Moni uskovainen on ollut kiusattu siitä että television hankkimisen tähden on uskovaisia erotettu uskonyhteydestä. Asiaan liittyy paljon kysymyksiä, joista ei ole avoimesti keskusteltu.
On mahdollista, että julkisen vetoomuksen kautta lähtee myös sisäinen keskustelu rehelliseltä pohjalta liikkeelle. Allekirjoittamalla vetoomuksen voi jokainen tukea tämän keskustleun heräämistä.
Mitä arvoa sillä on, jos allekirjoitan vetoomuksen tv-päätöksen purkamisesta?
Jokainen uskovainen voi kysyä itseltään: Olenko mieluummin osa ratkaisua kuin osa ongelmaa.
Toisin sanoen: Olenko omalta pieneltä osaltani viemässä asioita oikeaan suuntaan ja paremmaksi, vai olenko mieluummin tukemassa huonompaan suuntaan menemistä?
Uskovaisella on aina mahdollisuus valita, mille puolelle hän asettuu. Näitä valintoja me teemme päivittäin elämässämme.
Asetummeko hyvän ja oikean ratkaisun puolelle, ja otamme sen ristin kantaaksemme, vai jätämmekö vastuumme kantamatta.
Mitä ajatuksia pohdiskeluni sinussa herättää?
On mahdollista, että julkisen vetoomuksen kautta lähtee myös sisäinen keskustelu rehelliseltä pohjalta liikkeelle. Allekirjoittamalla vetoomuksen voi jokainen tukea tämän keskustleun heräämistä.
Mitä arvoa sillä on, jos allekirjoitan vetoomuksen tv-päätöksen purkamisesta?
Jokainen uskovainen voi kysyä itseltään: Olenko mieluummin osa ratkaisua kuin osa ongelmaa.
Toisin sanoen: Olenko omalta pieneltä osaltani viemässä asioita oikeaan suuntaan ja paremmaksi, vai olenko mieluummin tukemassa huonompaan suuntaan menemistä?
Uskovaisella on aina mahdollisuus valita, mille puolelle hän asettuu. Näitä valintoja me teemme päivittäin elämässämme.
Asetummeko hyvän ja oikean ratkaisun puolelle, ja otamme sen ristin kantaaksemme, vai jätämmekö vastuumme kantamatta.
Mitä ajatuksia pohdiskeluni sinussa herättää?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kirkon piirissä on ollut kahdenlaista henkeä suhteessa tähän vl-liikkeen sisäiseen painostukseen. Osa kirkon hallinnon virkamiehistä ja papeista on sitä mieltä että asiaan tulisi ulkopuolelta puuttua - ainakin pyytämällä SRK:lta selvitys menettelytapojen osalta. -Toiset ovat taas sitä mieltä että SRK on yhdistyksenä itsenäinen ja vapaa toimimaan parhaaksi katsomallaan tavalla, kun se vain ei loukkaa maan lakeja.
Toisen yhdistyksen, Kansanlähetyksen piirissä tapahtunut hengellinen painostus tuli käsitellyksi siten, että yhdistys itse teki päätelmät ja pyysi julkisesti anteeksi painostusta.
Linkki allekirjoituksiin on tässä:
http://www.adressit.com/srk-alistus
monella lailla kokkeilee. Mun ajatukseni.
Television kielto on sääntö, jonka rikkomisesta uskovainen joutuu ulos yhteisöstä, siionista.
Edes kymmenen käskyn rikkomisesta ei vl-uskovainen joudu automaattisesti ulos suljetuksi. Mutta TV-kiellon rikkomisesta joutuu.
Kymmenen käskyä, ja vain ne, ovat meidän Jumalamme antamia sääntöjä ihmisille.
SRK menee tv-kiellossaan yli Jumalan käskyjen?
ne ovat ne keskeiset. Niitä on vain monesti vaikeampi tulkita eli esim. kuka sanoi väärän todistuksen/antoi väärän kuvan, juorusi/kertoi huolestuneena asiasta, tms.
