Joensuussa synnyttäneitä?

moi!
mie pyöräytin esikois poikani tammikuussa Joensuussa. Ei kait se oo muita kummempi paikka. Tai ku ei itellä oo kokemusta ku vain tämä yksi. Ihan mukavat kätilöt ainakin miulle sattui ja samoin osastolla oli kaikin puolin rauhallinen ja mukava fiilis. Rohkeesti uskalti kysellä "tyhmiäkin"kysymyksiä kaikilta hoitajilta ja apua sai aina.
Sinnehän on olemassa ne tutustumiskäynnit synnärille ja osastolle, kannattaa neuvolasta kysyä. tiettyinä päivinä on ne käynnit...
eihän se sairaala mikään luksus hotelli ole, mutta kun ottaa positiivisen asenteen niin "viihtyy" kyllä.
tsemppiä sulle koitokseen!

Synnytin esikoiseni helmikuussa, joten kokemusta yhdestä synnytyksestä Joensuussa löytyy.

Kätilöt sekä lapsivuodeosaston henkilökunta olivat tosi ystävällisiä ja kysymällä tyhmiäkin sai varmasti apua. Kivunlievitystä en itse tarvinnut ennen kuin avautumisvaiheen loppumetreillä, mutta sitä tarjottiin (ei tuputettu) useampaan kertaan aiemmin. Kivuista ei siis tarvitse kärsiä jos sitä pelkää.

Kaksi ensimmäistä yötä vauvani oli kansliassa hoidettavana niin sain itse levätä, toivat vain sovittuhin aikoihin vauvan syömään. Ja ehdotus tuostakin tuli hoitajilta. Muuten vauva oli koko ajan vierihoidossa.

Itse en ensimmäisenä päivänä päässyt sängystä ilman kovia kipuja, joten hoitaja hoiti vauvan pesut ja vaipan vaihdot. Myös ruoan sain suoraan eteeni pyytämällä.

Ainoa asia joka jäi suututtamaan oli tikanneen lääkärin "tikkausjälki" (kätilö halusi varmistaa sisemmälle tulleen erikoisemman tikkauksen onnistumisen). Lääkäri tikkasi sitten kaikki tarvittavat ja yksi tikki meni todella tiukalle ollen kipeä. Muut tikit sulivat alle kolmen viikon, mutta tuo tiukka tikki oli kipeähkö sen nelisen viikkoa. Toki ei tuo mitenkään kauheaa ollut ja olen valmis synnyttämään uudelleenkin.

Isällekkin oli positiivinen kokemus, joten kannattaa ottaa tukija mukaan.

Lapsivuodeosaston jääkaapista löytyy muuten yölläkin syömistä, joten nälkää ei siellä tarvitse nähdä :)

Lapsivuodeosaston henkilökunta sitten osaa ainakin tuputtaa imettämistä ja se on "pakko" hajoitella, vaikkei haluaisikaan!