ENSIMMÄINEN SYNNYTYS

Tässä vastauksia sun kyssäreihin.

Kertokaahan, että minkälainen kokemus se eka synnytys oli? No tuota tuota... sanotaanko nyt niin, että jälkikäteen tuumailin että kenenkään on ihan turha yrittää kenellekään ensisynnyttäjälle kertoa mitä se synnytys on kaikkine kipuinensa ja niine valtavine onnen tunteinensa mitä se oma lapsi tuo tullessaan. Esimerkiks noi kivut ja niiden sietokyky on niin yksilöllisiä. Mulla ensinnäkin synnytys käynnistettiin eikä epiduraali toiminut. Teki siis mieli avautumiskipujen tuoksinassa napata lähin lusikka ja hinkuttaa sillä ranteita, näin "leikkisästi" sanottuna..


Kuinka kauan kesti kaiken kaikkiaan, kuinka pitkä oli ponnistusvaihe? 11 h 30 min, ponnistus 47 min

Missä asennossa ponnistitte, saitteko itse vaikuttaa ponnistusasentoon? Täysin makuullaan, aloin oksentaa synnytyksen puolivälissä ja olin niin heikossa hapessa etten voinut nostaa edes päätä tyynystä.

Otitteko kipulääkitystä, miten koitte kivun? Otin mutta kipulääkkeet eivät tehonneet. Tuohon ekaan kysymykseen kommentoinkin jo siitä, miten itse koin kivun.

Tuliku repeämiä, muita komplikaatioita? Ei repeämiä, mutta episiotomia tehtiin ja imukuppia käytettiin.

Kuinka pian toivuitte? Pari-kolme viikkoa meni kunnes pystyin yhtään istumaan.

Mikä mieli jäi synnytyksestä? Sillä hetkellä että "ei ikinä enää", väittävät että aika kultaa muistot, saapa nähdä..

Entä kuinka seksi on sujunut synnytyksen jälkeen, onko paikat palautuneet? Sujuu se jotenkin mutta nyt on puoli vuotta jo synnytyksestä ja sattuu edelleen (luulenpa että se epparihaava tekee kiusaa).

Oletteko jumpanneet alapäätä? En, mutta ei onneks aivastaessa lirahda ja virtsasuihkun kykenen katkaisemaan.

Oli ihan ok kokemus, ei jäänyt pahoja traumoja. Käynnistettiin kolme päivää, kaksi ekaa päivää tableteilla ja kolmantena tippa.
Avautuminen kesti n. 7 tuntia ja ponnistaminen 1 tunnin. Ponnistin puoli-istuvassa asennossa, en siitä sängyltä mihkään olisi päässytkään ,kun epiduraali vei jalat :) Kipu oli infernaalista :)
ja ihana puudutus vei taivaisiin...
Tikkejä tuli 6 kpl. hyvin toivuin, istuin koko persuksella samana iltana. Paikat on palautunu, mutta seksi on jäänyt väsymyksen jalkoihin, siis synnytyksestä n. 3,5kk. Ja olen jumpannut, imättäessä sitä tulee tehtyä, kun muistaa.

Hei.
Mulla alkoi lapsivettä tihkumaan ja tämän vuoksi käynnistettiin oksitosiinitipalla. Kaikki tapahtui kyllä jälkeenpäin ajateltuna nopeasti. Synnytyksen pituudeksi on merkitty kolme ja puoli tuntia ja ponnistusvaiheen 45 min.

Avautuminen tapahtui kyllä aika nopeasti kun oli alkuun päästy. En kerennyt siinä mitään lääkitystä saamaan, enkä kyllä olisi halunnutkaan. Kauratyyny selässä keinutuolissa ja supistusten voimistuessa se että sai puristaa miehen kättä niin paljon kuin jaksoi olivat minun mielestä parasta. Jumppapallo oli aivan hirveä.
Viimeiset pari supistusta ennen kun sai alkaa ponnistamaan olivat kyllä mulle aivan helvetillisiä. Tuntui että olin aivan jossakin omassa maailmassani sen kivun kanssa. Tuntui että muut puhuivat jossakin tosi kaukana vaikka siinä sängyn vierellä olivatkin. Siinä lopussa puhkaistiin kalvot ja se kyllä voimisti kipua.

Ponnistusvaiheessa tuntui välillä aivan toivottomalta, mutta pikkuhiljaa se vauva sieltä syntyi. Ponnistin perinteisesti sängyllä selällään jalat telineissä. Kätilö kyllä kysyi onko toiveita asennosta, mutta en jaksanut edes ajatella mitään erikoisasentoja siinä kivussa.
Repeämiä tuli jonkun verran, en tiedä tikkien määrää. Muutaman päivän oli istuminen vaikeaa.