Selkeissä tapauksissa, kuten vaikkapa varastaminen (esim. firmalta miljoonan euron kavaltaminen) tai huorinteko (esim. vaimon pettäminen) on haloo ihan eri luokkaa kuin jos joku on ostanut TV:n tms.
Kymmenen käskyä ovat paljon tärkeämpiä kuin tapa-asiat, mutta monesti vaikeampi tulkita. "Taparikkomus" on niin näkyvä ja selkeä, mitä monet kymmenen käskyn rikkomiset eivät aina ole. Ne tuntee tai pitäisi tuntea vain sydämessään.
Olen monesti ihmetellyt, miksi tapa-asioista, kuten sinä sanoit, on meikäläisyydessä tehty suurempi numero kuin käskyihin liittyvistä elämänkysymyksistä.
SRK:n TV-kielto peruttava kokonaan
Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys harjoittaa jäsentensä alistamista kieltämältä heitä hankkimasta koteihinsa televisiota. SRK rikkoo näin sananvapautta rajoittamalla tiedonkulkua.
Television hankinta kiellettiin SRK:n vuosikokouksessa jo vuonna 1963. SRK:n vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan "Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia.
SRK:n vuosikokouksessa 1966 kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että paikallisista luottamus toimista "ne paikalliset rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka ovat television hankkineet, eivätkä ole puhutteluista huolimatta siitä luopuneet".
1971 SRK:n vuosikokouksessa Ruukissa näistä asioista käytiin pitkä keskustelu, jossa päädyttiin siihen, että television hankkineita on kaikessa rakkaudessa puhuteltava asiasta, kerran tai kahdesti. Sen jälkeen parannukseen taipumattomia tuli pitää "pakanoina ja publikaaneina". Tässä on selvä SRK:n kanta.
Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä edelliset päätökset vahvistettiin. Silloin päätettiin lisäksi, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".
SRK:n edesmennyt pääsihteeri Voitto Savela on jäsentänyt vuosikokouksen päätösten sisältävän kahden tason toiminta kehotuksen uskovaisille. Ensinnäkin ry:n johtokuntien tulee huolehtia tv-asian hengellisestä hoitamisesta. Ja toiseksi niiden tulee hoitaa asianomaisen henkilön asia myös jäsenyyden kannalta. Toisin sanoen asian hengellinen puoli on tottelemattomuuden kautta epäuskoiseksi joutuminen, minkä rauhanyhdistyksen johtokunta toteaa. Ja jäsen asia on se, että tv:n hankkinut luonnollisesti menettää tämän ylitsekäymisen ja neuvon ja nuhteiden sanojen ylönkatsomisen tähden välittömästi jäsenyyden Rauhanyhdistyksessä.
valta-aseman, mikäli se alkaa kuunnella alamaisiaan! SRK on sen verran pullistunut vallastaan tuomita eläviä ja kuolleita, ettei se aio antaa demokratian tuulten heiluttaa palliaan...
Jo alkuseurakunnassa käytiin jatkuvasti vilkkaita keskuteluja siitä millaiset ratkaisut ovat oikein ja Jumalan sanan mukaisia. Sisäinen avoin dialogi kuuluu aina elävään kristilisyyteen. Siihen voivat osallistua kaikki uskovaiset. Keskustelu ei mitenkään uhkaa uskoa! Ei myöskään SRK:ta.
Olette lapsellisen hyväuskoisia: avoin keskustelu ja SRK on mahdoton yhtälö.
Pidätkö sitä hyvänä ratkaisuna, että kristitty hankkii kotiinsa television ja asettaa näin itsensä ehdoin tahdoin alttiiksi niille synnin houkutuksille, jotka tv: n riettaitten ohjelmien kautta tulevat niin kovin lähelle, jos ne ovat kotona napin painalluksen päässä. Eikö Raamattu opeta, että älkää holhotko ruumistanne haureuteen. Kun aivan uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvatkin kauhistelevat ohjelmien seksististä ja väkivaltaista paljoutta niin onko kristityllä aihetta sellaisia houkutuksia itselleen hankkia ja samoin pienten lastensa ja nuortensa saataville.
