ekasta tiputuksesta kohta 3 viikkoa,äsken vessassa käydessäni oli tullut verta,ei ole kuukautisia,ja pissaaminen kirvelee ? Ei viitsisi näin pääsiäisen aikaan mennä sairaalaan.Tiistaina syöpäklinikalla lääkärille aika.
Taxon sivuoirekko ?
Onko muilla ollut
413096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
En tiedä onko juuri taxojen sivuoire mutta ainakin cef lisää tulehdusalttiutta niin paljon että hoitojen aikana tuli antibioottikuureja syötyä yhteensä viisi kappaletta mitä kummallisempiin tulehduksiin. Oireesi tietty viittaisivat tavalliseen virtsatieinfektioon.
Hei! Oireesi viittaa virtsatieinfektioon ja kehotankin sinua menemään ensi tilassa lääkäriin ettei infektio pahene. Se saattaa nimittäin mennä munuaisiin asti ellet mene ajoissa lääkärille. Virtsatieinfektio pitää ottaa vakavasti, varsinkin näin sytoputkessa ollessa kun vastustuskyky on heikentynyt.
Hyvää Pääsiäistä Sinullekin:)
Toaiaankin, sytohoidoissa olevien tulehdukset otetaan kyllä vakavasti päivystyksessä. Itse olin joka tiputuksen jälkeen muutaman pvn tiputuksessa, antibioottia tuli reippaasti. Sanoivat, että jos ei olisi hoidettu olisi ollut verenmyrkytysvaara.
Oletko varma että se veri on pissan mukana tulevaa? Jos on, niin menehän sitten lääkäriin. Kuume on myös merkki infektiosta, jos kyseessä on virtsatie/munuaistason tulehdus.
Mulla ainakin meni alapäästä limakalvot niin rikki, että ne vuoti verta. Kävin tosin jättämässä pissanäytteen terveyskeskukseen, kun piti sitä pientä lämpöä samalla. Ei ollut tulehdusta, tehtiin oikein bakteeriviljelmä. Edelleen on alapään limakalvot herkkinä, saa rasvata ja öljytä koko ajan ja silti välillä kirveltelee..... Inhottavaa :( Ja torstaina tulee uusi taxo, huok.
nauti nyt näistä päivistä.Ootko kokeillut Ceridal intime öljyä? Jospa ens kerta ois helpompi... :)
sitä öljyä, toivottavasti auttaa. En tiä sit mitä se onkologi tarkoitti, kun sanoi että paikallisestrogeenivalmisteita saa ja pitää käyttää. Täytyypä kysyä uudestaan torstaina, että tarkoittiko että jo nyt, vaiko vasta sitten sen antiestrogeenihoidon aikana. Suositteli lisäksi hormoonikierukkaa sytojen jälkeen, se kun vaikuttaa suotuisasti niihin tamofenin sivuvaikutuksiin. Itseasiassa kaksi onkologia jo sanoi, että se hormoonikierukka olisi paras vaihtoehto. Mut eihän sitä nyt voi vaihtaa, kun ei varmaan tule kuukautisiakaan ennenkuin nämä sytot on ohi.
Olin vähän ihmeissäni, kun mulla oli kuitenkin hormoonipositiivinen kasvain. Mutta ei se tamofen kuulemma lopeta elimistön omaa hormoonituotantoa, vaan ainoastaan estää syöpäsoluja hyväksikäyttämästä niitä hormooneja, joten sikäli asia on ihan järkeenkäypä!
minulle taas onkologi sanoi,että hormonikierukka pois,kun on hormoonipositiivinen ja tamofen. Piti poistaa jo ennen hoitoja. tosin gyne oli eri mieltä,mutta otin varman päälle ja poistatin sen. Ei minulla ainakaan vielä ole tamofenista mitään sivuoireita. Kaks viikkoa kohta syönyt. Tiedä häntä sitten.
