Tervehdys sinulle v.lestadiolainen nuori!
Olen entinen v.lestadiolainen ja nuori nainen. Luin tuolta alempaa ketjua "En pääse irti". Minulla eroaminen alkoi tunteesta. Siitä harmaudesta, ankeudesta, surullisuudesta, alistuneisuudesta ja alakuloisuudesta jonka alla piti elää. Kaikki nämä vuodet. Melankoliasta. Synkkämielisyydestä. Alkuaan se lähti jo ennen kouluikää ja lapsuudessa, kun kotona oli ahdistavaa ja pelottavaa. Äiti oli aina niin väsynyt ja huolissaan. Seuroissa ei saanut kokea turvaa vaan siellä pelko vain lisääntyi. Se pelottava ja ahdistava tunne tuli saarnoista, että korostettiin jatkuvasti ihmisen huonoutta ja syntisyyttä. Koskaan ei saanut tuntea tervettä iloista ylpeyttä ja vilpitöntä onnea saavutuksistaan. Turvallisuutta. Synnintuntoa oikein herkistetään kaikenmaailman kirjoittamattomilla säännöillä, joista käytännössä oli kuitenkin pidettävä kiinni. Vaikka niitä ei edes ole lainkaan Raamatussa! Kaikkea piti varoa ja kaikesta kieltäytyä. Seuroissa korostettiin aina, että jokainen ihminen syntinen, ei juuri lainkaan, että jokainen ihminen on Luojan kuva ja armahdettu! Että jokainen on sellaisena täydellinen ja oikeutettu nauttimaan Luojan lupauksista ja Luojan lahjoittamasta kauniista maailmasta. Sen mahdollisuuksista ja omista lahjoistaan. Että olisi voinut nuorena ihmisenä aidosti iloita omasta tulevaisuudestaan ja luottaa tulevaisuuteen. Päinvastoin tulevaisuutta oppi ajattelemaan harmaana ja ahdistavana, täynnä jo ennalta määriteltyjä pakkoja. Usein puhuja myös aloitti tai lopetti puheensa korostamalla omaa huonouttaan ja mitättömyyttään.
Ainoa hyvä asia oli ”me”, Jumalan valtakunta. Kuinka ihana on Siion muka. Suviseuroissa suuret nuorten joukot muka ihanaa. kaikkea vielä. Mutta omasta porukasta sai sanoa vain ylistystä eikä mahtailevilla sanoilla ollut rajaa. Se on ihan kuin jossain Pohjois-koreassa missä omaa puoluetta ylistetään jumalana. VL-liikkeessä oma porukka on jumaloinnin kohde.
Sama synkkämielisyys ilmenee myös usein Päivämiehen kirjoituksissa. Kuka muistaa joitakin aikoja sitten lehdessä ilmestyneen artikkelin, jossa sanottiin mahtipontisesti ja tuomitsevasti, että "Isä, joka ei pysty huolehtimaan perheestään on pakanaakin pahempi ja uskonsa kieltänyt". Päivämies lyö hyvin usein lyötyä: ei tee mielenterveysongelmaisella isälle tai lapsilaumansa ja masennuksensa kanssa voimiensa rajoilla kamppailevalle äidille hyvää lukea Päivämiestä. Päivämiestä muuten silti luetaan v.lestadiolaisissa perheissä paljon enemmän kuin Raamattua tai Lutherin tai Laestadiuksen kirjoituksia ja puheita. Raamatun todellisesta sisällöstä on harvalla v.lestadiolaisella mitään tajua!
Perheessäni on ollut myös paljon masennusta. Äidin pyynnöillä isälleni ei ollut mitään arvoa. Äiti oli täysin alistettu surullinen ihminen. Isäni väheksyi äitiä avoimesti ja myös löi meitä lapsia. Nuorempien kohdalla tilanne on onneksi ollut parempi, kun vanhemmille oli tullut ikää ja kypsyyttä. he saivat liian monta lasta liian nuorena. Käsitteeksi lastenkasvatukseen vanhoillislestadiolaisuudessa tarjottiin Raamatun opetuksen mukaan "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Isällä ja äidillä on kummallakin epätasa-arvoinen asenne lapsiin. Pojat ovat saaneet elää vapaasti ja saivat kohdalleen kunnioitusta. Mutta me tytöt oltiin palkattomia orjia, viikonloput ja lomat täynnä valmista työleiri-ohjelmaa. Meitä myös kontrolloitiin paljon tiukemmin kuin poikia.
Oma tilanteeni ei ilmeisesti ollut kuitenkaan niin paha kuin olisi voinut olla, sillä selvästi sittenkin ulos mieleltäni kohtalaisen terveenä. Minua auttoi paljon lukiovuosien ei-lestadiolaiset kaverit ja heidän kotiväkensä. Olen sydämestäni kiitollinen ystävilleni heidän tuestaan. Se pelasti minut.
Kaikkea hyvää jokaiselle irti pyrkivälle tai onnessaan ry-malliin uskovalle v.lestadiolaisnuorelle.
Toivoo ”Katja”
Olen entinen v.lestadiolainen ja nuori nainen. Luin tuolta alempaa ketjua "En pääse irti". Minulla eroaminen alkoi tunteesta. Siitä harmaudesta, ankeudesta, surullisuudesta, alistuneisuudesta ja alakuloisuudesta jonka alla piti elää. Kaikki nämä vuodet. Melankoliasta. Synkkämielisyydestä. Alkuaan se lähti jo ennen kouluikää ja lapsuudessa, kun kotona oli ahdistavaa ja pelottavaa. Äiti oli aina niin väsynyt ja huolissaan. Seuroissa ei saanut kokea turvaa vaan siellä pelko vain lisääntyi. Se pelottava ja ahdistava tunne tuli saarnoista, että korostettiin jatkuvasti ihmisen huonoutta ja syntisyyttä. Koskaan ei saanut tuntea tervettä iloista ylpeyttä ja vilpitöntä onnea saavutuksistaan. Turvallisuutta. Synnintuntoa oikein herkistetään kaikenmaailman kirjoittamattomilla säännöillä, joista käytännössä oli kuitenkin pidettävä kiinni. Vaikka niitä ei edes ole lainkaan Raamatussa! Kaikkea piti varoa ja kaikesta kieltäytyä. Seuroissa korostettiin aina, että jokainen ihminen syntinen, ei juuri lainkaan, että jokainen ihminen on Luojan kuva ja armahdettu! Että jokainen on sellaisena täydellinen ja oikeutettu nauttimaan Luojan lupauksista ja Luojan lahjoittamasta kauniista maailmasta. Sen mahdollisuuksista ja omista lahjoistaan. Että olisi voinut nuorena ihmisenä aidosti iloita omasta tulevaisuudestaan ja luottaa tulevaisuuteen. Päinvastoin tulevaisuutta oppi ajattelemaan harmaana ja ahdistavana, täynnä jo ennalta määriteltyjä pakkoja. Usein puhuja myös aloitti tai lopetti puheensa korostamalla omaa huonouttaan ja mitättömyyttään.
Ainoa hyvä asia oli ”me”, Jumalan valtakunta. Kuinka ihana on Siion muka. Suviseuroissa suuret nuorten joukot muka ihanaa. kaikkea vielä. Mutta omasta porukasta sai sanoa vain ylistystä eikä mahtailevilla sanoilla ollut rajaa. Se on ihan kuin jossain Pohjois-koreassa missä omaa puoluetta ylistetään jumalana. VL-liikkeessä oma porukka on jumaloinnin kohde.
Sama synkkämielisyys ilmenee myös usein Päivämiehen kirjoituksissa. Kuka muistaa joitakin aikoja sitten lehdessä ilmestyneen artikkelin, jossa sanottiin mahtipontisesti ja tuomitsevasti, että "Isä, joka ei pysty huolehtimaan perheestään on pakanaakin pahempi ja uskonsa kieltänyt". Päivämies lyö hyvin usein lyötyä: ei tee mielenterveysongelmaisella isälle tai lapsilaumansa ja masennuksensa kanssa voimiensa rajoilla kamppailevalle äidille hyvää lukea Päivämiestä. Päivämiestä muuten silti luetaan v.lestadiolaisissa perheissä paljon enemmän kuin Raamattua tai Lutherin tai Laestadiuksen kirjoituksia ja puheita. Raamatun todellisesta sisällöstä on harvalla v.lestadiolaisella mitään tajua!
