MInulle ei ole tuttu tuo paniikkihäiriö-juttu ollenkaan, joten kysynkin teiltä, että onko täpötäydessä linja-autossa ja vaikkapa keskellä elokuvateatteria saatu ahdistava tunne paniikkihäiriötä vaiko ahtaanpaikan kammoa? Tulee sellainen tunne, että pitää äkkiä päästä pois ja yritän vaan hengitellä syvään. Kirkosta jouduin poistumaan väljemmille vesille, kun jäin keskelle penkkiriviä
Mikähän tuohonkin olisi avuksi? En usko, että pystyisin lentokoneella enää matkustamaan taikka sitten käytävän vieressä, jos olisi istumapaikka, niin ehkä silloin.
Mikähän tuohonkin olisi avuksi? En usko, että pystyisin lentokoneella enää matkustamaan taikka sitten käytävän vieressä, jos olisi istumapaikka, niin ehkä silloin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paniikkihäiriö ei liity mihinkään tiettyihin tilanteisiin, vaan kohtaus saattaa tulla vaikka kesken unien omassa sängyssä. Paniikkihäiriökohtaus on myös hyvin fyysinen laadultaan: kivut, kuumat aallot, näköhäiriöt, jopa tajunnan menetys ovat tavallisia oireita.
Kun paniikkihäiriötä on sairastanut jo pitkään, siihen ei enää liity mitään pelon tms. tunteita koska kohtaus on jo tuttu - pitää vain odotella että fyysiset oireet menevät ohi.
sumeneeko silmissä ja näkökenttä kieppuu, pyörii?
...että nekin ovat aika yksilöllisiä kuten paniikkihäiriön oireet muutenkin. Itselläni näkökenttä alkaa pienentyä, mustenee sivuilta
lähtien, pahimmissa kohtauksissa näkö menee kokonaan.
että panikkihäiriö, ahdistus tai muut fobiat liityy jotenkin aina toisiinsa.
Varsinainen panikkihäiriö on ehkä selvin erottaa noista muista, koska kohtaus voi tulla milloin vaan.
Ahdistus ja fobiat liittyy mun mielestä aina jotenkin toisiinsa ja ovat riippuvaisia tietyistä tilanteista.
Itse kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta johon liittyy voimakas ahdistus ja poispääsemisen tunne. Tämä taas aiheuttaa välttämiskäyttäytymistä joka voi pahimmillaan rajoittaa elämää paljonkin.
Mulla se on niin paha, että tarvitsen lääkitystä ja kuinka ollakkaan yksi lääkeistä on paniikkihäiriön hoitoon tarkoitettu. Ts. lääkitys on aika lailla sama em. oireissa jos tilanne on niin paha, että ilman lääkkeitä ei pärjää.
Lainaan vielä toista kysymystä, johon vastasin:
Kova kynnys oli itselläni mennä psykiatrille. Pelko oli turha. Psykiatri on vain lääkäri, joka on erikoistunut mielenterveyden hoitamiseen. Älä häpeile äläkä salaa mitään, kerro kaikki mikä mieltäsi painaa, ihan niinkuin lääkärille yleensä oireita kuvaillaan.
Jos sinusta tuntuu, että oireesi alkavat häiritä normaalia elämääsi, niin suosittelen psykiatrille menoa, kuten tein itse tuossa yllä.
Mielenterveys ongelmat eivät mun mielestä ole enää sellainen tabu kuin aikaisemmin. Sen osoittaa mm. viranomaisten julkaisemat luvut. Silti esim. jos pääsisi katsomaan Kelan tilastoja mielenterveys lääkitysten kasvamisesta, niin varmasti luvut olisivat kasvaneet.
Totuus on mielestäni kuitenkin se, että Kelan tilastoista ei näy läheskään kaikki lääkemääräykset joita siellä pitäisi olla. Vallalla on edelleen etenkin miesten keskuudessa se, että minähän en kallonkutistajalle mene. Sen sijaan viinaa vedetään sitten pahaan oloon, joka vain pahentaa tilannetta.
Pelko pois ja sinne vaan psykiatrille, ei se kenestäkään "hullua" tee, päinvastoin. Mielenterveyden hoito on mun mielestä tärkeimpiä tulevaisuuden haasteita terveydenhuollolle.