SRK:n piirissä päätetty ”joustava ja sopeutuva” asennoituminen naispappeuskysymykseen ei ole pohjimmiltaan uskomme perinteen mukainen. Voimme kysyä, heijasteleeko se SRK:n johdon pyrkimystä saada vanhoillislestadiolaisuudelle ”hovikelpoinen asema” ja vaikutusvalta kirkossa?
SRK:n johtokunta ja uskovaiset teologit muodostivat kannan suhtautumisesta naispappeuteen parisen vuotta ennen kuin kirkossa naispappeus virallisesti hyväksyttiin. Vuoden 1986 kuluessa käydyissä keskusteluissa kaavailtiin tulevaa asennoitumista naispappeuteen, jonka kirkolliskokous sitten hyväksyi vuonna 1988.
Raamattukäsityksemme perusteella emme voineet teologisesti tietenkään hyväksyä kirkolle tehtyä esitystä naispuolisten pappien toiminnan laillistamisesta. Mutta käytännölliseksi ratkaisuksi, mikäli kirkko naispappeuden hyväksyisi, kristillisyydessämme valittiin tämä: "Suhteemme naispappeuteen ratkeaa sillä, että naispapit eivät tule saarnaamaan rauhanyhdistyksillä".
Muut kristikunnan perinteisellä kannalla pysyneet ryhmittymät kirkossamme eivät ole ymmärtäneet tätä vanhoillislestadiolaisuuden omituista, "välitysteologista" linjausta. Ratkaisulle ei löydy perusteluja Jumalan Sanasta. Elävälle kristillisyydelle on tästä koitunut vakava menetys suhteessa puhtaaseen Jumalan Sanan julistukseen.
Kun Laestadius ja hänen seuraajansa aikoinaan julistivat Jumalan Sanaa, eivät he käyneet kumartamaan kirkon korkeaa johtoa. Eivät varsinkaan silloin, jos kirkon opetuksen ja elävän Jumalan Sanan välille muodostui ristiriita. He eivät väistyneet ja sopeutuneet, vaan puolustivat rohkeasti sanan pitämistä ehdottoman raittiina. Elävän Jumalan sanan ja silloisenkin kirkon ja elävän kristillisyyden välillä oli juopa. Opin puhtaana pitäminen vaatii sielunvihollisen juonia vastaan taistelevaa siionia. Kyllä meidän oman kirkkomme sananjulistus olisi nytkin tarvinnut puolustajansa.
Kirkko ei ole uskovaiselle papille tai kanttorille ”vain työpaikka”! Kirkko olisi tarvinnut myös uskovaiset papit pitämään rajaa maailmallisuuteen menemisessä.
Evankeliumi kuuluu kaikille, emmekä me voi hyvällä omallatunnolla tyytyä siihen että vain rauhanyhdistyksellä toimimme ikuisen ja muuttumattoman Jumalan Sanan mukaisen järjestyksen pohjalta. Olemme osa kirkkoa. Tässä kohtaa menivät SRK:n johtomiehet ja uskovaiset papit vääryyden kelkkaan mukaan.
PS. Tietääkö joku, oliko E. Reinikainen 1986 vielä SRK:n johdossa?
SRK:n johtokunta ja uskovaiset teologit muodostivat kannan suhtautumisesta naispappeuteen parisen vuotta ennen kuin kirkossa naispappeus virallisesti hyväksyttiin. Vuoden 1986 kuluessa käydyissä keskusteluissa kaavailtiin tulevaa asennoitumista naispappeuteen, jonka kirkolliskokous sitten hyväksyi vuonna 1988.
Raamattukäsityksemme perusteella emme voineet teologisesti tietenkään hyväksyä kirkolle tehtyä esitystä naispuolisten pappien toiminnan laillistamisesta. Mutta käytännölliseksi ratkaisuksi, mikäli kirkko naispappeuden hyväksyisi, kristillisyydessämme valittiin tämä: "Suhteemme naispappeuteen ratkeaa sillä, että naispapit eivät tule saarnaamaan rauhanyhdistyksillä".
