Mummilla on tapana tuoda kasapäin tavaroita meille kylään tullessaan. Lapsista on toki kivaa, että saavat tavaroita. Jos tuliaisina on vaatteita, minäkin olen tyytyväinen, niille on aina käyttöä.
Mutta, mutta... kun sitä tavaraa tulee mielestäni ihan liian paljon. Meillä kaapit, laatikot ja lattiat pursuilee pienen pieniä esineitä, kaikki pöytätasot ovat pienen rojun peitossa. Tavaroita on niin paljon, etteivät lapset jaksa pitää niitä järjestyksessä.
Olen yrittänyt hienovaraisesti sanoa mummille, ettei meille tarvitse tuoda mitään kylään tullessa, riittää kun tulee kylään, mutta tämä ei mene perille. Miten sanoman saisi mummille perille?
Mutta, mutta... kun sitä tavaraa tulee mielestäni ihan liian paljon. Meillä kaapit, laatikot ja lattiat pursuilee pienen pieniä esineitä, kaikki pöytätasot ovat pienen rojun peitossa. Tavaroita on niin paljon, etteivät lapset jaksa pitää niitä järjestyksessä.
Olen yrittänyt hienovaraisesti sanoa mummille, ettei meille tarvitse tuoda mitään kylään tullessa, riittää kun tulee kylään, mutta tämä ei mene perille. Miten sanoman saisi mummille perille?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Viet tietenkin kirpputorille ne ja myyt. Tai viet ne sinne ja lahjoitat ne sinne pois jos et jaksa myydä.
Sitten ilmoitat mummolle, että sinä veit liiat tavarat kirpparille.
Voiko oikeasti olla noin avutonta aikuista ihmistä, pienten lasten äitiä? Sinähän tarvitset jo holhoojan.
Kysyjä ei varmaankaan ole avuton, vaan tahtoo kommentteja siitä, miten toimia kamojen kanssa. Ilmeisesti osaa ajatella, mitä harvat osavat, että ei ole fiksua heittää kylmästi roskiin isovanhempien tuomia leluja ym. vaan jotain pitäisi keksiä, ettei niitä kerry.
Juttele asiasta mummun kanssa ja sopikaa miten niitten tavaroiden kanssa toimitaan jos mummu jatkossakin tahtoo niitä lapsille tuoda.
Kyllä hän ymmärtää että seinät ja katto on rajana ja rajat alkavat ennenpitkää tulla vastaan jos jotain ei tehdä.
Mummista on varmasti mukava ilahduttaa lapsia pienillä tuliaisilla. Itse en sitä iloa mummulta ottaisi pois, vaan neuvottelisin hänen kanssaan sellaisen järjestelyn, että hän vanhimmasta päästä vie niitä pois sitä mukaa kun alkavat täyttää taloa varsinkin jos tavara on sellaista, että hän tai itse haluat säilyttää ne. Jos ei ole säilyttämisen arvoista, voitte keskustella asiasta siltä pohjalta, että niitä viedään sitten kirpparille tai annetaan eteenpäin muuten kun ei enää tarvita.
On kamalan loukkaavaa jos lapsen vanhemmat kantavat roskiin isovanhempien antamia vaatteita ja leluja ym. eivätkä puhu asiasta isovanhemmille ollenkaan. Jotainhan joukossa voi olla sellaista, jota isovanhemmat ovat säästäneet omilta lapsiltaan ja tavaralla on heille suuri tunnearvo. haluavat lapsenlapsensa myös leikkivän niillä mutta haluavat säiilyttää ne jatkossakin.
On fiksua keskustella lahjan hävittämisestä lahjan antajan kanssa tuollaisessa tapauksessa.
Itse olen kovasti surrut lasteni vanhoja kunnollisia leluja ja tavaroita joita olen säästänyt lapsenlapsia varten jopa yli 30 v ja sitten kun olen antanut ne lapsenlapsilleni, heidän äitinsä on vienyt ne pikimmiten roskiin tai kirpparille. Samoin on käynyt lasteni lapsuusajan valokuville ja vaatteille jotka olen luovuttanut lasteni perheelle.
Kun on kysymys miniöistä, he jotenkin haluavat kai pyyhkäistä pois koko miehensä menneisyyden ja silloin ei ole tunnearvolla mitään väliä.
Eli laita kamat laatikkoon ja anna mummulle ne säilöön tulevaa varten jos hän niin tahtoo. Ellei tahdo, laita kiertoon.
Minun vanhempani ovat säästäneet minun vanhoja leluja, ja ne ovat nyt mummolaleluina. Eli niillä lapseni saavat leikkiä kun ovat mummolassa kylässä.
