisetkin", eli he joutuvat ottamaan korkojen kanssa ja hiukan tulevaisuuden varallekin.
On helppoa ennustaa, että juomisesi tulee kiihtymään, putket eivät ehkä pitene, mutta niitä tulee useammin. Sitten onkin jo vaarana, että tartut lääkärisi "määräämiin" benzoihin pitääksesi itsesi työkykyisenä.
Sen jälkeinen alamäki on jyrkkä.
Todellista apua on sinullakin saatavilla, erilaisista hoitopaikoista tai vertaistukiryhmistä.
Ongelmana onkin se, kun juominen on mielestäsi vielä hauskaa, ja ehkäpä (omasta mielestäsi) vielä hallinnassasikin.
Silloin ei vielä ole tarpeeksi halukas ottamaan vastaan tarjottua apua. Oma halu kun on kuitenkin kaikkein tärkeintä tässä prosessissa ja useimmilla se oma halu löytyy vasta kun on menetetty työpaikka, ajokortti, perhe ja ystävätkin. Eli kun on löydetty se oma henkilökohtainen pohja, jota alemmas ei enää halua vajota.
Umpivintti voit vielä olla, ja parantumatonkin, mutta toipua tästä sairaudesta aina voi.
jolla oli hyvät jutut. Etsi käsiisi, oli lappeenrantalainen. Tv1 (tai 2 )esitti sen,olisiko ollut kuukausi sitten. Esitettiin ihan nimellä "päihdelääkäri"
määräämään lääkkeitä. Juoppoudestaan eroon päässeitän aisia ja miehiä voi tavata AA-ryhmissä. Niissä kuulee, miten juopottelun voi lopettaa. Puh. 09-750200.
jotka ovat alkoholisteja ja ovat erittäin hyviä ymmärtämään alkoholiongelmaista,eivätkä ole heti tarjoamassa lääkkeitä vaan kuuntelevat ja ohjaavat hoitoon,esim myllyhoitoon joka toimii Aa periaatteella, esim keskustelussa mainittu lääkäri lappeenrannassa on kokenut mies joka kohtaa alkoholistin melko rajuillakin otteilla kuten ei usko alkoholistin joka sanaan vaan asettaa rajoja ja selkeästi sanoo että olet alkoholisti älä petä itseäsi,ota yhteys A-klinikkaan lappeenrantaan ja kysy Mikkosta lekuria,minulla on omakohtainen kokemus hänestä oli Lahdessa keskussairaalassa lekurina ja antoi minulle sellaiset kehut alkoholinkäytöstäni että meni valheet poikki, onnea lähde kalliolaan klinikalle ka ole pitkän aikaa ns.pidennetyssä myllyssä vaikka vuoden niin johan saat alun.
terv.lasse 6 v raittiina
myös AA:ssa raittiina. Tietävät omastakin kokemuksestaan, että kemialliset keinot eivät auta raittiuteen.
Yksilötasolla luulisi olevan selvää, että juoppouskausina vaan hengaa kotosalla panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja.