Presidentti Halonen on todennut kansan enemmistön olevan tyytyväinen harjoitettuun ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan. Mutta onko kansalla tarpeeksi tietoa turvallisuuspoliittisesta tilanteestamme muodostaakseen siitä perustellun mielipiteen?
Ja toiseksi, riittääkö gallup kansan keskuudessa ohjaamaan presidentin toimintaa kansakunnalle sananmukaisesti elintärkeässä asiassa? Nimittäin Suomen kansan enemmistö oli kuulema kovin tyytyväinen harjoitettuun ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan myös elo-syyskuussa 1939. Kansa uskoi silloinkin presidentin puheeseen, että Suomen ulkopoliittinen tilanne oli parempi kuin koskaan.
Valtiojohtomme on äskettäin ilmoittanut viileästi, ettei turvallisuuspolitiikkamme uudelleenarviointiin ole tarvetta seuraavallakaan hallituskaudella ts Suomi sulkee silmänsä ja korvansa kahdeksaksi vuodeksi (8 v). Samalla kaikki tapahtuneetkin muutokset turvallisuusympäristössämme kiistetään, eikä niiden vaikutuksesta suostuta keskustelemaan. Eduskuntaakin kielletään seuraamasta asiaa!
Meillä on jouduttu kaikkien puolustuskyvyn leikkausten ja lakkauttamisten jälkeen (maamiinojen poistopäätös mukaanlukien) asiantuntijoiden mukaan tilanteeseen, jossa puolustuskykymme ei kestäisi kovin pitkään Suomeen tunkeutuvaa laajamittaista hyökkäystä ja koko maan puolustaminen on pelkkää teoreettista puhetta.
Kun näin toimitaan maassa, joka sijaitsee historiallisessa valossa arvaamattoman Venäjän vieressä, joutuu asioita edes vähän ajatteleva kysymään: Millaisia ihmisiä oikeasti on valtiomme johdossa ja mitkä ovat heidän motiivinsa? Onko kansakunta tieten jätetty turvallisuuspoliittisesti heitteille?
Ja toiseksi, riittääkö gallup kansan keskuudessa ohjaamaan presidentin toimintaa kansakunnalle sananmukaisesti elintärkeässä asiassa? Nimittäin Suomen kansan enemmistö oli kuulema kovin tyytyväinen harjoitettuun ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan myös elo-syyskuussa 1939. Kansa uskoi silloinkin presidentin puheeseen, että Suomen ulkopoliittinen tilanne oli parempi kuin koskaan.
Valtiojohtomme on äskettäin ilmoittanut viileästi, ettei turvallisuuspolitiikkamme uudelleenarviointiin ole tarvetta seuraavallakaan hallituskaudella ts Suomi sulkee silmänsä ja korvansa kahdeksaksi vuodeksi (8 v). Samalla kaikki tapahtuneetkin muutokset turvallisuusympäristössämme kiistetään, eikä niiden vaikutuksesta suostuta keskustelemaan. Eduskuntaakin kielletään seuraamasta asiaa!
Meillä on jouduttu kaikkien puolustuskyvyn leikkausten ja lakkauttamisten jälkeen (maamiinojen poistopäätös mukaanlukien) asiantuntijoiden mukaan tilanteeseen, jossa puolustuskykymme ei kestäisi kovin pitkään Suomeen tunkeutuvaa laajamittaista hyökkäystä ja koko maan puolustaminen on pelkkää teoreettista puhetta.
Kun näin toimitaan maassa, joka sijaitsee historiallisessa valossa arvaamattoman Venäjän vieressä, joutuu asioita edes vähän ajatteleva kysymään: Millaisia ihmisiä oikeasti on valtiomme johdossa ja mitkä ovat heidän motiivinsa? Onko kansakunta tieten jätetty turvallisuuspoliittisesti heitteille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ulkopolitiikkamme voi nimetä strutsipolitiikaksi. Siinä pää työnnetään kuoppaan piiloon ja ollaan tyytyväisiä. Täysissä järjissään oleva ihminen voi vain harhaanjohtamismielessä ehdottaa kahdeksan vuoden mykkäkoulua. Hälytyskellojen pitäisi soida KLING KLONG
kansakunnasta huolta kantavien korvissa viimeistään Halosen ajaessa kiihkeästi maamiinojen poistamista sekä tavatessa Putinia uudelleen ja uudelleen.
täydellisesti, aivan kuten tapahtui vuosina 1937-39. Suomen turvallisuuspolitiikka on ollut täysin ala-arvoista viimeiset 6-7 vuotta.
jotta turvallisuuspolitiikkaa voitaisiin muuttaa nykyisestä.
Tai tyytyä diktatuuriin, jotta kansalta ei tarvitsisi kysellä turhilla äänestyksillä asioita.
vaan kansaa harhaan johtavat henkilöt. Kansa uskoo perinteisesti johtajiaan turvallisuusasioissa valitettavan paljon. Näin myös 1939 loppukesällä!