Ja mulle tosiaan oikein painotettiin, että hormoonikierukka on MINULLE paras vaihtoehto, kun kysyin että entäs sterilisaatio. Täytyy kysyä vielä perustelut, jos vaikka olis kolmas onkologi ens viikolla. Mä kun olen yliopistollisen sairaalan potilas, niin lekurit voi vaihtua, väliin on dosenttia, väliin professoria ja väliin erikoistujaa. Saapahan useamman henkilön näkemyksen, tähän asti ei ole kyllä ristiriitoja ollut, olen kokenut olevani tosi hyvissä käsissä :)
Samalla tavalla oli monelle tuolla cancer-palstan puolella sanottu, mutta riippunee ilmeisesti aina tapauksesta tämäkin asia?
gynet on eri mieltä onkoligien kanssa hormonikierukoista. minä itse päätin pelata varman päälle ja poistatin sen. Steriilisaatio on hyvä kun on muksut tehny. Se ei vaikuta hormoneihin mitenkään...kysyin siitäkin. Sinä itse päätät,mikä sulle on parasta.
Minulla hormonipositiivinen rintasyöpä myös ja hormonikierukka paikallan.Gynekologi oli sitä mieltä, että sillä on suojaava vaikutus kohtuun, koska on suuniteltu tamoksifeeni hoito. Tämä lääkehän saattaa joillakin lisätä kohtusyövän riskiä.
Sanoi myös, että pausanolia voi käyttää.
Luotan lääkäriini ja sinne kierukka jäi.
Mutta kontrollikäynnit myös tässä asiassa.
...sanottiin että Tamofen nimenomaan lopettaa hormonituotannon eli vaihdevuodet käynnistyvät! Näin myös tapahtui nuoremmalla tuttavallani, joka Tamofenin vaikutuksesta sai sitten kärvistellä vaihdevuosivaivoissa kolmekymppisenä.
Lääkärin mukaan Tamofenin tuomat vaihdevuosivaivat ovat myös normaalia rajummat, koska vaihdeVUODET kestävät siis yleensä vuosia ja alkavat vähitellen, mutta Tamofen lopettaa hormonituotannon yhdellä rysäyksellä.
se kuulemma aiheuttaakin osalla, mutta ei lopeta hormoonituotantoa ainakaan mun onkologin mukaan ja niin olen lukenut käypähoidon tekstistäkin, että tamoksifeeni estää syöpäsoluja käyttämästä hyväkseen elimistön omaa estrogeeniä.
Sterilisaatiohan ei sinänsä lopeta hormoonituotantoa, sitä varten pitäisi poistaa munasarjat joko leikkauksella tai sädehoidolla lakkauttaa niiden toiminta. Lisäksi on olemassa kemiallinen kastraatio, Zoladex esim on hormoonituotantoa vähentävä lääke.
"Tamoksifeeni on ei-steroidinen lääkeaine, joka vaikuttaa ihmisessä pääasiassa
antiestrogeenisesti. Tamoksifeeni estää endogeenisen estrogeenin vaikutukset luultavasti
sitoutumalla estrogeenireseptoreihin. Lisäksi tamoksifeenilla on estrogeenin tyyppisiä
vaikutuksia useisiin elinjärjestelmiin, kuten kohdun limakalvoon, luuhun ja veren rasva-arvoihin."
Olipas pitkä lista... pitääköhän tässä ruveta pelkäämään... Onneksi en kaikkea edes ymmärtänyt.
Hitsi aiheuttaako sekin hiustenlähtöä! Kasvaako tässä enää päähän karvan karvaa? Juuri kun olin niin toiveikkaana uuden, hienon hiuksiston odottelussa.
Tuo hormonikierukka kyllä vähän epäilyttää - kopkeilin sitä joskus 10 vuotta sitten, mutta se pahensi masennusta niin paljon että oli pakko poistaa (sama vaikutus e-pillereillä). Olisikohan sille jotain vaihtoehtoa?
Onneksi sinä kevätmielinen olet täällä meidän tietolähteenä. Kiitos kun jaksat jakaa meille muillekin infoa näistä myrkyistä mitä ne meille syöttää. Itse en varmaan edes löytäisi.
Tamoksifeeniä on käytetty jo vuosikymmeniä rintasyövän hoitoon ja sen edut ovat selkeästi haittoja suuremmat. Tosin tamoksifeenillekkin on nykyään jo vaihtoehtoja, ainakin vaihdevuosi-iän ohittaneille naisille.
