Uskallan "tunkeutua" tänne isien palstalle, kun en saanut tuolla Lapsi kasvaa -palstalla oikein selventävää vastausta kysymyksiini. Kopioin tänne saman kysymyksen ja toivon, että te itse asian kokeneina viitsisitte vastata asiallisesti. Tytölleni minun on helppoa kertoa kuukautisista ja miten silloin pitää menetellä, mutta kun en itse koskaan ole ollut poika, niin pojan neuvominen on vaikeampaa. Ja sitten se itse kysymys:
Miten tulette toimeen pojan siemensyöksyjen kanssa?
Olen miettinyt jo etukäteen (poikani nyt 7-vuotias), miten niihin yöllisiin "märkiin uniin" pitäisi suhtautua. Meillä ei ole lapsen isä kuvioissa mukana, joten äitiparan pitäisi pärjätä tällaisten miehen elämään kuuluvien asioidenkin kanssa. Poika kyllä tietää jo nämä lapsensaantikuviot pääpiirteissään, mutta ei varmaan keneltäkään ole kuullut, että niitä "vauvansiemeniä" saattaa sieltä pippelistä tulla yöllä ihan itsestäänkin.
Oletteko kertoneet tuosta ilmiöstä etukäteen vai vasta sitten kun niin on ensimmäisen kerran käynyt? Miten pojat siihen yleensä suhtautuvat? Sehän tietysti pitää kertoa, että se on ihan normaalia ja että niin kuuluu silloin tällöin tapahtuakin, ettei poika pelästy ja luule jonkin olevan vialla. Kokevatko pojat tuon ilmiön hankalana ja kiusallisena vai ovatko päinvastoin ylpeitä uudesta kehitysaskeleestaan?
Miten sitten se siivouspuoli? Poika tietysti menee pesulle ja housut pyykkiin ja varmaan lakana myös, vai tuleeko spermaa niin vähän, että lakana ei välttämättä kastu? Vai tuleeko sitä niinkin paljon, että patjakin saattaa kastua? Pitääkö peräti uudelleen alkaa käyttää jotakin kosteussuojia niin kuin vaippa-aikana, ettei kallis patja mene pilalle? Tietysti jotakin ohutta petaria voisi alkaa pitää paksumman petarin suojana. Oletteko passanneet vuoteeseen uudet lakanat vai opettaneet pojan itse "siivoamaan sotkunsa"?
Miten tulette toimeen pojan siemensyöksyjen kanssa?
Olen miettinyt jo etukäteen (poikani nyt 7-vuotias), miten niihin yöllisiin "märkiin uniin" pitäisi suhtautua. Meillä ei ole lapsen isä kuvioissa mukana, joten äitiparan pitäisi pärjätä tällaisten miehen elämään kuuluvien asioidenkin kanssa. Poika kyllä tietää jo nämä lapsensaantikuviot pääpiirteissään, mutta ei varmaan keneltäkään ole kuullut, että niitä "vauvansiemeniä" saattaa sieltä pippelistä tulla yöllä ihan itsestäänkin.
Oletteko kertoneet tuosta ilmiöstä etukäteen vai vasta sitten kun niin on ensimmäisen kerran käynyt? Miten pojat siihen yleensä suhtautuvat? Sehän tietysti pitää kertoa, että se on ihan normaalia ja että niin kuuluu silloin tällöin tapahtuakin, ettei poika pelästy ja luule jonkin olevan vialla. Kokevatko pojat tuon ilmiön hankalana ja kiusallisena vai ovatko päinvastoin ylpeitä uudesta kehitysaskeleestaan?
Miten sitten se siivouspuoli? Poika tietysti menee pesulle ja housut pyykkiin ja varmaan lakana myös, vai tuleeko spermaa niin vähän, että lakana ei välttämättä kastu? Vai tuleeko sitä niinkin paljon, että patjakin saattaa kastua? Pitääkö peräti uudelleen alkaa käyttää jotakin kosteussuojia niin kuin vaippa-aikana, ettei kallis patja mene pilalle? Tietysti jotakin ohutta petaria voisi alkaa pitää paksumman petarin suojana. Oletteko passanneet vuoteeseen uudet lakanat vai opettaneet pojan itse "siivoamaan sotkunsa"?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei sitä siemennestettä niin paljon tule että patja "pilaantuisi". Itse olen tässä iässä sanonut että lakanat pitää itse vaihtaa kerran viikossa. Pojat ovat tästä olleet vain helpottuneita. (3 teinipoikaa) Olen pitänyt heille yleisluontoisen seksivalistustuokion, jossa olen kertonut miten tytöt tulevat raskaaksi ja siitä että masturbointi on normaalia kaiken ikäisille. Tällaista puhuin kun nuorin oli 8v ja vanhin 13v. Kaikki kyselivät asioita ja ottivat asiallisesti. Nuorin jopa kysyi voiko pippeliä liikuttaa kädellä tosi kovasti niin ettei tule vammoja. Sanoin että voi, jos hyvältä tuntuu.
