Nonii, elikkäs en tarvitse omasta mielestäni apua, mut ajattelin että ehkä helpottais kirjottaminen tänne ja onko muilla samanlaisia ongelmia?..
Lapsuuteeni mahtuu monenlaisia asioita, mutta olen koko lapsuuteni ollut iloinen, kaikkiruokainen, syönyt paljon kaikkea, seurallinen ja pirteä ihminen ja aina ottanut rennosti. Teen sen nytki ja en kauheasti stressaa asioista, kaveriniki tietävät sen, että olen "all-go" tyyppi, eli meen mukaan siis ihan kaikkeen ja en pelkää mitään :D Enkä ole kauhean lihava ollut koskaan, ehkä tukevahko, mutta se 5 kiloa laihempi voisin olla ainakin.
Mut olen erkaantunut joulun jälkeen kavereistani, koska minua ei kiinnosta höpöttää tyhmiä enkä jaksa kuunella niiden juttuja... Parasta kaveri minulla ei ole (yks kyllä luulee olevansa paras kaverini, koska tuppautuu aina seuraani ja minua jo ällöttää hänen näkeminen)..
Sitten syömisestä, olin viikon syömättä, mutta sitten yhtenä yönä poikakaverini soitti, että tulisinko kaljalle? Tietty menin, join, söin poppareit, keksejä.. Sit menin takasin kämpille ja ajattelin, että "v****, sama syödä nyt.." Sen jälkeen: Lämmitin pakastimest pullia ja söin niit myös raakana (tais n. 20 omatekost pullaa mennä alas) ja sit söin paketin keksejä. Sit en kehdannu kämpilläni oksentaa, jos kämppis ois sattunu herään, joten menin ulos ja halu oksentaa oli tosi iso. Mut yökin vaa, rauhaset turpos ja vähän limaa tuli, joten ei sen kummempaa.
Siitä on nyt kolme viikkoa ja oksensin tai yritin oksentaa ja söin päivittäin ihan liikaa kaikenlaista, mitä teen, lettuja, pannarii.. Normaaliruokaa, keksejä... Nyt olen sit lihonnut ja olen 157/62kg.. Mutta olin tos yhdes vaihees 157/54kg..
Pääsiäisen olen ollut kotona ja syönyt normaalisti ja liikaa. Aloitan aamulla syömään ja lopetan illalla. (koska kaapeissa on vaa valtavat määrät ruokaa) Tunnen syylisyyttä, koska tuntuu, että vanhempani aavistelevat, että jotain on pieles, mutta toisaalta kun yritin äidilleni sanoa, että saatan olla masentunut ja kysyin, että onko mahdollista, että olen tullut hulluksi? (Olin vakavissani) Äitini vaa naureskeli (Hän luuli, että leikkiä väännän). Sitten suutuin hänelle, kun hän kertoi tästä aviopuolisolleen (koska olin luottamuksella sen hänelle sanonut).
Perjantaina äiti sanoi, että "Ei ihme, jos et laihdu, kun syöt koko ajan." -> Menin tunnin kävelylle, sillä polveni on kuntoutukses enkä sen takia saa juosta.
Lauantai-aamuna kahvilla äiti sanoi, että: "Jos joskus tulla hoikaksi, niin kannatais miettiä, mitä syöt". Menin omaan huoneseen ja hän sit huus perääni: "Nykyään suutun kaikesta, eihän sun kaa voi enää ees keskustella"
Lauantai-iltana mummolassa: Söin vähän hirvilihakeittoa (en pahemmin halunnut syödä), sit en ottanut marjakiiselliä.. Mummo sano: "TOIHA ON LAIHIKSEL, ku ei ruokaakaa ota (sellasel ärsyttäväl tapaa)" Mua rupes ärsyttään. Sit hänen mieskaverinsa tokas: "Pitäähä sitä linjoist huolta pitää vaikkei niit oo" Sit laitoin kahvia ja söin suklaapisara keksejä n.20, raekarkkeja 14kpl ja Fazu-paloja n.10 kpl. OLO ÄRSYTTI JA INHOTTI JA OKSETTI!!