Olen sitä mieltä, että kannattaa neuvotella mummon kanssa siitä ylimääräisen tavaran kohtalosta. Jos siellä on tosiaan jotain, mille mummolla on tunnearvoa, voisit ehdottaa, että hän veisi ne omaan kotiinsa jotta lapset saavat leikkiä niillä siellä käydessään.
>>"Kun on kysymys miniöistä, he jotenkin haluavat kai pyyhkäistä pois koko miehensä menneisyyden ja silloin ei ole tunnearvolla mitään väliä."
Ennenmminkin pahasuopaa ja ilkeää on juuri se, että miniät eivät halua säilyttää anopilta saatua mieheensä liittyvää tavaraa vaan tuhoavat ne.
Miten itse tulkitset sen hävittämisen ?
Kunhan lukaiset läpi sen kirjoittamani viestin, niin siinä se seisoo. Mielestäni on aivan luonnollista, ettei miehen lapsuuuden tavarat edusta miniälle sanoja asioita kuin anopille. Voihan anoppi pitää tavarat omissa nurkissaan ja antaa niille arvon siellä! Mies tuskin itse arvosta sen kummemmin vanhoja tavaroita (varmasti kertoo sitten, jos haluaa säilytettävän). Esim itse olisin vallan valmis heittämään oman vanhat koulutodistukseni, vaatteni jne pois, mutta äitini haluaa ne säilyttää. Saa luvan säilyttää omassa kodissaan sitten; meillä niille ei ole tilaa. Ymmärrän hyvin, että niillä on hänelle sellainen tunnearvo, jota muilla ei ole. Turha sitä tunnearvoa on silti pakottaa muille ihmisille, joiden lähtökohdat on ihan erilaiset.
Huomaan monessa kodissa, tilavissa omakotitaloissakin asuvilla sisustuksessa erään ominaisuuden.
Ei ole menneisyyttä, ei historiaa.
Tämä aika on niin hektinen, että sisustetaan vain kausi ja trendi kerrallaan. Erään ystävättäreni koti muistuttaa tismalleen sisustuslehden tai huonekalumyymälän esittelyä.
Poissa ovat kaikki henkilökohtaiset, eletystä elämästä kertovat esineet.
Heillä ei ole MITÄÄN viittä vuotta vanhempaa esinettä. Miehen lapsuuden ja nuoruuden kuvat, todistukset ja esineet ovat mummolassa, samoin vaimon omalla äidillään.
Kahden heidän lapsensa, tyttärien huoneetkin ystävättäreni pitää kliinisen siisteinä, lelut tietyissä asennoissa kuin sisutuslehden kuvaukseen valmiit.
Jos ystävätär saa lahjaksi jotain, ja se ei tasan tarkkaan sovellu sisustukseen, niin hän heittää sen roskiin. Hän ei onnekseni olekaan kiinnostunut lahjojen antamisista, pitää typeränä tapana.
Ystävättäreni ei ole kiinnostunut sukulaisistaan. Isäänsä hän ei ole pitänyt 10 vuoteen yhteyttä. Äitinsä ja veljensä tapaa pari kertaa vuodessa. Muihin sukulaisiin, kuten mummoonsa ei yhteydessä ollenkaan.
Ystävättäreni lähettää joulukortitkin vain muutamalle henkilölle, minä mukaan lukien. Ne ovat tosi tyylikkäät kortit. Ei mitään halpahallin alemyynnistä ostettua pahvinpalaa.
Kaikki kymmenen vuotta sitten tapahtunut on hänelle kuollutta materiaa, niin materiaalisesti kuin henkisestikin.
On vain kaksi sanaa: minä ja nyt.
Luulenpa, että tässä yksi syy (muiden lisäksi) miksi jonkun vanhan anopin käppänän tarjoustalokamat menee roskiin nuoressa perheessä.
Siinä itsekeskeisyydessään ei ymmärretä eikä haluta ajatellakkaan että ollaan jostain kotoisin, jossain on juuret joita ilman ei elämää olisi. Vasta kun tullaan 40 ikävuoden korville ja sen yli, aletaan kaivata sitä, mitä oli ennen minua ja mitä minun jälkeeni. Sitten vasta ruetaan haalimaan kasan kiireellä sitä sukuhistoriaa ja menneitten aikojen muistoja tuleville sukupolville, mutta monta kertaa se on myöhäistä sitten. Kukaan ei ole enää kertomassa ja kenelläkään ei ole mitään muistikuvaa ja muistoa siitä entisestä ajasta ja niistä juurista.
Mitä kertoisi lapsille kun he kysyvät mummoista ja ukeista kun ei itsekkään tiedä heistä mitään.
No, sehän on ikävää, että pidät ystäväsi kotia niin huonona. Se lienee kuitenkin hänen ja hänen perheensä oikeus tehdä omasta kodistaan ihan juuri sellainen kuin he itse haluavat? Kukaan ei voi toisen elämää (läheinen? ystäväkään) tietää niin tarkaan, että voisi ulkopuolisena sanoa, miten paljon he todellisuudessa mitäkin tekevät ja arvostavat.
Tuo ne minulle tai anna osoite, niin tulen hakemaan. Minä tiedän kyllä, mitä ylimääräisille lasten leluille ja tavaroille tehdään.
Ja voin myös luvata sinulle, että ihan varmasti löydän niille tavaroille kiitollisia ja onnellisia omistajia.
ensin mummin kanssa asiasta, jotta pääsette yhteisymmärrykseen. Sinä olet kuitenkin se, joka päätät tuodaanko leluja joka kerta vai kuinka tehdään. Ylimääräisiä leluja ottavat mielellään vastaan esim. päiväkodit, sairaalat. Keräyksiin voit antaa ja tietysti kirpparille.
Kun huomasin, että kaikki tuomani syntymäpäivälahjat lapsille/pojalleni/miniälleni, joululahjat, matkatuliaiset katosivat ihmeellisesti, lopetin kokonaan niiden antamisen.
Huomasin, että ne katosivat ihan periaatteellisesti. Siis hyödyksikin tarkoitetut. Uudet ja sopivat lastenvaatteet, jotka olivat täysin laatumerkkiä, ei siis kirpparilta kannettuja.
Koskaan en vienyt poikani kotiin käytettyä roinaa.
Toisinaan tuntuu pahalta mennä tyhjin käsin heille kylään.
Annan synttäri -ja joululahjat suoraan rahana.
Sitä eivät varmaan periaatteessa hävitä! Tai ainakin luotan, ettei kukaan niin hullu olisi.
Rahaa varmaan perheessä kuin perheessä tarvitaankin, mutta jos on varaa jättää käyttämättä hyvät vaatteet niin tuskin siitä rahastakaan sitten on puutetta.
Todella surullista. Eivät he ymmärrä antaa arvoa. Itse olisin vanhempana kiitollinen uusista (jopa merkki tai ei) lastenvaatteista ja matkatuliaisista lapsille. Itselleni en juuri mitään kaipaisikaan, mutta miksi kieltää lapsilta moinen iloitseminen tai hyötyminen saadusta lahjasta? Vaatteiden kohdalla omakin lompakko pääsee helpommalla jos ei nyt muuta syytä muka ole olemassa. Aika kieroon kasvavat lapset kun äiti on tuollainen, ymmärsin että poikasi on lasten isä, pojallasi tuskin on sananvaltaa tai tahtoa asettua vaimoaan/lasten äitiä vastaan. Lasten äidillä ei kyllä ole kaikki arvot kohdallaan. Onneksi kaikki eivät ole tuollaisia.
Omat vanhempani ovat säästäneet monia lasten vaatteita 80-luvulta ja toivon todella että ne eivät ole vielä haperoituneet. Lelut on yhtä hyvässä tallessa. Kun lapsemme syntyy niin varmastikin saadaan tavaraa ja vaatteita muilta kierrosta ja voidaan ostaa jotain uutta itse, mutta aion säilöä edelleen seuraavia lapsiani varten enkä todellakaan usko että tavaraa on liikaa. Kestävät minkä kestävät ja sitten pois.
Joku mainitsi myös tarjoustalo ja halpahalli-ihmisistä, vanhempani ovat sellaisia ja itsekin. Tuloni ovat 3000€/kk joten rahallisista syistä ei todellakaan tarvitsisi halpahalleissa käydä, mutta onko oikeasti järkeä maksaa turhaa jos pesuaineet jne. on tarjoustalossa edullisemmat? En yhtään häpeä asioida vastaavissa liikkeissä ja aion opettaa lapseni samaan. Haen toki tavaran stockmanniltakin jos se siellä on edullisempi.
vaan on ihan käsittämätön tarve hankkia lapsenlapsilleen turhaa tavaraa, ihan kun lapsen kiintymys ostetaan tavaralla.Minä en vie tyttärenpojalleni kun nimi-ja syntymäpäivinä lahjoja, enkä vie myöskään karkkia koska pojalla on kerran viikossa karkkipäivä.Pääsiäisenä kun kävivät niin kysyin tyttäreltäni voinko pojalle antaa pääsiäisnamit.Poika ei edes odota että hänelle viedään joka kerta jotain eikä edes kysy mitä toit, mummu ja pappa riittävät "tuliaisiksi". Jos poika tulee meille viikoloppuna niin hän on äitinsä kanssa ostanut lauantai karkit valmiiksi ja syö ne vasta lauantaina.Tänne meille olen hankkinut leluja ja nekin kirpparilta.
lapsena,minulla ainakaan.Käpylehmien kanssa leikin ja pari rikkinäistä kahvikuppia oli.