Muut kristikunnan perinteisellä kannalla pysyneet ryhmittymät kirkossamme eivät ole ymmärtäneet tätä vanhoillislestadiolaisuuden omituista, "välitysteologista" linjausta. Ratkaisulle ei löydy perusteluja Jumalan Sanasta. Elävälle kristillisyydelle on tästä koitunut vakava menetys suhteessa puhtaaseen Jumalan Sanan julistukseen.
Kun Laestadius ja hänen seuraajansa aikoinaan julistivat Jumalan Sanaa, eivät he käyneet kumartamaan kirkon korkeaa johtoa. Eivät varsinkaan silloin, jos kirkon opetuksen ja elävän Jumalan Sanan välille muodostui ristiriita. He eivät väistyneet ja sopeutuneet, vaan puolustivat rohkeasti sanan pitämistä ehdottoman raittiina. Elävän Jumalan sanan ja silloisenkin kirkon ja elävän kristillisyyden välillä oli juopa. Opin puhtaana pitäminen vaatii sielunvihollisen juonia vastaan taistelevaa siionia. Kyllä meidän oman kirkkomme sananjulistus olisi nytkin tarvinnut puolustajansa.
Kirkko ei ole uskovaiselle papille tai kanttorille ”vain työpaikka”! Kirkko olisi tarvinnut myös uskovaiset papit pitämään rajaa maailmallisuuteen menemisessä.
Evankeliumi kuuluu kaikille, emmekä me voi hyvällä omallatunnolla tyytyä siihen että vain rauhanyhdistyksellä toimimme ikuisen ja muuttumattoman Jumalan Sanan mukaisen järjestyksen pohjalta. Olemme osa kirkkoa. Tässä kohtaa menivät SRK:n johtomiehet ja uskovaiset papit vääryyden kelkkaan mukaan.
PS. Tietääkö joku, oliko E. Reinikainen 1986 vielä SRK:n johdossa?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Pitkästä aikaa uusi näkökulma naispappeus-asiaan vanhoillislestadiolaisuudessa! Ratkaisulla on oma taustansa, jota eivät ihan kaikki tunne.
Luotettavasta lähteestä on olemassa tieto, että naispappeusratkaisu oli sovittu kirkon kanssa. SRK:n johto teki sopimuksen silloisen Oulun piispan, vl-myönteisen Olavi Rimpiläisen kanssa. Rimpiläinen lupasi taata, ettei kirkko tule vaatimaan selvitystä SRK:lta hengellisestä väkivallasta ja ihmisoikeusrikkomuksista, joihin SRK ja rauhanyhdistykset syyllistyivät 1970- ja 1980-luvulla. (Arkkipiispa Mikko Juva oli jo saatu vaiennetuksi asiasta, hän oli vaatinut sen selvittämistä.) SRK taas lupasi että vl-papit eivät asetu kirkossa vastahankaan naispappeusasiassa.
Näin saatiin aikaan kummankin osapuolen intressien mukainen, miellyttävä win-win-ratkaisu.
Tämä selittää että ev.-lut. kirkkomme on ollut hiljaa hoitokokouskurimuksesta. Kirkko on muutoin puuttunut milloin mihinkin epäkohtaan. Ei tähän! Silloiset yritykset vedota kirkon asiaan puuttumiseen kaikuivat kuuroille korville. Nyt tajuan miksi.
Oh-hoh. Tämähän on tosissaan jymy-uutinen jos siis pitää paikkansa. Kotimaa-lehti saattaisi olla kiinnostunut julkistamaan asian. Voisitko tuoda esiin lähteesi???
Kuka voisi vahvistaa tämän todenperäisyyden?
Mistä asian voi tarkistaa...
Missä tilanteessa tosiaan nyt kirkossa oltaisiinkaan, JOS uskovaiset papit olisivat kieltäytyneet muiden "vanhauskoisten" pappien kanssa työskentelemästä naispappien kanssa??
Kirkko olisi täysin k...ssa!! Uskovaisia pappejahan on yli sata kaikkiaan, vai onko jo enemmänkin.
