Siinäpä viimeisin diagnoosini. Jätin noin kuukausi sitten Seroquelin ja Rivatrilin pois, koska minun ei oikeastaan niitä pitänyt enää syödäkään. Rivatrilin kanssa tuli hölmöiltyä sitten viimesen päälle, joten sen pois jättäminen oli aivan aiheellista.
Ongelma vain on se että ahdistus tuntuisi olevan palailemassa. Välillä se lähtee, välillä tulee takaisin. Pikku hiljaa se taas valtaa elämääni, ihmisten kanssa oleminen ja puhuminen on vaikeampaa, julkiset paikat ahdistavat, pieninkin avun tai neuvon pyytäminen vaatii hirveän ponnistuksen.
Inhottavinta ovat varmasti nämä luulot. En pelkäisi näin paljon jos uskoisin niiden olevan pelkkiä luuloja. Minusta tuntuu että ystäväni pettävät minut, että eräät ihmiset vainoavat minua, jopa dokumentit tv:ssä valehtelevat, niiden avulla aivopestään ihmisiä.
Ehkä pitäisi kertoa psykiatrille näistä asioista, mutta minusta hänkin tuntuu jotenkin vihamieliseltä.. Kaikki tuntuvat nykyään vihamielisiltä, salailevat ja haluavat tehdä olemiseni vaikeaksi.
Tajuan tietenkin ettei ihmisillä ole aikaa tai mielenkiintoa ajatella vain minua :D mutta näitä ajatuksia on tosi vaikea saada mielestä. Nytkin tärisen niin että kirjoittaminen on vaikeaa. Helpottaa edes vähän kun voi purkaa tuntojaan tänne, tutuille kun en uskalla soittaa. Minun kohdallani voimakas ahdistuminen saa aikaan realiteettien horjumisen.
Ei tee yhtään mieli astua taas hulluuden rajoille. Olisiko kohtalotoverita?
Ongelma vain on se että ahdistus tuntuisi olevan palailemassa. Välillä se lähtee, välillä tulee takaisin. Pikku hiljaa se taas valtaa elämääni, ihmisten kanssa oleminen ja puhuminen on vaikeampaa, julkiset paikat ahdistavat, pieninkin avun tai neuvon pyytäminen vaatii hirveän ponnistuksen.
Inhottavinta ovat varmasti nämä luulot. En pelkäisi näin paljon jos uskoisin niiden olevan pelkkiä luuloja. Minusta tuntuu että ystäväni pettävät minut, että eräät ihmiset vainoavat minua, jopa dokumentit tv:ssä valehtelevat, niiden avulla aivopestään ihmisiä.
Ehkä pitäisi kertoa psykiatrille näistä asioista, mutta minusta hänkin tuntuu jotenkin vihamieliseltä.. Kaikki tuntuvat nykyään vihamielisiltä, salailevat ja haluavat tehdä olemiseni vaikeaksi.
Tajuan tietenkin ettei ihmisillä ole aikaa tai mielenkiintoa ajatella vain minua :D mutta näitä ajatuksia on tosi vaikea saada mielestä. Nytkin tärisen niin että kirjoittaminen on vaikeaa. Helpottaa edes vähän kun voi purkaa tuntojaan tänne, tutuille kun en uskalla soittaa. Minun kohdallani voimakas ahdistuminen saa aikaan realiteettien horjumisen.
Ei tee yhtään mieli astua taas hulluuden rajoille. Olisiko kohtalotoverita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaisia ongelmia on ollut, mennyt ja taas tullut uudestaan. Normaalisti hyvät yöunet ovat auttaneet. Suomalaisen arkielämän ahdistavaan olemukseen ei auta muu kuin pysytellä arkisista älyttömyyksistä pois.
onnistui toi Rivatrilin pois jättäminen? Tuliko sulla viekkareita? Uteliaana kyselen koska itselleni se oli todella vaikeaa. Mutta nykyään sitä taas käytän.
Rivatrilin jättäminen oli helppoa. En huomannut mitään viekkareita.. ehkä jotain pientä mutta ei ainakaan mieleen jäänyt. Yksilöllistähän se on
Sepram lääkeaine, pystyn nyt syömään jopa yleisillä paikoilla, mihin en aiemmin kyennyt.:)ootkos kokeillut sellasta?Ja siihen mulla on tasaava lääke, kun sairastan myös maanis-depressiota.Mitä sulle nyt kuuluu viestistäsi on aikaa, googletin tätä aihetta ja siten tämä löytyi.