Parin tunnin kuluttua kotona söin 12 pinaattilettuja ja muroja 3dl täysmaitoa. (Äitini ostaa ainoastaan täysmaitoa) Menin puolen tunnin lenkille ja yritin oksentaa metsässä. (ei onnistunu, sylkirauhaset vaa turpos, ku tuli vaa jotai limaa :s)
Sunnuntai-iltana söimme kiinalaista n.16:00 ja söin yhden lautasellisen, olin aivan täynnä (olin ennen sitä n.15:00 syönyt 2 kuppia muroja) ja sit hän kysyi: "Kuka noi loput syö? Et säähän ne tietty syöt - jos et jaksa, nii ei kannatais syödä muroja ennen varsinaista ruokailua!" Laitettiin jääkaappiin ylijäämät kiinalaist annoksist. Käytiin leffassa, siellä meni 400g pussi alas (äiti osti minulle), sitten kotia tultuamme, äiti laittoit kanawingsit uuniin, lämmiti kiinalaiset, puolitti annokset ja kutsui minut syömään. Joten istuin siinä pöydässä ja söin, söin, söin. Syötyäni 8 kanawingsiä, söin vielä 5 lu-jaffa keksiä ja kaksi kinderiä. (Kello oli 22:00) Olo tuntui olevani tosi täynnä, mutta en halunnut oksentaa (sylkirauhaset turpoo), joten menin nukkumaan..
Elikkäs haluan olla hieman laihempi, mutta miten se onnistuu ku äitini KOKO AJAN TUPUTTAA ruokaa ja sit suuttuu jos syön vähän tai jos kieltäydyn jostakin ruuasta..? Ja sit tulee kauhee syyllisyydentunne ku oon syöny ku kuulen äitini päässäni...
Lapsuuteeni mahtuu monenlaisia asioita, mutta olen koko lapsuuteni ollut iloinen, kaikkiruokainen, syönyt paljon kaikkea, seurallinen ja pirteä ihminen ja aina ottanut rennosti. Teen sen nytki ja en kauheasti stressaa asioista, kaveriniki tietävät sen, että olen "all-go" tyyppi, eli meen mukaan siis ihan kaikkeen ja en pelkää mitään :D Enkä ole kauhean lihava ollut koskaan, ehkä tukevahko, mutta se 5 kiloa laihempi voisin olla ainakin.
Mut olen erkaantunut joulun jälkeen kavereistani, koska minua ei kiinnosta höpöttää tyhmiä enkä jaksa kuunella niiden juttuja... Parasta kaveri minulla ei ole (yks kyllä luulee olevansa paras kaverini, koska tuppautuu aina seuraani ja minua jo ällöttää hänen näkeminen)..
Sitten syömisestä, olin viikon syömättä, mutta sitten yhtenä yönä poikakaverini soitti, että tulisinko kaljalle? Tietty menin, join, söin poppareit, keksejä.. Sit menin takasin kämpille ja ajattelin, että "v****, sama syödä nyt.." Sen jälkeen: Lämmitin pakastimest pullia ja söin niit myös raakana (tais n. 20 omatekost pullaa mennä alas) ja sit söin paketin keksejä. Sit en kehdannu kämpilläni oksentaa, jos kämppis ois sattunu herään, joten menin ulos ja halu oksentaa oli tosi iso. Mut yökin vaa, rauhaset turpos ja vähän limaa tuli, joten ei sen kummempaa.
Siitä on nyt kolme viikkoa ja oksensin tai yritin oksentaa ja söin päivittäin ihan liikaa kaikenlaista, mitä teen, lettuja, pannarii.. Normaaliruokaa, keksejä... Nyt olen sit lihonnut ja olen 157/62kg.. Mutta olin tos yhdes vaihees 157/54kg..
Pääsiäisen olen ollut kotona ja syönyt normaalisti ja liikaa. Aloitan aamulla syömään ja lopetan illalla. (koska kaapeissa on vaa valtavat määrät ruokaa) Tunnen syylisyyttä, koska tuntuu, että vanhempani aavistelevat, että jotain on pieles, mutta toisaalta kun yritin äidilleni sanoa, että saatan olla masentunut ja kysyin, että onko mahdollista, että olen tullut hulluksi? (Olin vakavissani) Äitini vaa naureskeli (Hän luuli, että leikkiä väännän). Sitten suutuin hänelle, kun hän kertoi tästä aviopuolisolleen (koska olin luottamuksella sen hänelle sanonut).
Perjantaina äiti sanoi, että "Ei ihme, jos et laihdu, kun syöt koko ajan." -> Menin tunnin kävelylle, sillä polveni on kuntoutukses enkä sen takia saa juosta.