Naispappeus olisi pysähtynyt siihen, jos meikäläiset papit olisivat asettuneet myös vastahankaan.
Tukka tässä nousi pystyyn.
Kirkko teki SRK:lle tarjouksen josta SRK ei voinut kieltäytyä... tai päinvastoin. Joka tapauksessa toimittiin samaan malliin kuin ma-ia tekee Italiassa.
Oliko menettely niinsanotusti "oikein" eli oiekamielinen, välittääkö siitä kukaan?
Piispa Olavi Rimpiläinen totesi yksityisesti tietävänsä hyvin, että hän on piispoista "viimeinen mohikaani" vastustaessaan naisia pappeina. Rimpiläinen halusi vaikuttaa siihen, ettei naiset pääse kuitenkaan repimään kansankirkkoamme kappaleiksi. Sitä en ollut tiennyt että hän tosiaan näin laajakatseisesti vaikutti asioihin!
Kyllä meillä oli jalo piispa tässä Olavissa. Ei voi kuin arvostaa häntä. Suuri ihminen ja piispa joka kantoi vastuunsa niin että se säteilee yhä tänä päivänä: kirkkomme ykseytenä. En näe hänen toiminnassaan mitään väärää vaan päinvastoin omantunnon suuruutta.
Loistavaa Totuuden torvi. Sinähän selvitit kerralla miksi vl-sakki on ollut niin hiljaa tässä naispappikysymyksessä.
SRK ja kirkko ovat siis tehneet faustisen sopimuksen!
Tämä tekee myös hesarissa olleen Piispa Huovisen kirjoituksen ymmärrettäväksi.
Hienoa!
Ohhoh! Jos tuo on totta niin ainekset todelliseen uutispommiin on olemassa! Voisiko joku esim. YLE:n toimittaja olla kiinnostunut aiheesta. Uskon että väitteesi on totta mutta voiko sen todistaa? Onko olemassa lähteitä?
Mikä olisi hyvä kanava josta ko. aiheen voisi esitellä toimittajille. Hehän voivat sitten kaivaa lähteet esiin.
Sanomalehti Kaleva torjui tämän asian käsittelyn.
Juu, moni pala loksahtaa yllättävästi paikoilleen. Moni mysteeri ei enää olekaan mysteeri.
Vanhoillislestadiolaiset papit ja SRK yhdessä pelastivat Suomen kirkon täydelliseltä katastrofilta. Palvelus ei ehkä ollut ihan maksuton.
Kiitollisuudenvelkaa jää kirkolla pitkäksi aikaa.
ei tietenkään tutki tällaisia asioita. Siellähän on nykyään lampaat - ei tutkivat journalistit - töissä. Eikä se lehti ole koskaan uskaltanut paljastaa vl-valheita
uskaltavat tarttua härkää sarvista, vaikkeivat laatulehtiä olekaan
Tuskinpa mitään kirkon ja SRK:n lehmänkauppasopimusta on tehty. SRK käytännössä hyväksyi naispappeuden, koska tiesi totaalikieltäytymisestä olevan paljon haittaa ja paljon ilkeää julkisuutta. SRK oli oppinut jotain apteekkarijupakasta ja 1970-luvun hoitokokousten saamasta kielteisestä julkisuudesta. Lymyämistä ja "matalan profiilin" politiikkaa pidetiin parempanan käytännön ratkaisuna.
Aikoinaan Piispa Rimpiläinen otti tiukan linjan naispappeuteen, koska ilmeisesti luuli, että SRK olisi samoilla linjoilla. Hänelle mahtoi olla melkoinen yllätys, että vl-liikkeellä olikin lepsu suhde naispappeuteen sen jälkeen kun se oli virallisesti hyväksytty.
Sen tiedän, että nykyiset SRK:n kansanedustajat (Tölli, Kerola, Karjula) ovat päättäneet jo viime vaalikaudella omaksua ns. matalan profiilin
omaa tuntoa ja eettisisä periaatteita sivuavissa kysymyksissä.
