Hei!
Olen käyttänyt Cipralexia masennuksen hoitoon noin 2 viikkoa. Olo on jo hieman kohentunut, mutta eräs asia kummastuttaa (ja ärsyttää...): en ole tablettien aloittamisen jälkeen saanut enää orgasmia! Olen 23v. nainen ja ennen en ole tällaisesta ongelmasta kärsinyt...
Mikä avuksi? Lääkkeen vaihto? Lääkkeidein lopetus?
Olen käyttänyt Cipralexia masennuksen hoitoon noin 2 viikkoa. Olo on jo hieman kohentunut, mutta eräs asia kummastuttaa (ja ärsyttää...): en ole tablettien aloittamisen jälkeen saanut enää orgasmia! Olen 23v. nainen ja ennen en ole tällaisesta ongelmasta kärsinyt...
Mikä avuksi? Lääkkeen vaihto? Lääkkeidein lopetus?
Vastaukset 8
Vanhimmat
söin Optiparia masennukseen ja sos.tilanteiden pelkoon.
ja sama ongelma, orgasmi katosi kokonaan. ja tunteet myös jotenkin turtuivat, ei pystynyt itkemään vaikka oikeastaan olisi itkettänyt..
olen myös kuullut muilta samoja kokemuksia. näyttää vähän siltä että nuo uuden polven masennuslääkkeet aiheuttavat tuota:( näköjään merkistä riippumatta.
itse lopetin niitten syönnin. yritän sinnitellä ilman.
syön efexoria. en normaalistikaan ole mikään superseksuaalinen ja lisääntymisvimmainen, niin nyt on seksihalut kadonneet kokonaan. Se ei tunnu enää miltään. Ei yhtään miltään. Yhtä kiihottavaa kuin gynellä käynti. Tämä taas saa mut tuntemaan itteni entistä huonommaksi ihmiseksi, kun mies kaipaisi pientä hellyyttä, ja minua ajatuskin oksettaa.
Itkeä olen myös yrittänyt, mutta eihän siitä mitään tule. Normaalisti kun kunnon itku helpottaa ja rauhoittaa. Nyt se ei onnistu. Mielialat on latistuneet, ei ole kunnon huippuja eikä pohjia, vaan kokoajan tasaisen harmaata.
Minullakin oli noin about pari kuukautta lääkkeiden syömisen aloitettuani - itselleni seksihalujen kaikkoaminen sinänsä oli hyväksi, koska olen ikisinkku - mutta nyt on tuntunut taas jokseenkin normaalilta, kaipaan sitä kaikkea mitä ei ole, ja joskus itkenkin.
joo, cipralexilla saattaa olla tuo sivuvaikutus. mutta oletko varma, että orgasmi katoaa kokonaan? minulla se teki sen, että kestää, kestää ja kestää, mutta kyllä se sieltä sitten löytyy... ... lopulta.
keskukseen. Sain tehdä hikihatussa töitä orgasmin saavuttamiseksi ja lopulta se teki ihan kipeää, vaikka huipun tunne kesti tosi vähän aikaa.
Ehkä kannattaa puhua lekurille, lääkeitä on vaikka minkälaisia.Minulla asia korjkaantui lääkkeiden vaihdolla.
On jotenkin niin omituinen olo, kun toisaalta olo on paljon parempi, ja toisaalta - kuten joku jo sanoikin - ei tunnu miltään. Kaikki sellaset asiat, mitkä yleensä itkettävät minua eivät tunnu nyt miltään. Pystyn myös puhumaan asioista, joissa yleensä on tullut tippa silmään. Ei pysty itkemään vaikka haluaisi.
Minun ja mieheni kolmevuotinen suhde on perustunut seksiin enemmän kuin ehkä keskivertosuhde. Siksi harmittaa aivan älyttömästi se etten enää saa! Yleensä se on ollu kohtuullisen helppoa, nyt en ole saanut yhdynnässä enkä edes omin käsin! En tiedä tuleeko se siellä jossain vaiheessa... mutta tunnin-kahden yrittämisen jälkeen alkaa jo olla toivo mennyttä ja ajattelee vaan "tulis ny jo" ja suorituspaineet kasvaa.
Minulla on tapaaminen lääkärin kanssa parin viikon päästä, joten täytyy varmaan ottaa tämä puheeksi. Nyt tiedän miltä tuntuu naisista, jotka eivät vain saa orgasmia...
Mä eilen puuhasin sauvan kanssa niin kauan että tuli...viimein...=) Mutta ei se ollut sellainen syvä kunnon orkku...Mutta toivotaan, että kun saan heittää Citalopramit veke, asia muuttuu.
Miehen kanssa en ole saanut sen koomin kun aloin syömään lääkkeitä.
Toi on just hassua ettei itketä...kun yleensä aina itkee.
Mulla on myös kokemuksia masennuslääkkeestä ja siitä, että seksinautinnot eivät enää olekaan nautintoa, vaan alkaa välttelemään koko asiaa. Ennen en kärsinyt näistä ongelmista ollenkaan, seksi maistui hyvin ja nautin ja myös puoliso. Myös tunteet ovat tasaantuneet, tuntuu, että ehkä välillä vähän liikaakin, voin allekirjoittaa melkein kaikkien kommentit.
Kyllä tää masennussairaus on tuskallinen ja turhauttava. Helpottaa tietää, etten olen ainoa, joka tästä kärsii... itse sairastuin syksyllä 2004 ja siitä lähtien taistellut terapia ja lääkkeitten avulla.
Oisko kenelläkään mitään vinkkejä, kuinka tervehdyitte masennuksesta? Minulla on toinen terapiavuosi meneillään ja mielessä käy välillä, että miten sitten käy, kun terapia loppuu, enkä olekaan terve vielä... toivon, että olen, mutta toivo ja usko on välillä aika finito. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!