Voisiko minulla olla 1 tyypin diabetes?

Oireet vaikuttavat kyllä sen verran epämääräisiltä, että ei pysty sanomaan mitään varmaa.

Ota nainen selvää, mitä ne sinun verensokeriarvosi ovat olleet, luulisi, että hoitsut olisivat jo reagoineet asiaan.

Noihin mainitsemiisi oireisiin sopivat muutkin taudit kuin diabetes. Jos sinulla olisi ykköstyypin diabetes, verensokerisi olisi ilman lääkitystä noussut niin korkealle, että olisit joutunut ketoasidoosiin (Mitä se tarkoittaa, ks. www.diabetes.fi) ja olisit joutunut sairaalaan osastolle.

Verensokeri voi laskea vaarallisen alas (= hypoglykemia), nuo oireet osittain viittaavat siihen, mutta onko syynä jokin muu aineenvaihdunnan erikoisuus tai vaikka taipumus epilepsiaan, mahdoton sanoa.

Itselläni eräs lääke aiheutti sen, että verenpaineen ylä- ja alapaine olivat niin lähellä toisiaan, että tuskin pystyssä pysyi. Muisti pätki jne.

Se vitamiinitabletti ei ole vahingoksi, mutta ei se paljon autakaan, jos syöt muuten terveellisesti.

Jos tulee huono olo, niin ota vähän aikaa ihan levon kannalta, silloin ei kannata lähteä lenkille.

Olet niin nuori, että pane lekurit lujille. Kyllä sinulle hoito keksitään. Tsemppiä!

http://koti.mbnet.fi/pwtv

Minä olen 14 vuotias, ja noin 3 viikkoa sitten minulle todettiin tyypin 1 diabetes. Oireeni olivat tälläiset: Ensin se oli vain kamalaa väsymystä koulun jälkeen ja tuntui etten edes läksyjä jaksanut tehdä, mutta sitten en voinut olla 15 minuuttia ilman vettä ja join monta litraa päivässä. Sitten yöllä en saanut nukutuksi nivelkipujen vuoksi enkä myöskään siksi, että kävin vessassa 3-7 kertaa yössä. Sitten vanhempani alkoivat kysellä olenko laihtunut koska heistä olin aivan kalpea ja laihtunut paljon. Ja niinhän se olikin. Olin laihtunut 5 kiloa. Seuraavan viikon maanantaina menin HETI kouluterveyden hoitajalle ja hän katsoi verensokerini mittarilla, ja korkeallahan se oli! Niin korkealla, ettei mittari sitä enää suostunut näyttämään. Soitimme sitten isäni hakemaan ja kävimme lääkärissä ja he lähettivät meidät Kuopion Sairaalaan. Jäin sinne yöksi ja seuraavana aamuna lääkäri tuli kertomaan minulle että sairastan tyypin 1 diabetestä. Se oli aivan kamalaa. Mieleeni tuli heti ettenkö saisi syödä koskaan enää herkkuja tai mitään sokeripitoista. Itkin sairaalassa iltoja ja päivisinkin ajatellessani, pyrskahdin monesti itkuun. Olin sairaalassa vähän yli viikon, onneksi kuitenkin äitini ja isäni olivat päivinsin tukemassa minua.
Sitten tuli kotiinlähtö päivä, se jos vasta jännittikin kamalasti. Hyvin kaikki kuitenkin tähän mennessä on sinänsä mennyt vaikkakin heti kotiin tultuamme sairastuin johonkin virus tautiin ja kuume pompsahti korkealle. Nykyään olen jo aika sinut taudin kanssa, vaikkakin aika alussahan tämä on. Onneksi suuria elämänmuutoksia ei syntynyt, koska perheeni on muutenkin elänyt terveellisellä ruokavaliolla ja
liikkunut paljon. Vaikkakin ylimmääräisiä välipaloja onkin tullut. Olin ensin aivan kauhuissani, koska inhoan kaiken maailman piikkejä ja neuloja. Ja nyt kun minun pitäisi pistää itseäni 6 kertaa päivässä! Nykyään tämä sujuu erittäin hyvin ja kammokin on mennyt jo pois. :) Tässä oli hieman valaisua, että vaikka sinulla olisin tyypin 1 diabetes ei kannata sortua ja ajatella, että koko maailma kaatuu. Et takuulla ole ainoa, Niinkuin en minäkään! : D

Pakko vastata tähän vanhaan viestiin. Vaikka jotkut ko. oireista voivat liittyä johonkin muuhun (epilepsia, aivoverenvuoto, aivokasvain tai jotain ihan muuta?), ovat juuri nämä oireet (esim. yllättävän laihtumisen lisäksi) tyypillisiä 1-tyypin diabetekselle tai jo sen esivaiheelle. Itselläni ykköstyypin esivaihe (ei pyörtymisiä) kesti usean vuoden ajan lievin mutta jatkuvin ja hyvin vaihtelevin oirein. Esimerkiksi ihmettelin, miksi pää tuntui usein raskaalta ja väsytti, vaikka olin syönyt sopivasti, suu maistui usein metallilta, ummetukseen ei löytynyt syytä ja virtsa haisi aina kissanpissalta.. Mielenkiintoista.. Kyseessä ei olisi välttämättä tarvinnut olla mitään vakavaa.
Lopulta minulle kuitenkin tuli useaksi päiväksi janoinen olo. Se sekä yli viiden kilon laihtuminen kuussa ilman syytä saivat minut uudelleen terveydenhoitajan ja lääkärin luokse, vaikka paastoverensokeritaso oli todettu kohtalaiseksi. Lääkärin vakuuttamiseen piti kyllä odottaa verensokerituloksia, jotka parissa päivässä nousivat hälyttäviksi.

Jos mitkä tahansa lievät oireet jatkuvat kauan, kannattanee siis kysyä jonkun asiantuntijan mielipidettä omasta tilasta. Oireiden pahenemiseen voi itse tottua vähitellen.
Onneksi ykköstyypin diabeteksen insuliinihoitomahdollisuudet ovat 2000-luvun Suomessa erinomaiset, kunhan tauti vain huomataan ja otetaan tosissaan.