Nyt jos verrataan nettiin, niin sen käytössäkin on toki valvomapaikka, mutta sitä voi hyödyntää aivan eri mittaluokassa kuin tv:ta. Enpä ole kuullut, että televisiosta voisi kuunnella seuroja, etsiä tietoa, hankkia lentolippuja ja hotellivarauksia jne.
Aivan erinomaisen hyvä ja siunauksellinen päätös oli, etteivät uskovaiset laita televisiota kotiinsa. Jotkut ovat kuitenkin hankkineet ja sen kautta menettäneet tuntonsa rauhan ja kalliin uskonsa. Onko tv sen väärtti?
Jos joku kuitenkin haluaa laittaa, herää kysymys, ajatteleeko hän olenvansa niin vahva uskossaan, ettei ole alttiina synnin houkutuksille. "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankee" sanoo Raamattu.
Tuossa alempana sanot, ettei meikäläisten keskuudessa käydä avointa ja vapaata keskustelua. En tiedä, missä periferiassa asut, mutta kyllä olen aina voinut keskustella asiasta kuin asiasta eikä kukaan ole sen takia ollut ovea osoittamassa.
Raamattu kehoittaa nöyryyteen, kysymysten asettelukin voi tulla joko nöyrällä mielellä, niin että "minä itse" en ole se, jolla on koko valkeus tai sitten ylhäältäpäin "itse tiedän parhaiten".
Kun veljien ja sisarten kanssa on uskonasioita pohdittu, olemme aina yrittäneet tutkia, mitä Raamattu asiasta sanoo.
Emme me sen takia tee jotain tai jätä tekemättä, että sillä ansaitsisimme autuutta. Mutta tiedämme niin kuin Raamattu sanoo: "synti väijyy oven edessä". Emme halua avata tv;nkään muodossa ovea synnin tulvalle. Synti on ja saa ollakin Jumalan lapselle asia, jota pelätään, sillä se erottaa ihmisen Jumalasta.
Ensiksi sanon että vetoomuksella ei pyritä kannustamaan ihmisiä hankkimaan televisiota. Siinä ei missään kohtaa sanota niin.
Vetoomuksella pyritään muuttamaan tai kumoamaan SRK:n vuosikokouksessaan aikoinaan tekemä ehdoton kieltomääräys sekä määräykseen liittyvät sanktiot eli ehdoton erottamiskehoitus.
Televisiossa on kanavakohtaisia ja ohjelmakohtaisia eroja. Paljon on huonoa ja sopimatonta ohjelmaa. Internetin tarjonta on sitäkin kirjavampaa ja vastuuttomampaa. Suomessahan kakki tv-ohjelmat tehdään maan lakien mukaan. Mutta internetin tarjontaa eivät sido mitkään lait.
Kaiken median käytössä uskovaisen tulee turvautua Pyhän Hengen ääneen kotiopettajanaan. Meillä on lisäksi tukenamme toisemme, saattomiehet. Erillistä yksittäistä tiedotusvälinettä koskevaa kieltoa ei voi mitenkään perustella. Ei Raamatulla ainakaan. Sillä silloin meidän pitäisi ottaa moni muukin, ennen kaikkea Internet kieltopäätökseen mukaan.
Meillä ei ole nykyäänkään muuta tietä kuin vanhoilla uskovaisilla oli ennen: luottaa Pyhänn Henkeen joka uskovaiselle neuvoo elämän valinnoissa. Ehdoton päätös rikkoo omantunnon suurta tehtävää vastaan. Tämä omantunnon äänen tuoma vastuu ja risti on jokaisen uskovaisen kannettava joka päivä.
En väitä tuntevani hengellisiä kysymyksiä syvällisesti. Mutta tässä asiassa omatuntoni puhuu näin, sillä omaatuntoa ei voi sivuuttaa ulkokohtaisillä määräyksillä. Omatunto on kallisarvoinen asia. Se on Jumalan äänni uskovaisen sydämessä.