SRK:n nykyinen lymyämislinja on melkoinen lehmänkäännös verrattuna 70-luvun heikkisaarelaisuuden äkkijyrkkyyteen. Nykyisin SRK haluaa välttää vastuuta. Se koskee myös tilintekoa oman menneisyytensä kanssa.
Julkisuuteen tullaan vain jos tuon julkisuuden katsotaan olevan vl-liikkelle edullista. Muutama vuosi sitten SRK kertoi komeasti medialle suviseuroissa, SRK tekee Venäjällä laajaa lähetystyötä. Mm. Pietarissa SRK:lla on oma huoneisto. Tosiasiassa tuo huoneisto olikin vuokrahuoneisto eikä oma osake. Vaan sitä ei medialle kerrottu. Valheella oli lyhyet jäljet. Kauhukseen SRK:n johtokunta kuuli pari vuotta sitten, että tuossa huoneistossa asustelee mm. huoria silloin kun siellä ei majoitu SRK:n lähetysmiehiä.
No jo on!
Mutta miten voi olla mahdollista, että SLEY:n pappien puolesta vetosivat muiden ryhmittymien selkärankaiset papit. Mutta meikäläiset papit ovat ihan hissun kissun?? En minäkään usko että hoitokokouksiin tämä mitenkään liittyisi. Mutta jokin syy SRK.lla ja uskovaisilla papeilla täytyy olla siihen että eivät tuo esiin raitista kantaa??
Päivämiehessä ei ole ollut asiasta julkilausumaa vaan kaikki kirjotukset ylistävät yhteistoimintaa "kansankirkossamme"... Itse arvostaisin ryhdikästä ja "selkärankaista" vaikuttamista. Julkinen kannanotto näiden nyt nurkkaan joutuneiden pappien puolseta olisi ollut paikallaan.
PS. Mitä ihmettä tuo huoneisto Pietarissa -tarina oikein on? Onko se tottakin?
Tämä kertoo paljon jos on totta:
"Sen tiedän, että nykyiset SRK:n kansanedustajat (Tölli, Kerola, Karjula) ovat päättäneet jo viime vaalikaudella omaksua ns. matalan profiilin
omaa tuntoa ja eettisisä periaatteita sivuavissa kysymyksissä."
Ilmankos eivät halunnet tuoda vaalimainonnassaankaan esiin hengellisiä arvojaan.
Mitä semmoista tuomaan esiin jota ei edes ole. Rehellisiä miehiä.
> Nykyisin SRK haluaa välttää vastuuta. Se koskee myös tilintekoa oman menneisyytensä kanssa.
Julkisuuteen tullaan vain jos tuon julkisuuden katsotaan olevan vl-liikkelle edullista.
Jaa no se tuli harvinaisen selvästi sanotuksi tuossa.
En ole vl mutta kirkon aktiivijäsenenä olisin odottanut rauhanyhdistyksen väeltä selkeää kantaa JULKISUUDESSA näissä kysymyksissä. Vanhoillis-lestadiolaiset ja kirkon muut naispappeutta vastaustavat ryhmät olisivat yhdessä kantansa esittäen kyenneet estämään naispappeuden, homopappeuden ja homoliittojen siunaamisen. Nyt SRK hajotti tämän.
Olavi Rimpiläinen oli tosiaan rehellisempi kuin SRK:n johtajat...
"Piispa Rimpiläinen otti tiukan linjan naispappeuteen, koska ilmeisesti luuli, että SRK olisi samoilla linjoilla. Hänelle mahtoi olla melkoinen yllätys, että vl-liikkeellä olikin lepsu suhde naispappeuteen sen jälkeen kun se oli virallisesti hyväksytty." (kirjoitti Pölijä2.)
Pölijä2, kuulehan. Minulla on perusteita pitää sopimusta todennäköisenä.
Hienoa,jos tiedät enemmän. Laita julki vaan kaikki, mitkä varmasti tai edes melkoisen suurella todennäköisyydellä oikeaksi tiedät. Kerro jotain lähteistäsi.