Perheessäni on ollut myös paljon masennusta. Äidin pyynnöillä isälleni ei ollut mitään arvoa. Äiti oli täysin alistettu surullinen ihminen. Isäni väheksyi äitiä avoimesti ja myös löi meitä lapsia. Nuorempien kohdalla tilanne on onneksi ollut parempi, kun vanhemmille oli tullut ikää ja kypsyyttä. he saivat liian monta lasta liian nuorena. Käsitteeksi lastenkasvatukseen vanhoillislestadiolaisuudessa tarjottiin Raamatun opetuksen mukaan "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Isällä ja äidillä on kummallakin epätasa-arvoinen asenne lapsiin. Pojat ovat saaneet elää vapaasti ja saivat kohdalleen kunnioitusta. Mutta me tytöt oltiin palkattomia orjia, viikonloput ja lomat täynnä valmista työleiri-ohjelmaa. Meitä myös kontrolloitiin paljon tiukemmin kuin poikia.
Oma tilanteeni ei ilmeisesti ollut kuitenkaan niin paha kuin olisi voinut olla, sillä selvästi sittenkin ulos mieleltäni kohtalaisen terveenä. Minua auttoi paljon lukiovuosien ei-lestadiolaiset kaverit ja heidän kotiväkensä. Olen sydämestäni kiitollinen ystävilleni heidän tuestaan. Se pelasti minut.
Kaikkea hyvää jokaiselle irti pyrkivälle tai onnessaan ry-malliin uskovalle v.lestadiolaisnuorelle.
Toivoo ”Katja”
Vastaukset 19
Vanhimmat
Luin viestisi ja tulin surulliseksi puolestasi. Kaikesta päätellen voin sanoa, että oli masentunut nuori. En silti puolustele vanhempiasi ja heidän tekojaan; he toimivat väärin.
Ehkä olisit voinut saada apua mielenterveystoimistosta tai psykiatrilta uskon kieltämisen sijaan.
Toivon, että olet onnellinen ja elämäsi hymyilee. Lisäksi toivon, ettei etsikkoaikasi ole vielä ohi.
nuori-tunteiden koko kirjo kuuluu eroamiseen lahkosta, joka ei pysty täysipainoista elämää ja ihmisarvoa tarjoamaan fossiilisine harhaoppeineen ja sääntelyineen!
Hänelle koitti uuden elämän etsikkoaika, kuinka on sinun laitasi?
"Ehkä olisit voinut saada apua mielenterveystoimistosta tai psykiatrilta uskon kieltämisen sijaan."
Voi sinua hyvä mies!
Eroaminen vanhoillislestadiolaisuudesta ei välttämättä tarkoita uskon kieltämistä. Päinvastoin, eroamisen kautta saattaa jopä löytää oikean uskon.
Luulenpa että vl-uskoisten määrä pysyy vuosikymmeniä samana suuresta syntyvyydestä huolimatta. Kannatus varmaan pikku hiljaa laskee. Vene vuotaa samaa tahtia kuin vettä ammennetaan. Niin käy kaikille herätysliikkeille ennen pitkää. Ne sulavat pois. Liikeeseen taitaa tulla enää hyvin vähän väkeä ulkopuolelta. Lestadilaisuus on kulttuuri, eräänlainen klaani.
"Ehkä olisit voinut saada apua mielenterveystoimistosta tai psykiatrilta uskon kieltämisen sijaan."
jätti taakseen tupakalle haisevan vl-herätysliikkeen, sen harhaopit ja käsittämättömät säännöt sekä löysi toivottavasti aidon ilon ja vapauden Kristuksessa.
vastaavaa kutsutaan Cosa nostraksi eli mafiaksi.
Nimimerkistä niin päättelin, että keskustelun avaaja on kieltänyt uskonsa, ainakin elävän uskon. olen pahoillani, jos päättelin väärin.
feikkipelle.
Perustelut?
valvoja nihilisoi kaiken oman ajattelun, kun ei ole vasta-argumentteja
Tuota periaatteessa samaa juttua se on suoltanut tänne kuukausien mittaan muunnellen sisältöä vähän miten milloinkin. Ahdistava usko, ankea koti, masentunut äiti, kylmä isä esimerkiksi. Tunteehan tuon tyylin jo kilometrien päähän, mitä se näihin kauhu-nyyhkytarinoihinsa käyttää.