Katolisen kirkon määräykset johti Lutherin aikoinaan kirjoittamaan teesinsä. Juuri tätä määräys-ajattelua vastaan Luther toimi. Luther vaati, että omatunto on nostettava ylimmäksi neuvonantajaksi uskovaisen elämässä. Tässä on samasta asiasta kyse.
Television ja Internetin huonot tarjonnat uskovainen jättää katsomatta. Ihan samoin kuin jättää lukematta roskalehdet. Pyhän Hengen neuvomana. Jos sinulle tulee jotain mieleen tästä mitä kirjoitin, toivon vastaamista.
Kävin lukemassa adressin. Järkytyin tiedosta, millaisia päätöksiä televisioasiasta on tehty SRK:ssa. Olen ollut noista virallisista päätöksistä aivan tietämätön. Selkäytimeeni on ollut iskostuneena vain tieto, että "televisio on syntiä".
Julmat, 70-luvun sairasta henkeä kuvastavat päätökset olisi korkea aika kumota. Silti en allekirjoita addressia. Aika on tekemässä tehtävänsä noiden päätösten osalta. Mitä valistuneemmiksi ihmiset tulevat, sitä harvempi kunnioittaa niitä. Siksi tämä asia ei ole sen arvoinen, että antaisin nimeni sen puolesta. Suojelen itseäni.
Tämä risti olisi minulle tarpeeton taakka, ja siksi en sitä kanna.
Hyvä 33 v-sisar. Kitios kommentista. Se on tärkeä. Minua havahdutti siinä tämä.
"Siksi tämä asia ei ole sen arvoinen, että antaisin nimeni sen puolesta."
Jos oman uskonyhteisön moraalinen tominta ei ole "sen arvoinen että anaisin nimeni sen puolesta", mikä sitten on oikeasti puolustamisen arvoista?
Ei sun tarvi nimeäs julkisuuteen panna. Sen nime voi jättää pois ettei näy netissä. Ite panin nimen ja sukunimen eka kirjaimen. Ja neki ettei näy netissä.
aina "urakoimaan" asiansa puolesta ja moni ei välttämättä itse halua kiistanalaisen asian keulakuvaksi. On helpompaa - ja ihan inhimillistä - toivoa muutoksen tapahtuvan muuten.
Apostolit alkuseurakunnassa eivät jääneet odottamaan että "muutos tapahtuisi muuten". Vaan he avasivat rohkeasti suunsa silloinkin kun se oli heille epäedullista.
Muutos ei tapahdu jos emme itse ota siitä vastuuta.
Lech Walesa ja laittoivat lähes kirjaimellisesti päänsä pölkylle asiansa puolesta. Moni tavallinen ihminen ei ole valmis samalla tavalla alkamaan ajaa jotakin asiaa päätoimenaan, vaan haluaa elää maan hiljaisena rauhallista elämää.
Kun puhe on moraalin puolustamisesta, itse kullakin riittää tekemistä omassa moraalissaan. Kannan yhteisöni moraalista vastuun olemalla itse moraalinen. Tämän adressin allekirjoittaminen ei ole minun velvollisuuteni.
Nimestäni tulisi liian julkinen, vaikka se olisi pelkässä tulostetussa adressissa.
Toimiiko SRK mielestäsi oikein? Jos olet rauhanyhdistyksen jäsen, olet itse vastuussa yhdistyksen näkemyksistä ja ratkaisuista, mikäli et muuta ilmoita. Edusmiehesi ja -naisesi elli yhdistyksen johtokunnan jäseneet kuuntelevat jäsenten mielipiteitä ja toimivat sen mukaan.
Jos jäsen ei kerro mielipidettään, yhdistyksen johto ei ymmärrä muuttaa toimintaa.
omaa nimeäni missään tämän tyyppisessä, ellen olisi valmis puolustamaan asiaa julkisesti, jos nimi vuotaisi vaikka vahingossa. Ei silti, olen muutenkin vähän "ulkojäsen".
Yhdistyksen virallisista päätöksistä ovat vastuussa ne, jotka päätökset ovat tehneet. TV:n vuoksi yhdistyksestä erottamisista ovat vastuussa erottajat.
Mielipiteeni voin sanoa, mutta valitsen itse tavan ja ajankohdan.