Se Pietari-stoori on valitettavasti totta. SRK vuokrasi pietarilaishuoneiston juutalaiselta. Ja ongelmia tuli.
Minua kiinnostaa, aikoiko ev.lut. kirkko todella tutkia hoitokokousten vääryydet, oppiharhat ja ihmisoikeusrikkomukset. Jotenkin se tuntuu epätodennäköiseltä. Ei kai nyt ev. lut.kirkolla ole valtuuksia tutkia jonkun rekisteröidyn yhdistyksen toilauksia. Arkkipiispalla ja muilla piispoilla on vain sanan valta oman organisaationsa ulkopuolelle. Kirkko valvoo ainoastaan omien työntekijöittensä (papit) opin puhtautta.
Mutta jos sinulla on dokumentteja tapahtuneesta, niin toimita ne MOT:lle, Ilta-Sanomiin, hesarille etc.
Sivusta puutun keskusteluun. Olen kuullut hoitokokouksista ja seurannut myös eräiden muiden herätysliikkeiden väkivaltaan ja painostukseen liittyneitä menettelyjä läheltä.
Kirkolla on sen omaa toimintaa koskeva kirkolliskokouksen päätös, että kirkon toiminnan tulee olla läpinäkyvää ja julkista. Kirkko on lisäksi päättänyt kitkeä hengellisen väkivallan OMASTA toiminnastaan.
Hoitokokoukset toteutti kirkon sisäinen herätysliike. Kun hengellinen väkivalta niin äärimmäisin tavoin rehotti, on tietysti vastuutonta, ettei kirkkoa ole tämä asia kiinnostanut. Vain arkkipiispa Mikko Juva otti asiaan vakavasti julkisuudessa kantaa.
Rauhanyhdistykset ovat itsenäisiä yhdistyksiä. Samoin SRK. Kuten sanoit, ei kirkko voi tietenkään niiden toimintaa "tutkia". Mutta kirkko ei voi kokonaan väistääkään vastuutaan siitä mmitä ihmisten keskuudessa ihmisille uskonnon nimissä tehdään.
Lisäksi vl-papit ovat myös kirkon pappeja. Missä määrin papit ovat osallistuneet hoitokokousjulmuuksiin? Tämä kysymys vaatii selvittämistä myös kirkon osalta.
Myös Kansanlähetys on kirkon piirissä tomiva herätysliike. Sen vuosia harjoittamaa hengellistä väkivaltaa on puitu julkisuudessa ja kirkon sisällä kauan, 1990-luvun lopulla. Selvitysten tuloksena Kansalähetyksen pääsihteeri Timo Rämä pyysi kesällä 1999 Kansanlähetyksen hengellisessä kesätapahtumassa julkisesti anteeksi järjestön piirissä esiintynyttä hengellistä väkivaltaa.
Esimerkkejä siis löytyy.
E. Reinikainen (rauha hänen muistolleen) kertoi itse olleensa hyvää pataa Rimpiläisen kanssa. Asioista puhuttiin ja sovittiin.
Koska E.R tajusi jossain vaiheessa että vl-herätysliike on menossa päin helvettiä rupesi hän aktiivisesti liennyttämään välejä kirkon kanssa että vl-herätysliike saadaan vedettyä uudestaan kristinuskon sisälle.
myos rajojenne ulkopuolella. Mielenkiintoinen uusi nakokulma vai pelkka huhu!
Ilmainen neuvo sinulle. Kannattaisi jutella meikäläisten papppien kanssa kahden kesken näistä asioista ennen kuin alkaa julkisesti puida asiaa.
Mitä se merkitsee ottaako yhteyttä meikäläiseen pappiin? Aika kaksinaamaista peliä, mutten kyllä ihmettelekään tätä seikkaa, totuuden on joskus hyvä tulla ilmi.
muuten inhottavaa, kun kerta toisensa jälkeen paljastuu karu totuus monien asioiden kohdalla, aina jotkut yrittävät yhä vain paeta "ei se voi olla totta" yms... toisaalta luonnollinen reaktio.
...
...
...