Lauantai-aamuna kahvilla äiti sanoi, että: "Jos joskus tulla hoikaksi, niin kannatais miettiä, mitä syöt". Menin omaan huoneseen ja hän sit huus perääni: "Nykyään suutun kaikesta, eihän sun kaa voi enää ees keskustella"
Lauantai-iltana mummolassa: Söin vähän hirvilihakeittoa (en pahemmin halunnut syödä), sit en ottanut marjakiiselliä.. Mummo sano: "TOIHA ON LAIHIKSEL, ku ei ruokaakaa ota (sellasel ärsyttäväl tapaa)" Mua rupes ärsyttään. Sit hänen mieskaverinsa tokas: "Pitäähä sitä linjoist huolta pitää vaikkei niit oo" Sit laitoin kahvia ja söin suklaapisara keksejä n.20, raekarkkeja 14kpl ja Fazu-paloja n.10 kpl. OLO ÄRSYTTI JA INHOTTI JA OKSETTI!!
Parin tunnin kuluttua kotona söin 12 pinaattilettuja ja muroja 3dl täysmaitoa. (Äitini ostaa ainoastaan täysmaitoa) Menin puolen tunnin lenkille ja yritin oksentaa metsässä. (ei onnistunu, sylkirauhaset vaa turpos, ku tuli vaa jotai limaa :s)
Sunnuntai-iltana söimme kiinalaista n.16:00 ja söin yhden lautasellisen, olin aivan täynnä (olin ennen sitä n.15:00 syönyt 2 kuppia muroja) ja sit hän kysyi: "Kuka noi loput syö? Et säähän ne tietty syöt - jos et jaksa, nii ei kannatais syödä muroja ennen varsinaista ruokailua!" Laitettiin jääkaappiin ylijäämät kiinalaist annoksist. Käytiin leffassa, siellä meni 400g pussi alas (äiti osti minulle), sitten kotia tultuamme, äiti laittoit kanawingsit uuniin, lämmiti kiinalaiset, puolitti annokset ja kutsui minut syömään. Joten istuin siinä pöydässä ja söin, söin, söin. Syötyäni 8 kanawingsiä, söin vielä 5 lu-jaffa keksiä ja kaksi kinderiä. (Kello oli 22:00) Olo tuntui olevani tosi täynnä, mutta en halunnut oksentaa (sylkirauhaset turpoo), joten menin nukkumaan..
Elikkäs haluan olla hieman laihempi, mutta miten se onnistuu ku äitini KOKO AJAN TUPUTTAA ruokaa ja sit suuttuu jos syön vähän tai jos kieltäydyn jostakin ruuasta..? Ja sit tulee kauhee syyllisyydentunne ku oon syöny ku kuulen äitini päässäni...
Vastaukset 11
Vanhimmat
äläkä napostele ateroiden välillä! Syö vähemmän herkkuja, ota vaikka yksi päivä viikossa jolloin annat itsellesi luvan herkutella, niin ei tule niin huono omatunto.
Miul sama juttu, vaik on säännöliset ruoka-ajat.
8:00 aamiainen
- 2 kuppia kahvia, keksi
- lautasellinen puuroa
- 1 lasi tuoremehua
11:30 lounas
- 1 kuppi kahvia
- kouluruoka
- lasi maitoa, lasi piimää
16:30 päivällinen / illallinen
- riisiä, keittoa, nuudeleit, pastaa..
- salaattia
- lasi maitoa
siihen päälle lukemattomat hapankorput, murolautaset, jugurtit, keksit, herne-maissi-paprika., pavuja, banaanilastuja ym.ym. :s
ja noi herkuttelupäivät, karkkipäivät ym. ovat turhia. sit syödään yhtenä päivänä iha sikana kaikkee :D
bulimia = AHMII TAI SYÖ NORMAALISTI JA OKSENTAA SEN JÄLKEEN
sinähän et oksenna! ei se kuule tyttö hyvä bulimiaa ole vaan bed!
mulla on silleen, et syön normaalisti ja oksennan, toisinaan anorektisii päivii. se on anoreksiabulimiaa halOOO
Kaikki eivät ole yhtä tietoisia syömishäiriöistä, onko se silloin heidän vikansa?
Pohdin vain että mitä yrität tällä viestillä saavuttaa?