Se saattaa olla syy liialliseen lelujen ostoon.
Minä annan rahana ja kun käymään tulevat vien muksut"rättikauppaan" hyvin on homma pelannut.
Noin mäkin teen ja kaikki on tyyyväisiä koska minusta lapsen on tärkeämpi toisiaan huomata kuka tulee kuin mitä tulee !
Joskus kysyn voinko tuoda kirjan koska minusta satujen ja lorujen lukeminen lapselle on tosi kivaa, he antautuvat niihin täysillä, ja jos tyttäreni sanoo jotain muuta sen tilalle tai ettei mitään tarvitse, niin en vie, tärkeintähän on todellakin ihminen ja se ettei lapsi totu siihen että on hirveät kasat tavaraa ympärillä joka mummin käynnin jälkeen, eikös :)
meillekin mummuksi! =) Meillä ei vanhemmilta kysellä ei karkeista eikä leluista. Ja suututaan, jos varovasti yritämme edes vaihjailla...
varastoon,,,,,näin vaihdellen ajan kanssa, ovat mieluisia leikkeihin myöhemmin.
Kokemukset asiasta....
Niin, kai mummilla on jokin vimma ostaa lapsenlapsillensa tavaroita, ehkä sitä rahaa ei ole aikaisemmin ollut niin paljon käytettävänä, eikä sitä tavarapaljoutta kaupoissa ostettavaksi. :) Ja lapset ovat ainoita lapsenlapsia, eli saavat jakamattoman huomion.
Me olemme ihan hyvin toimeentuleva perhe, emme tarvitse rahallista apua vanhemmiltamme. Lähinnä etsin ratkaisua siihen, millä mummi saadaan kylään ilman tuliaisia. Lastenkin olisi hyvä oppia se, että aina ei tule tuliaisia, ja että tavaroilla on arvonsa. Tavaroiden arvo tulee lähinnä silloin kyseeseen, kun kaupasta pitäisi olla jatkuvasti kantamassa jotain pikku rojua kotiin.
Helpoin tapa päästä ylimääräisistä rojuista eroon on toki heittää ne roskikseen tai säästää ne kirpputorille myytäväksi, mutta karsastan vähän ideaa pistää tuliaiset ja lahjat samantien eteenpäin. Tuo idea säilöä ylimääräiset tavarat laatikkoon ja vaihtaa tavarat aika ajoin kuullostaa paremmalta.
Minä olen mummu, mutta miniä kantaa leluja ja lasten tarvikkeita minulle ja luulen että kohta tuo lapsetkin pysyvästi meille. Totuus on, että lapset hyvin harvoin edes leikkivät niillä leluilla, aina on keksitty muuta tekemistä.
Miniä ei ehdi muilta menoiltaan hoitamaan lapsiaan, vaan tuo minulle hoitoon. Miniä ei ole töissä eli menot ovat mielestäni aivan turhia. Nyt on paljastunut, että milloin lapset eivät ole minun hoidossa hän sysää heidät naapureihin. Ainakin kolme naapuria on joutunut "hyväksi käyttöön". Kun naapuri on menossa leikkikentälle lastensa kanssa, miniä tyrkää ainakin yhden lapsen heidän matkaansa.
Mikä vaivaa naista, kun ei hoida kotiaan ja lapsiaan, en katso olevani henkilö, jonka pitää olla vastuussa lapsista ja kasvatuksesta. Lasten kyläily olisi ihan ok, mutta joka päiväinen hoito käy voimille.
Nyt kun sinulla on leluja ja olet vielä niin reipas, että jaksat hoitaa lapsia ota ihmeessä yksi tai kaksi lasta virallisesti hoitoosi. Palkka 10-12 euroa tunti on käypä hinta ammattitaitoisten lastenvahtien markkinoilla.
Sitten kun miniä taas tuo muksuja, sanot että sinä olet nyt varattu. Eläkeläiset saavat muuten nykyisin tehdä työtä aikas paljon kuukaudessa niin ettei eläke vähene.
Näin tämä mummi tekee ja suosittelen muillekin!
Tässä naapurustossa on tosiaan paljon porukkaa, joilla ei ole mummuja tai pappoja apuna ja kaikkihan mitataan rahana, miksei tämäkin apu.
Ruokakaupan ilmoitustaululle vaan ilmoitus, otetaan lapsia hoitoon myös ilta-ja yöhoitokin käy ja puh. numero.
Ota reilu tuntihinta ja vähintään 25 euroa yöstä. Nän minä teen, on kiva kun saa hoitaa lapsia ja kun pyytää kunnon palkan, vanhemmat myöskin arvostavat.
Vielä lisäksi, pyydä reilusti palkka etukäteen silloin kun lapsi tuodaan, ettei käy niin että aamulla hakevat lapsen ja sanovat, ettei ole rahaa!