Moro vaan kaikki ihmiset! Itelläni on ollut r-vika aina. Lueskelelin keskusteluja.. aika moni käyttää ns. "kurkkuärrää.. ite sanon ärrän lähinnä j:nä?? onks kukaan muu samanlainen? Jossain vaiheessa elämää lopetin sen jiin käyttämisen kokonaan enkä lähinnä sano sanoja ollenkaan missä esiintyy ärrä...koitan käyttää muita sanoja.. Miten kannattais toimia että sais äänen normaaliksi?? Mitähän sellaiset puheterapeutit maksaa??
r-vika... tunari
ei pysty...
131533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Etten käytä sanoja, joissa on r-kirjain, en ole käyttänyt yli 10-vuoteen.
Minulla ärrä vain surahtaa eri tavalla ahtaan suuni vuoksi, mutta sain kuulla siitä sen verran, että romahdin, enkä jaksanut/uskaltanut edes yrittää enää . Tässä sitten olen, paniikkihäiriöinen, sosiaaliset tilanteet kammottavat...
Olen uhrannut sen r-vian takia tietoni ja taitoni koulutusta ajatellen, en uskalla töihin, siitä eivät tiedä varmaan edes omat vanhempani enää.
Mokoma puhevika on toisaalta estänyt etenemästä niin kuin olisin voinut, estänyt elämästä elämää täysillä, käyttämään älyäni ja taitojani koulussa.
En uskalla hakeutua edes terapiaan, en kuitenkaan uskaltaisi alkaa käyttämään ärrää sanoissani, silloin kaikki se vian taas tietäisivät, koska olen elänyt jo sanomatta sitä ainakin 10-vuotta.
Toivottavasti saat kerättyä rohkeutta, etkä jää samaan tilaan kuin minä olin, ja olen edelleen.
Maamme presidentiläkin on r-vika tai sanoisiko erilainen ärrä. Eihän se mikään vika tarvitse olla. Ranskalaiset sorauttavat ärrää komeasti ja ole sinäkin oma itsesi. Miksi kehitellä ongelmaa moisesta.
Moi!
Täysin samaa mieltä minäkin että ei mistään viasta ole kyse, vaan ainoastaan erilainen ärrä. En ymmärrä miks Suomessa puhutaan r-viasta ja yritetään survoa kaikki samaan muottiin. Toisilla se "perus-r" ei vain onnistu ja sillä selvä. Pääasia lienee että puheesta saa selvää.
Saksalainen kaverini, jolla on suomalainen äiti, sanoo r-kirjaimen ihanasti posken avulla :) En voinut muuta kuin hymyillä kun hän tuohtuneena selitti "Suomalaiset ovat ihan tyhmiä! He sanovat että minulla on r-vika. Ei minulla ole mitään vikaa se on vain erilainen ärrä!" Näinhän se menee.
Olen elänyt myös suurimman osan elämästäni vältellen ärrää,ongelma kyllä rassaa hermoja aina välillä.
Loppujen lopuksi ymmärrän että tärkeintä on että puheestani saa selvää ja vikana tämä on pieni.
Mutta ongelmasta on kasaantunut niin suuri henkinen trauma ettei sitä kukaan saata uskoa.
Tunnen paljon ärrä vikaisia henkilöitä ,joillakin se ei ole ongelma eivätkä he siitä ole moksiskaan.
Kaikki johtaa lapsuuteen,kuinka siellä on asiaan suhtauduttu.
Lähes kaikki puhevikaansa häpeävät ovat joutuneet nuoruudessaan lähimmäisten pilkan kohteeksi ja asia on jäänyt mieliin häpeällisenä asiana,kun taas normaalisti asiaan suhtautuneet lähimmäiset eivät ole jättäneet lapseen mitään traumaa.
Puhevika on pieni asia monelle,mutta kaltaiselleni se on suuri häpeän paikka,pahempi kuin kyttyrä selässä.
Elämä opettaa ja ihminen löytää pelastuslautan aina,ja minä olen löytänyt sen piilottamalla vikani.
Olen myös vikani vuoksi jättänyt haaveeni,opiskeluni ym. pois,voisinpa sanoa että vikani takia menetin mahdollisuuden olla ihminen.
Ymmärrän että suurin ongelma on korvieni välissä itse aiheutettu trauma,mutta sen trauma on muodostunut sinne lähipiirin vääränlaisesta suhtautumisesta.
Olen ajatellut kantavani vikaani elämäni loppuun asti,miksi sitä enää muuttamaan.
Kaltaiselleni täytyisi löytyä hyvin ammattitaitoinen traumoihin perehtynyt puheterapeutti jotta asiasta tulisi jotain.
Uskon että kaikki ärrä vikaiset joille se on ongelma ovat nöyriä ihmisiä ja tuntevat kiitollisuutta jokaisesta kaverista joka heidät hyväksyy.
Mä olen ollut kohta 7 vuotta r-vikaisen(kuullostaa kamalalle, vika, mikä vika se on..) kanssa. Ei mua haittaa pätkän vertaa.
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
Asiahan on mitä luonnollisin ja puuteena vähäinen,ongelma muodostuukin tunne elämän puolelle itse puhevikaiselle.
Asia saattaa olla niin arka ja paha paikka ettei sen kanssa yksinkertaisesti osata elää.
Sellaista häpeän tunnetta joka on muodostunut kiinni identiteettiin nuoruudessa ei voi kukaan ymmärtää.
Kuinka moni nuori kestää puberteetissa kun kaikki on muutenkin hankalaa että minussa on jotain vialla jonka vuoksi joudun naurun alaiseksi aina kun avaan suuni,ja kun omat vanhemmatkin nauravat päälle ja kehoittavat pitämään suun kiinni sukulaisissa on se ihme jos asiasta selviää traumoitta.
Kuitenkin tärkeintä on että pystyy puhumaan ymmärrettävästi,mutta aina niitä naurajia löytyy.
On siis havaittu ettei useimmilla puhevikaisilla ole asiasta mitään kompleksia kun taas toisella osalla on.
Kasvatuksesta,siitä kaikki on kiinni.
Pitäisi hyväksyä kaikkien persoonallisuus,muutoinhan täällä olisi tylsää jos kaikki olisi samanlaisia.
Enemmänkin voisi ihmetellä mikä niillä ihmisillä on vikana jotka nauravat jonkun puutteelle päin näköä,puhevika kun on julkista riistaa .
Sellaisten naurajien tulisi muistaa kohteliaisuus säännöt ja nauraa vasta kotona,mutta kun se on niin hauskaa saada nolata joku porukan silmissä.
huolimatta! Oletko huomannut, kuinka monella ihmisellä on r-vika? Sitä kuulee kymmeniä eri tapoja sanoa r-kirjain. Koulussa siitä saatettiin kiusata mutta ei aikuisena enää ihmiset sellaista huomaa. Itsellä oli pienenä r-vika, nykyään osaan sanoa r:n aika normaalisti, vaikeammissa sanoissa sorahtaa mutta mitä sitten. Monilla työkavereillani ja sukulaisilla on r-vika eikä se niitä haittaa. Yhdellä miehellä töissä on tosi kuuluva r-vika, sorahtaa oikein kunnolla, mutta useat työpaikan naiset on siihen aivan lääpällään ja tykkää että sen puhetyyli on seksikäs :) Niin että puhu vain vapaasti, elämä on liian lyhyt että sen tuhlaisi miettimällä, mitä muut ihmiset mahtaa sun r-ääntämisestä ajatella!
Samaa mieltä. Ei siinä ole mielestäni mitään hävettävää. Se on vaan persoonallista ja jopa lisää ihmisen karismaa (jos on sinut "vikansa" kanssa).
on käyttää vain sanoja, joissa ei ole r-kirjainta. Suomen kielessä niitä vilisee... Itselläni oli peruskoulun 5 ensimmäistä luokkaa r-vika (lausuin sen lähinnä L). Tietysti siitä kiusattiin ja huomauteltiin, jolloin opettelin puhumaan juuri kuvaamallanne tavalla välttäen koko kirjainta. Kävin puheterapiassa n. kolmannelta luokalta asti (koulussa oli oma puheterapeutti silloin) ja opinkin sanomaan r:än melko pian. Mutta en uskaltanut käyttää oppimaani! Lopulta tuli sellainen tilanne, että sain koulun joulujuhlassa tehtäväksi lausua runon, jossa oli aivan mahdottomasti r-kirjaimia (suunnilleen kuin ärrän kierrän ympäri orren...). Olin aivan paniikissa. Keräsin joulujuhlissa kaiken rohkeuteni ja lausuin r:n aivan oikein. Olisitten nähneet kiusaajien ilmeet, sitä hämmästyksen määrää, kun he olivat vahingoniloisina odottaneet nöyryytystäni koko koulun edessä. Siitä lähtien lausuin r-kirjaimen oikein. Minusta tuntuu, että se runonlausunta oli opettajan juoni, sillä hän tiesi minun osaavan lausua kirjaimen oikein.
Opin r:n 14-vuotiaana ja kun joskus sen jälkeen pidin esitelmän, tuntui että naurajat olivat odottaneet että sanoisin jotain väärin ja olivat suorastaan pettyneitä, kun en sanonutkaan :)
tarttuvat toisten r-vikaan.ei tuossa asiassa pitäisi olla mitään hävettävää,anna vaan ärrän tulla.tunnen itse r-vikaisia,eikä he ole moksiskaan tuosta pikku seikasta.ja tunnenpa sellaisen joka ei suostu sitä ärrää sanomaan,vaan keksii tilalle ihme juttuja,yritä sitten ymmärtää mitä toinen tarkoittaa.esim:korvakorut=päänapit,ja lapseltakin pitää kysyä syötkö kaukispuudelia=kaurapuuroa.tuollainen menee jo vähän liiallisuuksiin.
Varmaan sinulle ylimenevä asia mutta itse henkilölle kova pala.
Niin kuin aiemmin on kirjoitettu aihe on paisunut itse puhevikaiselle suuremmaksi ongelmaksi kuin se itse asiassa onkaan.
Puhevikaista kun on mukava matkia ja ärsyttää ,sitä tekevät usein henkilöt joilla on puutteita itsetunnossaan tai halu viihdyttää kaveripiirissä.
Poikkeuksena ei ole aikuisten maailma ollenkaan,siellä sama ilmiö jatkuu mutta harvemmin.
Tärkeintähän kuitenkin on kommunikointi,se mitenkä kukin sen tekee on jokaisen oma asia.
Puhevika kun on persoonaan liittyvä näkymätön puute ja sellainen saattaa myös ärsyttää kanssa ihmisiä ja saada heissä halun tuoda toisen vika yleiseen tietoon.
Muistanpa hauskan tapauksen vuosia sitten joka tapahtui ravintolassa.
Siellä eräs poika yritti jututtaa tyttöä kenties sillä silmällä kun kesken kaiken pöytään istui vanhempi nainen,tytön äiti.
Vanhempi nainen sanoi kovalla äänellä tytölleen,lähdetään pois jo,sehän on ärrä vikainenkin.
Tapaus jäi mieleeni..