Synnytyksestä on nyt kuusi viikkoa ja olen jo suunnitellut seuraavaa vauvaa.. Tosin se edellyttää että uskaltaa vielä joskus harrastaa seksiä :-)
Jumppaamiset on jäänyt aika vähille vaikka laitokselta lähtiessä olinkin päättänyt ahkerasti treenata.

Supistukset alkoivat vasta yhdeksän tunnin päästä. Siitä 12 tuntia eteenpäin avautumisvaihe ja 18 minuutin ponnistusvaihe päälle. Kivut oli jossain vaiheessa todella kovat, mutta luomusynnytys, eli ei mitään kipulääkitystä, vain suihku ja kaurapussit lievityksenä.

Ponnistin polviseisonnassa lattialla. Ei välilihan leikkelyä, toisen asteen repeämä.

Istumaan, kävelemään yms. pystyin heti. Haava parani viikossa ja seksi maistui parin viikon jälkeen.

mulla meni yliaikaseksi ja käynnistettiin tipalla, mikä ei kylläkään auttanut, puhkasivat kalvot niin johan lähti poika liikkeelle, kyllä käytettiin puudutuksia..

synnytyksen pituus on papereitten mukaan 1,5h että tuli se aika nopiaan, näin ensimmäiseksi

seksiä pysty harrastaa jotain 2-4viikon päästä, ja kunnollista istuin tyyny sai kyl hakee viikon ajan =D

siit on ny 7,5kk ja... no oon kyl sitä mieltä ettei enää ikinä =D

Synnytin esikoiseni tuossa viikolla, 3.4.07 näki tyttäremme päivänvalon ekaa kertaa. :))

Ja tällaiset ovat ajatukset synnytyksestä neljän päivän jälkeen..

Synnytys oli ihana kokemus. Synnytykseni kesti kaiken kaikkiaan 4h 39min, josta ponnistusvaihe kesti 19min. Ponnistin perinteisessä puoli-istuvassa asennossa, vaikka olin etukäteen miettinytkin jakkaraa. Mutta kun sain epiduraalin, ni se vei "jalat alta", joten sängyltä nouseminen oli toivotonta.

Koska synnytys eteni vauhdilla, olivat kivutkin sen mukaiset. Tosin sitt epiduraali vei minut pilviin, en tuntenut kipua enää lainkaan ja pystyin torkkumaan reilu pari tuntia synnytyksen aikana.

Limakalvoihin tuli muutamia pieniä nirhaumia, joita ommeltiin. Istuminen on tietty vieläkin välillä "hankalaa", kun paikat on hellänä. Mutta kaiken kaikkiaan olo on melkeenpä kun en olisi edes synnyttänyt. Liikkuminen on yhtä helppoa kuin ennenkin, välillä vaan alhaalla aristaa.

Seksiä ei olla ihan vielä kokeiltu, kun on tuo jälkivuoto päällä, mutta ajatus ei tunnu yhtään pahalta! ;D Ja jumppailu.. Ihan muutamia supistusharjotuksia oon tehny, mutta kyllä se tästä vielä.

Että näin. :)

Mulla oli aika helppo synnytys.Se kesti kaikkiaan 10h ja 39 min ja ponnistusvaihe kesti 14min.
Todelliset kivut alkoivat vasta kun lapsivedet menivät ja sitten lähdimme vasta sairaalaan,sillä pärjäsin kipujen kanssa siihen asti hyvin kotona.Välillä tuli kyllä kovia kipuja ja menasimmekin mennä aiemmin sairaalaan,mutta kivut sitten taantuivat.Supistukset tuntuivat etureisissä poltteluina ja tuntui kuin neuloilla olisi joku pistellyt.Sattui todella paljon.Kun pääsimme sairaalaan olin auki 8cm ja vartin päästä pitikin jo mennä synnytyssaliin.En saanut mitään puudutuksia paitsi kohdunkaulaan.Ennen kuin rupesin ponnistamaan,tuntui että taju lähtee ja tuntui kuin olisin ollut unessa.Mikään ei tuntunut todelta.Kivut olivat aivan sietämättömät.Mieheni sanoikin että älä kiroile noin paljon :).
Ponnistusvaiheen aloittaminen oli suuri helpotus,sillä halusin että kaikki olisi mahdollisimman äkkiä ohitse.Ajattelin siinä vaiheessa että tämä on ensimmäinen ja viimeinen lapsi jonka synnytän.Kun terve poika putkahti maailmaan niin kaikki kivut unohtuivat.
Itselleni tuli sellainen tunne että hitto vieköön,mä selvisin!Olin todella ylpeä itsestäni.
Toipuminen vei ehkä jonkun pari viikkoa.Silloin pystyin istumaan ilman tyynyjä ja liikkuminenkin oli normaalia.

Olihan se eka synnytys melkoinen kokemus: verta, hikeä, kyyneleitä, oksennusta ja vähän jotain muutakin eritettä.

