Voiko paniikkihäiriöstä parantua ilman lääkitystä, mulla on lääkitys ollu kohta vuoden ja haluisin lopettaa vaikka huonommin on menny, olo on ihan hirvee joka hetki. Jos menen keskustelemeen esim jonkun kanssa, miten kertoa että on tosi paha olo vaikka ei tiedä syytä?! Olen syönyt setraliinia ja haluisin silti lopettaa sen. Kun nykyään se on sillee et joka paikkaan meno ahdistaa, pitää suunnitella etukäteen mitä sanoo, mitä tekee, kotona olo ahdistaa, kuolemaan liittyvät ajatukset ei jätä rauhaan, mua on hoitanu jo monta terpeuttia. Jotenkin on vaan semmonen olo että tää menee vaan koko ajan pahemmaksi ja kukaan ei voi auttaa mua. osaan kyl keskustella tunteistani, mut ei se auta :( pelkään että joku päivä joudun johonkin laitokseen vielä, mun pitäs itte vaan jaksaa olla harrastuksissa ja muissa mut useimmiten ei jaksa ja pelottaa... mitä mä tekisin? oonko toivoton tapaus?
voinko selvitä tästä enää koskaan?
tyttö89
6994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..älä lopeta. Linkki tietoihin:
http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/paniikkihairio.htm
toimimaan.Ala syömään kaikki mahdolliset vitamiinit a,b,c,d,e.Ota homeopaattinen kalkki ja magnesium.Kalaöljyä 1000mg/pv.Ala syömään terveellisesti.Osta vain luomutuotteita.Jätä lisäaineet pois.HEVI shoteista saat helposti vihannestäydennystä.Ja jos varmasti noudatat lisäaineetonta terveellistä ruokaa tulee olosi helpottumaan.IHAN VARMASTI.SILLÄ RUOKA ON AVAIN PAREMPAAN OLOTILAAN.(ja ne hampurilaiset,limpparit, ranskikset,pizzat,karkit pitäisi unohtaa vähäksi aikaa kokonaan ja alkoholi myös)
Olen huomannut että nykyään kukaan ei välitä mitään kun puhutaan että ryoka voisi parantaa.Aina luullaan että kaikkeen pitää saada joki pilleri,lääke.Mutta näinhän se ei ole .Itse olen huomannut kun nykyään ei tarvitse käyttää lääkkeitä olo on paljon parempi (en kyllä ole ikinä käyttänyt psyykelääkkeitä vaan kaikkia muita astmalääkkeistä sydänlääkkeisiin.)Ja kaikista olen ruokavalion avulla päässyt eroon.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Moiks. Paniikkihäiriöstä voi parantua ilman lääkitystäkin! Uskon siihen ja toivon myös sinun uskovan niin. Itse rypesin muutamia vuosia sitten paniikkihäiriön kanssa. Sen kokeneena voin sanoa, että elämän halu on silloin miinus sata. Teki mieli lopettaa kaikki, eläminenkin - en tiedäkään miten olen vielä elossa. Kun ikää alkoi (m_79) tulla lisää, alkoivat myös oireet helpottumaan. Tai, luulen että ei paniikkihäiriöstä koskaan eroon pääse, siitä tulee vaan niin iso osa elämää, että sen käsittely muuttuu rutiiniksi. Sitten ei sitä enää edes melkeimpä huomaa. Ja täytyy antaa vapaus sille miten asiat ovat! Päästää irti..
Itse söin lääkkeitä reilun vuoden verran. Aluksi tuntui, että olo parani. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Lopetin kaiken uhalla lääkkeiden syönnin. Aloin miettimään asiaa tarkemmin ja tarkkailin itseäni. Se oli kovaa aikaa, sitä päästi irti viimeisestäkin oljenkorresta.. Eikä se tuntunut auttanut, että puhui ihmisille. Sitten kuitenkin pikkuhiljaa aloin löytämään itsetutkiskelun kautta paremman suunnan. Kahvin juonnin lopettaminen oli mieletön apu. Myös sokerin käytön vähentäminen auttoi jostain syystä. Liikuntaharrastuksia lisäämällä pääsin alkuun "itsehoidon" kanssa. Uimahallissa oli tarpeeksi "suojaisa" ympäristö - veden alla "piilossa" kilometrejä kauhoen. Löysin myös elämäni muuttaneen harrastuksen, joogan. Kaikkien näiden lisäksi rauhallisemman elämänrytmin valitseminen avasi silmäni kaikelle tapahtuvalle.
En väitä olevani vieläkään täysin "ehjä" ihminen, paljon onnellisempi kuitenkin. Nyt tiedän/uskon, ettei keinotekoisillä lääkkeillä pelkästään asiat ratkea. On otettava uusi suunta elämässä ja alettava kuuntelemaan omaa kehoaa ja ennenkaikkea omaa mieltä. Itkee silloin kun siltä tuntuu ja kertoa masennuksesta jne jollekin.
Lääkkeet? No ihan ok asia, mutta ne on ensimmäinen asia mitä lääkärissä ym tahoilta tyrkytetään. Nykylääketiede ei valitettavasti omaa aikaa paneutua ihmisen mieleen, painetaan vaan asioita kehoon! Ei vit, toivoisin että hoitavalla taholla olisi aikaa (rahaa) keskittyä yksilöihin inhimillisesti. Ja toivoisin, että jokaisen ympärillä olevilla ihmisillä olisi aikaa ja sydäntä auttaa hädässä olevia. Uskon että AINA on olemassa vaihtoehto lääkkeille, nyt sun vaan täytyy itse päättää mitä teet. No, tiedän että vaikeinta on juuri se, että täytyy itse!! Toivon sulle jaksamista, etkä todellakaan ole toivoton tapaus! Sulla on paha olla, se on nyt selvä ja siitä pitää päästä eroon. Mä oon yksi esimerkki siitä, että kaikki on vielä mahdollista. Oli mulle ja on ihan varmasti myös sulle!..ihan jokaiselle. Hei, tsemppiä oikeesti.. muuta en kai voi sanoa(?).
-jäbä-
kiitos kaikille ihan tuhannesti
yksinkertaisesti tosi masentuneelta ja ahdistuneelta.Mahtaako lääkitys terapiasi olla ihan kunnossa tällä hetkellä.Tulee myös mieleen että yritätkö liikaa toimia ja jaksaa vaikka et ole kunnossa.Masentuneena ei tarvitse "ottaa itseään niskasta kiinni".On oikeus levätä ja olla vain niiden seurassa jotka oikeasti sinusta välittävät,joita et jännitä,ja joiden seura ei ahdista,tehdä sellaista mikä edes vähän helpottaa oloa,esim lukeminen,lenkkeily tai mikä se nyt kelläkin on.Sinulla on oikeus parantua kaikessa rauhassa.Ehkä olisi hyvä ottaa lääkäriin yhteyttä ja jutella kunnolla tuosta lääkityksestäsi,ehkä se ei toimi tarpeeksi hyvin,vaikutat niin kovin ahdistuneelta.Terapiaasi älä myöskään jätä.Lenkkeily ja säännöllinen syöminen ovat tietenkin myös tärkeitä asioita,vaikka ei aina maistuiskaan.