Seurustelen narsistin kanssa (?)

Olen ollut noin puoli vuotta avoliitossa mieheni kanssa. Suhteemme alkupuoli oli ruusuista, mies vaikutti ihanalta, huumorintajuiselta ja suloiselta. Pikkuhiljaa suhteeseemme kuitenkin tulivat usein toistuvat riidat, mieletön mustasukkaisuus ja aloin huomata miehestäni uusia puolia. Häneltä tuntui kokonaan puuttuvan kyky empatiaan, eikä hän ikinä ollut kuulemma väärässä jos riitelimme. Minä olin aina syypää, ja minä jouduin pyytämään anteeksi polvillani anellen. Muutenkin hän tuntuu kovin itserakkaalta, aina kehuskelee kuinka hyvä on/on ollut jossakin, olipa sitten urheilussa, koulussa tai armeijassa. Hän myös määräilee menemisiäni ja tekemisiäni. En tiedä, kai minä rakastan häntä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut miettiä kestänkö enää. Usein meillä on helliä hetkiä ja unohdan huonot päivät, mutta sitten taas tulee jotakin mikä muistuttaa. Onko kokemuksia/neuvoja? :) kiitos jo etukäteen!
8983
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

pahenee ajan myötä...Ikävä kyllä...

Äänestä

Tässä on muuten narsistin määritelmä:

"Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.

Heitä on kaikkialla ja on ollut kaikkina aikoina: kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä. He näyttävät ulkoisesti terveiltä ja ”meiltä muilta” ja usein heillä on paljon älyllistä kapasiteettia. Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Viimeisiksi mainittujen seikkojen ansiosta persoonallisuushäiriöiset henkilöt menestyvät nykyajan kovassa työelämässä.
Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon."

http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2

Äänestä

Ei se tosta ainakaan paremmaksi käänny!

Äänestä

itsetunnon sinulta kokonaan. Narsistisen persoonallisuushäiriöisen kanssa elämä on helvettiä.

Äänestä

Itsellä kokemusta narsistin kanssa elämisestä.. Ei muutakuin pahemmaksi vaan muuttui! Manipuloida kyllä osaa, mutta älä siihen lankea. Aina vaikeampaa suhde lopettaa tälläisen kanssa mitä kauemmin saa sua "pompottaa"..

Äänestä

Mulla on ollut narsistinen työkaveri, ellei peräti psykopaatti ja ikinä en ole kenestäkään ollut yhtä uupunut. Hän oli mies ja mielestään valmis vaikka presidentiksi. Kaikki vastoinkäymiset oli muiden syytä ja työkavereiden sinisilmäisyyttä ja hyvyyttä hän käytti häikäilemättä hyväkseen. Hän oli sosiaalisesti taitava, verbaalisesti lahjakas ja esiintyi vakuuttavasti. Onneksi tajusi itse irtisanoutua.

Äänestä

Kuule lue kirja
Sandy Hotchkiss Miksi aina sinä (Narsismin seitsemän syntiä)
Siinä on hyvä kirja, sen jälkeen miehesi on mennyttä.

Äänestä

Niitä vaan on eritasoisia, kaikki ei ole jatkuvasti kotiperkeleitä. Huomaa tuo teidän elämä on vuoristorataa tunteille- huono mielenterveydelle. Pakene ja äkkiä. Hanki tietoa aiheesta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Faith_ kirjoitti:

Olen ollut noin puoli vuotta avoliitossa mieheni kanssa. Suhteemme alkupuoli oli ruusuista, mies vaikutti ihanalta, huumorintajuiselta ja suloiselta. Pikkuhiljaa suhteeseemme kuitenkin tulivat usein toistuvat riidat, mieletön mustasukkaisuus ja aloin huomata miehestäni uusia puolia. Häneltä tuntui kokonaan puuttuvan kyky empatiaan, eikä hän ikinä ollut kuulemma väärässä jos riitelimme. Minä olin aina syypää, ja minä jouduin pyytämään anteeksi polvillani anellen. Muutenkin hän tuntuu kovin itserakkaalta, aina kehuskelee kuinka hyvä on/on ollut jossakin, olipa sitten urheilussa, koulussa tai armeijassa. Hän myös määräilee menemisiäni ja tekemisiäni. En tiedä, kai minä rakastan häntä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut miettiä kestänkö enää. Usein meillä on helliä hetkiä ja unohdan huonot päivät, mutta sitten taas tulee jotakin mikä muistuttaa. Onko kokemuksia/neuvoja? :) kiitos jo etukäteen!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu