Sä saat mun vatsaan perhosia ja polvet heikoiksi ja pasmat edelleenkin sekaisin. Ja taas kerran joudun toteamaan, että mun lujat päätökset ja järki on taas polvillaan sun edessä. Sulla on yliluonnollisia kykyjä siihen. Ja joku telepaattinen yhteys suoraan mun aivoihin. Ja musta jotenkin tuntuu että sä tajuat sen jollain tasola kuitenkin selvemmin kuin mitä myönnätkään.
sinun vikasi kaikki
näin tää on.
526040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
vain rakkautta =)
ei mulla mitään kykyjä,noidaksiko mua luulet?
vaikka jollain tasolla tiedänkin tunteesi ja reaktiosi minuun. En kuitenkaan tee liikettä suuntaasi, koska en missään nimessä halua sinua satuttaa. En voi tarjota sinulle enempää kuin ystävyyteni, etkä sinä ole siihen vielä valmis.
Tai sitten et halua sitä itse. En usko välttämättä, että ihmiset aina ovat niin toisia ajattelevia, että tekisivät lopulta kuitenkaan vastoin omaa tahtoa. Kukaan ei voi satuttaa toista, jos toinen ei sitä anna tehdä. Hetkellinen suuttuminen on eri asia, silti syvempi satuttaminen on itsestäkin kiinni, mitä hyväksyy ja mitä ei. Jokaisella on omat rajat, mistä pitää osata pitää kiinni, mä pidän omistani ja vastaan itse itsestäni ja siitä mitä teen tai ajattelen. Mutta se käy helposti syystä, jos sellaisen tarvitsee. Ei sulta ole mitään vaadittu. Ei edes ystävyyttä, vai onko?
Ystävyydessäkin vähän riippuu, mihin kaikkeen "pitäisi" olla valmis, asioiden sietäminen on musta eri asia. Yleensä ystävyys noin asiana on positiivinen juttu elämässä, ja jotenkin tuntuu, että onko siinä sit jotain kyseenalaista, jos edes lähtökohtaisesti tuntuis, et pitäis olla joku valmius.. Mihin sinun mielestä pitäisi olla valmis.. Joku keskeneräisyys kaikissa ihmisissä aina on.
vahvempi kuin luuletkaan, kaipa minä olen niin monessa liemessä keitetty. Vaikka sanoisit suoraan, ettet minusta välitä niin kyllä minä jaloilleni lopulta putoaisin, vaikka hauras kuoreni antaisi muuta ymmärtää. Kaikkeen tottuu.
Eksyitpä osastolle!?
Ihastuminen!!?
sitten jo joku jolle tarjoat rakkautesi?
ollenkaan niin varma, että sinulla olisi niin kova kuori, etteikö sinua sattuisi, jos tieten tahtoen vedättäisin sinua. Uskottelisin, että olet rakkauteni, vaikka sydämeni kuuluukin toisaalle. Kun tutuus sinulle paljastuisi, sinua ei siis sattui...tarkoittaisi se sitä, ettet myöskään sinä ollut jutussa mukana puhtain paperein. Tuollaista en sinusta halua uskoa. Kun olet valmis hyväksymään minut ystävänäsi, olen sinua vastassa.
siis on jo joku toinen jota rakastat?
Joten kysynkin, oletko nyt ihan 100 varma siitä, etten olisi valmis ystävyyteen?? Vois olla, että yllättyisit, jos koettaisit. Et ole yrittänyt edes, olet kuvitellut vain kaikenlaista ja se siitä. Voi sinua! =)
"ystävyyteen" jota sä tarkoitat. mulle ystävyys merkitsee enemmän kuin muutamaa väkisin puristettua pintapuolista sanaa, silloin kun sattuu olemaan edes aikaa niitä kirjoittaa. ystävyyttä ei myöskään mun mielestä ole se, jos et osoita minkäännäköistä lämpöä "ystävääsi" kohtaan.
olisin ollut valmis ystävyyteen, sillä välitän susta _todella paljon_... ja oon hyväksynyt täysin sen, ettet tule siinä mielessä koskaan olemaan osa mun elämää, kuin olisin halunnut. hyväksyn ja toivon, että löydät rinnalles naisen, joka on hyvä sulle ja jota todella rakastat, täydestä sydämestä.
sun tarjoamaan "ystävyyteen" en ole koskaan valmis, ennemmin sitten oon kokonaan ilman ja jatkan eteenpäin. sua köyhempänä, mutta elämä on.
antaa minulle jokin merkki, vinkki että uskallan lähestyä sinua ilman että minun tarvitsee pelätä satuttavani sinua. En voi olla ajatustenlukija, viimeiset merkit puoleltasi ovat olleet sen verran romanttisia, että olen katsonut viisaimmaksi olla taka-alalla. Välitän sinusta todella, ystävänä.
en ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, vaikka sä saattaisit niin ehkä kuvitellakin. ja et säkään ole varmaan se, jonka kuvittelen noin ajattelevan.
mut mitäpä siitä, niin.
Ystävyys, ihastuminen, rakastuminen ja rakkaus.
Mikä nejästä ei kuulu joukkoon?
Arvaa, jos et tiedä.
kirjoittamastani kannattaa päätellä. Sydämeni kuuluu toisaalle, ystävyyden kanssasi tahdon jakaa.
Tarkotin sitä, että kyllä normaalisti ihmisellä saattaa sattua ja lujaakin välillä, mutta kyllä niistä pääsee yli lopulta, vaikka kävis miten pohjalla. Elämä voittaa ja sitten on entistä vahvempi. En tarkoita täydellistä haavoittumattomuutta, joskus vahvuutta on olla heikko. Tuskin sellaista ihmissuhdetta onkaan, missä ei joskus tulis haavoja, mutta se on eri asia, miten niitä hoitaa. Mitä vanhemmaks tulee, sitä enemmän ottaa asioita lahjana, ei itsestään selvyyksinä ja hyväksyy myös itsessään enemmän jotain vikoja, on helpompi hyväksyä toisetkin sellaisena kuin on.
Ja se, että on jotakin menetettävää, siinä on joskus asioiden arvo..
Kovuus satuttaa myös itseä ja ehkä enitenkin se on itseään kohtaan armottomuutta, jos viime kädessä ollaan rehellisiä.
Ja sellainen asia, että joku vedättäisi..
Tottakai siinä kokisi, että kompastuisi aika rähmälleen ja pettyisi raskaasti. Mutta jotenkin se, että jos siihen lannistuisi ja kyynistyisi elämään, se on sellaista paremmasta toivosta luopumista, mitä en koskaan haluaisi kuitenkaan lopulta.
Ja kuitenkin olen sitä mieltä, että jos joku olisi oikeasti rakastunut johonkin, niin sen pitäisi sitten olla niin, vaikka itsestä tuntuisi miten pahalta. Ei siinä auta eikä voi mennä väliin, jos se on jonkun se oikea.
uusi rakkaasi sitten hyväksyisi ystävyytemme?
enempää tajunnukkaan mistä oli kyse. Tähän väliin onkin hyvä todeta, että mä olen melko varmaan jollekkin likalle justiinsa se oikea. Se vaan, että se ei taida tietää sitä. Ja sekin tietty, että mä en taida tietää kuka se on ja missä se lymyää. On se perin merkillistä.
mitään tulisi, jos rakkauteni kohde ei hyväksyisi ystäviäni. En minäkään kiellä häneltä hänen ystäviään.
siis viimeisin riitä? Vieläkö väännän rautalangasta lisää?? Voin toki sen tehdä. Pari palstallista pelkkää ystävää... hih! ;-) *vits*
Minkä sitä ihminen luonnolleen tekee, jos on niin ¤%#((&& romanttinen luonne. Se lämpö purkautuu sitten ystäviinkin, sorry...!
Olen muuten kerran saanut kirjeen tyypiltä, joka väitti rakastuneensa minuun. Oli varmaan 5kpl A4 arkkia tekstiä, pelkkää yhtä sanaa. Mutta älä pelkää, en heittäydy niin dramaattiseksi!
En voi kyllä nyt enää uskoa, että olisit "hän", koska hän ei ole suhteessa kenenkään kanssa, niin kuin en itsekään ole, enkä usko että koskaan enää haluankaan olla.
..??
et halua enää koskaan kenenkään kanssa? Mitään muuta sinulle en toivo, kun runsaasti rakkautta sen ihmisen kanssa, jonka kanssa sinulla on hyvä olla.
haluta sellaista.
hyvä olla-niin hyvä, ettei kenenkään toisen kanssa ole ollut ja luulin, että hänelläkin oli hyvä olla minun kanssani. Mutta, hän ei kuitenkaan halunnut suhdetta kanssani, en tiedä miksi. Ei hänellä ainakaan (tietääkseni) ollut toista naista.
koskaan hänen kanssaan? Kysyitkö suoraan, miksei hän halunnut samanlaista suhdetta kuin sinä? Vaikeita asioita, myönnetään, mutta jokin vastaus sinun olisi kait hyvä saada tuolta toiselta osapuolelta...
sikäli, että väenväkisin haluaa olla jonkun ystävä ja kirjoittaa siitä ihastumis palstalle. "Ystäväsi" voi jo tästä kuvitella kaikenlaista. Olet varmaan aika kauan täällä pyörinyt? Ja kuka haluaisi ystävän, joka vedättää?
Sinulla on "lupa", kun käytät sitä. Mitäs vielä... että "voimassa rajoitetun ajan". ;-) Noeivaiska!
Älä vaan tule kysymään vielä kuvaakin "passianomukseen", ois pikkasen riskialtista! Että nyt testataan, kuka on kuka ja ulkopuolelta sitä ei voi aavistaa. Sama siis, oletko juuri hän.
suoraan ei olla puhuttu. Olen ajatellut, että miestä(miehiä) ahdistaa liikaa puhua kaikista ko. asioista esim. juuri suhteen tilasta ja muusta sellaisesta. Ja kun ei ole kovinkaan paljoa aiempaa kokemusta siitä miten miesten kanssa selvitellään suhteen tilaa ja laatua tai edes sitä, onko mahdollisesti tulossa ollenkaan mitään jatkoa, niin on vaikeaa ottaa asiaa puheeksi.
No mutta, itsepähän kärsin, ei siitä muita voi syyttää.
ole vedättämistä kun annoit ymmärtää että meidän välillä on jotain. Et koskaan sanonut, ettet tykkää minusta, et koskaan kohdellut huonosti, et koskaan "jättänyt" niin että ero olisi ollut selvä. Eihän me koskaan helkutti soikoon edes riidelty niin, että olisin edes siitä voinut aistia jotain vihaa itseäni kohtaan sinun taholtasi. En totta puhuen koskaan osannut aavistaa, että tunnet jotain vastenmielisiä tunteita minua kohtaan. Joko olen sitten tosi sokea tai sitten olet itse toiminut väärin.
tuntuu olevan, että minulla pitäisi olla vastenmielisiä tunteita sinua kohtaan. Miksi ihmeessä? Toivoisin, ettei sinulla olisi ystävinä henkilöitä, jota ajattelevat sinua vihamielisin ajatuksin, kohtelisivat sinua huonosti, en myöskään itse halua olla sinulle sellainen. En myöskään ole ikinä uskotellut rakkautta suuntaansi. Maailma ei ole vielä sentään niin mustavalkoinen, että tunteet voisivat olla vain joko rakkaus tai viha. Onneksi vielä niitä välimaastoja on olemassa...tunteissakin.
ainakaan kovinkaan paljon merkkejä näkynyt ystävyydestäsi tai mistään muustakaan. Siitä on kovin helppo tehdä johtopäätöksiä. Minä vain koen sen niin että sinulla olisi jotain minua vastaan.
En silti usko, että olet oikea ihminen, enkä usko että hänen kanssaan aiheesta enää keskustelemmekaan.
Voisi sitä ainakin sanoa olevansa kunnossa ihmiselle, jonka ystävyys on todellista, tiedät että kuinka tärkeä olit ystävänä...ennen rakkauden astumista kuvioihin.
Siksi en voi sinua unohtaa, jäit sydämeeni lopullisesti ystävänä, enkä aio taistella sitä vastaan enää koskaan.
Ehkä ne yliluonnolliset kyvyt ovat energiaa, jotka vain kaksi ihmistä saa aikaan...
En tule sinua unohtamaan, tahtoisin vain tietää oletko kunnossa, viimeksi et ollut...?
En vaadi sinulta mitään, mutta olisi mukava saada tietää että olet kunnossa, onko s-postin lähettäminenkin liian vaikeaa?
Voiko sanoa että olen entinen ystävä sulle...
kulkee? Ja kunnossa ollaan. Mikä pahan tappais.
En tunnista oliko tää mulle.. Kunnossa? Missä kunnossa? Kyllä mulla kaikki itteni kanssa hyvin on, paremmin tuntuu olevan kuin koskaan. Miten niin? Sähkäreitä vois laittaa, jos vois.. tiedäthän sinä, se on se kynnys.. Tavallaan voi sanoa, että olet entinen ystävä, hankalampaa olisi sanoa, että nykyinenkään oikein, niin kuin ystävät nyt ovat, jos ymmärrät oikein.. mutta jotenkin en tarkoita sillä, etten haluaisi ajatella sinua ystävänä ainakin mielessäni vähintään. Ystävillä on aina oma paikkansa elämässä, joka vain on. Mä ajattelen, ettei oikeita ystäviä menetä tai unohda koskaan, vaikka mitä tulis. Ne jotka unohtuu, on sitten jotakin muuta.
Kyllä sinä tiedät mistä on kyse, jos olisit oikea henkilö.
Tuntisit ruumiissasi, että tämä viesti on juuri sinulle, uskoisin.
Voisit olla hän..
Siis voisit olla "entinen ystäväni", tuo sähkäreiden lähetys sen kertoo.
Ystävyys on ystävyyttä silloin, jos haluaa toisesta kuulla, välittää toisen kuulumisista, haluaa tietää miten toisella menee.
Olin sulle vain turha ihminen, yritin olla hyvä sinua kohtaan, sinä olit vain silloin kuin halusit, halusitko aidosti koskaan...kai?
Olet minulle aina erikoisen energinen ystävä, unohda minut jos helpottaa, mutta muista, olet aina tervetullut paikallesi sydämeeni.
Voisitko todella laittaa vaikka tyhjän viestin sinulle tarkoitettuun s-postiin, tietäisin että olisit taas kunnossa.
Jos saatoin sinut pois elämästäni, olet oikea henkilö, tosin tunnut niin kylmältä...
Ei mulla ole sun sähköpostiosoitetta, kenties joskus on ollut jossain postissa. Et ole koskaan ollut turha, enemmän mulle kuin koskaan tiedätkään. Olit hyvä, minäkin olisin halunnut olla parempi, mutta en osannut ja se älytön ehkä nuoruuden epävarmuus tekikin asioista niin mutkikkaita. Silti halusin ja haluaisin vieläkin jotenkin jatkaa tai aloittaa alusta. Ja olen aina ollut kiinnostunut tietää kuulumisia, mutten voi niitä hirveän räikeästi udella, koska tietolähteet on hiukan hankalia. Sitten jotkut epäselvyydet ja muiden ihmisten jutut aiheutti alusta asti sen, etten koskaan tiennyt, että olisin oikeasti voinut ottaa yhteyttä suhun tai vaíkka vaan jutella, jos olisin halunnut. Niiden samojen epäselvien asioiden takia en koskaan tiennyt, ketä tai mitä voi uskoa, enkä ehkä luottanut itseeni tarpeeksi silloin.
Silti kiinnostaa kuulumiset, välitänkin enemmän kuin arvaatkaan, mutta edelleenkään ei ole oikein kunnolla mahdollisuutta ollut ja että onko se jo liian myöhäistä, aikaa on kulunut jo paljon? En tänä päivänäkään tiedä, mikä oli tilanne oikeasti sun kannalta, koska mulle puhuttiin susta sellaisia, mistä ainakin osa ei koskaan ollutkaan totta, sain ne myöhemmin selville. Oli ihmisiä, jotka halus vedättää mua joissain asioissa. Silti kaduttaa se, ettei osannut luottaa itseensä ja suhun silloin enemmän. Ja sekin, ettei uskaltanut ottaa asioista silloin kunnolla selvää ja puhua suoraan. Ja että sinisilmäisesti uskoin sellaista mikä ei ollut totta ja sen vuoksi käyttäytyi niinkuin käyttäytyi. Sä et ollut etkä ole turha, mä vaan olin epävarma ja sinisilmäinen hölmö liian kauan.
Jälkeenpäin oon miettinyt paljon niitä asioita, murehtinutkin ja katunut ja oppinutkin jotakin itestään ja muista. Nyt tekis niin monta asiaa toisin, jos enää voisi.
tuonkaltainen tilanne mietityttämään silloin nuorena. Ja minä tiedän itse miten paljon paskaa ihmiset ovat puhuneet. En vain jaksanut välittää. Minua ilahduttaa tieto hänen olemassaolostaan. Minun nuoruuteni olisi ollut miljoona kertaa tylsempi, jos hän ei olisi ollut kuin duracellpupu pyörimässä ympäriinsä ja hämmentämässä soppaa. Ärsyttävyydestään huolimatta.
Tsemppiä!
miettimään niin olin kyllä ihastunut sinuun silloin aikoinaan.
ollut minulle, koska en ollut edellinen kirjoittaja, mutta samanlaisia asioita läpi käyneenä kirjoitan. Tiedän että minua on ja edelleen mustamaalataan ja minun nimissä esiinnytään ties missä ja jotkut sitten uskoo kaiken ja kun eivät ole keskustelleet ao:n henkilön kanssa voivat pitää asioita totuutena. Se vaan harmittaa kun asiat jäävät selvittämättä ja toinen tekee erinäisiä johtopäätöksiä kuulopuheiden perusteella, koskaan ei totuus paljastu, eikä tiedä keneen uskoisi. Toivottavasti saat asiat selvitettyä tarkoittamasi henkilön kanssa. Itse luultavasti jään ikuiseen epätietoisuuteen hänen ajatuksistaan, enkä halua tehdä johtopäätöksiä olettamuksien perusteella (sillehän ei voi mitään, jos hän uskoo kaiken sen mitä muiden suusta kuulee, kuin voisi ottaa asian puheeksi, ja saisi tietää totuuden oikealta ihmiseltä). Mielestäni ei koskaan ole liian myöhäistä selvittää asioita kasvotusten, jos halua on niin keinotkin löytyy. Aina parempi selvittää asiat, vaikka totuus olisi mikä ja vaikka aikaa olisi kulunut kuinka kauan tahansa, koska yleensä selvittämättömät asiat jäävät vaivaamaan loputtomiin (tupsahtavat aina uudelleen ja uudelleen jossain muodossa esiin). Tosin jos toisella ei ole halua selvittää asioita, niin ei sille voi mitään, ei siitä yksin mitään tule, ketään ei voi pakottaa tekemään asioita, joita ei jostaan syystä halua? Toivon, että sinulla on parempi tuuri tämän asian suhteen.
näemme enää ja tuostakin on kymmenisen vuotta aikaa. Tämä vain tuli mieleeni tästä kirjoituksesta, vaikka todellisuudessa emme edes ystäviä olleet.
Ei mikään välttämättä silti ole niin vaikeaa kuin kuvittelee. Ehkä tämä tästä vielä aukeaa jotenkin. Mä joskus yritinkin selvittää asioita, mut siihenkin väliin joku pääsi tolskaamaan ja neuvoi "ystävällisesti" mua, että se olis pahin virhe mitä voisin tehä, ehkä hän itse pelkäs oman nahkansa kanssa, kun oli kaikkea.
Oon kyllä kantapään kautta ottanut opiksi asioista. Vielä joskus sen teenkin kun saan sopivan tilaisuuden. Ja jos en sopivaa, niin sitten sopimattoman. :)
Kyllä varmasti muistaisit sen soitteen, jos olisit hän...
Toivottavasti löydät joskus ystäväsi, ja saat keskustella hänen kanssaan, reilusti kasvokkain ettei kukaan pääsisi väliin.
Tämä viesti lähtee itäisestä suomesta, kauas etelään päin.
V-E
paha olo kun lukee näitä kirjoituksia. Voitteko laittaa vaikka koko nimenne ettei asiaan kuulumattomien tarvi turhaan murehtia.
Vahingossa tätäkin ketjua luin, muttei olisi kannattanut.
Itse asiassa, ennemmin tai myöhemmin rakkaus alkaakin vellomaan pötsin puolella.
Sydän ei nimittäin jaksa käsitellä kaikkia viestejä ja siksi se siirtää ne märehdittäväksi muualle, josta ajautuvat pötsiin. Sieltä ne sitten läjähtävät luontoon lannoitteeksi.
Turhaa murehtia, märehtiminen on hyödyksi.
Mutta en jaksa noin pitkiä sepustuksia lukea, vaikka nainen olenkin. Ketjua en aloittanut, enkä muutakaan kirjoittanut. Aurinkoista päivää sinulle, kuka oletkin.
on kansantaloudellinen rikkaus ja voimavara. Tuo märehtiminen. Kunnon märehdintä pitäis olla kansalaisetu ja jakaa joka kotiin.
Kerrankin jotakin järkevää., hyvin esitetty.
Näillä palstoilla voi lukea mitä ihmeellisimpiä juttuja, kirjoittajilla ei ole muuta tekemistä kun ottaa kantaa muiden juttuihin.
.."vaikka nainen olenkin" olet todella järkevä nainen, harvoin lukee noin selkeää tekstiä.
Sulle hyvää jatkoa. (luetaan ja ihmetellään
Kiitos, samoin. Ennenkaikkea ihmetellään.
Tämän leikkikentän ulkopuolella
on paikka nimeltä todellisuus,
siellä tapahtuvat jutut on
ainoita oikeita juttuja.
Luota siellä näkemääsi ja kuulemaasi,
kokemukset siellä ovat oikeita kokemuksia.
Leikikentille voi piiloutua
hetkeksi suojaan oikealta elämältä,
mutta jos viivyt hetkenkin liian kauan,
se saattaa muuttua sinulle todellisuudeksi.
Todellisudessa vain kaikki on juuri nyt kovinkin epäselvää...ainakin tämä nykyhetki. Jos vain sen verran saisi kerättyä voimia, että jaksaisi selvittää asiat ihan siellä oikeassa elämässä.
En täältä koe saavani vastauksia mihinkään. Enemmän täällä itseään satuttaa, kuin siellä todellisuudessa, vaikka toisin helposti kuvittelee kun pakenee tänne sitä todellisuutta.
on telepaattinen yhteys suoraan sun sydämeen.