Stalinisteiksi on perinteisesti käsitetty nuoria taistolaisia, jotka murtautuivat julkisuuteen -60-luvun lopulla. Stalinisteja olivat kuitenkin kaikki ne, jotka olivat sitoutuneet Neuvostoliiton kommunistisen puolueen päätöksiin ehdoitta. Suomen kommunistinen puolue alkoi jakaantua -60-luvun puolivälissä, jolloin järkikommunistit ja kirkolliskommunistit hakivat omia väyliään. Koiton talolla Helsingissä sinipaitaisuus sitten uhmakkaasti julkituotiin. Kulttuuritalo oli mädännäisyyden pesä. Tsekkoslovakian miehitys antoi lopullisen niitin suomalaisten kommunistien eriseuraisuudelle. Taisto Sinisalo oli toki stalinisti, vaikka näkyvimmät nuoret soturit olivat taistolaisia.
Se periaatteellinen seikka, että ketkä kaikki olivat stalinisteja, on Suomen Kommunistisen puolueen hajaannusta laajempi kysymys. Suhtautuminen Neuvostoliittoon on mielestäni suomalaisen stalinismin perimmäinen puntari. Stalinisteja oli kaikissa suurissa puolueissa. Suurin stalinistipuolue oli keskusta, sitten tulivat julkitaistolaiset kommunistit ja osa revareista. Sorsalaiset ja holkerilaiset olivat myös kritiikittömiä ihmisoikeuksien mitätöijiä.
Minusta pitäisi tehdä vakavaan tieteelliseen tutkimukseen perustuva Suomettumisen Musta Kirja, jossa asioita arvotettaisiin länsimaisten oikeuksien ja velvollisuuksien perustalta.
Se periaatteellinen seikka, että ketkä kaikki olivat stalinisteja, on Suomen Kommunistisen puolueen hajaannusta laajempi kysymys. Suhtautuminen Neuvostoliittoon on mielestäni suomalaisen stalinismin perimmäinen puntari. Stalinisteja oli kaikissa suurissa puolueissa. Suurin stalinistipuolue oli keskusta, sitten tulivat julkitaistolaiset kommunistit ja osa revareista. Sorsalaiset ja holkerilaiset olivat myös kritiikittömiä ihmisoikeuksien mitätöijiä.
Minusta pitäisi tehdä vakavaan tieteelliseen tutkimukseen perustuva Suomettumisen Musta Kirja, jossa asioita arvotettaisiin länsimaisten oikeuksien ja velvollisuuksien perustalta.
Vastaukset 38
Vanhimmat
"Minusta pitäisi tehdä vakavaan tieteelliseen tutkimukseen perustuva Suomettumisen Musta Kirja, jossa asioita arvotettaisiin länsimaisten oikeuksien ja velvollisuuksien perustalta."
Niin pitäisi. Kirjoittajaksi voitaisiin värvätä vaikka Lasse Lehtinen, hän on jo aiemmin kunnostautunut vakavan tieteentekemisen parissa ja osaisi varmasti kertoa asiat niin, ettei tälläkin palstalla yleistynyt valhe, että demarit muka olisivat vasemmistolainen puolue, tulisi millään muotoa esille, vaan kerrottaisiin totuudenmukaisesti demareiden olleen koko ajan viemässä Suomea kohti länsimaita ja pois Neuvostoliiton vaikutuspiiristä.
Minä en ainakaan muista yhtään demaristalinistia 60-luvun loppupuolelta, päinvastoin kaikki demarit halusivat EU:hun eikä kukaan käynyt Tehtaankadulla saati sitten Moskovassa vaikka kutsuttiinkiin.
sarkasnia
Kekkonen teki merkittävän suomalaisen oikeusvaltion alasajon, kun hän nosti Ylen johtoon ryyppykaverinsa Eino S. Revon ja rupesi samoihin aikoihin kutsumaan "Linnaan" elimistö- ja ajatushormooneista kiehuvia nuoria. Valtansa täyteisyydessä elävä Kekkonen leikitteli vallallaan. Uskomattoman moraaliton ihminen?