Hyvä kuulla, että patjan likaantumisesta ei tarvitse huolehtia. Ja varmaan hyvä, että poika itse vaihtaa lakanat, jolloin voi enemmän säilyttää yksityisyyttään. Eihän äidin tarvitse kaikkea tietääkään...
Tuollainen valistus on minustakin hyvä, ja ihan asiallisesti meilläkin on noista lastentulojutuista voitu puhua. Poika oli kaveriltaan kuullut jotakin ja kysyi, ja silloin kerroin asiat pääpiirteissään.
Omasta nuoruudesta muistan että muutaman kerran on käynyt että luulin kusseeni housuun, mutta asia selvisi sitten myöhemmin. Ei jäänyt traumoja vaikken tiennytkään asiasta mitään.
Kumma jos nainen joka on lapsiakin saanut ei tiedä paljonko siemennestettä tulee siemensyöksyn aikana. Kerrottakoon nyt kuitenkin että kyse on suurinpiirtein ruokalusikallisesta.
Ilmiö on kiusallinen jos sitä tullaan selittelemään tai kyselemään. Eikä sinun tarvitse pojalle mitään oppituntia aiheesta pitää vaan voit sen asian sisällyttää johonkin muuhun aiheeseen, mistä poikasi sen kuulee tai lukee.
Se kuinka sinun tulee toimia riippuu monestakin tekijästä. Esimerkiksi asutko kaupungissa vai maaseudulla. Sitten onko sinulla puolisoa ja millainen on poikasi kaveripiiri.
Voi tosiaan mennä ensimmäiset kerrat niinkin, että tulkitsee asian väärin, mutta se ei siinä tilanteessa haittaa ja totuus selviää myöhemmin.
En tosiaan ole aikonutkaan luennoida enkä kysellä, koska eihän luonnollisesta asiasta kannata mitään suurta numeroa tehdä. Jossain sopivassa tilanteessa varmaan parasta vihjata, että näinkin todennäköisesti vähän isompana alkaa tapahtua.
Olet (useammankin?) lapsen äiti, etkä tiedä miten spermaan ja siemensyöksyihin pitäisi suhtautua..? Miten sä olet suhtautunut niihin ennen lapsiasi? Maailman luonnollisimpana asiana..?!? Oletko pesettänyt miehilläsi vaginasi, entä lakanasi..? Et. Siispä peset edelleenkin miesväen spermat ja siitä aiheutuneet sotkut, kuten esim. raskauden, ja sillä siisti. Ja tiedoksi: Sperma on hedelmällisyyden aine, kun taas kuukautiset merkitsevät "kuolemaa.." Taas "se" kuoli. Sperma taas on pullollaan miljoonia eläviä siittiöitä (matkalla varmaan kuolemaan..!?!)...
Mitä kummallista tuossa kysymyksessäni oikein oli? Eihän minun mieheni kanssa eläessäni tarvinnut miettiä noita asioita, kun hän hoiti ne itse, mutta tilanne on toinen, kun hoidossani on poika, jolle ne ovat täysin uusi asia. Vähitellen hänkin oppii hoitamaan itsensä ja asiansa, mutta aluksi tarvitsee siihen vanhemman apua ja neuvoja.
Noihin muihin kommentteihisi en viitsi ottaa kantaa, kun ne eivät tähän varsinaiseen kysymykseeni kuulu, mutta kiitos mielenkiintoisista kommenteista kuitenkin...
Usko mua, sano pojallesi, että sperman tuotanto on täysin normaalia kuten kuukautisetkin. Niillä vain on täysin eri merkitys biologisessa(kin) mielessä: Kuukautiset ilmineeraa (munasolun) kuolemaa, kun taas sperma on vitaalisen elämän jatkumon ilmentymä. Joka mälli, aamuin illoin..! Ja munasolu kerran kuukaudessa...
En nyt ihan ymmärrä, että mitä eroa on sillä että yksi munasolu kuolee kerran kuussa tai miljoona siittiötä kuolee jokaisen siemensyöksyn jälkeen? Siis jos hedelmöitystä ei tapahdu.
Munasolulla sentään on mahdollisuudet jäädä henkiin hedelmöityksen sattuessa. Miljoonat siittiöt kuolevat joka tapauksessa turhaan vain yhden (ehkä) onnistuessa. Se ennemminkin on kuoleman (ja tuhlauksen) ilmentymä.
Nainen tuottaa yhden ainoan (!) munasolun kuukaudessa, ja senkin hän "pitää itsellään" ja sen kuolema aiheuttaa kuukautiset. Kun taas mies tuottaa miljardeja siittiöitä kuukaudessa, ja pääsääntöisesti luovuttaa ne, kerta toisensa jälkeen, naisen uumeniin kuolemaan..! Ja mikä parasta/pahinta, naiset ei käytä kondomia, vaan pääsääntöisesti elämää tuhoavia (kemikaali-)pillereitä. Hävetkää!
