moi luin vasta nyt kirjoituksesi.. ja minusta sinun tulisi vielä kerran yrittää puhua vaimosi kanssa huutakaa vaikka tosillenne kunhan puhutte tunteistanne. Ja todellakin parisuhdeterapia näyttäisi minun mielestäni teille sopivalle tässä tilanteessa. Parisuhteessa tulee joskus pitkiäkin kausia että tuntuu ettei todellakaan jaksa ja ollaan vaan väsyneitä ja kiukkuisia. Yksi asia joka kannattaa kuitenkin myös vaimosi huomioida on se, että jos hän saa esimerkiksi nukuttua yönsä hyvin, mutta tuntee itsensä siitä huolimatta väsyneeksi ja kiukkuiseksi ja tuntee ettei jaksa mitään niin yksi on tietysti synnytyksen jälkeinen masennus mutta toinen voi olla esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Varsinkin jos hänen suvussaan on ilmennyt sellaista. Kilpirauhasen vajaatoiminta on hyvin yleistä ja se tulkitaan usein masennukseksi. Hyvin usein joutuu kyllä taistelemaan itsensä kilpirauhastesteihin mutta se saattaa olla kannattavaa. Lisäksi kannattaa muistaa että kilpirauhasta tulisi seurata vuoden tai parin välein joka tapauksessa. Kilpirauhasen vajaa- tai ylitoiminta ei nimittäin näy välttämättä ensimmäisen tai toisenkaan mittauksen jälkeen. Muutamia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ovat mm. masentuneisuus, lihominen, hiusten lähtö, yrittää tehdä jotain muttei yksinkertaisesti jaksa. Minulla oireena oli vain sellainen että vaikka yritin siivota en vaan pystynyt tai jaksanut. Koulussa taas muut olivat kirjottaneet esimerkiksi sivun tekstiä minä olin vasta puolessa välin sivua tai en siinäkään asti vielä.
Mutta kysymys teidän tilanteessanne voi olla vain väsymyksestä myös. Joten toivon että sinä ja vaimosi saisitte asianne kuntoon ja menisitte ensin parisuhdeterapiaan ja kävisitte kumpikin kilpirauhastesteissä :)
Kuten aikaisemmin mainitsin parisuhteessa saattaa olla todella pitkiä ajanjaksoja jolloin ei mene hyvin ja jotkut luovuttavat, mutta jotenkin toivoisin todellakin teidän tilanteessanne että saisitte asianne selvitettyä ei kannata välttämättä erota varsinkaan nyt kun teillä on pieni lapsi.
Kaikkea hyvää teille :)
Riippuen siitä minkä ikäinen lapsi teillä on niin olisiko teillä jotakin tuttua joka voisi hoitaa lastanne vaikka vähän aikaa niin että kävisitte kahdestaan jossain vaikka syömässä?
Jotta voitte olla onnellisia kaikki yhdessä on sinun ja vaimosi saatava ensiksi parisuhde kuntoon.
Mutta kysymys teidän tilanteessanne voi olla vain väsymyksestä myös. Joten toivon että sinä ja vaimosi saisitte asianne kuntoon ja menisitte ensin parisuhdeterapiaan ja kävisitte kumpikin kilpirauhastesteissä :)
Kuten aikaisemmin mainitsin parisuhteessa saattaa olla todella pitkiä ajanjaksoja jolloin ei mene hyvin ja jotkut luovuttavat, mutta jotenkin toivoisin todellakin teidän tilanteessanne että saisitte asianne selvitettyä ei kannata välttämättä erota varsinkaan nyt kun teillä on pieni lapsi.
Kaikkea hyvää teille :)
Riippuen siitä minkä ikäinen lapsi teillä on niin olisiko teillä jotakin tuttua joka voisi hoitaa lastanne vaikka vähän aikaa niin että kävisitte kahdestaan jossain vaikka syömässä?
Jotta voitte olla onnellisia kaikki yhdessä on sinun ja vaimosi saatava ensiksi parisuhde kuntoon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja jontsakka sinä olet joku. Sinä olet isä ja hyvä sellainen lisäksi olet mahtava ja kannustava aviomies. Olet väsynyt nyt mutta yritä vielä kannustaa vaimoasi ja yritä saada hänet lähtemään sinne parisuhdeterapiaan. ÄLÄ LUOVUTA!!!! Jos selviätte tästä selviätte mistä vain!
Kaikkea hyvää! :)
Lainus tekstistäsi:
Tosin eipä ole yhtään murhetta kantanut yksin, ei käynyt yhdessäkään ultraäänessä yksin, kaikkiin neuvoloihin olen lähtenyt mielelläni mukaan lapsen syntymän jälkeen, yöt heräsin paijaamaan muijan uneen kun "hän ei saanut unta"... Kotitöissä autan kun pyydetään teen kaikki ns. miesten jutut heti, eli auton, rempat, renkaiden vaihdot yms yms, tosin en tee siitä samanlaista numeroa kuin hän jos nytten joutuu tiskaamaan päivittäin =( Päivät ollaan väsyneitä kun vauva huutaa ja hän joutuu heräämään öisin, ihan niinkuin en itse heräisi siihen huutoon joka yö !!