Synnytys kesti 9h 40 min, josta ponnistusvaihe venyi 1,5 tuntiin. En saanut itse vaikuttaa ponnistusasentoon, koska olen pienikokoinen ja oli suuri vauva tulossa. Siispä määräsivät mut täysin makuulleen ja jouduin nostamaan jalat ylös tukia vasten ja ponnistamaan siinä. Tosi epämukavaa oli ja tehotontakin.

Avautumisvaiheessa lantio oli kuin tulessa ja oksensin kivusta monta kertaa. Epiduraalin saatuani olo oli ihana, rentouduin ja nukahdinkin. Puudutteen vaikutus kuitenkin loppui juuri sopivasti ponnistusvaiheeseen, joka olikin sitten yhtä tuskaa.

En revennyt mutta episiotomia tehtiin ja siksi en pystynyt istumaan muuten kuin renkaan päällä moneen viikkoon. Lisäksi haava tulehtui ja jouduin syömään kaksi antibiottikuuria.

Yhdyntää meillä ei ollut moneen kuukauteen, koska kipu oli sietämätön ja nautinto siitä hommasta kaukana. Pikkuhiljaa paikat kuitenkin palautuivat, vaikka en erityisemmin jumpannut.

Synnytyksen kauhut unohtuivat yllättävän nopeasti. Kipu loppui kuin seinään, kun vauva tuli ulos. Ja nyt mulla on huomenna toisen laskettu aika, eli ei mitään elinikäistä kammoa jäänyt :-)

Kesti yhteensä 14h, joista sairaalassa oli 3h. :) Ponnistusvaihe kesti 4 min, ensimmäisellä työnnöllä tuli pää ja toisella loput. Ponnistin puoli-istuvassa--> olisin halunnut kokeilla näin jälkikäteen muitakin tyylejä, mutta siinä tohinassa en koko hommelia muistanut, mutta hyvin typy syntyi silti. Sain epiduraalin 45min ennen kun tyttö oli maailmassa ja se toimi aivan loistavasti ja vei kaikki supistuskivut. Ponnistus sattui kyllä, mutta ihan erilailla kuin supistukset. Se oli muutenkin "mukavampi" vaihe, kun sai itse tehdä jotain. En revennyt ollenkaan, tuli vain "vauhtinaarmuja" ja neljäntenä päivänä synnytyksestä pystyin jo juoksemaan vaivatta. (kotona paljon suihkuttelua ja ilmakylpyjä alapäälle helpotti kummasti)
Synnytyksestä jäi hyvä mieli, aika paljon on kuitenkin jo unohtanut. Seksi sujuu hyvin, vähän vaan aina mietityttää että tuntuuko se miehestä enää millekään kun onhan sitä pakostakin vähän löystynyt ja varsinkin silloin ku kostuu paljon, saattaa olla kitka vähän hukassa, mutta eipä tuo oo valittanut. :) tulee alle 10minuutissa.. Että näin meillä. Tsemppiä ekaan synntykseen!

eka synnytys kesti alle 3 tuntia kaikkiaan. Ponnistusvaihe puoli tuntia. Kotona meni vedet ja sairaalassa mentiin suoraan saliin, tosi nopea ja helppo synnytys ilman kipulääkitystä. Eivät meinanneet sairaalassakaan uskoa todeksi. Paikat kyllä repesivät aika pahasti, mutta tosi nopeasti ja hyvin paranivat. Ja paikat eivät todellakaan löystyneet synnytyksessä..ilmeisesti lääkäri ompeli muutaman tikin enemmänkin ;)

synnytys kesti kaiken kaikkiaan 5h 50min. ponnistusvaihe 26min. vesien menosta syntymiseen 14h, eli vedet men iaikoja sitten, ennen kuin alkoi edes supistella.
Asento oli tavallinen puoli istuva, kätilöt tukivat jalkojani. en sen kummemmin muita asentoja edes kokeillut, tämä vaikutti hyvältä loppuun asti. Avautumisvaihe on ihan hirveä! koski niin paljon, että oli pakko pyyttää epiduraali, jotta voisi nukkua vähä aikaa ennen ponnistusta. Puudute auttoi hyvin ja nukuin noin tunnin ja heräsin ponnistamisen tarpeeseen.
Pieni nirhauma tuli, johon kätilö laittoi pari tikkiä paranemisen nopeuttamiseksi. Toipumiseen meni joku pari viikkoa, mutta seksiä harrastettiin vasta noin 4 viikon jälkeen synnytyksestä.
HYvä mieli jäi, ja toivottavasti saan joskus kokea uudestaan. :D
SEksi on sujunut hyvin, tosin aluksi tuntui, ettei kostu kunnolla, mutta liukuvoiteen avulla sekin saatiin kuntoon. nyt ei voidettakaan juuri tarvita, on näköjään palautunut oma kosteus takaisin. mitään jumppaa en ole juurikaan tehnyt, eikä sen puoliin ole ollut pidätysongelmia.