Olen taas rukoillut

...mutta silloin mä voisin paljastua enkä sitä riskiä ota. ;) Hän vaan on niin iiiihana! Noh, niitä ihania asioita on niin monia: yleinen olemus, luonne, ulkonäkö, jne. Kaikki kolahtaa.

eräs kirjoitti:

...mutta silloin mä voisin paljastua enkä sitä riskiä ota. ;) Hän vaan on niin iiiihana! Noh, niitä ihania asioita on niin monia: yleinen olemus, luonne, ulkonäkö, jne. Kaikki kolahtaa.

..rakkauden takia kannata ottaa riski? Miksi et kerro hänelle suoraan, että välität hänestä? Se voisi olla käänne sinun elämässäsi, jos uskaltaisit tunnustaa hänelle. Oletko muuten mies vai nainen?

xxxx kirjoitti:

..rakkauden takia kannata ottaa riski? Miksi et kerro hänelle suoraan, että välität hänestä? Se voisi olla käänne sinun elämässäsi, jos uskaltaisit tunnustaa hänelle. Oletko muuten mies vai nainen?

Ja se onkin käynyt mielessäni jo monta kertaa. Aina kuitenkin ajattelen, että mitä jos hän pelästyykin minua ja kaikkoaa lopullisesti elämästäni. Ja tietenkin tässäkin pätee se, että "toivossa on hyvä elää". Eli nyt mulla on elämässäni jotain tavoiteltavan arvoista ja vaikka hän ei välttämättä vielä tuntisi samoin, niin ehkä ne tunteet voivat kehittyä myöhemmin, jos vain annan hänelle aikaa. Jos mä nyt menettäisin hänet, niin kaikki mun toiveet ja haaveet olisivat jälleen tyhjän päällä. Hänenlaisiaan naisia tapaa kerran kymmenessä vuodessa - jos niinkään usein.

No ei mulla ihan aina ole tuollaiset fiilikset olleet, vaan joskus tunnekuohuissani olen miettinyt että "nyt teen sen, meni syteen tai saveen!" En oo kuitenkaan kertaakaan onnistunut järjestämään siihen sopivaa tilaisuutta ja lopulta taas em. ajattelutapa on ottanut vallan.

Tietenkin mua pelottaa kokoajan, että hänen elämäänsä tulee joku toinen mies, jonka kanssa hän etenee nopeammin. Tosin, jokin aika sitten olin jo ihan varma, että niin oli päässyt käymään ja olinkin jonkin aikaa siitä melkein shokissa. Nyt mä oon tavallaan jo tottunut siihen ajatukseen. Eikä mulla sitä paitsi ole hajuakaan, onko se edes vakava juttu, joten en halua sen takia vielä unohtaa häntä. Uskon nimittäin olevani hänelle paras mahdollinen mies - ongelma on, että kuinka saisin hänet tajuamaan sen. ;)

eräs kirjoitti:

Ja se onkin käynyt mielessäni jo monta kertaa. Aina kuitenkin ajattelen, että mitä jos hän pelästyykin minua ja kaikkoaa lopullisesti elämästäni. Ja tietenkin tässäkin pätee se, että "toivossa on hyvä elää". Eli nyt mulla on elämässäni jotain tavoiteltavan arvoista ja vaikka hän ei välttämättä vielä tuntisi samoin, niin ehkä ne tunteet voivat kehittyä myöhemmin, jos vain annan hänelle aikaa. Jos mä nyt menettäisin hänet, niin kaikki mun toiveet ja haaveet olisivat jälleen tyhjän päällä. Hänenlaisiaan naisia tapaa kerran kymmenessä vuodessa - jos niinkään usein.

No ei mulla ihan aina ole tuollaiset fiilikset olleet, vaan joskus tunnekuohuissani olen miettinyt että "nyt teen sen, meni syteen tai saveen!" En oo kuitenkaan kertaakaan onnistunut järjestämään siihen sopivaa tilaisuutta ja lopulta taas em. ajattelutapa on ottanut vallan.

Tietenkin mua pelottaa kokoajan, että hänen elämäänsä tulee joku toinen mies, jonka kanssa hän etenee nopeammin. Tosin, jokin aika sitten olin jo ihan varma, että niin oli päässyt käymään ja olinkin jonkin aikaa siitä melkein shokissa. Nyt mä oon tavallaan jo tottunut siihen ajatukseen. Eikä mulla sitä paitsi ole hajuakaan, onko se edes vakava juttu, joten en halua sen takia vielä unohtaa häntä. Uskon nimittäin olevani hänelle paras mahdollinen mies - ongelma on, että kuinka saisin hänet tajuamaan sen. ;)

"Uskon nimittäin olevani hänelle paras mahdollinen mies"

Kuuntele nyt itseäsi hyvä mies! Mikset sitten vain ajattele naisesi parasta, mene ja pokaa hänet ;)) Vihjaa tunteistasi, miten hän muuten tajuaisi? Mikä siinä on niin vaikeaa? Mitä sinä oikein haluat, haluatko todella edes yrittää saada naisen omaksesi vai haluatko vain ihailla kaukaa lopun ikääsi? Mitä jos sillä naisellakin on tunteita mutta hän odottaa että mies tekisi aloitteen?

"ehkä ne tunteet voivat kehittyä myöhemmin, jos vain annan hänelle aikaa"

No mitä sitten muka menetät jos kerrot tunteistasi? Et mitään. Jos kerran et säikähdä vaikka tunteesi olisivatkin naiselle yllätys ja olet valmis odottamaan että nainen saa rauhassa miettiä mitä vastaa. Jotkut lämpenee hitaasti, toiset nopeesti. Tietenkin olisi ideaali tilanne jos molemmilla olisi samanlaiset tunteet yhtä aikaa ja molemmat uskaltaisivat niistä kertoa. Mutta sitäkään ei voi saada selville jos ei ota asiasta selvää!

Minäkin rukoilin ja pääsin eroon tunteistani. Tosin asiaa auttoi se, että mies jätti vastaamatta viesteihini:)

Kiitos sinulle siitä;)