Kun joudun pahan loukkauksen kohteeksi, mieleni alkaa kierrättää väkivaltaisia ajatuksia loukkaajiani kohtaan. Mielikuvissani mukiloin/nujerran loukkaajani, maksan potut pottuina.
Jos loukkaus on todella paha, sen asian vatvominen voi viedä jopa vuosia. Sitten se on "käsitelty". Tietenkin pienen ja pysyvän särön se jättää minun ja loukkaajan välille.
Tälläinen tapa taitaa kuitenkin olla aika yleistä ihmisillä, vaikka siitä ei puhuta.Eli, ei siis kovin epänormaalia.
Ehkä tuo tapani reagoida loukkauksiin on psyykkeni tapa yrittää pitä yllä tasapainoa ja suojella itseään.
Siksi en ole pyrkinyt tuota tapaani käsitellä loukkauksia kovin aktiivisesti poistamaan, vaikka se kiusaa minua.
Joskus tosin toivon että olisin "paksunahkaisempi", että osaisin antaa ilkeiden puheiden mennä ohitseni, niihin kantaa ottamatta tai reagoimatta.
Jos loukkaus on todella paha, sen asian vatvominen voi viedä jopa vuosia. Sitten se on "käsitelty". Tietenkin pienen ja pysyvän särön se jättää minun ja loukkaajan välille.
Tälläinen tapa taitaa kuitenkin olla aika yleistä ihmisillä, vaikka siitä ei puhuta.Eli, ei siis kovin epänormaalia.
Ehkä tuo tapani reagoida loukkauksiin on psyykkeni tapa yrittää pitä yllä tasapainoa ja suojella itseään.
Siksi en ole pyrkinyt tuota tapaani käsitellä loukkauksia kovin aktiivisesti poistamaan, vaikka se kiusaa minua.
Joskus tosin toivon että olisin "paksunahkaisempi", että osaisin antaa ilkeiden puheiden mennä ohitseni, niihin kantaa ottamatta tai reagoimatta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
assille.Kyllä saa itseään hillitä ja sellaista se elämä on pitää oppia antamaan anteeksi - muutoin on pian kaltereiden takana.
Kaikki assit ovat varmaan jossain päärin pakko-oireisia. Psykiatrian kannalta pakko-oireisesta häiriöstä voidaan kuitenkin puhua vasta silloin, kun jokin pakkomielle tai rituaalinomainen toiminto haittaa vakavasti normaalia arjessa selviytymistä. Jos kostoajatukset täyttävät pääsi siinä määrin, ettet voi ajatella mitään muuta ja ohjaavat tekojasi, niin sitten voi olla paikallaan hakea jotain apua.
Toisaalta ns. normaaleillakin on paljon pakkomielteisiä ja arkitoimintaa rajoittavia epärealistisia ajatuksia, eikä niitä pidetä hoitoa vaativina. Esimerkiksi hihhuleilla, skineillä ja jossain määrin kaikilla.