Isot kirjaimet ja pisteet antavat fiksun vaikutelman, mitä jos keskittyisit niihin. ;)
mut onhan toi yrittänyt oksentaa, muttei aina ole vaa onnistunut? :D
...Syöminen, ja tulosta kuvia motivoimaan:
http://justjared.buzznet.com/images/2006/08/nicole-richie-bikini.jpg
http://www.bartcop.com/nicole-richie-27.jpg
http://www.stereogum.com/img/lohan_bikini_blog.jpg
http://jollypuddle.com/images/2006/06/skinny.jpg
http://img277.imageshack.us/img277/1139/skinnylohanby8.jpg
Kuukauden kuluttua, sinun pitäisi olla vähän hoikemassa kunnossa sit ;D
Olen 51kg täl hetkel ja on kiva olo, ei ole enää mitään ongelmaa; kiitos haukuist, ku tajusin et mun omat kädet survoo ruokaa suuhun :) Ja oksenellut en ole viikkoon, kohta on ranta ja aurinko lämmittää.. :>
Muutaman vuoden päästä osaat oksentaa hyvin ja silloin olet jo aikuistunut niin paljon, että et enää tahtoisi välittää ulkonäistäsi. Vaan on bulimia jo päässyt kehittymään niin pitkälle, että tajuat olevasi koukussa.
Kuulostaako ihanalta. Tee muutos nyt. Hyväksy itsesi.
Hei!
Sa olet varmaan viela aika nuori tytto ja ehka aitisin ajattelee etta olet kasvavassa iassa, ja sen takia ruokkii sinua niin paljon. Omien kokemuksieni mukaan monet vanhemmat ihmiset eivat ole olleet "hyvassa ruoassa" nuoruudessaan, ja heidan mielestaan ruoka on syotava jos sita on kerran tarjolla.
Oma valintasi kuitenkin on mita syot ja kuinka paljon seka miten suhtaudut muiden ihmisten mielipiteisiin ja kommentteihin. Minulle sanotaan aina valilla etta "syotpa paljon!", "miksi et syo?", "oletko lihonut!", "oletpa laihtunut!". En usko etta kukaan sita pahalla tarkoittaa, ihmiset eivat aina vain ajattele mita sanovat. Sinun pitaa vain kehittaa hyva itsetunto ja paattaa minka vartaloinen itse haluat olla.
Ala missaan nimessa ala oksentamaan, aluksi se saattaa tuntua helpolta painon hallinta keinolta, mutta se vie kaden.
Kun syot aitisi kanssa niin syo hitaasti kunnes olet kyllainen. Jos han tuputtaa lisaa ruokaa niin sano ettet enaa jaksa. Jos aitisi alkaa riitelemaan asiasta, niin voit olla suuttumatta ja rauhallisesti vaikka sanoa vaikka...
-etta haluat syoda terveellisesti noudattaen saannollista ja jarkevaa ruokavaliota.
-etta kai hankin on huomannut painon noususi ja etta haluat nyt tasata tilannetta ja laihtua muutaman kilon rauhallisesti.
-voit myos selittaa etta uusi elamantapasi ennalta ehkaisee tulevaisuuden sairauksia ja tukee terveyttasi.
Teini-ian jalkeen aineenvaihdunta myos hidastuu eli energian tarpeesi vahenee. Ala valita mita muut sanoo, muuten voit alkaa syomaan salaa ja se taas heilahtaa helposti myos oksentamiseen
Jos tarvitset lisaa neuvoja niin kysy!
Terveisin toivottavasti ex-bulimikko ja tunne syoppo :)
Moi. En enää ihan kovin nuori tyttö ole ja en pituutta ainakaan enää kasva ku n.4 vuotta ollut jo tän mittane :P, muuttanut olen jo pois kotoa, mutta aina sillon tällön käyn koton ja oon jonkinlaisia jaksoja kotona. (viikko, pari) Ja kolmen ekan kuukauden aikan oksensin ihan kivasti ja adrenaliini virtas ku sain oksennella. Tykkään tunteesta, mutta viime aikoina en ole onnistunut oksentamaan vaa. Ja nyt päivä kerrallaan taas jonkilaisee kiertesee (takas omas asunnos). En tiedä, tuleeko syömisen tai syömättömuuden kierre, mutta saapi nähdä...
jaajaa. taitaapa olla oma syysi nuo syömiset jos et keta asu kotona?! Syytit äitiäs!Huhuhuhuhu! Vai että äitisi on tähän syy pää... Miltähän hänestä mahtaisi tuntuu ku sais tietää. Luulin ton kirjotuksen perustella sua 12-13 vuotiaaksi... mummokin oli mukana... joopajoo
Mietippä vielä onko toi ny vaan jotain teinXtelYY?