Kysyit tälläistä :
"Miten tulette toimeen pojan siemensyöksyjen kanssa? Olen miettinyt jo etukäteen (poikani nyt 7-vuotias), miten niihin yöllisiin "märkiin uniin" pitäisi suhtautua"
Mitä jos kysyisin sinulta kuinka äitisi tulee toimeen sinun laukeamisen kanssa? Oletko kysynyt äidiltäsi kuinka hän tässä asiassa tulee toimeen?
Toinen asia niin itse sain koko teini-aikan yhden kerran unessa siemensyöksyn ja siinä kaikki. Se ei saanut elämääni sekaisin vaikkei sitä kukaan äiti ollutkaan minulle analysoinut. Kuulostaa jotenkin että luulet että niitä syöksyjä tulee seuraavat 10v solkenaan ja lapsi on niiden kanssa ihan sekaisin...
olen mies ja itse muistan ettei meillä kotona noista asioista pahemmin puhuttu. oikeastaan ei lähes mitään. ainakaan siemensyöksyistä tai yöllisistä sellaisista. koulussa ne tuli ihan hyvin selville. sitten kun niitä tuli teininä ehk pari kertaa kuussa kohdalle ni luuletko että niistä mentiin äidille sanomaan. tai isälle. ja tuskin niistä on kovin moni poika mennyt muutenkaan puhumaan että sillai... en vaihtanut silloin edes kalsareita. jatkoin unia...
En luule, että poika mitenkään menee sekaisin, kunhan vain tietää mistä on kysymys ja miten asian kanssa käytännössä menetellään. Pitäähän minun äitinä opettaa hänelle menettelytavat kaikissa muissakin käytännön tilanteissa ja tämän asian kanssa on ihan sama juttu.
Kuulostaa tuo ilmiön esiintyvyys olevan hyvin vaihtelevaa, kun sinulla sitä sattui vain yhden kerran ja jollakin toisella taas pari kertaa kuukaudessa.
ei ole tullut minullekaan, vaikka olen muuten hyvin tuottoisa siinä suhteessa. Mutta kyllähän lapsia pitää järkevästi valistaa asioista. Jutut ovat kyllä kiperiä, kuten tuota yöroiskuttelua tärkeämpi asia joka on esinahan löystyttäminen jos se on liian tiukka ja pyrkii tulehtumaan.
Jos ei oikein sanoja löydy, osta tai lainaa aan valistuskirja ja jätä se johonkin, mistä poika sen löytäää.
Tuota en ole kuullutkaan, että kaikille koko asiaa ei tapahdu ollenkaan. Yksilöllinen vaihtelu on siis tosi suurta. Niinhän se kyllä on näissä naistenkin asioissa, että kaikilla ei mene ollenkaan saman kaavan mukaan.
Kyllä minä pystyn tällaisistakin juttelemaan poikani kanssa avoimesti, mutta kirjoista on hyvä apu, kun niissä on asioita hyvin selostettu. Nyt voidaan lukea yhdessäkin, mutta sitten murrosiässä, kun ujostelu varmaan lisääntyy, niitä on varmaan hyvä jättää yksin luettaviksi.
Minä olen yksin asunut poikani kanss. Otin asia puheeksi n10v kerroin kaikkea mitä nuoren pojan aatoksissa voi olla.Kerroin yöllisistä syöksyistä ja kerroin, että kaikilta tulee. Kerroin myös puhtauden merkityksestä, eli esinahan alta kunnon pesu.Mieheni asui ulkomailla siihen aikaa kun piti jo puheeeksi pojan kanssa ottaa näitä asioita. Hyvin ne asiat meni siinä jutellessa.Oltiin kumpainenkin hyvin avoimina.Nykyään poika jo 30v ja nyt jo naureskellaan kun äiti poikaa ohjasi.Rohkeesti vaan kerro niinkuin asiat on.
Olet ollut samoilla linjoilla kuin minäkin, että lapsille kuuluu kertoa tällaisista varttuessa eteen tulevista asioista. Ennen vanhaanhan ei ollut tapana kertoa mitään, vaan lapset saivat yksinään ja keskenään pähkäillä ja pelätäkin, mitä heissä oikein tapahtuu ja onko se normaalia.
Kyllä minusta on aika helppoa puhua lasteni kanssa näistä "alapään asioistakin". Lapset eivät niille hihittele, kun aikuinen puhuu asiallisesti ja luojanluomia toimintoja arvostavasti ja selittäen, mikä tarkoitus niillä on.
Tuli mieleeni että jonkun hulvattoman komedian yhteydessä oli kyseisestä asiasta ja siitä kuinka isä yritti pojalleen asioita selvittää. Se oli kyllä hauskaa katsottavaa pojan kanssa ja siitä poikani taisi ainakin jonkinlaisen tietopaketin saada itselleen.