Hermot ei tosissaan kestä enää ollenkaan,on ollut hyviäkin aikoja mutta nyt taas jokapäivä menetän hermoni ja olen paha lapsilleni-huudan ja tiuskin,en yhtään jaksaisi sitä jatkuvaa kitinää ja huutoa...
Joka päivä,varsinkin illat kadun käytöstäni,haluan muuttua mutta en pysty...olen nyt rv 30
Joka päivä,varsinkin illat kadun käytöstäni,haluan muuttua mutta en pysty...olen nyt rv 30
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä enää välitä niin kauheasti, mitä se auttaa? Koita ottaa neutraalimpi asenne. Pahan olon levittäminen muille vaan tekee siitä kahta suuremman. Koita muuttaa joku pieni asia, joka antaa sulle vähän enemmän tilaa ja lepoaikaa.
Itse olen täällä raskausviikoilla 34 4. Minulla on ollut ihan samanlaisia hermokohtauksia, huudan, itken ja raivoan. Yöt ovat vaikeita, jatkuvasti on juostava vessassa ja kaikki pelottaa ja mietityttää. Välillä koko raskaus tuntuu vain rasitteelta ja vaivalta, eikä löydy intoa mihinkään. Minulla on 7-vuotias poika kotona, joka juoksuttaa ja hyppyyttää mua aina toisinaan antamaan milloin mitäkin ja olen sitten päivät yksikseni kotosalla, kun mies on töissä. Olo on turhautunut ja masentunut, kaikki tunnepurkaukset kuuluvat ihan normaaliin raskauteen ja valtavaan muutokseen valmistautumiseen. Samat hormonit jotka valmistavat lastasi syntymään vaikuttavat mielialoihinkin. Olisi tärkeätä mielestäni antaa tunteitten tulla vapaasti, eikä jäädä niitten jälkeen tuntemaan kamalaa syyllisyttä, koeta tehdä kotona selväksi, että olet raskauden takia kireämpi ja pahoittele, mutta ajattele positiivisesti, sinun elimistösi todellakin synnyttää koko ajan ja joka hetki uutta elämää sisällään. Ole iloinen ja onnellinen siitä miten arvokasta työtä sinä koko ajan teet ja jutele tunteistasi ja mielialoistasi avoimesti ihmisille jotka ymmärtävät, ja samassa tilanteessa oleville. Kiukutellaan vaan, nyt meillä on vähän lupakin käyttäytyä niin;)
Voimia odotukseen!