Tuota tietoa haluan etsiä sen takia, että haluan tietää miten meitä hoidetaan, mitä vaihtoehtoja on jne. Kaikki netistä löytyvä tietohan ei suinkaan ole oikeaa, joten sitä pitää osata suodattaa ja varmistaa aina kaikki asiat omasta hoidosta vastaavalta lääkäriltä. Meillä kun saattaa olla jotain yksilöllisiä tekijöitä, joiden takia joku lääkehoito ei vain yksinkertaisesti sovi, tai olisi jopa vaarallista.
veneessämme on yksi joka osaa valistaa meitä. Itse en osaa muuta kuin omia kokemuksiani kertoa. :D
Minä söin Tamofenia vajaa vuoden ja olo oli niin karsea ja tuntui, kuin musta seinä olisi ollut vastassa. Kaikki tuntui synkältä ja toivottomalta.
Lääkäriltä en paljoa kysellyt, vaan itse päätin, että näiden pillereiden syöminen loppui nyt. Siitä on nyt yksitoista vuotta.
Syöpä on kyllä uusinut, mutta sellaista oloa ei ole tullut kuin Tamofenilla tuli.
Viimeksi, kun olin sairaalassa leikkauksessa, niin huonetoverinani oli nainen, joka oli syönyt Tamofenia neljä vuotta. Nyt hänellä oli syöpä uusinut ja leikattiin pois toinenkin rinta ja oli nyt jo levinnyt luustoonkin.
Olisi kiva kuulla, mitä kokemuksia muilla on Tamofenista!!
on käytäntö suomessa hormonikierukan suhteen.Olen huomannut , että moni pohtii tätä asiaa poistaako se vaiko antaa olla jos on hormonipsitiivinen syöpä.
Tämä ei näköjään kuulu käypähoito suositukseen.
Eikö asiaa ole tarpeeksi tutkittu kun on niin erilaisia käytäntöjä. Gykologit ja onkologit näyttävät olevan erimieltä asiasta.Missähän määrin siitä erittyy hormonia edistäen taas uutta syöpää.
Mullehan tuli hormooniherkkä rintasyöpä, vaikka mulla on kuparikierukka. Hormonaalista ehkäisyä olen käyttänyt viimeksi joskus ainakin 15 vuotta sitten.
Enemmänkin olisin huolissani ihmisten elintavoista tuon estrogeenin erittymisen kannalta. Liikalihavuus ja alkoholinkäyttöhän lisäävät naisille estrogeenin tuotantoa.
Rintasyöpä on nimenomaan länsimainen sairaus. Köyhissä maissa, joissa ollaan aliravittuja, eikä ryypätä, ei rintasyöpää esiinny. Suomalaiset ovat jo maailman kolmanneksi lihavinta kansaa, eikä nuo alkoholinkulutuslukematkaan taida maailman alimpia olla...
Toki syöpä voi tulla, vaikkei olisi mitään riskitekijöitä omissa elintavoissa. Ympäristömyrkyille ja ydinonnettomuuksille me tavalliset pulliaiset kun ei paljoa mahdeta. Kuka tietää mitä kaikkea paskaa tuo velivenäläinen on merenpohjaankin upottanut.. Oikein harmittaa toisaalta että on koskaan tullut hankittua jälkeläisiä. Mitä kaikkea meidän lapsemme joutuvatkaan vielä elinaikanaan todistamaan, mitä ihminen on maapallolle tehnyt :/
...mielialalääkkeet onneksi jo valmiina, nostan sitten vain annostusta tarpeen mukaan. Monet lääkärit määräävät mielialallääkkeitä myös vaihdevuosia helpottamaan.
masennukseen mun mielestä psygologin antama terapia on tehokasta,saa käydä läpi kaikki asiat.Hyvä terapeutti on ainakin minulle parempi,kuin mielialalääkitys. Terapian myötä toipuminen on alkanut ,alan jo nähdä valoisiakin puolia elämässäni. alussa mielialalääkitys oli välttämätön,ennen kuin järjestyi terapia. kaikkea hyvää toivin saman kokeneille!
Kävin 90-luvulla kolme vuotta Kelan maksamassa yksityisessä psykoterapiassa, joten se väylä on jo käytetty.
Uskon että aika monessa tapauksessa syöpä on pikemminkin seuraus eikä syy - syöpä on monesti jonkinlainen laukaisija jo vuosia muhineelle masnnukselle, syöpään sairastuminen entaa ikäänkuin "oikeuden" tunteille tulla pintaan.
minäkin ajattelen,että pahaoloni alkoi jo silloin,kun mieheni sairastui syöpään.sitten sisareni,ja sitten itse,tästä psykiatri on sanonutt,että kaikki tuli liian nopeasti,en pystynyt käsittelemään kaikkea.Syövän ensisijaisin aiheuttajahan on kantamani brca2.geenivirhe, olen aina ollut hoikka,en ole hormooneja käyttänyt,en polta enkä alkoholia juurikkaan käytä.Liikun paljon etenkin belgianpaimenkoiran kanssa luonnossa.Olen kyllä aina ollut herkkä ,mutta mitään masennukseen viittaavaa ei minulla ennen näitä läheisteni sairauksia ollut. Vasta,kun hoidot loppuivat,romahdin täysin.Mutta nyt olen jo hyvää vauhtia toipumassa,kaikista synkin aika kesti noin 3.kuukautta...
ärtyneet limakalvot.Onneksi muutama lepopäivä,ja keskiviikkona uusi tiputus,
Otin käyttöön ceridalin paksun lipogelin, tuntuu pitävän limakalvot kauemmin rasvattuna kuin muut. Josko sillä saisi pysymään edes jonkinlaisessa kondiksessa, on tosiaan ikävä vaiva.. Eikä taida matkanvarrella ainakaan helpottaa :(
kun hoidot on ohi ? Joko sitten helpottaa ?
Heh, sitten kuulemma valtaa hoitoväsymys ja masennus :))
paikkaansa,esimerkiksi minun tapaustani syövän jälkeiseen masennukseen ei voi yleistää! olen täällä kertonut tapaukseni,ja pelkäsinkin jo ,että joku yleistää tämän. Minullahan kävi näin,että mieheni sairastaa suolistosyöpää ja minä rintasyöpää. Kerroin,että kun mieheni hoidot loppui,minun alkoivat,tämä pitkä aikainen stressi aiheutti minulle tämän sairauden. En usko,että olisin näin sairastunut jos olisi ollut vain tämä minun rintasyöpä. Myös kaksi sisartani sairasti syövän lähivuosina,toinen samaan aikaan minun miehen kanssa.Luulen,että hoitojen jälkeen saattaa olla jonkun aikaa väsymystä,mutta ehkä masennus onkin harvinaisempaa. riippunee muustakin elämän tilanteesta!
Olen aiemminkin ollut masennuspotilaana ja nyt kun 3 vuotta syöpähoidoista kulunut, elämänilo ja -halu on taas kadonnut. Mutta eihän näin käy toki kaikille, toisilla vaan on alttius, aiempia vaikeita kokemuksia jne. Minä en pääse yli väkivaltakokemuksistani, tuntuu että olen traumatisoitunut. Yksinäisyys on myös masentavaa... tuntuu ettei ystävätkään enää ota yhteyttä. En jaksa aina olla se, joka ottaa ensin.
Sanoinkin psykiatrian polilla käydessäni, että taidan alkaa ryyppäämään, ehkä sitten löytyisi uusi ystäväpiiri... No, se tuskin on ratkaisu kuitenkaan.
Kiitos muuten Kevätmielinen kun kirjoitit tuosta Tamofenista. Olen saanut outoa ihottumaa, joka vaan leviää. Ehkä se onkin Tamofenin aiheuttamaa.
eikä kirjoitukseni liittynyt mitenkään sinuun, olen pahoillani, jos koit sen niin.
Kyllä se on aika yleistä, että ihmiset masentuvat hoitojen loputtua, yhteys hoitohenkilöstöön katkeaa ja pitäisi pärjätä omillaan.
Minusta tuntuu että masennun jopa näinä hyvinä päivinä hoitojen välissä! Leikkausen jälkeen piti keskittyä siitä paranemiseen ja infektion aikana siitä selviämiseen. Syton aikana on pakko keskittyä olotilansa kohentamiseen, mutta heti kun voin hyvin, alan miettiä selviänkö tästä koko härdellistä, eli syövästä!
