siis. mikä on, että nykyään täytyy ensin toimia ja sitten vasta tuntea? ensin ollaan fyysisesti kaikkein lähimpänä toista ihmistä ja sitten seuraavana päivänä "kattellaan ihan rauhassa". mtäh?! eikö ensin katsella rauhassa, tutustuta, ystävystytä ja sitten jos pitää toisistaan niin ollaan yhdessä?
nykyään tuntuu ettei millään mulla ole väliä kuin seksillä. jos en levitä sääriäni tarpeeksi pian mussa on jokin vika. haa! SEKSIÄ saa keneltä haluaa, kaikilla miehillä on se sama juttu siellä housuissa ja kaikilla tytöillä se sama onkalo. mä en halua saada, enkä antaa toiselle sellaista mitä on mahdollisuus saada/antaa keneltä hyvänsä, ihmiseltä joka ei merkitse mitään erityistä. haluan sulta mies hyvä sellaista mitä vain juuri sinulla on minulle antaa,ja että minulla ja vain minulla on sulle "se jokin".
haluan tehdä sulle kanakeittoa kun olet kipeä, ratikkapysäkillä toivon että sä mua lämmittäisit. mutta en edes uskalla edes unelmoida sinusta, kun pelkään että säkin haluat multa vain sitä mitä en vaan tosta noin voi sulle antaa.
olen ikäisekseni niin kokematon ja pelottaa, että se on a) vika ja b) mun oma vikani. on jotenkin riittämätön tunne, en kuulu tällaiseen maailmaan. kunpa voisin olla järkevä ja sinut unohtaa! olla toivomatta rakkautta(hah, mitä se edes on) ja parisängyn lakanan laittoa yhdessä.
hullu minä! ollapa hyvä ihminen ja omistaa pursuava sydämeni humanitääriseen työhön ja kuolla tyytyväisenä, onnellisena sekä maailmanrauhan palauttaneena ryppyisenä nunnana.
nykyään tuntuu ettei millään mulla ole väliä kuin seksillä. jos en levitä sääriäni tarpeeksi pian mussa on jokin vika. haa! SEKSIÄ saa keneltä haluaa, kaikilla miehillä on se sama juttu siellä housuissa ja kaikilla tytöillä se sama onkalo. mä en halua saada, enkä antaa toiselle sellaista mitä on mahdollisuus saada/antaa keneltä hyvänsä, ihmiseltä joka ei merkitse mitään erityistä. haluan sulta mies hyvä sellaista mitä vain juuri sinulla on minulle antaa,ja että minulla ja vain minulla on sulle "se jokin".
haluan tehdä sulle kanakeittoa kun olet kipeä, ratikkapysäkillä toivon että sä mua lämmittäisit. mutta en edes uskalla edes unelmoida sinusta, kun pelkään että säkin haluat multa vain sitä mitä en vaan tosta noin voi sulle antaa.
olen ikäisekseni niin kokematon ja pelottaa, että se on a) vika ja b) mun oma vikani. on jotenkin riittämätön tunne, en kuulu tällaiseen maailmaan. kunpa voisin olla järkevä ja sinut unohtaa! olla toivomatta rakkautta(hah, mitä se edes on) ja parisängyn lakanan laittoa yhdessä.
hullu minä! ollapa hyvä ihminen ja omistaa pursuava sydämeni humanitääriseen työhön ja kuolla tyytyväisenä, onnellisena sekä maailmanrauhan palauttaneena ryppyisenä nunnana.
Vastaukset 7
Vanhimmat
muuten mieleen että keinopimpuloitakin on nykyään, niiden keppien lisäksi. Miksi ei voi kaikki runkkaushaluiset vedellä näillä välineillä baari-illan jälkeen? Kun promilleja olisi sopivasti veressä niin eihän sitä edes mitään tajuaisi tai VÄLITTÄISI onko siinä oikea ihminen vai vetelenkö mä vaan sitä "elintä" :D
niin, mutta kai ihmiset luulevat sen kaipaavan olon johtuvan vain seksin puutteesta ja siihen päätökseen tultuaan lähtevät oloaan parantamaan kännisillä melaa mekkoon -sessioilla. vaan eipä tuo olo kummemmmaksi varmaan muutu muuta kuin pieneksi hetkeksi. ja itsensä tyydyttämisen jälkeen jos olo ei ole kylläinen, ei se nälkä sillä kasvottomalla seksilläkään lähde.
nimeksi listaan ja numeroksi lakanoihin. siinä on nykypäivän rakkaustarina pähkinänkuoressa.
juuri noin. Niin sen oikean rakkaustarinan pitää mennä, tutustutaan ja päätetään yhdessä mitä tehdään ja miten.
Pysy aina tuollaisena.
tuo :)
Olin 11 vuotta naimisissa, kaksi vuotta kihloissa, yhteensä parikymmentä vuotta yhdessä yhden miehen kanssa. Luulin että se oli jotain erityistä, tai oli ollut.Kaksi lasta saatiin yhdessä.Kunnes kuvioon tuli toinen nainen, ja mies sanoi yks kantaan, ettei ole minua koskaan rakastanutkaan.Kun sanoin, että kauanpas sitä piti miettiä, ja eikö ennemmin olisi asian voinut ilmaista, vaan käytiin kaikki , monta mutkaa yhdessä, rakennettiin talo yms. mentiin naimisiin.Vastaus oli vain, että hän halusi vain lapsia niin kuin kaikki normaalit ihmiset.
Niinpä, olen tullut tulokseen, että ns. rakkaus on vain illuusio, johon haluaa uskoa niin hartaasti. Ei sitä ole olemassa.
Se on sellasta tuo elämä.
Mulla oli aikoinaan totaalinen ihastus yhdessä opistossa, mutta kyseinen tyttö oli sellainen "kaikkien miesopiskelijoiden ihanne" siellä ja kysyntää hänelle siten riitti.
Kyseessä oli vielä sellainen sisäoppilaitos, jossa opiskelijat oli asuntoloissa opiskeluajan ulkopuolella joitain jouluja yms lukuunottamatta.
No, joka tapauksessa tää tyttö sitten alkoi seurusteleen siellä yhden (hyvän kaverini) kanssa ja niin epätoivoinen en ollut/ole, että menisin "kolmanneksi pyöräksi" keidenkään suhteeseen-siinä tulee vain epämukava kiusallinen) olo itselle.
En ole eläissäni seurustellut vakavammin, kuin kerran ja sekin katkes muutaman kuukauden jälkeen, kun juttu meni niin, että tyttö oli se osapuoli jonka aloitteesta oltiin sitten "meillä tai teillä" niin aina piti saada.
Minä taas olen sellainen, joka ei niin kauheasti "siitä " perusta-mulle riittäisi ihan tavallinen läheisyys hiusten silittely ja toisen olkapäähän nojailu ja sen sellainen.
Taidetaan olla yhtä omituisia kumpikin:) ?