Lasse Lehtinen on ansioitunut ajattelija ja korkeasti oppinut tieteentekijä. Demareiden jäsenkirja ei ole eduksi uskottavuudelle, joten tarvitsemme auktoriteetin, joka päätyy samoihin johtopäätöksiin.
Tahatonta sarkasmia?
on suomettuneisuuden perikuva, joka nyt uhoaa Venäjän suuntaan, kun mitään pelättävää ei enää ole. Todella hävettävän pelkurimainen henkilö.
Lehtinen oli epäsuosiossa jo 70-luvulla oikeistolaisuutensa takia. Ei mukautunut K-linjalle muun SDP:n tavoin.
Suomettuneisuuden perikuvia ovat esim. Eino Uusitalo, Ilkka Kanerva tai Kalevi Sorsa.
Olisikin mielenkiintoista tietää kuinka monen sortin sosialisteja Suomesta tätä menoa löytyy. Lehtinen on sosialisti, ja on aina ollut, niin suomettumisen aikoihin kuin nytkin. Hän ei ole itselleen etua ja mannaa tuottaneesta sosialistien jäsenkirjasta raaskinut luopua. Hänhän pääsi epäsuosiosta, kun taipui punikkejen kotkotuksiin. Nythän hän on niin, niin suosittu teidän punikkejen joukossa, toisin kuin ne, jotka noudattivat omaatuntoaan.
Kylläpäs kepuloisemäntä on töpäkällä päällä. Kuumat aallot riesana siellä uuninpankolla, vai makuuhaavatko vaivaavat?
Mene peilin eteen ja katso sieltä näkyvää talikkokommunistisen puolueen naisläjäpaskaa.
jonka tuossa kuvailit Bravdan sanoin tyyliin: lypsäjän näköinen ruma nainen.
Leikkasi-liimasi ja täytti saumat puolivillaisella höpinällään - läpi meni kuin väärä raha.
Lehtinen jätti tietysti pois kaiken originaaleissa olevan "väärän" tiedon kuten suurlähettiläs Björn Ahlholmin kirjaan ”Toisinajattelija suurlähettiläänä” liittyvän kuvauksen kuinka karkein keinoin Lipposen veljekset puhdistivat ulkoministeriön hallinnon sijoittaen demareita tilalle. Siitä alkoi SDP:n kymmeniä vuosia kestänyt ulkopoliittinen värisuora.
Mulkosilmä Paten YYA-ajan ylistyslaulu vuodelta 1988. Pelkkää brezhneviläistä sontaa.
Ei kannattaisi vesittää oman viestinsä sisältö sotkemalla tarkoituksellisesti käsitteet stalinistit tai taistolaiset suomettumiseen. Sitä suomettumistahan sinun piti arvostella, vai mitä?
Taistolaiset olivat aatteellinen suuntaus, joka erosi SKP:n enemmistöstä ensi sijassa sisäpoliittisesti, esimerkiksi suhtautumisessa SKDL:n rooliin, hallitusyhteistyöhön, tulopolitiikkaan ja eräisiin kommunistien opillisiin kysymyksiin. Muilla puolueilla ei ollut noissa asioissa kuin sivustanaurajan rooli.
Tarkemmin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taistolaisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stalinismi
Peruspointti oli aina Suomen kannalta se, miten Neuvostoliiton "oikeutettuihin vaatimuksiin" suhtauduttiin. Suomettuminen oli jossain määrin passiivista alistumista, stalinismi asioiden aktiivista edistämistä Neuvostoliiton tahdon mukaisesti.
Taistolaisten ikuinen "oppositiorooli" oli tehtävään ryhtymiseen odottelua. Kekkonen dementoitui liian aikaisin. SKDL:n sosialistit olivat hyväntahtoisia paskahousuja, jotka saivat "merkittäviä" tehtäviä "demokratian viikunanlehden" suojassa.
ja erittäin hyväksi havaittavissa. Esim. Björn Wahlroos on taistolaiskommunisti, ja kattokaa miten hyvin on hällä mennyt.
Ne olivat kovia jätkiä aikoinaan! Nyt ovat porvareiden oikella reunalla, mutta siinähän poliittisen ympyrän ulkoreuna on!
... oli suhtautuminen N-liittoon, mutta toinen oli suhtautuminen sosialismiin. Stalinismi edellytti sosialististista ajattelua, äärisosialistit alkoivat pitää sosialistista N-liittoa esikuvanaan myös sisäpoliittisissa kysymyksissä.
Keskustalaiset ovat aina olleet porvareita ja markkinatalouden kannattajia, siis ei-sosialisteja. He ymmärsivät, mikä on Suomen asema sen jouduttua sodassa N-liiton etupiiriin. Keskusta otti huomioon tämän ulkopolitiikassa ja pystyikin Kekkosen johdolla luotsaamaan maan kylmän sodan oloissa ja N-liiton etupiirin jäsenenä pahemmitta vaurioitta kuiville. Kun sitten N-liitto hajosi omaan mahdottomuuteensa, oli Suomi maailman vauraimpia maita, jossa vallitsi markkinatalous, pohjoismainen hyvinvointi ja demokratia.
Individin määritelmän mukaan myös Paasikivi ja Fagerholm olisivat olleet varhaissia stalinisteja.
Vanha vertaushan on, että Paasikivi piti neuvostoliittolaisia kommunisteja "käsivarrenmitan päässä", Kekkonen taas sylissä. Oli miten oli, Kekkosen tutkinta piristyy lähivuosina, samoin kysymysmerkkien määrä.
Keskustalaiset aina markkinoivat asennettaan markkinatalousmyönteisesti, mutta suurin huuto lopulta kuitenkin tulee tukien muutosten ympärillä. Eli se siitä markkinataloudesta. Minusta kepu on aikamme SKDL, koska se pyrkii koko ajan harhauttamaan äänestäjää julkkisehdokkaillaan.
Suhtautuminen Neuvostoliittoon on oma lukunsa suomalaisessa politiikassa, ja silloin pitää ymmärtää NL:n todelliset tavoitteet. Niitä Kekkonenkaan ei täysin ymmärtänyt vaan nielaisi kauniisti Neuvostojohtajien asettaman syötin.
Kepussa vallalla ollut K-linja pyrki NL:n suosioon oman edun tavoittelussaan, valta oli pontimena. Neuvostoliitto käytti näitä vallanhaluisia poliitikkoja hyväkseen "hyödyllisinä idiootteina" kuten Stalin itse heidät nimesi. Tukemalla Kekkosen valtapyrkimyksiä NL vahvisti näin omaa valtaansa maassamme ja testasi yhtä maailmanvallankumous oppiaan.
Stalinin taktiikka Suomea kohtaan perustui että "hyödyllisten idioottien" avulla otetaan valta, heitetään nuo hyödylliset idiootit ulos ja valta siirretään aidoille stalinisteille. Näin maa saataisiin täysin hallintaan
Kehitys vahvistui rytinällä 1961 kuuluisasta noottikriisistä. Suomi sitoutui tällöin virallisesti ja julkilausumattomastikin NL:n mallin ja toivomusten mukaiseen ystävyys- ja luottamusliturgiaan, sosialistisen leirin olojen ja päämäärien kaunomaalauseen sekä antosovjeettisen tai siksi tulkittavan informaation sensuuriin ja itsesensuuriin. Kekkonen hyödyllisenä hölmönä hoiti likaiset hommat.
Suomessa NL:n myötäjuoksijat, toteuttajat ja ohjaajat saivat edustaa neuvostomarksilaisuudesta ja stalinismista poikkeavia kantoja (esimerkiksi kristinuskoa, monipuoluejärjestelmää, steinerilaisuutta jne.), jos he eivät korostaneet oman ideologiansa eroavuutta neuvostomarksilaisuudesta ja jos he eivät arvostelleet avoimesti NL:n ideologiaa ja systeemiä.
Samalla kuitenkin vahvistettiin näitä stalinisteja jotta heillä aikanaan olisi mahdollisuus ottaa valta käsiinsä.
NL siis toimi kahdella tapaa, hyödyllisten idioottien kuten kepulaisten ja vasemmanlaidan sosiaalidemokrattien kautta sekä näiden varsinaisten äärivasemmistolaisten, stalinistein, kautta päämääränään lopulta alistaa Suomi täydelliseen valtaansa. Vastuullinen porvaristo ja oikeistodemarit estivät tuon kehityksen ja pelastivat maan.
porukan älykkäin ihminen.
Olen kokenut nuo suomalaisen kommunismin ja NL:on myötäilyn poliittiset vaihtoehdot hyvin samalla tavalla kuin sinäkin.
Kokoomuksessakin oli näitä "hyödyllisiä idiootteja", mutta heidän tavoitteenaan oli lähinnä päästä pois sisäpoliittisesta paitsiosta, kun luopuivat aktiivisesta "vihan" osoittamisesta NL:oa kohtaan.
>>>... jos he eivät korostaneet oman ideologiansa eroavuutta neuvostomarksilaisuudesta ja jos he eivät arvostelleet avoimesti NL:n ideologiaa ja systeemiä.
Otsikossa ilmoitat kirjoittavasi historiaa, mutta rääpäisyn jokaisessa kappaleessa vaihtelet toimijasubjektia laajuudella valtiosubjektista linjojen ja -istien kautta yksittäisiin vallanpitäjiin. Tämän lisäksi kirjoitat historiaa aikaskaalalla Stalinista noottikriisin kautta stallareihin noteeraamaatta mitään muutostekijöitä konteksteissa, esim. NL:n sisäisiä valtataisteluista ja vallanvaihtoja.
Ja tämän jälkeen täällä saat vielä muutaman yhtä tyhmän korhoshistoriaa harrastavan tomppelin kehut.
Käsittämätöntä. Täysin käsittämätöntä.
Ja joku kehujistasi, Jaba, vielä meuhkaa tuolla toisaalla miten paljon palstalla on asiattomuuksia. Kehuu sinua ja haukkuu asiattomuuksia.
Käsittämätöntä.
Kiitos vastineesta. Osaat esittää pointtisi
Vaikkakaan et kyennyt itse asiaan antamaan yhtään mitään vastinetta katsoit asiaksesi irviä kirjoittajaa. Ja kirjoitusta kommentoineita.
Mistä se kertoo?
Tarkoitan sitä, että niin kepulaiset, demarit kuiin sittemmin kokoomukselaisetkin hiljaisesti hyväksyivät neuvostoideologian vaikenemalla mahdollisista näkemyseroista. Mentiin mukaan hyssyttelyyn Kekkoslaiseen rauhantahtoiseen ystävyysliturgiaan jossa sanoilla oli tärkeä merkitys (muistammehan ne kommunikeat).
Silloin kuten vieläkin meillä kyllä auotaan päätä kosvatikkin esim. USA:n politiikasta tai Natosta, vaikkakin edelleen Venäjään kohdistuva kritiikki on vaisua, joten siinä suhteessa emme ole kokonaan suomettuneisuuttamme pois pyyhkineet.
>> Vaikkakaan et kyennyt itse asiaan antamaan yhtään mitään vastinetta
Siis mihin asiaan? Epämääräisten yleiskäsitteiden levittelystä ei synny mitään asiaa.
Opettele ensin vaikka määrittelemään täsmällisesti se toimija jonka toimintaa kuvaat. Ilman sitä ei toimintaympäristöä pysty kuvittelemaan. Kontekstin määritteleminen olisi sitten se varsinainen tehtävä.
Esitin kysymyksen.
Voinet vastata. Jos et ymmärtänyt kysymystä niin kerro, toistan sen yksinkertaisemmassa muodossa
Kiitos
Toistele vaan.
OK toistan.
Valitettavasti en heti ymmärtänyt ettet ymmärtänyt esittämääni kysymystä.
Siis. Mistä on kysymys kun menet henkilökohtaisuuksiin itse keskustelun kohteena olevan asian kustannuksella? On ihmeellistä miten helposti menet jonnekin peruskoulun välitunnin tyylisen haistattelun tasolle keskustelussasi. Miksi?
Toivottavasti nyt ymmärsit kysymykset. Ja osaat vastata. Kiitos
>> Mistä on kysymys kun menet henkilökohtaisuuksiin itse keskustelun kohteena olevan asian kustannuksella?
En minä näe mitään asiaa tuossa keskustelussanne. Oiva ja Jaba ovat tuolla henk. kohtaisesti näräilleet palstalla olevia asiattomuuksia vastaan, mutta en minä näe Oivan ja Jaban jutuissa mitään asiaa. Sinun historiankirjoituksesi kuuluu ihan samaan sarjaan tyhjää yleiskäsitteellistä pöhöä, jota ei pidä pystyssä muu kuin vahva moraalinen puhkuminen.
Siis jos teksti sinun mielestäsi on tyhjää yleiskäsitteellistä pöhöä niin se antaa sinulle oikeutuksen mennä henkilökohtaisuuksiin kirjoittajaa ja kirjoitusta kannattaneiden suuntaan.
Kiitos. annoit vihdoin vastauksen kysymykseen.
Kun et näe asiaa keskustelussa hyökkäät keskutelijoita vastaan.
Saanko vielä kysyä. Olethan kepulainen?
Juu, nyt näköjään on ymmärrys mennyt sinne perille.
Oiva ja Jaba siis henk.kohtaisesti leimailevat muita kirjoittajia ja kaiken aikaa käyttävät leimaavaa kieltä edes täsmentämättä leimojen (esimerkiksi "stallari" merkitystä, ja samaan hengenvetoon näräisinä vaativat asiallisuutta muilta. Sinä huitelet samalla lailla tyhjiä yleismääreitä, ja nyt näyt vihdoin tajunneen itsekin mitä sellainen merkitsee.
Siis juuri tuota tyyliä: "Olethan kepulainen?"
Ei mene onneksi oppi ojaan.
Anteeksi.
Jos kysymys oletko kepulainen loukkaa noin niin ymmärrän. Kepulaisuus on joillekkin arka paikka. Ihan kuin stallirius joillekin tai äänruutilaisuus muutamalle. Ei sellaisella pidä leikkiä. Siis anteeksi.
Ymmärsin kyllä poliittisen kantasi.
>> Ymmärsin kyllä poliittisen kantasi.
Juu, tätä en epäile. Olet ymmärtänyt paljon muutakin, ja tietovarastoosi on karttunut näin kaikenlaista.
Jatkakaamme juttua jos joskus huomaan että leimojesi alta löytyy jotain.
... nyt ehdi kovin tarkasti syventymään tähän keskusteluun. (Hotellissa toimii langaton ja kirjoitan tätä omalla matkakoneellani).
Tokihan neukuilla oli sodan jälkeen tarkoitus saada Suomikin liitettyä kommunistimaiden blokkiin. Ja kakikki heidän toimensa tähtäsuvät siihen. Mutta Suomessapa olikin heitä viisaampia "hyödyllisiä idiootteja" kuten Paasikivi ja Kekkonen, jotka pystyivät pitämään neukut käsivarren päässä, etteivät pysytneet meitä nielaisemaan, vaikka meillä oli voimakas stalinistijoukko, joka oli sisältäkäsin meitä viemässä neukkujen syliin.
"Vastuullisella porvaristolla" ja oikeisodemareilla ei ollut siihen aikaan osaa eikä arpaa maan hallitsemisessa. He olivat neuvostovihamielisellä esiintymisellään ajaneet itsensä paitsioon, eikä Kekkonen voinut heitä käyttää maan hallituksessa. Kun näet siihen kylmän sodan aikaan kuuluimme sodan peruja N-liiton etupiiriin, ei meillä voinut olla hallituksessaavoimesti neuvostovihamielistä puoluetta tai ministeriä.
Tuohon aikaan Kekkonen joutui hallitsemaan maata maalaisliiton ja demareista eronneen ja muidenkin pikkupuolueiden avulla. Hän tukeutui myös pakon sanelemana epäparlamentaarisesti työmarkkinajärjestöjen vastuullisiin johtajiin. Näin pelastettiin maa neukkujen tavotteilta ja lopulta demarit karkoittivat asevelisosialistisen johtonsa Tannerin kera puolueen ohdosta ja maassa päästiin normaalimpiin oloihin. Vennamolaiset hävisivät myös kuvasta. Kokoomus selvisi junilalaisuuden otteesta vasta Holkerin tultua johtoon. 70-luvun lopulta lähtien näytti, että neukutkin olivat menettäneet toivonsa Suomen suhteen.
Aiheuttaako älykkyys katkeruutta?
Kun et näe muiden kirjoittajien keskusteluissa asiaa, niin mistä syystä osallistut siihen irvailemalla kirjoittajia?
Tuletko noin tehdessäsi tyytyväisemmäksi itseesi?
Kekkonen tuskaili itsekin vastustajiensa, "vastuullisen porvariston" ja "oikeistodemareiden" voimaa. Tuo aseveliakseli oli riittävän vahva pelote oppositiossakin jotta Kekkosen oli pakko ottaa heidän tahtonsa huomioon, muutoin ainakin demokratian naamio olisi pitänyt riisua omalta valtakoneistolta. Siis vaikka hallituksissa oli vain Kekkoselle ja sitä kautta Neuvostoliitolle suopeita voimia, vastavoimat olivat riittävät jottei Kekkonen pystynyt luovuttamaan valtaa kokonaan KGB:lle.
KGB-kenraali Viktor Vladimirovhan oli Suomen sisäpolitiikankin kummisetä ja koko poliittista kenttää valvonut kapellimestari jonka ensiviulua Kekkonen vain soitti. Vladimirov raportoi kaikesta suoraan Moskovaan, ja omien sanojensa mukaan pystyi paljon paremmin ennustamaan sisäpoliittisen tilanteen kuin suomalaiset itse. Hän siis ohjasi sisäpolitiikkaamme. Suomi oli pahasti rähmällään Neuvostoliittoon päin ja joutui torjumaan härskeimmät yhteistyömuodot, kuten yhteiset sotaharjoitukset, vain jotta rähmällään olo ei kaikessa karmeudessan olisi paljastunut koko maailmalle. Samaan sarjaan kuului Kekkosen länsisuhteet, hänhän kävi vaikkapa ennen USA matkojaan ennen ja jälkeen vierailun Moskovassa saamassa ohjeita ja raportoimassa. No nykyjohdollamme ei ole tuota taakkaa, heitä kun ei edes kutsuta USA:han, kiitos vanhojen stalinististen aatteidensa ja Vanhasen muutoin vaan onnettoman johtajuuden.
Olet myös väärässä. Varsinaisia stalinisteja Suomessa on hyvin vähän! Suurin piirtein saman verran, kuin pellepuolueessa persuissa kannattajia. Onko sinun mielestä stalinisti yrittäjä, joka infestoi Venäjälle? Jos on ,niin silloin heitä on huomattavsti enemmän. Jos kaikki olisi kanssasi samaa mieltä, niin tuskin Suomen kansaa enää olisi olemassa. Jo Paasikivi tajusi, että isonkarhun härnääminen ei kannata. Mieluummin elää pienessä pelossa sen rinnalla.
Härnäämisen seuraava askel on NATO! Venäjä reakoi heti! Puun tuontitullit pistettiin sille tasolle, että ...