Tavallaan pitäisi olla koko ajan jokin muu projekti, ette ehtisi miettiä kokonaisuutta. Voin hyvin kuvitella, että kun hoidot loppuvat ja olo alkaa kohentua, tulee tyhjyys ja päässä alkaa pyöriä ajatukset tulevasta.. Ahdistavaahan se on.
Ehkä olisi helpompi olla masentelematta, jos lähtöasetelma olisi parempi, olisi löytynyt vain kiltti pieni patti rinnasta.. Tai oikeastaan on väärin puhua masentelusta. En minä masentele, mutta tosiasiat ahdistavat.
Pitäisi vain osata olla onnellinen jokaisesta päivästä kun tuntee olonsa hyväksi ja terveeksi ja sairastaa vasta sitten jos siihen on aihetta!
Mietin liikaa asioita eteenpäin, enkä keskity tähän päivään ja tähän hetkeen. Pitää muistuttaa itseään, että elämä on tässä ja nyt, ei tulevaisuudessaa...
mitenköhän tästä selviää,ja varsinkin jos lukee syövästä.Ahdistaahan,ja masentaa se,vaikka eihän tämä sairaus murehtimalla parane.Keskiviikkona toinenTaxotiputus vaikkei ole oikein entisestäkään toipunut.No täytyy ajatella niin,että siinä syöpäläiset lähtee.Olisi vaan opittava elämään tässä,ja nyt niinkuin lapsi.
Minulla meni pitkään ennen kuin näin tulevaisuutta yhtään pitemmälle kuin tässä ja nyt. Nytkin on vielä epävarmaa. Ainoastaan elän lasten lukujärjestysten ja hoitojeni mukaan -muusta en tiedä. Kesästä en tiedä mitään,en suunnittele kesää. Ilman muuta se sieltä tulee ja odotan sitä, mutta mitä teen silloin??? Ai niin käyn herceptiinissä joka 3.viikko.
Toivon,että saisin elää vanhaksi ja nähdä lapsenlapsia. En tiedä,mitä sairasloman jälkeen. Lisää sairaslomaa??? Töitä??? En tiedä. Nautin tänään kun jaksoin jo ulkoilla ja näin suden jäljet!!! :))
elämää eteenpäin,Näill näkymin menee pitkälle syksyyn hoitojen kanssa.Toivoo vain että jaksaa ne hoidot,ja ettei kovin pahoja sivuvaikutuksia tulisi.Eilen kävin minäkin lenkillä,tänään en jaksanut.
Oikein odotan että tulisi jo torstai ja saisi sen seuraavan satsin, sittenhän on taas yksi vähemmän edessä..
Minä olen nämä hyvät päivät perjantaista alkaen kulkenut metsässä ja tänään kävin treeneissä koiran kanssa. Kaksi ja puoli tuntia ihan muissa ympyröissä. Yhtään ei kolottanut mistään, eikä syöpä pyörinyt mielessä. Täytyy koittaa lähteä aina entisiin kuvioihin, kun vain jaksaa, se piristää ja auttaa ymmärtämään, että on tässä nyt kuitenkin muutakin elämää, kuin tämä syövän kanssa kasvokkain oleminen..
Tulevaisuutta ei tosiaan oikein voi suunnitella, ei vuosien päähän, eikä edes viikkojen päähän. Yhtään ei tiedä millaine olo on edes viikon päästä! Mutta ei auta, se on nyt mentävä näin muutaman kuukauden ajan..