En tiedä, onko asialla sama tuhattaiturifeikki, joka tekeytyy milloin miksikin. Luultavasti on, näissä tarinoissa hän ei ole teologi tai psykiatri tai kätilö tai biologi tai juristi tai muuta oppineempaa, vaan kurjassa vl-kodissa kasvanut nuori ihmnen, joka kuitenkin on onnistunut selviämään siitä helvetistä suht ehjin nahoin (joissakin tarinoissa hänen sisaruksilleen kävi huonommin, mielisairaalaa, itsemurhia, alkoholismia, rikollisuutta..).
Tuliko tarpeeksi perusteluja?
suojelet harhaoppia ja suljet pois kaikki ajattelemaan kykenevät-siis: omilla aivoillaan, ei srk:n!
väärää todistusta! Satun olemaan ex-veeällä. Heidän harhaoppejaan en hyväksy, mutten myöskään ala-arvoista feikkailua.
Tulin juuri ystävien luota jossa viivyin iltateellä pitkäperjantain kirkkokonsertin jälkeen. Tulin tänne katsomaan jännittyneenä onko joku ehkä lukenut ja vastannut kirjeeseeni. Järkytyin tämän henkilön vääristelevästä ja halpamaisesta kirjoituksesta. Se tuntuu täydellisen uskomattomalta. Kuin rienausta.Sinä halusit halventaa ja loukata. Sinä et tunne elämääni etkä kärsimyksiäni...mutta pidät oikeana leimata minut ties miksi! Vääristelemällä!Täällä on todella kyynisiä lukijoita...Oletkohan pysähtynyt miettimään mihin kyyninen elämänasenne johtaa.Mitä tunnetta sinä olet levittämättä lähimmäisiin? Mitä itse hyödyt tuntemattoman viattoman ihmisen haukkumisesta ja syyttelemisestä?
Minä kirjoitin tänne kirjeen.Kerroin avoimesti omista kokemuksistani. Kerroin tunteistani!Elämäni tarinan niin hyvin kuin kykenin. Olen pitänyt päiväkirjaa murrosiästä saakka ja luin sitä välillä tuota kirjettä kirjoittaessani.(Olen käynyt harrastaja-kirjoittaja-kurssin parantaakseni taitojani.)Palasin lapsuusmuistoihin enkä voinut estää kyyneliä. On ollut monenlaisia vaikeita vaiheita. Joista Taivaanisä on eteenpäin aina auttanut ihmeellisellä tavalla. Sinulle kyyniselle ihmiselle toivon kaikkea hyvää.Mutta ennen kaikkea niille kaltaisilleni ahdistuksesta kärsiville v.lestadiolaisille nuorille toivon voimia. Turvaa vapaasti ikiaikojen Jumalaan ja tee rohkea päätös omantunnon mukaan. Päätös lähteä pois v.lestadiolais uskosta on syytä tehdä jos ei oikeasti itse tunne oloa siinä uskossa hyväksi.En ole katunut mutta ilman ystäviä en olisi jaksanut.
Tervehys
Luin viestisi. Harvinaisen älykästä ja herkkää tekstiä. Sinulla on paha olo mutta toisaalta mahdollisuus muutokseen.
Muista että et ole maailmassa yksin. Meidän ei-uskovaisten joukossakin on ymmärtäjiä ja ystäviä. Pääasia että jaksat jatkaa valitsemallasi tiellä. Ihmisellä ei ole tärkeämpää tehtävää kuin noudattaa omaa tahtoaan. Valtajärjestelmät yrittävät ihmisen tietä kammeta mutta periksi ei pidä antaa.
Kaikkea hyvää ja leppoisaa pääsiäistä.
Kirjoitit hyvin juuri "tunteesta". Tunne, oma sisäinen tunne tuli mullekin. Ihan ensin vaan se tunne. Ettei tämä usko sovi "kropalle". Tekee pahaa.
Mulle kävi niin että vaikka vuosia yritin, tarvi käydä terapiassa ennenku rohkeus riitti lähteä omaan elämään. Onneksi löysin terapeutin joka osas auttaa. Eikä leimannu omaa perhettä kuitenkaa pahaks.