Kerronpa tässä mietteitäni, ja toivon että joku kertoisi kokemuksiaan / mielipiteitään aiheeseen (asiallisesti).
Olen tutustunut hiljattain (n. 1kk) aivan ihanaan mieheen. Mies on kaiken maineensa mukaan viimeisen päälle naisten mies, panomiesten panomies ja kaatoja on ollut enemmän kun kuvitella saattaa. Kuitenkin hän on ollut pitkään parisuhteessa ennen minua, ja seksi on ollut hyvinkin perinteistä, pidättyväistä ja "tylsää". No, tavattiin yhden illan merkeissä ja keskustelusta (ja myöhemmin panosta) kävi ilmi että ollaan hyvin paljon samalla aaltopituudella seksissä. Harrastettiins sinä yönä hyvää seksiä ja nyt tapaillaan ja molemmat on rakastuneita.
Välillä huomaan, että hän "häkeltyy" joistain ehdotuksistani, vaikka on täysin mielenkiinnoin mukana oppimassa minua ja tutustumassa meidän yhteiseen seksiin jne. Mutta jotenkin tuntuu, että hän haluaa pitää maineensa hyvänä rakastajana ja siksi on niin vaikea paikka tunnustaa välillä ettei ole tottunut tiettyihin juttuihin vaikka niistä niin pitkään on kuulemma haaveillut. Nyt on tullut eteen laukeamisongelma, joka miestä vaivaa kamalasti. Monen tunnin jälkeen saattaa onnistua, mutta jotenkin tuntuu että hän on alkanut nyt jo alusta asti yrittämään sitä liikaa. Mm. suuhun laukeaminen on hänelle kuin lottovoitto, mutta ilmeisesti kuitenkin arastelee sitä niin ettei pysty tulemaan. En missään nimessä ole hoputtanut, päin vastoin, rauhassa ollut hänen mukana, nauttinut hänestä ja tehnyt hyvää täysin omasta halustani, jopa sanonut sen hänelle. Mutta... toisaalta söpöä että tulkitsen tästä että tämä "panomies" olisikin tosissaan rakastunut ja haluaisi tehdä hyvää, mutta toisaalta harmittaa kun haluaisin tietenkin että hänkin nauttii. Ja kova paikkahan se on miehelle, varsinkin "panomiehelle". En kuitenkaan jaksa uskoa että vika on minussa. Mitä mieltä...?
Olen tutustunut hiljattain (n. 1kk) aivan ihanaan mieheen. Mies on kaiken maineensa mukaan viimeisen päälle naisten mies, panomiesten panomies ja kaatoja on ollut enemmän kun kuvitella saattaa. Kuitenkin hän on ollut pitkään parisuhteessa ennen minua, ja seksi on ollut hyvinkin perinteistä, pidättyväistä ja "tylsää". No, tavattiin yhden illan merkeissä ja keskustelusta (ja myöhemmin panosta) kävi ilmi että ollaan hyvin paljon samalla aaltopituudella seksissä. Harrastettiins sinä yönä hyvää seksiä ja nyt tapaillaan ja molemmat on rakastuneita.
Välillä huomaan, että hän "häkeltyy" joistain ehdotuksistani, vaikka on täysin mielenkiinnoin mukana oppimassa minua ja tutustumassa meidän yhteiseen seksiin jne. Mutta jotenkin tuntuu, että hän haluaa pitää maineensa hyvänä rakastajana ja siksi on niin vaikea paikka tunnustaa välillä ettei ole tottunut tiettyihin juttuihin vaikka niistä niin pitkään on kuulemma haaveillut. Nyt on tullut eteen laukeamisongelma, joka miestä vaivaa kamalasti. Monen tunnin jälkeen saattaa onnistua, mutta jotenkin tuntuu että hän on alkanut nyt jo alusta asti yrittämään sitä liikaa. Mm. suuhun laukeaminen on hänelle kuin lottovoitto, mutta ilmeisesti kuitenkin arastelee sitä niin ettei pysty tulemaan. En missään nimessä ole hoputtanut, päin vastoin, rauhassa ollut hänen mukana, nauttinut hänestä ja tehnyt hyvää täysin omasta halustani, jopa sanonut sen hänelle. Mutta... toisaalta söpöä että tulkitsen tästä että tämä "panomies" olisikin tosissaan rakastunut ja haluaisi tehdä hyvää, mutta toisaalta harmittaa kun haluaisin tietenkin että hänkin nauttii. Ja kova paikkahan se on miehelle, varsinkin "panomiehelle". En kuitenkaan jaksa uskoa että vika on minussa. Mitä mieltä...?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...tietty "pää kylmänä" -rutiini on varmaan helppo pitää yllä.. mutta mitä sitten kun eteen sattuu joku josta oikeasti välittää, haluaa näyttää että osaa, pystyy ja haluaa ja silloin iskee lukko päälle. Näin mä tulkitsin yhden mahdollisuuden... Mistä muusta voisi olla kyse?
Ei tää varmast auta mut mul on vähän sama juttu. Eli laukeaminen on ihan hirveän vaikeeta :( Aikaisempien naisteni kanssa oon tullu aina, ja yleensä alle vartissa, ku pannaan. Nykyisen kanssa pannaan välillä tunti enkä oo lähelläkään orkkua. Noin puolella kerroista en tuu. Ja hän on silti sängyssä ihan YLIVOIMAISESTI paras nainen mitä mul on ikinä ollu. Ja rakastan häntä yli kaiken...
Mut voin kertoo et mies voi nauttii seksistä vaik ei saiskaan. Tai ainakin mä pystyn :) Ja ihan hyvä niin, muuten varmaan olisin aika usein pettynyt. Kyl se tietyst harmittaa ku en esim suihinotos pysty tulee (joskus aiempien naisten kaa oon pystyny). Mut oon toiveikas! Ehkä se joskus vielä onnistuu. Aika lähellä ollaan jo oltu pari kertaa...
Suosittelen et puhuisit vaan miehes kans, niin paljon ku mahdollista. Seksist puhuminen on kivaa, ja se parantaa usein seksielämää. Miten muuten muka vois tietää mist toinen tykkää?? Niin, siis keskustelkaa aiheest. Anna hänen kertoo mitä hän asiast ajattelee ja kerro sä omia ajatuksias :) Kyl te voitte sen ongelman voittaa! Malttia vaan. Seksielämä on sen verran arvokas juttu et sen takia kannattaa panna itsensä likoon ja vähän nähdä vaivaa :)
Tsemppiä teille!
Kiitos vastauksesta!
Joo kyllä me siitä ollaan puhuttukin. Hän on sanonut näin että aiemmin on ollut helppoa olla pyörittämässä naista lakanoissa, mutta nyt jotenkin kun oikeasti välittää niin homma on niin eri asia. Ja musta tuntuu että se arastelee vähän sitä että nainenkin voi häkellyttää, kun itse on aina tottunut olemaan se kuka räväyttää tempuillaan. Siitäkin ollaan puhuttu, että kyllä ne asiat on juuri sellasia mistä molemmat tykkää ja oikeesti niitä haluaa... oliskohan vaan vähän totuttelemista "oikeeseen seksielämään" kenties... Ja jutellaan myös niistä, miten toinen tykkää että sitä käsitellään ja mikä tuntuu hyvältä ja kaikesta tämmösestä. Ehkä tosiaan se että on todelliset tunteet ja pitkä pidättyväinen seksihistoria ennen villejä poikamiesvuosia ja suhteen jälkeen sellasta pelkkää panoa, ja nyt kun pitäis yhtäkkiä ollakin tosissaan ja "loistaa" sängyssä, niin onkin vähän kova paikka. No, kiitti tsempistä, kyllä tästä vielä hyvä tulee! Se on vaan, että vaikka tiedostaakin sen ettei se itsestä johdu (en väitä olevani mikään ihan mahdoton tapaus) niin silti se jotenkin pikkusen kolahtaa kun aiemmat miehet on ollu aina niin herkässä tulemaan...
Voi olla niinkin, että mies on kerskaillut kokemuksillaan, joita ei oikeasti ole. Sitten kun tosipaikka tulee, onkin ujous ja jännitys päällä. Mutta voithan alkaa kouluttaa hänestä unelmiesi mukaista. Jos olette rakastuneita toisiinne, niin eiköhän kaikki suju helposti.
Kyllä mä tiedän että ne kokemukset on olemassa sillä, olen tuntenut / seurannut henkilön elämää ja naisia sen ympärillä melkein 15 vuotta (itsekin nuorempana lukeuduin näihin naisiin). Mutta koulutellaan ja opiskellaan.. eiköhän se tästä kun oppii oikeasti antautumaan, eikä vaan mieti sitä että "nyt pitäisi näyttää taas taivaanmerkit, tykkääköhän se..." Kiitos :)