Tähän ehdottaisin seuraavaa:
Kirjoita seuraavan viikon tekemisenne ylös, myös unienne määrä. Tee tämä vailla vihaa, kostonhimoa tms. vähän kuin tutkimusta tekisit. Älä itse poikkea listan takia tekemään mitään ylimääräisiä, mutta älä kerro myöskään vaimolle listasta.
Viikon jälkeen kerro hänelle, että haluat keskustella, ilman riitaa, ihan vain siksi, että suhteenne paranisi. Näytä hänelle lista, kerro, että haluaisit huomioida vaimoasi enemmän mutta kun et jaksa…ehkäpä tämän kautta vaimon silmät aukeaa kun tosiasiat on paperilla ja hän näkee että teet hirmuisesti asioita! Monesti voi tuntua, että toinen ei tee mitään, kun itse on niin poikki.
Vaimollasi pörrää vinot pinot hormoneja elimistössä ja kokemuksen syvällä rinta-äänellä voin sanoa, että ne sekoittavat päätä, joskus oikein kunnolla. (itse huomasin etenkin poikavauvojen jälkeen olevani kamalissa hormonimyrskyissä, en tiedä miksi silloin enemmän)
Kaipasin miestäni, turvaa, rakkautta ja kaikkea muuta, mutta tein asiat hyökkäämällä, että sinä et koskaan sitä ja tätä…tai että olemme niin erilaisia…tai että et ole koskaan edes välittänyt….kaipasin kovasti että hän pitäisi lujasti kiinni ja sanoisi, että kaikki on hyvin, rakastan ja tästä selvitään, maailma on ennallaan!
Mitä enemmän syytin häntä, sen kauemmas hän tietenkin meni, lopulta emme sietäneet toisiamme ollenkaan.
Tunne on siis molemminpuolinen, mutta syyt ja niiden ymmärrys ovat täysin hukassa! Siinä on kyse vallasta, asioiden tärkeysjärjestyksestä ja siitä mihin lokeroon parisuhteenne menee.
Teettämälllä näitä asioita, vaimosi kokeilee kuinka tärkeä hän on sinulle, jos jätät tekemättä, on se hänen mielestään sama kuin et välittäisi piiruakaan hänestä…sillä ei ole väliä mitä teit viime viikolla, tunne on nyt!
Kyse on masennuksesta kyllä, joka menee ohi kun hormonit tasottuvat. Ensimmäinen vuosi vauvan syntymän jälkeen on valitettavan usein tällaista. Kun hormonit tasaantuvat, vauva kasvaa, tulee suhteeseen jälleen tilaa, eipä sitä kukaan muutoin toista lasta tekisi. Siksi kehottaisin jotenkin kestämään ekan vuoden, vaikka se toivottomalta tuntuukin.
Oma mieheni jousti ja osallistui, mutta piti myös päänsä itselleen tärkeistä asioista. Koin koviakin hylkäämisen tunteita, mutta niiden kautta huomasin pian, että kun mieheni voi myös paremmin, meillä on koko perheellä mukavampaa. Kehotan sinua siis olemaan suostumatta myös kaikkeen.
Vaimo suuttuu ensin ja varmasti yölläkin jos et nouse kun olet töihin menossa saattaa vihastua, mutta anna vihastua, se loppuu kyllä, kun huomaa, että vauva ei nuku hänen suuttuessaan! Jos teistä kumpikaan ei tee mitään asialle, tilanteenne jatkuu loputtomiin.
Ota peitto ja tyyny ja mene sohvalle nukkumaan, sano että työpaikallasi on huomautettu väsymyksestä, sano että viikonloppuna annat hänen nukkua ja tuot kahvinkin jos sinä nukut arkena, keksi tehokkain keino, mutta älä tee sitä syyttäen ja vihaa täynnä, on homman idea.
Muista antaa positiivista palautetta! Näillä eväillä kun toimit, alat pian saaamaan vastakaikua ja ymmärrystä myös itsellesi.
Kysehän on kuitenkin siitä, annat huomiosi vauvalle, johon vaimo sinua myös jatkuvasti painostaa, mutta samalla vaimosi jää ilman huomiota. Päälle riidat ja vaimosi on satavarma, että et välitä hänestä yhtään….sinun kohdallasi vaimo ei huomioi sinua, vaan painostaa osallistumaan vauvan kautta, jolloin koet myös että sinusta ei välitetä etenkään miehenä. Ensin tarvitaan pieniä tekoja, siitä aukeaa lopulta keskusteluyhteys. Olkaa kärsivällisiä ja muista etsiä myös itsellesi tilaa, että jaksat.