oli minullakin hoitojen aikana kuin sinulla kuuluu olevan.Minä myös samoilin paljon metsässä koirani kanssa aina noina hyvinä päivinä.Samoin laskin hoitoja,,taas yksi vähemmän. seuraavassa terapiassa alamme psygologin kanssa puhua tästä minuakin ahdistavasta tulevaisuudesta,elämää eteenpäin kun en uskalla ajatella,meillä kun on miehen kans näitä kontrolleja molemmilla,ja riittäis tietenkin pelottamaan vaik olisikin vain toisella. Niin,odotan mielenkiinnolla,miten terapeutti tässä voi auttaa,vai pystyykö? Muutenhan minulle on tähän masennukseen ollut hyötyä terapiasta.Pelkkä puhuminen on helpottanut.Noista hoidoista vielä,minulla oli kaikista hankalampia 3.ensimmäistä hoitoa,sitten helpotti jonkin verran,vai tottuiko siihen vain,,
Hei,muumiäiti ja muutkin,
oman hoitokuurini aikana aloin täyttää sellaista Depressiotyökirjaa. sitten puhuimme melko vapaalla tyylillä siitä terapeutin kanssa... siis ei joka kerta tavatessakaan, tai ehkä vähän ohimennen, ja enemmän jos oli joku asia mikä oli auttanut olotilaa.
Voisin suositella tutustumista siihen! Sain kyllä hyviä työkaluja oman mielentilan kohentamiseen. Voisi olla teilläkin avuksi.
kun kirjoitit. Otanpa seuraavalla terapia käynnillä puheeksi tämän sinun ehdotuksesi.Miten muuten sinä,oliko sinullakin tämä sun depressio syöpäsairauteen liittyvä? Miten toivuit,pääsitkö tästä tulevaisuuden pelosta?
olin varmaan pitkään ennen sairastumista tosi depressiossa ja erittäin uupunut työpaikan turhauttavaan tilanteeseen.
En vain jotenkin ollut ymmärtänyt tai osannut kuunnella itseäni, sitä masentuneisuutta.
terapeutin ja sen depressiokirjan kanssa työskenteleminen avasi silmät. ja samalla se kirja antoi yksittäisiä asioita mitä tarkastella elämässään, ja tarvittaessa muuttaa.
Minäkin kuljen kontrolleissa. Vielä usean vuoden. se on kyllä pelottavaa, etenkin jos jotain halutaan tutkia vielä lisää, mitä ultrassa näkyi...
Ei siihen varmaan ikinä totu, ja pelko on lähellä. Mutta pakkohan sitä on antaa itselleen myös lohtua eli vapaata siitä pelosta. Yrittää vaan siitä pois, ja elää tätä hetkeä, nyt tervettä.
Se on kyllä työteliästä, karkottaa aina paha ajatus ja pelottava ajatus tulevaisuudesta pois mielestä, iloa pilaamasta. Mutta niin kannattavaa! Pyri sinäkin aina, aina, kääntämään ajatus johonkin nyt tässä hetkessä olevaan hyvään asiaan. Anna hali mieskullallesi, kaksikin. Hemmottele itseäsi ja häntä jollain hyvällä. Kun hetkenkin saa karkoitettua sairaus-ajatuksen mielestä, se on jo itsessään parantavaa.
Ei me sitä tulevaisuutta huolehtimalla muuteta. Muutetaan tätä hetkeä iloisemmaksi, askelta keveämmäksi, nautitaan ihan vaan siitä että nyt voi hengittää keväistä ilmaa ja istuttaa vaikka uudelleen ikkunalaudalla nuupattavat kasvit... tai kohta ainakin.
tai mitä vaan, piristävää.
Toka kerta,saavat taas syöpäläiset häädön,heh-Voi kun olisi jo hoidot ohi.Syys-lokakuussa vasta ohi,jos menee suunnitelmien mukaan.No eiköhän se siitä mene,niinkuin muillakin ?
Itse kävin juuri verikokeissa, huomenna sitten toinen taxo, jos arvot on kohdallaan.
Se on taas kerta vähemmän edessä sitten! Ja ei se nyt NIIN kamalaa ollut tuon ensimmäisenkään kanssa, eihän? :)
Kyllä me jaksetaan ja selvitään.
Jokainen päivä se hoitojen viimeinen kerta on lähempänä ja elämä jatkuu.
Muistan kuinka odotin aina iltaa, että pääsen nukkumaan, hetkeksi pois niistä olotiloista. Ja aamulla oli taas yksi päivä ohi.
Valkosolut olivat menneet melkein nollaan,nyt eilen kun kävin olivat vähän nousseet.Kyllä sen taas kestää,täytyy toivoa ettei tulisi pahempia sivuoireita,ja onneksi nyt jo 2 hoitoa takana.Sinullakin kevätmielinen on huomenna jo kaksi takana.