Olen tuota asiaa ihmetellyt ennenkin. Keskustan poliitikkojen sanomiset ja ohjelmien lukeminen eivät ole minulle selitystä antaneet, sillä mielestäni sanomiset kuten ohjelmatkin ovat olleet liian läpinäkyvää sumutusta. Ainahan jälkeenpäin on nähty, että sellaisiksi ne oli tarkoitettukin. Viime vaalit kaikkinensa sen kun vain lisäsivät ihmetystäni. Keskusta tosin menetti niissä, mutta pysyi kuitenkin suurimpana puolueena vain demareiden ja kokoomuksen välimaastossa peesaten esittämättä mitään omaperäistä.
Tämänhetkistä tilannetta enemmän minua askarruttaa maalaisliitto-keskustan menestys ”pitkässä juoksussa”. Sitä hieman selittää perehtyminen historiaan ja puolueen ”poliittiseen joustavuuteen”. Siitä johtuen se sai Kekkosen pitkän valtakauden ajan tukea taholta, jolta ”porvaripuolueen” ei olisi odottanut sitä saavan, kun ”sosialistiselle puolue” sai sieltä vain turpiinsa. Mutta tuokaan ei se selitä kaikkea. Päinvastoin historia aiheuttaa lisää ihmettelyä: miksi maalaisliitto-keskustan kehitys on kulkenut ihan toiseen suuntaan kuin sen yhteiskunnallisen kehityksen valossa olisi pitänyt kulkea?.
Pääsiäispyhien aikana olen lueskellut Suomen historiaa autonomian ajalta ja itsenäistymisvaiheesta. Tässä tulee pienoinen pläjäys siitä ja sen synnyttämiä pohdintoja, joissa avoimeksi kysymykseksi minulle jää ainakin otsikossa sanottu. Koska pyrin varsin perusteellisesti paneutumaan asiaan, esitykseni ei voi olla kovin lyhyt. Toivottavasti kuitenkin joku tämän jaksaa lukea ja haluaa myös vastata kysymykseen asiallisesti. Ne jotka eivät jaksa lukea tai eivät lukemaansa ymmärrä, kyllä myös varmaan ilmaisevat mielipiteensä - sillä tunnetulla tavallaan.
Lähtökohta 100 vuotta sitten
Ensimmäisissä kaikille vapaissa vaaleissamme 1907 luotiin yksikamarinen eduskuntamme. Niissä kerralla siirryttiin sääty-yhteiskunnasta demokratiaan. Vaaleihin saivat osallistua kaikki kansalaiset, kaupunkien työläiset kuten maalaisköyhälistö torpparit, ja naisetkin ensimmäisinä Euroopassa! Tästähän tänään iltapäivällä tuli hyvä dokumentti tv:sta. Ja tämä tapahtui maassa, joka ei ollut itsenäinen! Ei ihme, että emämaa Venäjä alkoikin pian lyödä jarruja päälle mm. ottamalla pois eduskunnalta oikeuden säätää maalle omia lakeja, oikeuden, jonka keisari Aleksanteri I oli meille antanut jo lähes 100 vuotta aikaisemmin valloitettuaan Suomen Ruotsilta.
Noiden vaalien jälkeen tapahtunut kehitys puoluekannatuksessa askarruttaa mieltäni. Silloin puolueet saivat edustajia seuraavasti (suluissa puolueen myöhempi nimi): Suomalainen puolue (kokoomus) 59, nuorsuomalainen puolue (edistys, kansanpuolue, liberaalit) 26, maalaisliitto (keskustapuolue, Suomen keskusta) 9, ruotsalainen kansanpuolue 24, kristillinen työväenpuolue 2, sosialidemokraatit 80.
Kehitys sotiin asti – kytkentä tähän päivään
SUOMESSA 100 VUOTTA SITTEN YLI PUOLET VÄESTÖSTÄ SAI TOIMEENTULONSA MAATALOUDESTA ja MAALAISLIITTO OLI VAIN 9 EDUSTAJAN PIENPUOLUE; nykyisessä Suomessa maataloudesta saanee elantonsa edes osittain selvästi alle 10 % kansasta, ja maalaisliiton perillinen Keskusta on suurin puolue 51 edustajallaan! Käsittämätöntä, varsinkin kun muissa meihin verrattavissa maissa puolueiden kannatuskehitys on kulkenut ihan toiseen suuntaan. Mikä selittää meidän keskustamme menestykseni?
Mielestäni esim. ”vanhasuomalaisilla” eli kokoomuksella tai ”nuorsuomalaisilla” eli edistyksellä, liberaaleilla olivat paremmat lähtökohdat; eikö niiden olisi pitänyt menestyä paremmin? Varsinkin, kun yhteiskuntamme on kehittynyt suuntaan, jonka olisi luullut ainakin viime vuosikymmeninä tukevan noiden eikä maaalaisliitto-keskustan kasvua.
Sosialidemokraattien kannatushan nousi tuosta koko ajan aina itsenäistymiseen asti, sillä maalaisliitto pysyi lähinnä suurtalonpoikien puolueena ja suuri pienviljelijäväestö äänesti sosialidemokraatteja. Vuoden 1916 vaaleissa SDP sai 103 paikkaa eli ehdottoman enemmistön eduskunnassa.
Uusissa vaaleissa jo vuotta myöhemmin SDP putosi 92 paikkaan. Vaalit tapahtuivat paljolti porvarien juoninnan tuloksena – olen kertonut niistä täällä mm. Väinö Tannerin elämäkerran yhteydessä – niin niissä oli ehkä suurin syy pian alkaneelle sisällissodalle. Sosialidemokraattien enemmistä mm. Tannerin vastustuksesta huolimatta lähti vallankumouksen tielle kokiessaan joutuneensa petetyksi ja pelätessään työväestön oikeuksien romahduttamista vuoden 1907 vaaleja edeltäneelle tasolle.
Maalaisliitto kasvoi voimakkaasti itsenäisyyden alkuvuosikymmenillä, ja se kasvu maatalousvaltaisessa yhteiskunnassamme oli luonnollista. Vuoden 1929 vaaleissa se 60 edustajallaan nousi ensi kertaa suurimmaksi puolueeksemme ohi SDP:n, joka sai 59 edustajaa. SDP kuitenkin tuon jälkeen kasvatti kannatustaan vaali vaaleilta niin että oli aina sotiin asti selvästi suurin puolueemme ja viimeisissä rauhan ajan vaaleissa 1939 se sai 85 edustajaa maalaisliiton saadessa vain 56.
Kehitys sotien jälkeen – kytkentä tulevaisuuteen
Ensimmäisissä sodan jälkeisissäkin vaaleissa 1945 SDP pysyi suurimpana puolueenamme 50 paikallaan, jolloin uutena tullut vasemmistososialistien ja kommunistien yhteispuolue SKDL pääsi vain paikan päähän 49 edustajallaan. Saman edustajamäärän (49) sai myös maalaisliitto. SDP on kuitenkin senkin jälkeen usein sinnitellyt suurimpana puolueenamme ja johtavana hallituspuolueena, jonka ohjelmien mukaan maatamme on paljolti rakennettu ja kehitetty.
Paljolti Kekkosen tahdosta johtuneen hajaannuksensa aikana sosialidemokraatit valuivat alaspäin jääden 1962 vaaleissa 38 edustajallaan kolmannelle sijalle maalaisliiton (53) ja SKDL:n (47) jälkeen, mutta nousivat taas ryminällä eli 55 edustajallaan suurimmaksi 1966, jolloin lisäksi demareiden opposiitio TPSL sai 7 paikkaa ja SKDL 41, ja tällöin eduskunnassamme on ollut toistaiseksi viimeisen kerran vasemmistoenemmistö. Nykyinen kolmas sija on SDP:lle siis historiallisen huono; normaalioloissa se ei ole ennen pudonnut niin alas.
SOSIALIDEMOKRATIA VOITTI MEILLÄ KOMMUNISTIT, MUTTA MIKSI SE EI OLE PYSTYNYT SELÄTTÄMÄÄN MAALAISLÄHTÖISTÄ KESKUSTALAISUUTTA TÄSSÄ VAHVASTI URBANISOITUNEESSA SUOMESSA? Onko niin, että sosialidemokratia ei olekaan enää se voima, joka kansan avulla haastaa rahavallan? Onko se voima nykyisin vihreät? Heidänkö on tulevaisuus? Mutta nythän vihreät liittoutuvat juuri rahavallan ja myös tuon salamyhkäisen keskustan kanssa. Kuinkahan siinäkin käy – niin liittokunnalle kuin vihreille itselleen!
Sosialidemokraattien pysyminen niinkin suurena jatkuvasti on minusta kuitenkin huomion arvoista, sillä puolue on pyrkimyksensä ja ohjelmiensa mukaisesti suuresti vaikuttanut köyhyyden vähenemiseen ja eriarvoisuuden poistamiseen yhteiskunnassamme ja siten ikään kuin tehnyt itseään tarpeettomaksi. Uskoakseni SDP on kuitenkin ”tehnyt” enemmän kokoomuslaisia kuin keskustalaisia. Toisaalta kokoomus on tullut paljolti vastaan omimalla demarien ikiaikaisia teemoja. Nythän se on julistautunut jo työväen puolueeksikin!
Kyllä keskustakin on ominut paljon sosialidemokraateilta. Sehän nähtiin hyvin viime hallituskaudella ja vielä vaalitaistelussakin. Miksi SDP on ”luovuttanut valtaansa”? Itsepäisyyttäänkö pitäytyessään periaatteissaan? Käsitykseni mukaan SDP:lla olisi hyvät mahdollisuudet pysyä edelleen vieläkin suurempana, jos se haluaisi selvemmin luopua vanhoista teemoistaan ja kalastella kannatusta niiltä väljiltä vesiltä, joilla maalaisliitto-keskusta on estoitta kalastellut ja kokoomus tullut menestyksellä kalastelemaan. Miksi SDP ei ole niin tehnyt? Onko kyse vain demarien rehellisemmästä politiikasta, aidommasta ideologiasta? Mutta mistä on kyse keskustan osalta?
PITÄISIN LUONNOLLISENA, JOS MAAMME NYKYISESSÄ TILANTEESSA POLIITTISESTA JOHTAJUUDESTA MEILLÄ KILVOITTELISIVAT SOSIALIDEMOKRAATIT, VIHREÄT JA KOKOOMUS, MUTTA KESKUSTAN KUULUMISTA JOUKKOON EN YMMÄRRÄ. Mikä selittää keskustan menestyksen tilanteessa, jossa sen menestyksen edellytysten olisi pitänyt huonontua jatkuvasti. Suuremmaksi luotu kenttäorganisaatio, taitavampi propaganda? Minne on kadonnut demareilta se muita parempi organisointi- ja agitaatiotaito, josta mm. tänäinen tv-dokumentti kertoi? Vai onko keskustalla ihan aidosti paremmat poliitikot kuin muilla puolueilla? Millä tavalla paremmat? Eikö kykypuolue kokoomuskaan saa riveihinsä heitä parempia?
Mikä on ollut keskustan kasvun tarkoituksena ja tavoitteena? Vain pienen porukan vallanhalu, halu pitää maamme takapajuisena tietyn kansaryhmän lintukotona? Vai ihan aito pyrkimys toimia mahdollisimman monen suomalaisen hyväksi, koko kansan parhaaksi? Millä tavalla? Minä en sellaisesta luotettavaa näyttöä näe. Jos asia olisi niinkin, että keskusta on pysynyt muita puolueita paremmin ”ajan hermolla”, aistinut yhteiskunnan tarpeet ja vastannut parhaiten niihin, niin miksi sellainen on tapahtunut juuri keskustassa? Miksi se ei ole tapahtunut puolueissa, joilla niiden historiallisten lähtökohtien kuten yhteiskunnallisen muutoksenkin johdosta olettaisi olleen paljon paremmat edellytykset sellaiseen?
Joka tapauksessa uskon, että tulevaisuudessa asetelma tulee olemaan noiden kolmen ensiksi mainitun keskeinen, jossa vihreät ovat avainasemassa siinä, kummalle antavat tukensa. Ellei sitten päästä meilläkin käytännön kaksipuoluejärjestelmään - joka mielestäni olisi paras – jossa kokoomus ja keskusta olisivat yhdistyneet ja eräät pienpuolueet niitä tulisivat ja toisena tasavahvana voimana olisivat demarit ja heihin yhtynyt vasemmistoliitto ja heitä tukevat vihreät.
”Viimeisten kysymysten äärellä”
Toistan ihmettelyni: MIKÄ ON PITÄNYT AGRAARITAUSTAISEN KESKUSTAN SUURIMPANA PUOLUEENAMME NYKYISESSÄ URBANISOITUNEESSA SUOMESSAMME? Tosiasiahan kuitenkin on, että se vähäinen agraarikunta on edelleen keskustalle muita kansalaisryhmiä tärkeämpi; se nähdään aina maataloustuloasioissa, ja hyvin konkreettisesti se nähtiin vuosi sitten budjettiraamineuvotteluissa, joissa Heinäluomaakin tarvittiin erotuomarina. Miksi siitä huolimatta suuri joukko kansalaisia näki viime vaaleissakin keskustan parempana yleispuolueena kuin kokoomuksen ja SDP:n? Minä en ymmärrä sitä, en näe sille mitään perusteita. Kertokaa minulle te, jotka ymmärrätte asian minua paremmin!
Vai onko kyse sittenkin vain kepun pitkittyneestä kuolinkamppailusta, jossa se joutuu taistelemaan raivokkaasti todennäköiseksi ymmärtämäänsä kohtaloaan vastaan? Sekö selittää puolueen ja sen kannattajien kiihkeää vallanhalua? Siksikö kepu ylläpitää muita puolueita tehokkaampaa organisaatiota, suurempaa poliitikko- ja satraappikuntaa? Siksikö se on kehittänyt propagandansa muita puolueita taitavammaksi ja konstinsa muita härskimmiksi? Sellainenko puree siihen jokaisessa kansassa aina olevaan suureen kansanosaan, joka ei asioita laajemmin näe eikä syvällisemmin pohdi ja ymmärrä, vaan heille riittää. että ”keskusta on paras” – ja sille ei perusteita tarvita! Onko siis totta jonkun täällä toteama, että ”keskusta on yksinkertaisten ihmisten yksinkertainen puolue”.
Odotan vastauksia otsikkoni kysymykseen, ja muita asiallisia mielipiteitä. Vastaus on hiljaisuuskin – se kertoo, että myös te kaikki muut ihmettelette samaa. Vastaus on herjakin – se kertoo tuon edellisen kappaleeni lopussa arvelemani olevan totta.
Tämänhetkistä tilannetta enemmän minua askarruttaa maalaisliitto-keskustan menestys ”pitkässä juoksussa”. Sitä hieman selittää perehtyminen historiaan ja puolueen ”poliittiseen joustavuuteen”. Siitä johtuen se sai Kekkosen pitkän valtakauden ajan tukea taholta, jolta ”porvaripuolueen” ei olisi odottanut sitä saavan, kun ”sosialistiselle puolue” sai sieltä vain turpiinsa. Mutta tuokaan ei se selitä kaikkea. Päinvastoin historia aiheuttaa lisää ihmettelyä: miksi maalaisliitto-keskustan kehitys on kulkenut ihan toiseen suuntaan kuin sen yhteiskunnallisen kehityksen valossa olisi pitänyt kulkea?.
Pääsiäispyhien aikana olen lueskellut Suomen historiaa autonomian ajalta ja itsenäistymisvaiheesta. Tässä tulee pienoinen pläjäys siitä ja sen synnyttämiä pohdintoja, joissa avoimeksi kysymykseksi minulle jää ainakin otsikossa sanottu. Koska pyrin varsin perusteellisesti paneutumaan asiaan, esitykseni ei voi olla kovin lyhyt. Toivottavasti kuitenkin joku tämän jaksaa lukea ja haluaa myös vastata kysymykseen asiallisesti. Ne jotka eivät jaksa lukea tai eivät lukemaansa ymmärrä, kyllä myös varmaan ilmaisevat mielipiteensä - sillä tunnetulla tavallaan.
Lähtökohta 100 vuotta sitten
Ensimmäisissä kaikille vapaissa vaaleissamme 1907 luotiin yksikamarinen eduskuntamme. Niissä kerralla siirryttiin sääty-yhteiskunnasta demokratiaan. Vaaleihin saivat osallistua kaikki kansalaiset, kaupunkien työläiset kuten maalaisköyhälistö torpparit, ja naisetkin ensimmäisinä Euroopassa! Tästähän tänään iltapäivällä tuli hyvä dokumentti tv:sta. Ja tämä tapahtui maassa, joka ei ollut itsenäinen! Ei ihme, että emämaa Venäjä alkoikin pian lyödä jarruja päälle mm. ottamalla pois eduskunnalta oikeuden säätää maalle omia lakeja, oikeuden, jonka keisari Aleksanteri I oli meille antanut jo lähes 100 vuotta aikaisemmin valloitettuaan Suomen Ruotsilta.
Noiden vaalien jälkeen tapahtunut kehitys puoluekannatuksessa askarruttaa mieltäni. Silloin puolueet saivat edustajia seuraavasti (suluissa puolueen myöhempi nimi): Suomalainen puolue (kokoomus) 59, nuorsuomalainen puolue (edistys, kansanpuolue, liberaalit) 26, maalaisliitto (keskustapuolue, Suomen keskusta) 9, ruotsalainen kansanpuolue 24, kristillinen työväenpuolue 2, sosialidemokraatit 80.
Kehitys sotiin asti – kytkentä tähän päivään
SUOMESSA 100 VUOTTA SITTEN YLI PUOLET VÄESTÖSTÄ SAI TOIMEENTULONSA MAATALOUDESTA ja MAALAISLIITTO OLI VAIN 9 EDUSTAJAN PIENPUOLUE; nykyisessä Suomessa maataloudesta saanee elantonsa edes osittain selvästi alle 10 % kansasta, ja maalaisliiton perillinen Keskusta on suurin puolue 51 edustajallaan! Käsittämätöntä, varsinkin kun muissa meihin verrattavissa maissa puolueiden kannatuskehitys on kulkenut ihan toiseen suuntaan. Mikä selittää meidän keskustamme menestykseni?
Mielestäni esim. ”vanhasuomalaisilla” eli kokoomuksella tai ”nuorsuomalaisilla” eli edistyksellä, liberaaleilla olivat paremmat lähtökohdat; eikö niiden olisi pitänyt menestyä paremmin? Varsinkin, kun yhteiskuntamme on kehittynyt suuntaan, jonka olisi luullut ainakin viime vuosikymmeninä tukevan noiden eikä maaalaisliitto-keskustan kasvua.
Sosialidemokraattien kannatushan nousi tuosta koko ajan aina itsenäistymiseen asti, sillä maalaisliitto pysyi lähinnä suurtalonpoikien puolueena ja suuri pienviljelijäväestö äänesti sosialidemokraatteja. Vuoden 1916 vaaleissa SDP sai 103 paikkaa eli ehdottoman enemmistön eduskunnassa.
Uusissa vaaleissa jo vuotta myöhemmin SDP putosi 92 paikkaan. Vaalit tapahtuivat paljolti porvarien juoninnan tuloksena – olen kertonut niistä täällä mm. Väinö Tannerin elämäkerran yhteydessä – niin niissä oli ehkä suurin syy pian alkaneelle sisällissodalle. Sosialidemokraattien enemmistä mm. Tannerin vastustuksesta huolimatta lähti vallankumouksen tielle kokiessaan joutuneensa petetyksi ja pelätessään työväestön oikeuksien romahduttamista vuoden 1907 vaaleja edeltäneelle tasolle.
Maalaisliitto kasvoi voimakkaasti itsenäisyyden alkuvuosikymmenillä, ja se kasvu maatalousvaltaisessa yhteiskunnassamme oli luonnollista. Vuoden 1929 vaaleissa se 60 edustajallaan nousi ensi kertaa suurimmaksi puolueeksemme ohi SDP:n, joka sai 59 edustajaa. SDP kuitenkin tuon jälkeen kasvatti kannatustaan vaali vaaleilta niin että oli aina sotiin asti selvästi suurin puolueemme ja viimeisissä rauhan ajan vaaleissa 1939 se sai 85 edustajaa maalaisliiton saadessa vain 56.
Kehitys sotien jälkeen – kytkentä tulevaisuuteen
Ensimmäisissä sodan jälkeisissäkin vaaleissa 1945 SDP pysyi suurimpana puolueenamme 50 paikallaan, jolloin uutena tullut vasemmistososialistien ja kommunistien yhteispuolue SKDL pääsi vain paikan päähän 49 edustajallaan. Saman edustajamäärän (49) sai myös maalaisliitto. SDP on kuitenkin senkin jälkeen usein sinnitellyt suurimpana puolueenamme ja johtavana hallituspuolueena, jonka ohjelmien mukaan maatamme on paljolti rakennettu ja kehitetty.
Paljolti Kekkosen tahdosta johtuneen hajaannuksensa aikana sosialidemokraatit valuivat alaspäin jääden 1962 vaaleissa 38 edustajallaan kolmannelle sijalle maalaisliiton (53) ja SKDL:n (47) jälkeen, mutta nousivat taas ryminällä eli 55 edustajallaan suurimmaksi 1966, jolloin lisäksi demareiden opposiitio TPSL sai 7 paikkaa ja SKDL 41, ja tällöin eduskunnassamme on ollut toistaiseksi viimeisen kerran vasemmistoenemmistö. Nykyinen kolmas sija on SDP:lle siis historiallisen huono; normaalioloissa se ei ole ennen pudonnut niin alas.
SOSIALIDEMOKRATIA VOITTI MEILLÄ KOMMUNISTIT, MUTTA MIKSI SE EI OLE PYSTYNYT SELÄTTÄMÄÄN MAALAISLÄHTÖISTÄ KESKUSTALAISUUTTA TÄSSÄ VAHVASTI URBANISOITUNEESSA SUOMESSA? Onko niin, että sosialidemokratia ei olekaan enää se voima, joka kansan avulla haastaa rahavallan? Onko se voima nykyisin vihreät? Heidänkö on tulevaisuus? Mutta nythän vihreät liittoutuvat juuri rahavallan ja myös tuon salamyhkäisen keskustan kanssa. Kuinkahan siinäkin käy – niin liittokunnalle kuin vihreille itselleen!
Sosialidemokraattien pysyminen niinkin suurena jatkuvasti on minusta kuitenkin huomion arvoista, sillä puolue on pyrkimyksensä ja ohjelmiensa mukaisesti suuresti vaikuttanut köyhyyden vähenemiseen ja eriarvoisuuden poistamiseen yhteiskunnassamme ja siten ikään kuin tehnyt itseään tarpeettomaksi. Uskoakseni SDP on kuitenkin ”tehnyt” enemmän kokoomuslaisia kuin keskustalaisia. Toisaalta kokoomus on tullut paljolti vastaan omimalla demarien ikiaikaisia teemoja. Nythän se on julistautunut jo työväen puolueeksikin!
Kyllä keskustakin on ominut paljon sosialidemokraateilta. Sehän nähtiin hyvin viime hallituskaudella ja vielä vaalitaistelussakin. Miksi SDP on ”luovuttanut valtaansa”? Itsepäisyyttäänkö pitäytyessään periaatteissaan? Käsitykseni mukaan SDP:lla olisi hyvät mahdollisuudet pysyä edelleen vieläkin suurempana, jos se haluaisi selvemmin luopua vanhoista teemoistaan ja kalastella kannatusta niiltä väljiltä vesiltä, joilla maalaisliitto-keskusta on estoitta kalastellut ja kokoomus tullut menestyksellä kalastelemaan. Miksi SDP ei ole niin tehnyt? Onko kyse vain demarien rehellisemmästä politiikasta, aidommasta ideologiasta? Mutta mistä on kyse keskustan osalta?
PITÄISIN LUONNOLLISENA, JOS MAAMME NYKYISESSÄ TILANTEESSA POLIITTISESTA JOHTAJUUDESTA MEILLÄ KILVOITTELISIVAT SOSIALIDEMOKRAATIT, VIHREÄT JA KOKOOMUS, MUTTA KESKUSTAN KUULUMISTA JOUKKOON EN YMMÄRRÄ. Mikä selittää keskustan menestyksen tilanteessa, jossa sen menestyksen edellytysten olisi pitänyt huonontua jatkuvasti. Suuremmaksi luotu kenttäorganisaatio, taitavampi propaganda? Minne on kadonnut demareilta se muita parempi organisointi- ja agitaatiotaito, josta mm. tänäinen tv-dokumentti kertoi? Vai onko keskustalla ihan aidosti paremmat poliitikot kuin muilla puolueilla? Millä tavalla paremmat? Eikö kykypuolue kokoomuskaan saa riveihinsä heitä parempia?
Mikä on ollut keskustan kasvun tarkoituksena ja tavoitteena? Vain pienen porukan vallanhalu, halu pitää maamme takapajuisena tietyn kansaryhmän lintukotona? Vai ihan aito pyrkimys toimia mahdollisimman monen suomalaisen hyväksi, koko kansan parhaaksi? Millä tavalla? Minä en sellaisesta luotettavaa näyttöä näe. Jos asia olisi niinkin, että keskusta on pysynyt muita puolueita paremmin ”ajan hermolla”, aistinut yhteiskunnan tarpeet ja vastannut parhaiten niihin, niin miksi sellainen on tapahtunut juuri keskustassa? Miksi se ei ole tapahtunut puolueissa, joilla niiden historiallisten lähtökohtien kuten yhteiskunnallisen muutoksenkin johdosta olettaisi olleen paljon paremmat edellytykset sellaiseen?
Joka tapauksessa uskon, että tulevaisuudessa asetelma tulee olemaan noiden kolmen ensiksi mainitun keskeinen, jossa vihreät ovat avainasemassa siinä, kummalle antavat tukensa. Ellei sitten päästä meilläkin käytännön kaksipuoluejärjestelmään - joka mielestäni olisi paras – jossa kokoomus ja keskusta olisivat yhdistyneet ja eräät pienpuolueet niitä tulisivat ja toisena tasavahvana voimana olisivat demarit ja heihin yhtynyt vasemmistoliitto ja heitä tukevat vihreät.
”Viimeisten kysymysten äärellä”
Toistan ihmettelyni: MIKÄ ON PITÄNYT AGRAARITAUSTAISEN KESKUSTAN SUURIMPANA PUOLUEENAMME NYKYISESSÄ URBANISOITUNEESSA SUOMESSAMME? Tosiasiahan kuitenkin on, että se vähäinen agraarikunta on edelleen keskustalle muita kansalaisryhmiä tärkeämpi; se nähdään aina maataloustuloasioissa, ja hyvin konkreettisesti se nähtiin vuosi sitten budjettiraamineuvotteluissa, joissa Heinäluomaakin tarvittiin erotuomarina. Miksi siitä huolimatta suuri joukko kansalaisia näki viime vaaleissakin keskustan parempana yleispuolueena kuin kokoomuksen ja SDP:n? Minä en ymmärrä sitä, en näe sille mitään perusteita. Kertokaa minulle te, jotka ymmärrätte asian minua paremmin!
Vai onko kyse sittenkin vain kepun pitkittyneestä kuolinkamppailusta, jossa se joutuu taistelemaan raivokkaasti todennäköiseksi ymmärtämäänsä kohtaloaan vastaan? Sekö selittää puolueen ja sen kannattajien kiihkeää vallanhalua? Siksikö kepu ylläpitää muita puolueita tehokkaampaa organisaatiota, suurempaa poliitikko- ja satraappikuntaa? Siksikö se on kehittänyt propagandansa muita puolueita taitavammaksi ja konstinsa muita härskimmiksi? Sellainenko puree siihen jokaisessa kansassa aina olevaan suureen kansanosaan, joka ei asioita laajemmin näe eikä syvällisemmin pohdi ja ymmärrä, vaan heille riittää. että ”keskusta on paras” – ja sille ei perusteita tarvita! Onko siis totta jonkun täällä toteama, että ”keskusta on yksinkertaisten ihmisten yksinkertainen puolue”.
Odotan vastauksia otsikkoni kysymykseen, ja muita asiallisia mielipiteitä. Vastaus on hiljaisuuskin – se kertoo, että myös te kaikki muut ihmettelette samaa. Vastaus on herjakin – se kertoo tuon edellisen kappaleeni lopussa arvelemani olevan totta.
Vastaukset 100
Vanhimmat
Sille asialle ei löydy yhtään järjellistä perustetta. Sen ovat kansalaiset viimeinkin huomanneet.
SDP pienenee, Keskusta on kasvu-uralla.
- - -
Sosialidemokraattien pysyminen niinkin suurena jatkuvasti on minusta kuitenkin huomion arvoista, sillä puolue on pyrkimyksensä ja ohjelmiensa mukaisesti suuresti vaikuttanut köyhyyden vähenemiseen ja eriarvoisuuden poistamiseen yhteiskunnassamme ja siten ikään kuin tehnyt itseään tarpeettomaksi. Uskoakseni SDP on kuitenkin ”tehnyt” enemmän kokoomuslaisia kuin keskustalaisia. Toisaalta kokoomus on tullut paljolti vastaan omimalla demarien ikiaikaisia teemoja. Nythän se on julistautunut jo työväen puolueeksikin!
Kyllä keskustakin on ominut paljon sosialidemokraateilta. Sehän nähtiin hyvin viime hallituskaudella ja vielä vaalitaistelussakin. Miksi SDP on ”luovuttanut valtaansa”? Itsepäisyyttäänkö pitäytyessään periaatteissaan? Käsitykseni mukaan SDP:lla olisi hyvät mahdollisuudet pysyä edelleen vieläkin suurempana, jos se haluaisi selvemmin luopua vanhoista teemoistaan ja kalastella kannatusta niiltä väljiltä vesiltä, joilla maalaisliitto-keskusta on estoitta kalastellut ja kokoomus tullut menestyksellä kalastelemaan. Miksi SDP ei ole niin tehnyt? Onko kyse vain demarien rehellisemmästä politiikasta, aidommasta ideologiasta? Mutta mistä on kyse keskustan osalta?
- - -
Siis miksi keskusta on niinkin suuri? Siihen sinullakaan ei ole selitystä. Ihme se on. Olisiko selitys avaukseni viimeisissä kappaleissa?
SDP:n kannatus jatkaa alamäkeään, ellei Heinäluoma osaa ajoissa tehdä selkeää irtiottia ay-liikkeestä ja uudistaa sdp:n linja enemmän yleispuolueen suuntaan.
Sosialistisen työväenaatteen hellimän keinotekoisen vastakkainasettelun aika on kertakaikkiaan ohi.
tuon teorian mukaan, eli siis jos sdp:n kannatus laskee niin kepun nousee samassa suhteessa. Hmmm. Kokoomuksen nousu tuli jostain, onneksi muualta.
...sanonut sinulle George Bernard Shaeta mukaillen, että "uutinen sdp:n kuolemasta on ennenaikainen ja vahvasti liioiteltu".
Luehan tarkemmin tuo avaukseni, niin näet, miten sdp:n kuten kokoomuksen ja kepunkin kannatus on noussut ja laskenut, noussut ja laskenut, ja sodanjälkeisenä aikana sdp:lle oppositiokausi on tuottanut aina suuremman nousun kuin noille kahdelle muulle. Kepun vuoden 1991 "veret seisauttavaa" voittoa ehkä lukuunottamatta. Ei ole tapahtunut yhteiskunnassamme mitään niin mullistavaa eikä sellaista ole näköpiirissä, etteikö trendi jatkuisi!
...kokoomuksen nyt saama nousu tuli nimenomaan niiltä, jotka olivat äänestäneet useimmissa edellisissä vaaleissa demareita. Olen yksi niistä, enkä läheskään ainoa edes omassa tuttavapiirissäni.
Ja kaikki olemme päättäneet, että ellei kokoomus pysty täyttämään siihen nyt asettamiamme toiveita esim. eläke-, perintövero- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa, otamme siltä kannatuksemme pois seuraavissa vaaleissa ja annamme sen jollekin muulle puolueelle. SDP se voi jälleen olla, mutta ei varmaan kepu, eikä kai vihreätkään nyt, kun se myi itsensä ja periaatteensa rupeamalla - no, en viitsi sanoa, mutta tiedät kai, millä nimellä kutsutaan tietyn lajin naisia.
"Huhut kuolemastani ovat ennenaikaisia ja suuresti liioiteltuja", sanoi Mark Twain.
Ei siis George Bernard Shaw.
Shaw sanoi niin paljon muuta nokkelaa, että hänen piikkiinsä menee helposti ylimääräistäkin. Ei sen puoleen, etteikö myös Twain olisi ollut nokkela ja monia sutkautuksia hänellekin on kirjattu. Ja Ernest Hemingway on sanonut, että kaikki amerikkalainen kirjallisuus perustuu hänen kirjaansa Huckleberry Finnin seikkailuihin. Eli hän olisi Yhdysvaltojen Aleksis Kivi ja tuo kirja heidän Seitsemän veljestään.
George Bernard Shaw oli syntyjään irlantilainen, britti-intellektuelli, kirjallisuuden historian tunteva ja sitä lähteenään käyttävä näytelmien ja poleemisten tekstien kynäilijä, pasifistiälykkö ja yhteiskuntakriitikko. Hän oli siis vähän päinvastainen tapaus kuin amerikkalaisen konservatiivisen keskilännen kaksijalkainen Mark Twain, vasta-ajattelija, mutta sen verran pelkuri ja konformisti, ettei edes uskaltanut kaikkia kirjojaan eläessään julkaista. Ernst Hemingway oli onneton äijä, machoidentiteettinsä rajoittama seikkailija, josta on liikkeellä paljon hänen itsensä matkaansaattamaa legendaa, jota esim. toisen maailmansodan muuallakin kuin kirjeenvaihturikapakoissa kokeneet vanhan polven amerikkalaiskirjailijat kuten Joseph Heller ja Kurt Vonnegut tuskin vaivautuvat edes halveksimaan. Mitä Aleksis Kiveen tulee, hänen Seitsemän veljestään on kertomus sosiaalistumisesta, eli kirjan sanoma on täysin päinvastainen Huckleberry Finnin sisältämään anarkian ylistykseen nähden.
Eli kirjallisessa kommentissasi ei ole mitään paikkansapitävää. Se on hyvä näyte näennäistiedoista, jonkalaisilla tuskin kukaan muu kuin sinä viitsisi itsetärkeyttään näytille asettaa.
Jopahan jotakin! Millaisen virheen Nobel-komitea tekikään antaessaan kirjallisuuden Nobelin Hemingwaylle 1954 kuulematta ensin sinun mielipidettäsi!
Ja tuollainen mitättömyys (Hemingway tietysti – et suinkaan sinä) kehtaa sitten sanoa Twainin merkityksen amerikkalaisessa kirjallisuudessa sellaiseksi, että ennen Huckleberry Finniä ei ollut mitään, eikä sen jälkeenkään ole tullut sen vertaista!
On se upeaa, että tuollainen kaiken tietävä ja ymmärtävä superäly on tullut juuri tänne kepusaitille!
Luepa nyt kuitenkin vaikka noista, ensiksi laajempi englanninkielinen ja siltä varalta, jos suuresta viisaudestasi huolimatta et sattuisi sitä ymmärtämään, sama suppeammin myös suomeksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Ernest_Hemingway
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ernest_Hemingway
http://en.wikipedia.org/wiki/Mark_Twain
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mark_Twain
Voi taivas tätä itsetyytyväistä pönäkkää äijäpahaa.
Niinpä. Hemingwayhan oli kovassa arvossa jossain vaiheessa, ennen legendojen lakastumista. Suomessa elettiin vielä sotiedeltävänä aikana niin vahvaa oikeistosensuurin aikaa, ettei edes Hemingwayn äijäkirjoja uskallettu suomentaa ja julkaista. Asiasta on kertonut mm. Jarl Hellemann muistelmissaan.
Mielipide mainettaan ansaitsemattomasta Hemingwaysta ei ole minun, niin ajattelevat monet vanhan polven amerikkalaiset kirjailijat, esimerkiksi sellaiset kuin Bernard Malamud, James Dickey ja Josep Heller. Siis miehet, joiden kirjoja tuossa demokratian ja sananvapauden luvatussa maassa heitettävät ulos julkisista kirjastoista kirjastonhoitajat, jotka yleensä sanovat etteivät ole niitä edes lukeneet. Kommentoidessani Hemingwayta mielessäni oli erityisesti Kurt Vonnegutin suomentamaton kirja Palm Sunday, jota juuri satun lueskelemaan ja jossa hän kirjoittaa (suomennos minun):
"James Jones kertoi eräässä yhteydessä minulle että hänen kustantajansa Charles Scribner's Sons, joka oli myös Hemingwayn kustantaja, oli erään kerran toivonut saavansa Jonesin ja Hemingwayn yhteisesiintymiseen - jotta miehet voisivat toistensa seurasta nauttien verestää muistojaan vanhoina taistelijoina.
Jones omasta puolestaan kieltäytyi, koska hän ei tuntenut Hemingwayta sotilastoverikseen. Hän sanoi että Hemingway sai sodan aikana vapauksia, sai tulla ja mennä, otti vapaata taistelurintamalta hyville aterioille, naisille, ja sitä rataa. Todelliset sotilaat Jonesin mukaan seisoivat kirotun paikallaan siellä minne heidät oli komennettu, söivät soppaa ja ottivat vastaan mitä vihollinen päälle heitti. Päivä päivän jälkeen, viikko viikon."
Tätä Vonnegutin käsitystä Hemingwaysta -- sama mielipide on muuten ilmaistu myös suomennetunkin Aikajäristyksen alkusivuilla -- kannattaa toistella siksi, että Vonnegut on aivan erityisellä tavalla noteerattu amerikkalaiskirjailija. 80-luvulla amerikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa hän oli ylivoimaisesti suosituin intellektuelli Amerikan presidentiksi. Hänellä on vähän rankemmat kokemukset sodasta kuin Hemingwaylla, mutta sen lisäksi hän on joutunut kotimaassaan taisteleman sananvapauden puolesta.
Nobel-palkintoon Vonnegutilla on mielenkiintoinen yhteys. Kun Andrei Saharoville myönnettiin ko. tunnustus, eikä häntä päästetty ottamaan sitä vastaan, hänen puolestaan kävi palkinnon pokkaamassa Vonnegut. Tästä teosta Vonnegut ei kuitenkaan ole varauksettoman vaan varsin varauksellisen otettu, kuten Aikajäristyksessä kerrotaan.
Kokoomuksen nousu tuli pääosin sdp:stä. Lipponen toi aikanaan demarit syvälle kokoomuksen tontille ja Heinäluoma vetäytyi sieltä. Kokoomus sai omansa takaisin. Jonkin verran kokoomus sai kepustakin, mutta enten kepua ryösti perussuomalaiset. Demareilta valui kannatusta myös vihreisiin. Demareilta valui kannatusta myös vihreisiin.
Kommentoin sdp:n tulevaisuutta sellaisena kuin sen näen. kulema ei ole lähelläkään, mutta kannatus hiipuu, jos sdp pysyy SAK:n kyljessä pelkkänä työväen ammattiyhdistysliikkeen poliittisena siipenä.
Siitä asemasta ei kannatuksen kasvua synny. Tämän voit minusta uskoa vaikket muuta niin huviksesi.
Kepun lupaukset ovat aina parhaat ja seuraaviin vaaleihin mennessä ihmiset ovat unohtaneet, etteivät lupaukset toteutuneetkaan.
Kyllähän keskusta selkein jakopuolue meillä on ja siis sosialistisin perimmäisessä katsannossa, mutta jakaako se sittenkään niin paljon ja niin monelle, että kaikki sen kannattajat siltä jotain saisivat? Ei varmasti. Se on hieman niinkuin se entinen viisas tyttö, joka kyllä lupasi, mutta ei antanut. Eikä sen tarvitse muistaa sitä matematiikan sääntöä, josta Susan K:ta huomautettiin: jos jakaa, niin ei saa kertoa. Kepu kyllä kertoo jakanaeensa enemmänkin kuin on jakanut.
On tuossa mielipiteessäsi tottakin, mutta kannattaa ajatella myös sitä, mitä sanon avauksessani:
>> Sellainenko puree siihen jokaisessa kansassa aina olevaan suureen kansanosaan, joka ei asioita laajemmin näe eikä syvällisemmin pohdi ja ymmärrä, vaan heille riittää. että ”keskusta on paras” – ja sille ei perusteita tarvita! Onko siis totta jonkun täällä toteama, että ”keskusta on yksinkertaisten ihmisten yksinkertainen puolue”.
Keskusta suuri, Korhonen pieni. Silti jaksaa jatkaa donquijotemaista taisteluaan tuulimyllyjä vastaan. Tosin Quijoten touhu oli hauskaa ainakin lukijalle, tästä tapauksesta hauskuus on kaukana. Nytkin viitsin lukea vain otsikon, mutta eiköhän sisältö ollut samaa huttua kuin ennenkin noin tuhannessa avauksessa Korhoselta aikaisemminkin. Pakkomielteenä itsensä nolaaminen?
on itsensä nolaaminen möykkäämällä.
Olen monta kertaa asian kertonut.
Suomessa tarvitaan, kuten muissakin sivistysmaissa, aattellinen ja turvallinen konservativismi, mistä kaikkien on hyvä ponnistaa uudistuksia kohti. Jos uudistukset eivät onnistu, on hyvä pudota vahvalle maaperälle.
Haihattelijat saavat populistista suosiota, mutta ei niistä ole kantamaan vastuuta.
Sosialismi on samanlainen saksalainen tuontitavara-aate kuin vihreyskin.
Sikäli huvittavaa, että eniten kannatusta vihreillekin löytyy kaupungeista, missä kosketus luontoon on utopistista haihattelua ilman realismia.
Kauungeissa tyhmyys tiivistyy vaikka moni väittää trendislangillaan vuodesta toiseen olevansa maalaistolloja viisaampia.
Sinulla on vaikeuksia hahmottaa viholliskuvaa, sillä Keskusta on ulkokehältään pehmeä mutta kovenee ytimeen. Päinvastoin kuin Kokoomus tai Sdp, jotka ovat ulkoreunoiltaan kovia mutta poksahtavat asiakysymyksissä.
Keskusta on myös KOKO SUOMEN puolue, siinä yksi piirre tuosta vahvasta ytimestä.
Et tule koskaan tietämään, mihin KESKUSTA perustaa voimansa, siihen ei riitä papukaijana historiankirjojen toistelu tai ulkoaopitut pappisliturgiat. Keskustalaiset tietävät ja tuntevat ne, jotka puhuvat ilman alaleukaa.
Helsinki on Suomen epäkeskustalaisin paikka, sillä se on tumppukylä verrattuna oikeisiin kaupunkeihin, missä arvostetaan provinssin tuotteita ja ollaan ylpeitä. Esimerkiksi Pariisi tai Rooma. Ei siellä haukuta maalaisia, kuten Helsingin juntit tekevät. Lieneekö syy siinä, että ei olla oikeasti kaupunkilaisia vaan ainoastaan wannabe-urbaaneja tolloja.
Niin. Helsingissä on ongelmana kansalaismassan heikko sivistystaso verrattuna muihin maailman kaupunkeihin.
Keskustalaiset puolestaan Helsingissä ovat yleensä korkeasti koulutettuja ja paljon maailmaa nähneitä ja kansainvälisiä ihmistyyppejä.
Onhan noistakin tietysti poikkeuksia, mutta he eivät olekaan aitoja keskustalaisia.
Siksi Helsingissä on vähän valtakunnallista kannatusta Keskustalle, koska metropoliitit ja sivistyneet ihmiset ovat Helsingissä muutenkin pieni vähemmistö.
...miksi juuri keskustassa, noista lähtökohdista on tapahtunut sellainen kehitys. Otan pätkän avauksestani:
>> SUOMESSA 100 VUOTTA SITTEN YLI PUOLET VÄESTÖSTÄ SAI TOIMEENTULONSA MAATALOUDESTA ja MAALAISLIITTO OLI VAIN 9 EDUSTAJAN PIENPUOLUE; nykyisessä Suomessa maataloudesta saanee elantonsa edes osittain selvästi alle 10 % kansasta, ja maalaisliiton perillinen Keskusta on suurin puolue 51 edustajallaan! Käsittämätöntä, varsinkin kun muissa meihin verrattavissa maissa puolueiden kannatuskehitys on kulkenut ihan toiseen suuntaan. Mikä selittää meidän keskustamme menestykseni?
Mielestäni esim. ”vanhasuomalaisilla” eli kokoomuksella tai ”nuorsuomalaisilla” eli edistyksellä, liberaaleilla olivat paremmat lähtökohdat; eikö niiden olisi pitänyt menestyä paremmin? Varsinkin, kun yhteiskuntamme on kehittynyt suuntaan, jonka olisi luullut ainakin viime vuosikymmeninä tukevan noiden eikä maaalaisliitto-keskustan kasvua.
Kas siihen paljolti perustuu kepun kannatuksen noinkin hyvänä pysyminen. Tuolla Eteläpohjanmaalla on kunnia asia Talolle saada Kepun akitaattori julistamaan Kepun hyvyyttä juuri kuten tämänkin palstan aivopestyt kepukannattajat täällä jatkuvasti hokevat.Eivät he tiedä missä asiassa Kepu on hyvä, kunhan hokevat samaa mantraa.
Kun Eteläpohjanmaalla Kepuehdokas tulee vaalipuhettaan pitämään, se on kuin Pappi tulisi seuranpitoon siellä uskotaan tämän Kepuakitaattorin sosialistien haukkumiset kuten papin saarnat, niillä on niin helvetin hyvä tuo orkanisointikyky, toisaalta he saavat siellä harvaanasutussa maaseutumiljöössä tavata toisiaan, joten se on heille melkoinen henkireikä heidän ankeassa arjessaan.
Vielä silloin kun Skdl oli voimissaan ei ehdokkaan tarvinnut tietää mitään hän kun osasi vain haukkua ja pelotella Kommunisteilla niin edustajapaikka oli varma. Muistan elävästi kun he sanoivat, jos Vasemmisto voittaa vaalit teidän talonne otetaan valtiolle ja joudutte siperiaan, ja tätä tapahtui viälä 60-ntä luvulla, ne ovat aina osanneet pelottelupolitiikan.
Se varmasti vieläkin vaikuttaa ainakin vanhempiin äänestäjiin, vieläkin on vallalla käsitys,että Demarit Sosialisoivat heidän talonsa, ovat siis ottaneet Kommunistien paikan, näin nämä yksinkertaiset sielut ajattelevat. Kuulkaapa mitä tämä yksikin Realisti päästelee.
>>>Suomessa tarvitaan, kuten muissakin sivistysmaissa,aatteellinen ja turvallinen konservatismi,mistä kaikkien on hyvä ponnistaa uudistuksia kohti.Jos uudistukset eivät onnistu, on hyvä pudota vahvalle pohjalle
...siinä puhui kokemuksen varma ääni! Sinähän entisenä maalaisliittolaisena - niin olet kertonut olleesi - varmasti tunnet henkilökohtaisestikin noiden tupailtojen menon ja meiningin. Minä olen niissä asioissa vain kuulopuheiden varassa.
Mutta miksi ja kuinka maalaisliitto-keskusta on pystynyt omimaan sen sadan vuoden takaisen sosialidemokraattien vahvan aseen, muita paremman organisaation ja muita taitavamman agitaation, joka sitten vuoden 1916 vaaleissa tuotti sosialidemokraateille 103 paikkaa ja ehdottoman enemmistön eduskunnassa, kuten avauksessani kerron? Kas siinä yksi pohdinnan arvoinen kysymys!
Onko niin, että keskusta näki pohjan katoavan altaan pois, kun yhteiskunta muuttui rajusti suuntaan, joka ei ollut omiaan puolueen kannatuspohjaa kasvattamaan, ja se kävi kuolemanpelossa taisteluun, jossa se on keinoja kaihtamatta hyvin menestynyt!
Sinun kannattaa lukea noita eräitä hyviä vastineita, etenkin nimimerkkien "yksi kylähullu" ja "pystyyn_kuollut" vastineet; niissä mielestäni on hyvää selitystä avaukseni kysymykselle!
yhtä tyhmiä kuin ukki puheissaan. On todellinen satusetä. Kukaan ei usko ukin luuloja.
Keskusta on vain muita parempi.
Saatiin tähän liian älykkääseen keskusteluun myös edustaja myös näistä (kappale avauksesta):
---------------------------------
"jokaisessa kansassa aina olevaan suureen kansanosaan, joka ei asioita laajemmin näe eikä syvällisemmin pohdi ja ymmärrä, vaan heille riittää. että ”keskusta on paras” – ja sille ei perusteita tarvita! Onko siis totta jonkun täällä toteama, että ”keskusta on yksinkertaisten ihmisten yksinkertainen puolue”.
Heti poltit roppusi.
Suuren kansan tietämättömyyttä voidaan arvioida monelta kannalta, ja yksi tapa on todeta, että asenteellisesti äärimmäisyyksien vältteleminen ei välttämättä ole mitenkään tyhmää.
Älykäs voi kammota äärimielipiteitä koska hän on sellaisia kohtaan kriittinen, vähemmän älykäs ei kuitenkaan ole sen enempää väärässä vaikka hänellä on vain vaistomainen tunne siitä ettei kiivailu ole tervettä. Äly ei ole sellainen persoonallisuutekijä, jonka varassa voisi esim. ratkaista moraalisia kannanottoja -- ja ihmisen pitäisi mieluummin olla moraalinen kuin älykäs. Näin ainakin mikäli uskomme esim. Ludwig Wittgensteinia, joka oli 1900-luvun eniten kommentoitu filosofi, tietoteoreetikko ja korostetusti moraalinen persoona. Hänen älyään tuskin kannattaa vähätellä, kun monet älykkyystutkijat ovat nimenneet hänet jopa kaikkien aikojen älykkäimmäksi ihmiseksi.
Wittgenstein sanoi: "Todelliset elämän ongelmat ovat yksinkertaisia. Ne ovat ehkä yksinkertaisimmat mitä on." Tätä pitää tulkita niin että elämän moraaliset perusratkaisut eivät välttämättä tule sen paremmin tehdyiksi vaikka niiden ratkaisemiseksi valjastettaisiin hirmuiset älyn voimat. Jos puheenaiheeseemme palataan, tämä tarkoittaa sitä että on mahdollista valita moraalisen asenteen perustalta keskustan kannattaminen ääripäiden edustaman yksipuolisuuden sijaan, eikä älyllä välttämättä ole tähän valintaan mitään huomautettavaa.
osaa kirjoittaakkaan ja koittaa muka rääkyä jomppe-homon perseen takaa.
(-;
Keskustan puoluesihteeri sanoi klo 18.00 uutisissa, että keskusta ei ole porvaripuolue. Kauheeta, hirveetä, Keskustapuolueen äänestäjät, teitä on petetty!!"!
...haluavat kutsua monet kepulaiset täällä, mutta johan aikoinaan maalaisliiton suuri poika Urho Kekkonen halusi pestä puolueesta pois sellaisen leiman. Ja muutkin kepujohtajat silloin korostivat, että se ei ole porvarillinen vaan ei-sosialistinen puolue. Luopuivat sitten myös termistä ei-sosialistinen, kun huomasivat sen ärsyttävän puoluen suurinta tukijaa Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa.
... kirjoitti porvareista ainoastaan tarkoittaessaan kokoomusta.
Ei tosin porvari-nimitys ollut kovin yleinen kokoomuksessakaan, kun se oli vasemmistolaisten käyttämä, pilkallinen nimitys heistä. Aika vaikea kuvitella esimerkiksi Juho Kusti Paasikiven suuhun sanoja "Me porvarit". Mutta sitten joskus 70-luvulla kokoomuksen nuorisojärjestöt Ilkka Kanervan johdolla tekivät porvari-sanasta itselleen tarkoituksella tavaramerkin ja koska tuo ikäpolvi on ollut jo jonkin aikaa ukkojärjestönkin johdossa, se on siirtynyt sinnekin.
Lehdistö tosin jaotteli Suomen eduskunnan Ruotsin tyyliin sosialistisiin ja porvarillisiin puolueisiin, kun sosialismia vastustaville puolueille ei keksitty parempaakaan nimitystä. Keskusta tosiaan yritti korvata käsitteen "porvarilliset puolueet" sanalla "ei-sosialistiset puolueet", mutta ei saanut sitä lanseerattua kovin laajaan käyttöön.
Keskusta luopui ei-sosialistisista puolueista puhumisen kahdesta syystä: Ensinnäkin siksi, ettei käsitettä saatu läpi. Toiseksi siksi, että eduskunnan jaottelu suhteessa sosialismiin päättyi Neuvostoliiton romahdettua.
Nyt ymmärrän, miksi Vanhanen oli ihan kipsissä, kun Merkel onnitteli porvareiden voitosta Vanhasta ja maanitteli että kai nyt viimeistään Suomeen tulee PORVARIhallitus. Vanhanen oli ihan kipsissä, eikä tietenkään kehdannut Merkelille, joka luuli Vanhasta porvariksi, sanoa, että ei tule kun me keskustassa emme ole porvareita ja nappaamme vasemmistopuolue vihreiden kanssa puolet hallituspaikoista ja pääministeriyden minä ei-porvari pidän itelläni. Voi taivas, nyt EU on mennyt Suomen Kaskustan kanssa todella halpaan.
Hyvä, että presidentinvaalien aikainen porvariyhteistyö näin paljastui kepun taholta humpuukiksi. Keskustan kannattais pikaisesti vaihtaa se kävelevä katastrofi toiseen puoluesihteeriin. Ensi vaaleissa tulee takkiin, sen jo näkee kuten senkin, että Vanhanen omaa järjenjuoksuaan korostaakseen hankki peilattavakseen ton onnettoman puoluesihteerin, koska kokoomuksen osaajia vastaan Vanhasella ei löydy eväitä. Ensi vaaleissa keskustan maatalousyrittäjät eivät tule äänestämään ei-porvarilliseksi julistautunutta keskustapuoluetta. Melkein jättäisin keskustan oven auki hallituksesta pois, koska yhtä hyvinhän nyt voitais ottaa tuo heikko sdp kumppaniksi, kun kerran ei-porvareita ilmestyy joka nurkasta.
Monikin asia selittää Keskustan pysymisen suurena, nyt kaksi vaalikautta jopa suurimpana, puolueena. Osaa niistä käsittelitkin vähän turhan jaarittelevassa avauksessasi.
Puolueelle luotiin sodan jälkeisissä oloissa vahva maakuntaorganisaatio joka on auttanut sitä linnottautumaan yksinvaltiaaksi isossa osaa taantuvaa maaseutuamme. Maakuntalehdet, pitäjälehdet, kunnanvaltuustot, kaikki on valjastettu yhden aatteen suojeluun. Tuo linnottautumistaktiikka on pitänyt, uudet aatteet on tukahdettu. Vihreät ovat jääneet suurin kaupunkeihin, Kokoomus tai muut porvarilliset puolueet eivät ole löytäneet aukkoa murtautua kepulandiaan. Niille ei anneta jalan- eikä sanansijaa. Vain valtakunnallisen median kautta päästään läpi, kuten nyt viime vaaleissa.
Kultturitaustallamme auttaa myös kepua, miellämme itsemme edelleen koivun ja tähden sielunmaisemaan. Eino Leinon runot tai Topi Kärjen tekstit elävät vaikka urbaani elämänmeno voittaa. Sitä maisemaa kepu on tarjonnut mielikuvissaan, pitänyt ihannekuvaa idyllisestä maaseudusta yllä. Ja kahminut kaikenmaailman tuet sitä puolustaakseen.
Kaupungeissa kepu ei kuitenkaan menesty, siksi sen täytyy ylläpitää yksinvaltius laajassa maaseutu- Suomessa. Kaupungeissa moniarvoisuus voittaa yhtenäiskulttuurin, suvaitsevaisuus ahtaan sisäänpäinlämpiävyyden. Kaupungeissa luovuudelle ja omaehtoiselle ajattelulle löytyy sijaa, siksi siellä on myös laajempi kirjo poliittisia kantoja. Vasemmistolaista työväenaatetta, porvarillisuutta, vihreää bohemiaa, liberalismia ja näiden erilaisia sekamuotoja, sija kepulaisuudellekin jos kykenisi täällä elämään. Ja juuri tuo omaehtoinen ajattelu käänsi viime vaaleissa demaritkin alamäkeen, he tarjosivat menneen maailman kuvaa valheellisessa paketissa, siis samaa kuin kepu, mutta väärälle yleisölle, kaupunkilaisille. Kansa käänsi kelkkansa ja otti oikeiston omakseen. Kepuhan hylättiin myös Helsingissä ja Uudellamaalla.
Kepun pitää siis vahvana sen perinne, sen pitäytyminen tiukasti vanhassa ja kannattajilleen turvallisessa. Sitä se pystyy menestyksellisesti syöttämään omilleen. Ja kuten totesin, demareilta moinen meni pahasti metsään. Kaupunkeilaisille voi kertoa tulevaisuuden kuviakin, heillä riittää kompetenssi.
...avaukseni oli varmaan turhan "jaaritteleva", mutta halusin antaa asialle historiallista syvyyttä käsittelemällä maalaisliitto-keskustan - ja siinä sivussa sen suurimpien kilpailijoiden - kannatushistoriaa. Itse mielelläni luen esityksiä, jotka ankkuroituvat tuon tapaisiin taustoihin.
Hyvän vastauksen kuitenkin annoit. Niin hyvän, että enpä juuri usko parempaa saavani. Suoraan sanoen tuon suuntaisia näkemyksiä on itsellänikin, ja olen niitä joskus esittänyt, mutta varmaankin olen myös silloin "jaaritellut" liikaa. Sinä sanot tuon niin napakasti, että ihan otan sanomasi talteen vastaisen varalle, ja saatanpa siitä joskus jonkin sitaatinkin ottaa, lähteen tietenkin mainiten.
Nyt vain tekisi mieleni herättää kysymys, että onko maalaisliitto-keskustan onnistunut menettelytapa ollut maallemme ja kansalaistemme enemmistölle hyväksi vai pahaksi, ja millaisena se olisi nähtävä moraalisesti? No, koskettelinhan tuota asiaa jo avauksessanikin. Politiikan moraali nyt yleensäkin on sitä mitä on, mutta siinä toimivilla ihmisillä kuitenkin pitäisi olla ainakin hivenen rehellisyyttä ja vastuunottokykyä, mutta minusta tuntuu siltä, että heikkous tuolla alueella on ollut erityisesti keskustan vahvuus.
Kiitos!
...osaat tehdää osuvia analyysejä.
Harmi, etten lukenut tätä ennen kuin kirjoitin oman kommenttini Korhoselle. Olisin saanut Sinulta monta hyvää vinkkiä omaan juttuuni. ;-))
Itsenäisen Suomen tapahtumahistoria alkaa primitiivisellä heimoasteella (psykohistoriallisessa mielessä, mm. pahuuden projisoinnin määrällä mitattuna) käydystä sisällissodasta, ja tällaisen kansallisen kahtiajakautumisen seurauksena meillä itse asiassa kaikki äärisuuntia syntetisoivat ja kompromisseja edustavat "kolmannen tien" poliittiset asenteet nauttivat ylimääräistä pyhitystä. Siinä olet oikeassa että vihreistä saattaa kasvaa Keskustan perillinen, mutta ei ohjelmallisista tai muista poliittisista syistä, vaan siksi, että kansallinen eheydentavoittelu sellaisen olemassaoloa vaatii. Tällainen "kolmannen vaihtoehdon" kannatus on onneksi isossa osassa kansalaisia ihan vaistomaista. Mitkään perustelut eivät selitä -- eikä niillä tarvitse selittää -- sitä tosiasiaa, että ihmiset kammoksuvat äärimmäisyyksiä ja antagonismien mukanaan tuomia konflikteja.
Ajatushistoriassa, kansallisessa historiassa ja myös yksityisten ihmisten mielissä uudet totuudet muotoutuvat aina vastakohtina vanhoille totuuksille. Siellä missä syntyy äärimmäisiä myrkyttyneitä vastakohta-asetelmia, uusia totuuksia ei enää edes synny. Kahtiajakautuneet kansakunnat ajautuvat -- ja yleensä hallintoalueilla tapahtunut polarisoituminen johtaa -- konfliktirintamien eskaloitumiseen, ja historiallisesti päättymättömistä koston kierteistä löytyy helposti lueteltavia esimerkkejä. Mutta tällaisista onnettomista kehityskuluista saattaa kansakunta pelastaua sillä että muodostuu jokin ääripäitä pehmentävä keskitien vaihtoehto. Suomen kohdalla asiat ovat siis psykohistoriallisesti katsoen siten että meillä poliittisen keskustan olemassaolo on taannut poliittisen järjestelmän toimivuuden ja jopa jonkinasteisen kehityksenkin.
Ensimmäinen varsinainen demokratia -- demokratia sellaisessa mielessä kuin se eurooppalaisessa aatehistoriassa on 1700-luvulta lähtien esiintynyt -- Suomeen saatiin historiallisena onnenkantamoisena hävityn sodan jälkeen. Silloin syntyi tilanne jossa kaikki mielipidesuunnat saivat vapaasti toimia ja osallistua -- eikä kannata lähteä jossittelemaan hirveyksillä jotka olisivat seuranneet siitä jos Saksa ja Suomi olisivat voittaneet. Historiassa usein käy niin että pahoista tapahtumista on hyviä seurauksia, tai että pahat miehet saavat toimillaan hyvää aikaan, kun taas pyhimykset saattavat valtakuntia kaaokseen. Tämän vuoksi historiaa ei voida kirjoittaa kenenkään yksityisen tarkastelijan moraaliprinsiipeistä käsin, vaan tarvitaan kykyjä arvioida tapahtunutta kehitystä vaihtelevissa konteksteissa. Psykohistoria on eräs koko ajan vahvistuva historiankirjoituksen laji, jonka metodeilla on mahdollista saavuttaa ymmärrystä joka niin riisutussa tapahtumahistoriassa kuin moralisoivassa poliittisessa historioinnissa jää suppeiden näkökulmien ulkopuolelle.
...tekstisi vaikuttaa niin viisaalta, että en taida sen sisältöä pystyä näin tuoreeltaan kuorimaan ulos noiden hienojen käsitteiden ja sanojen sisältä. Pitää varmaan pyytää apua tuon tapaisia tekstejä yli kaiken arvostavalta Oiva Härköseltä!
Anteeksi vinoiluni, mutta minusta ihan totta tuntuu siltä, että tuo ei oikein aukea minulle. Vika on tietysti minun, joskin olen sitä mieltä, että vaikka avaukseni oli pitkä ja jaaritteleva - kuten joku totesi - lyhempikin teksti voi olla lukijalle ainakin yhtä raskas. Mutta otithan lähtökohdatkin kauempaa kuin minä; kyllä nuo heimohistoriankin ajat minulle historian harrastajana jonkin verran tuttuja ovat, mutta en ole tullut koskaan ajatelleeksi puolueittemme tai puoluepoliittisten näkemystemme juontavan jo sieltä asti!
En kiistä, etteikö sanomassasi olisi paljonkin totta. On vain juuri nyt hieman vaikeaa ruveta tuota syvällisemmin pohtimaan. Olen nimittäin parin tuhdin tömpsyn jälkeisessä tilassa - paastonaika on jo ohi. Tutkinpa huomenna tarkemmin. En epäile itseäni, ettenkö tuosta enemmän selvää saisi, kun oikein yritän.
Kiitos!
…palasin virkistyneenä viestisi kimppuun, ja aukenihan se minullekin. Ainakin jotenkuten. Mutta en ole kanssasi ihan samaa mieltä.
Sisällissotaa, vapaussotaa – miksi sitä kukin haluaakaan kutsua – en pitäisi primitiivisen heimoasteen jatkumona, ellei heimoiksi haluta käsittää yhteiskuntaluokkia. Työväkihän – johon katsoi kuuluvansa suurin osa silloisesta maatalousväestöstäkin - oli jo viime vuosisadan alusta alkaen yhä voimakkaammin tiedostanut asemansa huonouden ja oikeuksiensa puutteet, jota tilannetta korjatakseen se organisoitui tehokkaasti ja politisoitui. Se johti varsin nopeasti tilanteeseen, jota kuvasin avauksessani:
>> Sosialidemokraattien kannatushan nousi tuosta koko ajan aina itsenäistymiseen asti, sillä maalaisliitto pysyi lähinnä suurtalonpoikien puolueena ja suuri pienviljelijäväestö äänesti sosialidemokraatteja. Vuoden 1916 vaaleissa SDP sai 103 paikkaa eli ehdottoman enemmistön eduskunnassa.
Uusissa vaaleissa jo vuotta myöhemmin SDP putosi 92 paikkaan. Vaalit tapahtuivat paljolti porvarien juoninnan tuloksena – olen kertonut niistä täällä mm. Väinö Tannerin elämäkerran yhteydessä – niin niissä oli ehkä suurin syy pian alkaneelle sisällissodalle. Sosialidemokraattien enemmistä mm. Tannerin vastustuksesta huolimatta lähti vallankumouksen tielle kokiessaan joutuneensa petetyksi ja pelätessään työväestön oikeuksien romahduttamista vuoden 1907 vaaleja edeltäneelle tasolle.
Suomen sisällissota sisältää selvät tribaalikonfliktin tunnusmerkit. Pahuuden projisoimiseen liittyvää itsetarkoituksellista, jopa ritualisoitunutta väkivaltaa esiintyi. Aikalaisselityksissä korostuivat näennäisesti ristiriitaiset paradoksaaliset dualismit, kuten valkoisten tapa kuvailla punaisia toisaalta raakoina paholaisina, toisaalta suurina harhaanjohdettuina lapsina.
Heimoasteen konflikteja voi esiintyä miten kehittyneessä yhteiskunnassa tahansa, jos konfliktiin ajaudutaan joukkomittaisen psyykkisen regression myötä. Normaalikaavan mukaan yhteisön kriisiytyessä autoritaariset rakenteet vahvistuvat ja käskyvaltaisuhteet syrjäyttävät demokratian. Suomi ei kuitenkaan viime vuosisadan alussa ollut kehityksessään kovin pitkällä, ei vaikka mitattaisiin millaisin mittarein -- isommissa kaupungeissa voitiin puhua hyvinvoinnista, kaukana syrjäisillä takamailla elettiin vielä jopa keskiaikaisissa savupirteissä. Demokratian perusedellytyksinä olevat yhteisölliset reunaehdot, kuten tarpeellinen sivistystaso, kyky ja mahdollisuus muodostaa mielipiteitä, taloudellinen tasa-arvo, koko yhteiskunnan läpäisevä tiedonvälitys, läpinäkyvyys, jne, olivat vielä aivan lapsenkengissä. Tällaista yhteisön tosiasiallista tilaa ei muuta se että perustuslakeihin kirjataan hallitusmuodoksi "demokratia".
Yhteisöjen kriisiytymiseen kuuluva taantuminen autoritaarisen yhtenäisyyden tilaan koettiin meillä talvisodan syttymisen yhteydessä. Puhutaan talvisodan hengestä, ja tapahtumahistorialliset kuvailut ottavat selityksiksi mieluusti aikalaistason opillisia käsityksiä viitaten yhtäkkiä löytyneeseen poliittiseen yksimielisyyteen, nuoren demokratian voimaan, jne. Mitään täysin säännönmukaisia yhteisöllisiä reaktiokaavoja noudattamatonta meillä ei kuitenkaan tapahtunut. Talvisodan henki on tyypillisestäkin tyypillisempi mutuaalireaktio, jollainen herää missä yhteisössä tahansa kun se vastaavalla tavalla hätkähtää ruususenunestaan pommitusten ääniin. Talvisodan yhtenäisyys rakoilikin sitten jo jatkosodan vuosina. Ja, kuten sanottu, Suomessa demokratian perusedellytykset todellakin syntyivät historiallisena onnenkantamoisena vasta hävityn sodan jälkeen. Silloin ihan sattumoisin useimmat demokratian yhteisöllisistä reunaehdoista lähenivät toteutumistaan.
Historiassa ajattelutavat, aatteet, myös poliittiset ideologiat ja erilaisia opillisia lähtökohtia tunnustavat puolueet elävät paljon pitempään kuin mikään yhteisöllinen kehitysaste tai yhteiskunnan vaihe. Samoja käsitteitä, kuten sanotaan nyt vaikka "demokratia", käytetään läpi aikojen, mutta niiden sisältö pitäisi aina pystyä näkemään aikalaiskontekstissa -- ja jos tällaisia avainkäsitteitä pyritään määrittelemään pitävämmin kuin vain eri aikoina vallinneiden käsitysten summana, silloin on otettava historian aputieteet käyttöön. Psykohistoriallinen tapa kuvata mitä menneisyydessä tapahtui ja miksi perustuu ratkaisevasti historian aputieteiden antamaan tietoon. Ilman yhteisöä koskevien yleisten lainalaisuuksien ja tapahtumien tulkinnassa tarvittavien psykologisten raamien selvää eksplikoimista historiankirjoitus jää pelkäksi sekoiluksi merkitykseltään täsmentämättömien yleiskäsitteiden ja kirjoittajan omien, tunnistamattomiksi jäävien lähtökohtaharhojen suossa.
>>Aikalaisselityksissä korostuivat näennäisesti ristiriitaiset paradoksaaliset dualismit, kuten valkoisten tapa kuvailla punaisia toisaalta raakoina paholaisina, toisaalta suurina harhaanjohdettuina lapsina.
Vai oli punaisissa raakoja paholaisia ja harhaanjohdettuja. Entä mitä muuta punaiset olivat? Ehkä kateellisia? Katkeria? Kaunaisia? Luusereita? Nousukasmaisia? Öykkäreitä? Öykkärimäisiä nousukkaita? Yhtä nousukasmaisia kuin sotilaspassin polttajat?
Tai halusivatko he vain vaikuttaa yhtä viisailta kuin valkoiset? Jospa he tappoivat siksi? Jospa se sai heidät tuntemaan itsensä hyvin hyvin viisaiksi?
...niin oppii.
Minä olen parikymppisenä opiskelijana päässyt itse haastattelemaan kansalaissodan eläneitä vanhuksia ja kuulemaan noita aikalaistarinoita suoraan niiltä, jotka olivat mukana.
Se oli dualismista kaukana, niin kaukana, ettet sinä sitä edes tajua.
Asiallinen ja piikittelemätön avaus, kiitos siitä!
Yhtä ainoaa vastusta kysymykseesi ei ole. Yritän tässä ottaa esille muutamia.
1) Hyvät puoluejohtajat
Seppo Kääriäinen tarjosi yhdeksi kepun menestyksen syyksi hyvää herraonnea, sitä että keskusta on onnistunut valitsemaan kyseiseen aikaan sopivat johtajat.
Osittain ehkä totta. Paavo Väyrynen pehmeän Johannes Virolaisen seuraajana vakuutti vanhat kannattajat ja herätti ärsyttävyydellään ja periksi antamattomuudellaan kiinnostusta myös muissa piireissä. Supliikkitaitoinen Esko Aho erottui kömpelömmistä vastustajistaan. Anneli Jäätteenmäki erottui sukupuolellaan ja haastavuudellaan. Matti Vanhanen ei erotu millään, mutta osui aikaan, jolloin kaivattiinkin Holkerin, Ahon, Lipposen ja Jäätteenmäen jälkeen rauhallista Sorsa-tyyppistä pääministeriä.
2) Kansan kuuleminen käytännön ratkaisuissa
Esimerkki: Keskusta ajoi Suomeen lasten kotihoidon tuen samaan aikaan 1970-luvulla, kun SDP piti ideologisista syistä päiväkotihoitoa ensisijaisena, ja perhepäivähoitoakin korkeintaan hyväksyttävänä hoitomuotona. Kotihoidontukea se piti maatalojen emännille suunnattuna tukena. SDP:n käyttäytyminen oli omituista, kun gallupit osoittivat perheiden selvän enemmistön kannattavan keskustan tarjoamaa lisävaihtoehtoa.
Tällä hetkellä tällainen tilanne on meneillään suhtautumisessa ruoan arvonlisäveron pienentämiseen. Kansan enemmistö kannattaa sen laskemista, mutta SDP ja kokoomus jostain syystä eivät.
3) Aluepolitiikka
Aluepolitiikan ja alueellisten kysymysten esilläpito on vahvistanut keskustan asemia ja heikentänyt kokoomuksen kannatusta ns. valkoisen Suomen alueella. Arvelisin, että juuri tämän osa-alueen ansiosta keskustalle avautuivat tiet kaupunkeihin.
4) Elinkeinorakenteen kehitys
Perinteisen savupiipputeollisuuden merkityksen väheneminen pienensi teollisuustyöläisten suhteellista osuutta. Tehtaiden ja työväentalojen poliittinen ilmapiiri ei siirtynyt toimisto-, sairaala- ja palveluammatteihin, joissa toisaalta ei tunnettu kokoomustakaan omien etujen ajajaksi.
Tarvittiin kolmas vaihtoehto. Mikä loistava paikka ns. kansanpuolueille, mutta niillä oli surkeat johtajat 1970- ja 1980-luvuilla.
5) Hyvä kenttäorganisaatio
Keskustan hyvän kenttäorganisaatiolla oli merkitystä vielä ensimmäisinä sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, mutta ei kovin paljoa myöhempinä aikoina, eikä varsinkaan 1990-luvulla, jolloin keskustan kannatus varsinaisesti lähti nousuun. Menestyihän kokoomuskin näissä vaaleissa, vaikka sen heikkona pidetty kenttäorganisaatio sai nytkään tuskin edes vaalimainoksia jaettua.
Tässä näitä ensi hätään. Pitää miettiä asiaa vastaisuuden varalta enemmän.
...hyvän vastineen annoit. Varmaan tuossa on paljon totta. Niin paljon, että otan ihan talteen tutkiakseni lisää paremmalla ajalla, sillä kohta aion lopettaa tältä illalta mm. syystä, jonka tuossa ohimennen mainitsen nimimerkille "ei ihmettä".
Olen todella tyytyväinen, että olen jo nyt saanut monia asiallisia ja ajateltuja vastauksia. Sanoin tuossa nimimerkille "yksi kylähullu", etten varmaan saa toista yhtä hyvää vastinetta kuin häneltä, mutta kyllä Sinun vastineesi kuuluu samaan sarjaan, vaikkakin katsoo asiaa hieman toisesta näkökulmasta.
Kiitos!
Löytyisiköhän selitys fysiikasta? Tyhjiöt aina täyttyvät. Kun keskusta itsessään ei ole mitään, niin se vettä ulkopuolisia voimia puoleensa ja täyttyy niistä. Kuten matalapaine korkeapaineisimmilla ilmamassoilla. Tyhjiö siis täyttyy yhtä tyhjällä – ilmalla.
Sinulle sotilaana on varmaan tuttu väittämä, että myös sotilaallinen tyhjiö täyttyy. Sen täyttää joku voimakkaampi naapuri. Siitä on kyllä vankkoja todisteita historiassa, joita myös historian harrastajana varmasti tunnet. Sillähän perustellaan nyt myös Natoon liittoutumisemme tarvetta, kun Suomi on sotilaallinen tyhjiö. Ovatko muut poliittiset puolueemme olleet liian heikkoja, ja kepu on täyttänyt tyhjiön?
Asialle voi löytää sopivan rinnastuksen myös biologiasta. Kepu on sieni. Se imee itseensä nesteitä kasvualustastaan ja paisuu suureksi, vaikka itse asiassa onkin tyhjää täynnä. Kuten nähdään kuivahtaneesta sienestä.
Sienet yleensä elävät symbioosissa jonkin muun, isomman kasvin kuten puun kanssa. Eräät sient ovat hyödyllisiä isäntäkasvilleen. Eräät sienet vahingollisia lahottajasieniä. Kumpaa sorttia kepu lienee isäntäkasvilleen eli Suomelle. Kepun pitäisi kuitenkin vaihtaa tunnuksensa apilasta sieneen!
Jorma Korhonen esittää kysymyksen, johon ei ainakaan vielä löydy riittävää historiallista perustaa. Hänen kuuluisi kysyä, miksi Keskusta on kasvanut Vironperän isännän ajoista lähes puolitoistakertaiseksi. Tällaiseen kysymykseen saattaisi löytyä vastauksiakin, jos vertaa vaalituloksia 1970- ja 1980-luvuilta viimeisiin vaaleihin.
Ymmärrän toki hämmennyksen, joka on muodostunut juuri siksi, että Korhonen on vesi kielellä odottanut jo muutaman kymmenen vuotta Keskustan kuihtumista. Itse olen joskus äänestänyt Keskustaa, koska olen katsonut sen alueelleni parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Viime vuosina olen siirtynyt suuurimman puolueemme, nukkuvien puolueen, kannattajaksi. Tähän muutokseen on vaikuttanut eniten Helsingin isojen poikien halu vastustaa mies ja ääni -demokratiaa.
Asun sellaisella alueella, jossa Keskusta saa reilun kolmanneksen kannatuksen. Koskaan en ole törmännyt siihen ilmiöön, että äänestystahtoa ei saa muodostaa vapaasti. Sanomalehtien väitettyä keskustalaisuutta en ole huomannut aikana, jolloin lehden etusivulla luki Keskustapuolueen äänenkannattaja, enkä viime aikoinakaan, jolloin em. lausumaa ei lehdissä enää ole esiintynyt. Sekä vasemmistopuolueet että Kokoomus ovat Keskustan ohella päässeet esille ansaitsemallaan määrällä ja laadulla, joten alueeni lehdet ovat onnistuneet toimituspolitiikassaan hyvin.
Keskustan nykyistä menestystä ei ratkaise muita parempi puoluekoneisto tai muita parempi taito agitaatioon. Nämä väitteet ovat vanhanaikaisempia kuin Korhosen liberaalius. Ratkaisevampaa on se, että suomalaiset eivät ole polarisoituneet oikeistoon ja vasemmistoon, vaan ahtautuneet poliittisella akselilla verraten kapealle alalle keskustaan. Jos polarisaatio tapahtuisi, oikeiston maksimikannatus voisi olla 40 prosentin tuntumassa. Eläisimme siis vasemmiston ikuisen (siis ruotsalaistakin ikuisemman) vallan alla.
Ihmisen geenit ja sielunmaisema eivät muutu nopeassa tahdissa. Siksi Eino Leinon runot ja Toivo Kärjen sävellykset vaikuttavat yhäkin monimuotoisesti suomalaiseen ihmiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita vanhassa pitäytymistä, vaan enemmänkin oman perimän tunnistamista ja tunnustamista. Yhtä vähän se tarkoittaa pitäytymistä idyllisessä maaseudussa, sillä sitä ei perinteisessä mielessä enää löydy.
Juhannukseksi tyhjenevä Helsinki symbolisoi urbanisoituvan ihmisen kaipuuta johonkin, joka keskisemmässä Suomessa asuvalle on arkipäivää. Jos tuosta kaipuusta pienikin osa purkautuisi äänestyskäyttäytymisen kautta, Keskustan läpimurto Helsingissä olisi tosiasia. Tällainen läpimurto on kuitenkin vaikea toteuttaa agitaattorien (esim. Loka-Laitinen, Lasse Lehtinen, Jorma Korhonen) mielipidevallasta johtuen.
Kirjoituksesi oli laadukkain näkemäni palstalla pitkään aikaan. Se kuvasi kiihkottomasti oloja alueella, jossa minäkin asun.
Sellaista vastakkainasettelua puolueiden ja heidän kannattajiensa välillä kuin tällä palstalla ei reaalimaailmasta löydy.
Kirjoituksesi sietäisi tulla avaukseksi, että sellaisetkin lukijat, jotka eivät viitsi Korhosen ketjuja lukea saisivat siitä nauttia!
…ensiksi ajattelin, että eipä tuo ole kovin asiallinen, eikä niin ollen vastausta kaipaa. Mutta ehkäpä kyseessä ei ole niinkään tahallinen vääristelynhalusi kuin väärinymmärrys, ja siksi vastaan:
Sanot
>> Hänen kuuluisi kysyä, miksi Keskusta on kasvanut Vironperän isännän ajoista lähes puolitoistakertaiseksi. Tällaiseen kysymykseen saattaisi löytyä vastauksiakin, jos vertaa vaalituloksia 1970- ja 1980-luvuilta viimeisiin vaaleihin.> Maalaisliitto kasvoi voimakkaasti itsenäisyyden alkuvuosikymmenillä, ja se kasvu maatalousvaltaisessa yhteiskunnassamme oli luonnollista. Vuoden 1929 vaaleissa se 60 edustajallaan nousi ensi kertaa suurimmaksi puolueeksemme ohi SDP:n, joka sai 59 edustajaa. SDP kuitenkin tuon jälkeen kasvatti kannatustaan vaali vaaleilta niin että oli aina sotiin asti selvästi suurin puolueemme ja viimeisissä rauhan ajan vaaleissa 1939 se sai 85 edustajaa maalaisliiton saadessa vain 56.
meni. laitappa osoitteesi minulle:[email protected]
Keskusta on suuri siksi, että Kokoomus on harjoittanut niin väärää politiikkaa Saksan antautumisesta ensimmäisessä maailmansodassa alkaen.
...avaukseni on saanut noin monta hyvin asiallista vastausta, joissa on annettu paljonkin ihan uskottavaa selitystä avaukseni pääkysymykselle. Erityisen tyytyväinen olen siksi, että joukossa on ollut myös joku keskustalainen. Ainakin nimimerkki "pystyyn-kuollut" on hänen aikaisempien esitystensä valossa nähtävä sellaisena, todennäköisesti myös nimimerkki "ei ihmettä".
Ainakin useimmille asiallisesti vastanneille olen myös vastannut. Nimimerkille "ei ihmettä" vasta nyt aamulla, kun eilen illalla väsyneenä en jaksanut syventyä hänen vaativaan tekstiinsä.
Tietysti ovat jotain ruiskaisseet ne vakiotörkyilijätkin, joilla tietenkään ei tuollaisesta asiasta voi olla mitään mielipidettä. Kun avaukseni lopussa vihjasin tuollaisten ruiskaisujen kertovan jostakin, täydennän sitä vielä: ei se kerro ainoastaan asianomaisten yksinkertaisuudesta, vaan myös siitä, että he itse sen kipeästi tiedostavat. Ja tyhmyydestä, että tuovat sen noin julki kertoen samalla myös alhaisesta luonteestaan.
Kiitoksia monista hyvistä vastauksista! Lisääkin sellaisia saa toki tulla, mutta mielestäni asia jo noinkin on tullut mukavasti käsitellyksi.
Sinä se et ole onnistunut tyhmyyttäsi peittelemään.