Mielestäni asia menee vähän samaan tyyliin kuin yrityksessä, että päätösten tekijät ja viime kädessä toimitusjohtaja ja hallituksen jäsenet ovat vastuussa päätöksistä siltä ajalta, kun ovat itse tehtävissään toimineet.
Osakas voi olla vain passiivinen osakas, ottamatta kantaa mihinkään tai tulematta edes yhtiökokouksiin.
Äärimmäisen kiinnostavaa, että vertaat aatteellista yhdistystä kaupalliseen liiketaloudellista voittoa tuotavaan yritykseen! Ne ovat tietenkin lähtökohtaisesti täysin erilaisia yhteisöjä. Jopa jo Suomen lain mukaan. Kummallakin on oma lainsäädäntönsä.
Yhdistyksessä on valittu luottamushenkilöt. He EDUSTAVAT jäsenistön mielipiteitä ja ajatuksia. He KYSYVÄT jäseniltä aina vuosikoouksessa, miten toimitaan, ja heidät VALITAAN vuosittain edustamaan kaikkia käytännön asioissa.
Mutta he eivät PÄÄTÄ uskon ratkaisuista kysymättä asiasta jäseniltä. yrityksessä toimitaan eri tavalla.
Käsityksesi paljastaa suoraan, miten kauas on SRK ja rauhanyhdistys etääntynyt jäsenistöstään.
Luulin tosiaan tähän saakka, että yksilö päättänyt rauhanyhdistyksessä toimiessaan jakavansa samat ajatukset ja saman uskonymmärryksen yhdistyksen luottamushenkilöiden sekä olemassaolevien päätösten kanssa.
Hengellisessä yhteisössä toimitaan siksi, että siinä yhdistää kiinnostus siihen hengellisyyteen ja sen toteuttamiseen yhdessä!
Uskonyhteisö ei ole todellakaan yritys jonka tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen.
ehkä huonosti onnistunut vertaus.
Itse olen roikkunut vl:ssä "ulkojäsenenä" eli en ole eronnut, jos en ollut aktiivinenkaan yhteisössä, johon synnyin. En katso olevani velvollinen pyytämään anteeksi joitakin tv-erottamisia, jotka jos sellaisia on tapahtunut (ollessani itse pikkulapsi), ovat täysin valtuuksieni ulkopuolella.
Ehkä joku aktiivinen vl osaisi vastata paremmin. Jos olisin vl-aktiivi ja johtohenkilö, ehkä katsoisin asioita eri tavalla.
ihmiset tulisivat muka valistuneemmiksi. Jokainen on oman aikansa vanki. Valistusta ei ole.
Jokainen Sielu on henkilökohtainen eikä kollektiivinen. Hyväksymällä jonkun toisen Mielen mukaisen tulkinnan joka ei välttämättä perustu lainkaan Sieluun, altistat itsesi väärille opeille jotka johtaa Sinut harhaan ja pimeyteen sen sijaan että johtaisi oikeaan ja valoon.
3. Jeesus sanoi, "Jos teidän johtajanne sanovat teille, ’Katso, (Isän) valtakunta on taivaalla,’ silloin taivaan linnut ovat teitä arvokkaampia. Jos he sanovat teille, ’Se on meressä,’ silloin kalat ovat teitä arvokkaampia. Ennemmin valtakunta on teissä ja teidän ulkopuolellanne. Kun te tunnette itsenne, te tulette tunnetuiksi, ja ymmärrätte, että olette elävän Jumalan lapsia. Mutta jos te ette tunne itseänne, silloin te elätte köyhyydessä, ja te olette köyhyys."
Eli jos joku käyttää "taivas" -sanaa viitteenä, hän johtaa Sinut harhaan. Hän on Sielussa ja Sinussa. Oikea nimi on Sielujen Valtakunta.
" Joka rakastaa Isäänsä ja Äitiänsä on Opetuslapseni, ja joka rakastaa veljiään ja siskojaan, ja joka ei kanna ristiä kuten Minä tein, on minun arvoiseni. " - Jeesus