Minkälainen on huumeita tiukasti vastustavien narkofobien ihmiskuva? Entä heidän visionsa tulevaisuuden paremmasta maailmasta? Poliisivaltio? Parasta mitä he voivat kuvitella lienee yhteiskunta jossa käytetään tolkuttomasti rahaa huumerikollisuuden kitkemiseksi, niin että joskus tulevaisuudessa päästään näistä inhottavista aineista kokonaan (tai lähes kokonaan) eroon?
Entä sen jälkeen? Samaa menoa seuraavat 1000 vuotta? Tiukasti kontrolloitu yhteiskunta jonka avulla taataan se etteivät nämä _pahat_ ihmiset (huumeidenkäyttäjät ja diilerit) pääse toteuttamaan sairaita mielitekojaan, tekemään _pahaa_ itselleen, ja ennenkaikkea muille?
Mun mielestä aika lohduton näkemys ihmiskunnan mahdollisuuksista, ja ennenkaikkea tuo oman sisäisen pimeyden projisointi tiettyihin ihmisryhmiin (tässä tapauksessa huumeidenkäyttäjät & diilerit) ei tunnu kivalta.
Tähän voi jokainen huumeita vastustava antaa oman näkemyksensä.
Vai olisiko meidän sittenkin parempi hyväksyä ensin maailma ja ihmiset juuri sellaisina kuin ovat, ja lähteä siitä ponnistamaan kohti kaikille mieluista, _vapaata_ maailmaa. Oppia ymmärtämään erilaisia huumeidenkäyttötapoja, ja ennenkaikkea paneutua syvälle niihin pahoinvoitia aiheuttaviin ongelmiin, joista kumpuaa päihteiden väärinkäyttö. Vähitellen voitaisiin laittomia päihteitä alkaa asteittain vapauttaa (mahdollisesti hyvinkin pitkällä ajanjaksolla - suunan ollessa kuitenkin selvä). Kieltäminen ja pelottelu (tämä nykyinen "valistus" propaganda) eivät yksinkertaisesti tuo mitään kehitystä mihinkään. Yrityksen ja erehdyksen kautta ihmiset oppivat.
Entä sen jälkeen? Samaa menoa seuraavat 1000 vuotta? Tiukasti kontrolloitu yhteiskunta jonka avulla taataan se etteivät nämä _pahat_ ihmiset (huumeidenkäyttäjät ja diilerit) pääse toteuttamaan sairaita mielitekojaan, tekemään _pahaa_ itselleen, ja ennenkaikkea muille?
Mun mielestä aika lohduton näkemys ihmiskunnan mahdollisuuksista, ja ennenkaikkea tuo oman sisäisen pimeyden projisointi tiettyihin ihmisryhmiin (tässä tapauksessa huumeidenkäyttäjät & diilerit) ei tunnu kivalta.
Tähän voi jokainen huumeita vastustava antaa oman näkemyksensä.
Vai olisiko meidän sittenkin parempi hyväksyä ensin maailma ja ihmiset juuri sellaisina kuin ovat, ja lähteä siitä ponnistamaan kohti kaikille mieluista, _vapaata_ maailmaa. Oppia ymmärtämään erilaisia huumeidenkäyttötapoja, ja ennenkaikkea paneutua syvälle niihin pahoinvoitia aiheuttaviin ongelmiin, joista kumpuaa päihteiden väärinkäyttö. Vähitellen voitaisiin laittomia päihteitä alkaa asteittain vapauttaa (mahdollisesti hyvinkin pitkällä ajanjaksolla - suunan ollessa kuitenkin selvä). Kieltäminen ja pelottelu (tämä nykyinen "valistus" propaganda) eivät yksinkertaisesti tuo mitään kehitystä mihinkään. Yrityksen ja erehdyksen kautta ihmiset oppivat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aina vain useammin minusta tuntuu että huumeongelmat johtuvat ennenkaikkea siitä että käyttäjät yksinkertaisesti elävät heihin kohdistuvien odotusten mukaan.
Usein tuntuu että päihteiden väärinkäyttö on asia joka yhteiskunnassamme opetetaan "rivien välissä" ainoana tapana käyttää päihteitä ja ainoana loogisena päihteidenkäytön seurauksena. Ne jotka päihteitä alkavat käyttää sitten tekevät sen väärin koska minkäänlaista muuta mallia ei tiedetä / tunnisteta ja vielä vähemmän pystytään viedä käytäntöön. Aineiden ominaisuuksien tunteminen on todella harvinaista - eikä etenkään laittomissa aineissa ole mitään yhteisöllistä johdonmukaista suhtautumista.
"Okei, nyt käytän päihdettä. Nyt mun pitää kehittää siitä ongelma itselleni, sitten maailma on taas sellainen kuin sen pitäisi olla."
...
Mieleeni on juolahtanut että kenties me tarvitsemmekin spartalaisen mallin jossa päihteenkäytöstä tehdään taito jota pitää hioa, joka on vaativa laji; Toimivan modernin ihmisen itsesäätelyn keino jolla hän maksimoi hyvänsä muttei kärsi ongelmista koska hallitsee käyttämiensä aineiden käytön. Ongelmakäyttäjien näkeminen surkeina itsekontrolliin kykenemättöminä rätteinä - kun taas tavoitetila on sitten tuo "Itsesäätelevä ihminen, autonomiseen päihdekontrolliin kykenevä, oman todellisen hyvänsä kaikilla elämänalueilla maksimoiva tasapainoinen elämänkokija".
Itse kyllä aikoinani _yritin_ pitää amfetamiinin käyttöni aisoissa. Kyllä se onnistui pitkäänkin, kunnes, pikkuhiljaa, salakavalasti ne viikonloput alkoikin jo torstaina ja loppui maanantaina. Siinähän se viikko sitten pikkuhiljaa kuroutui umpeen käyttöpäiviä. Parisen vuotta tätä ihmeteltiin ja vauhdeissa oltiin lähes aina. Välillä pari selvääkin kautta ( viikon tai parin ), silloin kun järki leikkasi niin tuli mietittyä, että "mitenkäs tässä näin kävi?" Aina selvän kauden päätteeksi päätin maistaa ne kuuluisat "yhdet", josta _heti_ liusuttiin takaisin vauhtihelvettiin.
Päihteilä kun on tapana koukuttaa salakavalasti, oli kyse mistä tahansa mielihyvää aiheuttavasta aineesta. Ei varmasti monikaan "uraputken" alussa mieti, että rupeampa juopoksi tai narkkariksi, eihän?
Huumeisiin en enää voi koskea pitkällä tikullakaan, paitsi kannabikseen josta on hyvin vähän haittaa verrattuna "koviin" aineisiin. Alkoa voi myös ottaa "sopivasti", ei kuitenkaan juoda tiedottomaan tilaa, sillä sittenhän sitä voi taas lipsua.
T: kohtuukäytön kantapään kautta oppinut.
taitaapi olla normi utahilainen---kannattaa katsoa Peter Greenstreetin "This Divided State", niin tajuaa mitä ajan takaa.
hyvin sanottu