>> Tietysti ovat jotain ruiskaisseet ne vakiotörkyilijätkin, joilla tietenkään ei tuollaisesta asiasta voi olla mitään mielipidettä. Kun avaukseni lopussa vihjasin tuollaisten ruiskaisujen kertovan jostakin, täydennän sitä vielä: ei se kerro ainoastaan asianomaisten yksinkertaisuudesta, vaan myös siitä, että he itse sen kipeästi tiedostavat. Ja tyhmyydestä, että tuovat sen noin julki kertoen samalla myös alhaisesta luonteestaan.
Johan sulle kerran vastattiin.
Mikähän lupa sinulla spirokeettaotsalla oikein on aina räkyttää keskustalaisille?
Sitten kun saatkin samalla mitalla, niin pelihoususi repeää.
...tietää, milloin ihminen on ymmärtänyt, jos hän on oiekin tyhmä. Mutta etköhän jo nyt ala ymmärtää, mistä on kyse (pätkä kiitoksistani):
>> avaukseni on saanut noin monta hyvin asiallista vastausta, joissa on annettu paljonkin ihan uskottavaa selitystä avaukseni pääkysymykselle. Erityisen tyytyväinen olen siksi, että joukossa on ollut myös joku keskustalainen. Ainakin nimimerkki "pystyyn-kuollut" on hänen aikaisempien esitystensä valossa nähtävä sellaisena, todennäköisesti myös nimimerkki "ei ihmettä".
kinastella noin tyhmän kanssa.
Ai mutta sen verran vielä - Kepulaiset ovat aiheuttaneet kurjuutesi.
Haluan selvityksen kepulaistan PORVARIyhteistyöstä, nyt kun on osoittautunut, ettei kepu olekkaan porvaripuolue. Porvariyhteistyöhuijaus perustui siis siihen toiveajatteluun että Matti Vananen pääsisi toiselle kierrokselle. Mahtoi ottaa päähän, kun jouduitte sitten tukemaankin Niinistöä toisella kierroksella. Ei ihme, että kaikkien yllätykseksi olitti pettyneitä porvarien vaalivoittoon, joka nyt uusimman tiedotuksenne mukaan ei tuonutkaan eduskuntaan porvarienemmistöä, kun te ette uusimman tiedon mukaan olekkaan porvareita ja antamanne tiedon mukaan ei kokoomuksestakaan montaa porvaria löydy. Vaadin selitystä jatkuvaan takinkääntöönne ja huijaukseenne kepulaiset.
Kumma, kun se Keskusta kiinnostaa niin Kokoomustakin. Ei edes ole oikeistokeskustalainen vaan nimenomaan KESKUSTAoikeistolainen.
Kokoomus on hassu kaupunkilaisten puolue.
Ketä kuvittelet kiinostavan tollasen puolueen kuin keskusta, jolla ei ole mitään linjaa, ei-porvarillinen ja ei-sosialistinen puolue, eli kaikkien kaveri. Sakasalainen sananlasku sanoo "Jedermanns Freund ist niemanns Freund". Tämän tietää kaikki ihmiset keksutalaisia lukuunottamatta.
EI kepu ainakaan jöröKKorhosen ystävä koskaan ole ollut.
Suomen Keskustapuolue ry on syntyjään suomalainen.
Aivan toisin, kuin oikeisto- ja vasemmisto- tai muut puolueet.
"eli kaikkien kaveri" joutaa olemaan sitaateissa, koska se on aateilmaston käsitteiden ymmärtämisessä outo lintu. Se ei johda mihinkään muuhun lopputulemaan, kuin erehdyksiin ja pettymyksiin.
Voin ymmärtää Helinä-kelju3:a ääriasenne matkaajana ja siitä näkökulmasta keskusta-aatteen - Alkiolaisuuden - ymmärtäminen on äärimmäisen vaikeaa, etten sanoisi ylivoimaista.
ihan kuten sosiaalidemokraatitkin. Se just on tyypillinen ongelma teille punikeille. Selitättä, selitätte ja vielä kerran selitätte loputtomasti käsitteitänne, kun olette taipuneet niin, niin solmuun miellyttämishalussanne.
Et mahda keskustalle mitään. Ei sille mahda sosialistit eivätkä kaupunkilaiset tyhjäpääkokkarit, vihreistä haihattelijoista puhumattakaan.
Korjaan pikkuisen kirjoitustasi, mutta vain pikkuisen. "Se just on tyypillinen ongelma teille punikeille." Nimimerkistäni huolimatta en ole koskaan ollut sosialisti tai muu punikki.
Kirjoituksesi jälkiosa ei ole siten omistettu minulle.
Korhonen todisti taas olevansa palstan tympein törkyilijä. Hän kirjoittaa hänelle tyypillisen keskustalle vittuilevan aloituksen, sitten pitää kaikkia toista mieltä olijoita törkyilijöinä, vaikka todellisuudessa on itse matalamielisyyden huippu. Stasi on menettänyt oivan virkailijan Korhosessa, niin tarkka hän on siitä, että ainoastaan hänen mielipiteensä on sallittu.
Mutta kai tuossa iässä ei vanha kapi enää pääse irti armeijan totalitaarisesta ilmapiiristä, jossa korkeimman sotilasarvon omaava on aina oikeassa ja naisista ei ole kuin panopuiksi silloin kun tiukempia miehiä ei ole saatavissa. Ja kepulaisten kanssa ei ikinä!
...haukkuen Korhonen yrittää opettaa palstalaisia.
Korhonen ei vain ymmärrä, että hänen arvovaltansa on sama kuin Korkeasaaren apinalle.
palstalaisille tarvitse todistella, mutta itselleen
korhosen täytyy se joka päivä erikseen todistaa.
Oletko muuten, jorma kuullut, että suomessa on
sellainenkin rikosnimike kuin laiton uhkaus?
Olet kehittynyt. Aikaisemmin olet kielloista huolimatta sortunut vastailemaan noille tyhjäpää rakeille. Vihdoinkin osaat ne ignoroida. Se heitä nyt suuresti v-tuttaa, ja se näkyy! Sivullinenkin nauttii sitä katsellessaan.
Pysy nyt löytämälläsi oikealla linjalla!
vastannut Uusi-Ukillekin...
itse.
http://www.keminmaa.fi/kunta/kulttuur/Peikot/peikko2.jpg
Sinä huhuilet tässä:
http://www.starterupsteve.com/flash/html/paranoid.shtml
...poikas valveill on!
Varsinkin se toinen linkki. Juuri tuolla tavalla kepulaiset täällä kuikkivat levottomina kaikkialle kysellen "kuka siellä" ja nähden kapin lähes jokaisessa hyvällä suomella asiansa esittävässä, jos asia ei ole kepun kehuminen! Tosi kuvaava linkki. Kiitos, otan talteen.
Jos hyväksytään yhteiskunnan rakennemuutos, maatalousyhteiskunta -> teollistunut yhteiskunta -> palveluyhteiskunta -> informaatioyhteiskunta, ja ajatellaan sen rinnalla maailmankaupan asteittaista vapautumista, Suomenkin liittymistä vapaaseen markkinataloiteen EU:n myötä sekä nyt meneillään olevaa globalisaatiokehitystä, niin keskustan suurena säilymiseen on yksinkertainen selitys.
Keskusta on maataloustuottajien alueellinen etupuolue.
Kun ihmisiä on siirtynyt jatkuvasti maalta kaupunkeihin sen seurauksena, että yhtäällä maatalous on koneellistunut, tilakoko kasvanut, elintarvikkeiden jalostus teollistunut ja keskittynyt yhä suurempiin yksiköihin, ja toisaalla talouskasvu on tapahtunut kaupungeissa ja niiden liepeillä toimivissa yrityksissä, on keskusta vahvistunut nimen omaan maaseudulla.
Muiden puolueiden kannattajat ovat muuttaneet muualle ja ne muuttaneet, jotka kannattivat aiemmin keskustaa, ovat vaihtaneert puoluetta.
Kun vaalipiiriujakoja ja vaalipiireistä valittavien edustajien määrää ei kuitenkaan ole juuri muutettu, keskusta saa edustajiaan läpi hyvin helposti, koska keskustan vahvoilla maantieteellisillä alueilla ei juurikaan ole muiden puolueiden toimintaa.
Keskustan vahvuus näkyy ennen muuta kunnallisvaalien äänestystulosten karttakuvioissa: miltei koko suomi näyttää kepun vihreältä. Kokoomuksen sinistä ja sdp;n punaista on vain siellä täällä kaupungeissa ja niiden kehyskunnissa.
Keskusta on säilynyt suurimpana, koska muiden puolueiden kannatus on siirtynyt maalta kaupunkeihin ja keskustakunnissa ei juuri muita puolueita toimi. Pohjanmaa ja rannikkokunnat tietenkin poikkeuksena.
Radikaalein muutos, joka vaikutti ehkä selvimmin keskustan "veret seisauttaneeseen" vaalivoittoon 1991, johtuu minun mielestäni siitä, että suljetun talouden purkamisen alettua 70-80-lukujen taitteessa, oli maaseudulta kadonnut jo hyvin paljon mm. kauppojen, postien, pankkien, vakuutuslaitosten, apteekkien ja vastaavien palveluelinkeinojen työpaikkoja ja niiden perässä katosi myös muita palveluelinkeinoja, kampaamoita, partureita, suutareita, erikoisalojen vähittäiskauppoja, tv-korjaamoja, jne...
Näiden toimialojen henkilökunnassa oli paljon muiden kuin keskustan kannattajia ja alueellisessa puoluetoiminnassakin aktiivisesti toimineita ihmisiä.
Muut puolueet heikkenivät maaseutukunnissa, niin keskustan suhteellinen asema kuntatasolla vahvistui vastaavasti.
Kun keskustalaisuutta on lisäksi pidetty vahvana etupuolueena mm. tulonsiirroissa kaupungeista maalle, ja keskustalla on erittäin toimiva puoluekoneisto, niin vallassa pysyminen ja vallan kasvattaminen on ollut aika itsestään selvää.
Kun kaikkeen edellä olevaan lisätään vielä keskustalaisten hyvin fanaattinen asenne omaan puolueeseensa ja kaikkien toisinajattelevien suoranainen syrjiminen, niin muilla puolueilla ei ole juurikaan ollut mahdollisuuksia saada päteviä ehdokkaita avoimen maaseudun kepukuntiin.
Tästä seuraa, että myös eduskuntavaaleissa muoden puolueiden ehdokasasettelu on suhteellisesti heikompaa keskustalaisiin verrattuna, kun muiden puolueiden ehdokkaat eivät ole maaseudulla niin tuttuja ihmisille.
Miksi keskusta on niin suuri?
Siksi, että keskusta on maaseudun kuntapolitiikassa vahva.
Näin yksinkertaisen selityksen minä asialle antaisin.
Kokoomus ja SDP saavat eniten kannatusta siellä, missä on eniten rottia.
…tuot esille ehkäpä suurimpana kepun menestyksen selittäjänä sen ylivoiman kunnallispolitiikassa. Ja kunnissa ja maakunnissa yleensä. Sitä puolestaan ylläpitää kepun muita puolueita paljon vahvempi ja tiheämpi kenttäorganisaatio ja vain hieman kärjistäen sanottuna osaavampi propagandaosasto, joka ei jää paljoakaan jälkeen natsi-Saksan Gestaposta tai Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Agitpropista.
Siis tuossa tekijät, jotka ovat pitäneet maalaisen ja nurkkakuntaisen kepun käsittämättömän vahvana Suomessa, jossa maalaisuus alkaa olla katoava luonnonvara ja kuka rintamaiden asukas kehtaisi tunnustaa olevansa nurkkakuntainen EU:ia pienemmässä kokonaisuudessa!
Mutta miksi ihmeessä juuri kepu on oivaltanut tuon menettelytavan, sillä 100 vuotta sitten maalaisliitto oli pikkupuolue kokoomuksen edeltäjään vanhasuomalaiseen puolueeseen ja varsinkin sosialidemokraatteihin verrattuna. Ja tuolloin nimenomaan sosialidemokraateilla oli vahvin organisaatio ja agitaatio, kun se oli syntynyt luokkayhteiskunnan pakottamasta tositarpeesta.
Ihan hyvää selitystä saan sinultakin avaukseeni, joka syntyi ihan aidosta mielenkiinnosta asiaan, jota en millään ole ymmärtänyt. Saatuani nyt monia hyviä vastineita ymmärrän paremmin, ja otan nuo asialliset vastineet – kuten tämänkin – talteen vastaisen varalle.
Sinunkin kannattaisi lueskella myös nuo nimimerkkien yksi kylähullu, pystyyn_kuollut ja ei ihmettä vastineet, ainakin ne, sillä niissä tuodaan esiin selityksiä monista eri näkökulmista.
Parempi on, että ihminen elää tyhmänä kuten sinä niin ei tule suurempaa tuskaa viimeisinä vuosina.
Kepun alueorganisaatio perustuu siihen, että henkilökohtainen vaikuttaminen on tehokkainta, ja kun on pitkät etäisyydet, niin verkostosta tuli väkisinkin alueellisesti vahva.
Suljetun talouden aikanahan se rakennettiin, kun silloisen punamullan ainoa tehtävä oli jakaa inflaation tuoma verotuotto maataloustukiin ja sosiaalietuuksiin.
Olen lukaissut ketjun läpi ja etenkin nuo mainitsemasyi kommentit.
Sata vuotta sitten maaseudulla oli suuri maataomistamaton luokka, talollisten työväkeä, mäkitupalaisia, metsätyömiehiä ja jopa ihan lentojätkiä. Torpparit ja lampuodit vielä lisäksi. Sosialidemokratia oli myös maaseudun tilattoman väestön asiaa korostava puolue. Siksi se oli suosittu muuallakin kuin teollisuuspaikkakunnilla.
Maalaisliitto oli talonpoikien, maata omistavien puolue. Se oli tuhdisti porvarillinen ja voimakkaan isänmaallinen, nuorsuomalaisen aatteen kannattaja. Se ei puhutellut köyhintä kansanosaa.
Keskusta on sittemmin pystynyt löytämään kannatusta varsinaisten tilallisten ulkopuolelta, vaikkakin puolueena on edelleen vahvasti juuri isojen tilojen isäntien asialla. Aiemmassa viestissä kuvaamani kenttäorganisaatio on saanut muokattua kepusta kuvaa kaikkien maaseudun asukkaiden etua ajavana puolueena. Kuntaorganisaatiot, maakuntalehdet, pitäjälehdet ja monet muut alueelliset toimijat on valjastettu oman aatteen takuumiehiksi tavalla joka estää vapaan arvostelun ja näin pönkittää saavutettua asemaa.
Sosialidemokratia siirtyi kaupunkeihin edellisen suuren maaltamuuton mukana 60 luvulla, maaseudulle jäi pieni määrä demareita ja suhteellisen pieni mutta vahva korpikommunistien joukko vasemmiston äänitorviksi, mutta aitoa mielenkiintoa varsinkaan demarit eivät näihin maaseudun asukkaisiin ole kiinnittäneet. Kasvava teollisuustyövoima on taannut SAK:n kautta demareille riittävän kannatuksen ja mahdollistanut sen aseman valtionhoitajapuolueena. Niinpä Kepu on saanut pikkukuntien ihmiset laidasta laitaan kannattajikseen demarien siitä kärsimättä.
Nyt uusi kaupungistumisen aalto on erilainen, kaupunkiin ei mennä enää tehdastöihin vaan palveluammatteihin ja toimihenkilöiksi. Niinpä demarit ovat menettämässä tavallisten ihmisten kannatustaan kaupungeissakin, he ovat siis hukkaamassa jo toistamiseen kannattajakuntaansa. Vihreät vievät ison osan demareiden peruskannattajista suurissa kaupungeissa ja Kokoomus nappaa koulutetummat ja vaurastuneemmat.
Kepun kannatuksen vahvuus on siis myös demarien taitamattomuutta, se ei ole nähnyt riittävästi vaivaa vastata pienenevään maaseudun työväestön, kuten ei myöskään kaupunkien koulutetun väestönosan aisoihin. Opettajat ja sairaanhoitajat eivät kiinnosta SAK:n kautta politiikan parrasvaloihin nousevia demaripamppuja. Kepu on ollut siinä suhteessa katto korkeammalla ja seinät levällään, ainakin puheissaan ja kannattajien kosiskelussa.
jörön "aitoa mielenkiintoa asiaan", kun lueskelee tätäkin ketjua hänen vastauksineen. Eiköhän se odotusarvo ole samanmielisten hyväksynnän saavuttaminen, sillä jokaisesta myötäsukaisesta kommentista jörö laskee vertauskuvallisesti alleen.
Vastaanväittäjät ja tarinan kyseenalaistajat ovat taas "kepulaisia törkyilijöitä", joista näyttää syntyneen jörön elämän viimeinen suuri belsebuubi ennenkuin itse hankomies piipahtaa vierailulla hänenkin tykönään.
Mitäs jos sinäkin kirjoittasit siitä miksi Kepu on Suomen suurin etkä mollaisi kirjoittajaa.
Vai eikö sinulla ole yhtikäs mitään käsitystä siitä miksi agraaripuolue on erään eurooppalaisen postteollisen sivitysvaltion hallitseva voima.
se. Tarkastelu, joka lähtee puolueen juurista noin sata vuotta sitten on kovin kaukaa haettua. Samanlaiset perin kummalliset juuret löytyvät demareilta (kuunteleppa vähän työväenlauluja vappuna) sekä kokoomukselta. Karin luoma pastori ja kivääri mielikuva ohjasi vuosikymmeniä ihmisten ajattelua kokoomuksesta. Tänä päivänä ei taida kovinkaan moni nähdä puoluetta niin.
Kepun vastustajat ovat jaksaneet vääntää tätä jyväjemmari ja maataloustukilinjaa vaaleista vaaleihin milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä. Sillä taitaa olla kovin vähän tekemistä nykykepun kanssa. Selitykseksi on vaikea uskoa tätä "järjestöjyräystä", koska kepussakin rekisteröityneiden jäsenten lukumäärä on vähentynyt voimakkaasti viime vuosina. Toki maaseudun merkitys on suuri mutta näissä vaaleissa saatuja ääniä ei tullut ilman kohtalaista kannatusta kaupungeissa.
Kepu on isoista puolueista ainoa, joka systemaattisesti puhuu koko maan asuttuna pitämisestä ja kehittämisestä. Meitä on kohtalaisen suuri joukko maaseudulta kaupunkeihin muuttaneita ihmisiä, jotka sympatiseeraamme näitä ajatuksia. Omalta kohdaltani näissä vaaleissa tämä symmppaus ei riittänyt äänestämiseen asti. Demarien pudotus hallituksesta vaati ääntä kokoomukselle, sitä paitsi kepu on köyhien puolue.
Siis kaikille asiallisille vastaajille! Minua ihan aidosti askarruttaneeseen kysymykseen sain vastauksia paljon ja monesta näkökulmasta. Luin ne kaikki huolella ja otin talteen niihin vielä syvällisemmin perehtyäkseni ja niitä ajatellakseni. Ihan tekisi mieleni tehdä tutkielma noiden pohjalta, ja ehkä sen vielä joskus teenkin; rakentaisin sen niin, että asia asialta esittelisin nyt saamiani valaisevia selvityksiä.
Kuten jo totesin aikaisemmin, olen erityisen tyytyväinen siksi, että myös keskustalainen (ainakin sellaisena hänet aina olen nähnyt) nimimerkki pystyyn_kuollut antoi todella hyvän vastauksen. Olisin toivonut, että myös arvostamani keskustalainen Ökyisäntä olisi esittänyt omat näkemyksensä, mutta hänhän ei ole täällä kovin usein ja tässä tilanteessa hänellä lienee kiireitä siellä puolueorganisaatiossa, jossa hän toiminee ei ihan vähäisellä paikalla. Oiva Härkösenkin näkemyksen olisin kuullut mielelläni, mutta taisi avaukseni olla liian pitkä Oivalle.
Eipä sitä avaustani ole ilmeisesti lukenut kepulainen Emeritus, joka kuitenkin on sen perusteella tehnyt oman avauksensa! Tai jos on lukenut, ei ainakaan ole ymmärtänyt siitä yhtään mitään. No, minä jo vastasin Emeritukselle, joten ei tässä siitä enempää.
Oikein paljon kiitoksia vain kaikille avaukseeni paneutuneille ja asiallisesti vastanneille! Vastauksenne kertovat, että olette ajatelleet asiaa jo aikaisemmin ja paljonkin ja myös minua paremmin kukin näkökulmaltanne myös näkemällenne selitystä löytäneet. Nyt minäkin olen vähän viisaampi, josta kiitos teille!
Kapi lopetti jonninjoutavan "koosteensa" näin:
"Nyt minäkin olen vähän viisaampi, josta kiitos teille!"
Lähtötason huomioon ottaen ei kai hän olisi voinut vähemmän viisaaksi tulla.
Jorma kaltaiset pölvästit. Kaikki hyökkäykset Keskustaa vastaan niillä perusteilla mitä jormalla on lujittavat Keskustaa ja heikentävät sinipuna haaveilijoita. Tämä nähtiin vaaleissa, demarien kannatus syöksyi mutta Keskusta pysyi suurimpana. Kokoomus kasvoi mutta kun Keskusta on suurin ei ole muuta tietä kuin porvarihallinto. Sinipuna sai tuomion ja se on isänmaan onni.
ja ihminen tapaavat toisensa. Se on joukko ihmisiä, jotka välittävät toisistaan ja tukee toisiaan.
Sitä inhimillisyyttä edustavat juuri nuo tyhjäpäät, jotka käyvät tällaisen ikämiehen kimppuun, kun luulevat minua heikommaksi kuin esittämäni asia, jolle eivät mitään voi! Kyllä he välittävät toisistaan ja tosiaan tukevat toisiaan.
Ihmisyyttä en kyllä kehtaisi korostaa tuollaisessa yhteydessä.
No, tiedänhän toki, että keskusta on paljon muutakin ja on keskustalaisissakin ihan hyviä, viisaita ihmisiä - joku täälläkin - mutta ihmetyttää suuresti se, että miksi keskusta kerää kannattajikseen myös tuollaisia enemmän kuin muut puolueet. Selitäpä se!
alhaisenmielen tyyssija.
minkälaisia satiaisia maa päällään kantaa kuin kapia.
Kun on myrkkyliemen keittänyt, saa sitä nyt itse juoda.
haukkumisen.
Sinä et muuta kieltä ymmärrä. Silmä silmästä...
Haukuinko minä keskustalaisia tässäkään? Minähän vain kyselin selityksiä mieltäni askarruttaneihin asioihin, ja niitä sainkin, jopa joltakin keskustalaiselta ihan asiallisesti. Mutta monellakaan kepulaisella selityksiä ei ollut, vaan sontaa senkin edestä.
Ja tuolla toisessa avauksessani en anallakaan haukkunut keskustalaisia, mutta minä sain vastaani kepulaisilta vain pelkkää haukkumista. Kun eivät voineet siellä vastustaa minua asialla senkään vertaa kuin täällä.
Siellä käytin loppupuheenvuoron ja sain siihen vastineen, jotka sópivat erinomaisesti päätteeksi tännekin, kun ne ovat niin tosia kuin tosi olla voi, eikä vain niin totta, kuin voin puhua - Jäätteenmäkeä lainatakseni:
- - -
Pakko sanoa vielä:
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 11.4.2007 klo 10.15
Se siis on varmaan totta, jonka monet ovat kertoneet täällä omasta kokemuksestaan. Että elämä ei-kepulaisena siellä kepulandiassa on yhtä helvettiä!
Tuollainen rakkilauma siellä hyökkää ihmisen kimppuun ihan elävänä, kun täällä se yrittää käydä kimppuuni vain heikolla kirjoitustaidollaan! Helppo minun on sille naureskella, mutta ei kai naurattaisi jos eläisin heidän keskellään jossakin kyläyhteisössä. Vaikka olen varsin peloton luonteeltani ja ex-sotilaskin, karkuun lähtisin ja kiireesti!
Siinä yksi selitys, miksi kepu pysyy niin suurena. Ei siellä kepulandiassa voi elää olematta kepulainen. Voimakkaampitahtoiset ja pystyvämmät, jotka uskovat muuallakin pärjäävänsä, lähtevät sieltä, kuten muuttotilastot osoittavat.
Ja sinne kepulandiaan jäävien heikompien reppanoiden on pakko kääntyä kepulaisuuteen ja kohta he uskovat olevansa sitä oikeastikin, vaikka eivät pysty yhdellä lauseella kertomaan mitään perustetta sille. Enempää kuin kumoamaan ei-kepulaisen kepusta ja Kekkosesta esittämiä mielipiteitä. Ne kun perustuvat tietoihin ja ymmärrykseen, jotka noilta reppanoilta täysin puuttuvat!
- - -
Kyllä täällä pärjää ihan hyvin
Kirjoittanut: ääni kepulandiasta 11.4.2007 klo 10.27
Pitää vain olla niin itsellinen, ettei ole missään asiassa kepulaisten varassa. Haukkuva koira ei pure, sanoo vanha viisaus. Yhtä hampaattomia ne ovat täällä minulle kuin sillä palstalla sinulle.
Olet auttamattoman tyhmä. Onko dementiasi jo noin paha.
paljastuu se, ettet ymmärrä ihmisten, kepulaistenkaan, sielunmaisemasta, etkä matemaattisista yhtälöistä, yhtään mitään.
Omat kirjoituksesi ovat "pullollaan" ironista "vittuilua" ja "kieroilevaa ihmettelyä" liittyen milloin minkäkin muun (huom! MUUN) kansanryhmän,kuin omasi tapoihin ja tottumuksiin.
Asiat voi myös sanoa suoraan "päin naamaa", ilman ironiaa
Tuosta edellisestä kirjoituksesta voisi päätellä, että kepulaiset olisivat jo loppuneet aikaa sitten, eivätkä "siinneet" runsaasta 16 prosentista aina 23-25 prossaan
selviytyjiä.
Sen olet katkerana huomannut kun eivät hyväksy jäädä sinun ivaamisen kohteeksi. Keskustalaiset ovat voimakas luontoisia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja, kuten olet huomannut.
Välillä täytyy sanoa samalla kielellä mitä itse käytät, kun et muuta näy ymmärtävän.
Silmä silmästä...
Korhosen kieli on hyvää suomea, jolla hän esittää tiukkaa asiaa laajojen tietojensa pohjalta.
Teidän kielenne on rakin räksytystä, joka kyllä on sopivaa ilmaisemaan, että ei ole enemmän tietoja kuin asiaakaan.
Pistin tuolla toisessa Korhosen jutussa uhoaville kepuleille vastineen, joka käy tähänkin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000025360802
kehua itseään. Kansa on sanonut painavan sanansa.
Keskusta on suurin ja kaunein. Sekös kapia ja kapin nuolijoita kismittää.
Tämä vain lisää Keskustan kannatusta. Hyvällä Suomenkielellälään ei pärjää politiikassa jos on narsisti. Politiikka on joukkuelaji.
hajoaminen on jo alkanut.....
Keskusta on turvallinen valinta.
"allekirjoittanutkin" on miettinyt
ja on tullut montakin hyvää punktia, tupailloista, keskustan soluttautumisesta maakunnissa lehdistöön, kunnanvaltuustoihin, maataloustuottajien järjestöihin, kekkosen ajan kuvioihin, kommunisteilla pelottelusta jne.
Mutta mielestäni pari punktia puuttuu (tai sitten pikainen silmäykseni ohitti ne) että meillä on edelleenkin suuret ikäluokat jotka on maaseudulla syntyneitä. Nuorena maidosta imetty maailmankuva, ja poliittinen kanta on kovassa. Ei se niin vain katoa, vaikka olisi ikänsä pienen tai isommankin kaupungin toimistossa työtä tehnyt.
Toinen on ulkopoliittinen aspekti. Enemmistö suomalaisista ei kuitenkaan halua sosialisoitua (SDP) eikä myöskään NATOttua (KOK) jolloin jäljelle jää (suurista) keskusta.