Heips!
Eli tänään tällasta: Mulla on kaksi maailman ihaninta poikaa, vauva ja 5v. No, vauva on tässä alkanut tulemaan hiljattain seurallisemmaksi joten vanhempi vähän mustis. Tahtoo rällätä ja hölöttää enemmän kuin ennen. Ei siis mitään maata kaatavaa, korkeintaan vähän rasittavaa.
Emämoka jonka tein oli kuitenkin se kun soitin äitilleni ja aloin juttelemaan tätä. Kysyin ihan vertailun vuoksi että pitääkö joka hölinään vastata vai voiko ton ikäiselle jo vähän sanoa että suuta kiinni kun välillä juttelen toisten kanssa.
Tästä äiti sai aivan kamalan hepulin ja alkoi kauhistella että miten esikoista nyt noin kohtelen ja miten voin tehdä sitä ja miten voin tehdä tätä?!?!
Koetin selittää että enhän voi mitenkään antaa lapselle sitä kuvaa että aina saa keskyttää kun muut puhuu ja sillon kun itse tahtoo. Äiti jatkaa vaan että tarvii enemmän huomioida poikaa jne. Kuuleviin korviinsa ei ottanut kun kerroin että yleensä minä olen se joka esikoiselle aloitteen teen leikeissä ja peleissä. Pidän myös sylissä sen mitä ton ikäinen nyt enää viihtyy.
Hauskinta tässä on se että ite hän on aina ollut se kylmänkalsea äiti jolta ei läheisyyttä saanut. Nyt hän syyttää minua samasta, vaikka kaikkeni teen etten sellanen olisi, ja tottapuhuen, tässä luulen onnistuneenikin. Äitini mielestä ilmeisesti en.
Eli tänään tällasta: Mulla on kaksi maailman ihaninta poikaa, vauva ja 5v. No, vauva on tässä alkanut tulemaan hiljattain seurallisemmaksi joten vanhempi vähän mustis. Tahtoo rällätä ja hölöttää enemmän kuin ennen. Ei siis mitään maata kaatavaa, korkeintaan vähän rasittavaa.
Emämoka jonka tein oli kuitenkin se kun soitin äitilleni ja aloin juttelemaan tätä. Kysyin ihan vertailun vuoksi että pitääkö joka hölinään vastata vai voiko ton ikäiselle jo vähän sanoa että suuta kiinni kun välillä juttelen toisten kanssa.
Tästä äiti sai aivan kamalan hepulin ja alkoi kauhistella että miten esikoista nyt noin kohtelen ja miten voin tehdä sitä ja miten voin tehdä tätä?!?!
Koetin selittää että enhän voi mitenkään antaa lapselle sitä kuvaa että aina saa keskyttää kun muut puhuu ja sillon kun itse tahtoo. Äiti jatkaa vaan että tarvii enemmän huomioida poikaa jne. Kuuleviin korviinsa ei ottanut kun kerroin että yleensä minä olen se joka esikoiselle aloitteen teen leikeissä ja peleissä. Pidän myös sylissä sen mitä ton ikäinen nyt enää viihtyy.
Hauskinta tässä on se että ite hän on aina ollut se kylmänkalsea äiti jolta ei läheisyyttä saanut. Nyt hän syyttää minua samasta, vaikka kaikkeni teen etten sellanen olisi, ja tottapuhuen, tässä luulen onnistuneenikin. Äitini mielestä ilmeisesti en.
Vastaukset 13
Vanhimmat
hiljaa nyt. 5v ymmärtää kyllä vaikka äitis ei ymmärrä pitää suutaan kiinni.
Ihan oikein teit! Maailmassa on ihan riittävästi niitä lapsia, jotka menettävät heti hermonsa, jos eivät saa olla keskipisteenä. Ja on myös tarpeeksi niitä äitejä, joiden mielestä oma mukula on niin ylimaallisen ihana: oma lapsi saa juosta teatterissa lavalle, huutaa kahvipöydässä kurkku suorana, pissiä kylässä joulukuusen jalkaan ja varastaa kavereiden lelut hiekkalaatikolla.
Meidän lapsi tulee saamaan täysin saman kasvatuksen, että aikuisten päälle (eikä lastenkaan) puhuta. Ja niin minutkin on opetettu. Paha käytöstapoja on alkaa enää opetella armeijassa.
Se on vaan kumma juttu, miten nuo äidit alkavat lepsuuntua, kun 50 menee rikki. Serkkuni lapset ja varmasti minun tyttärenikin saa tehdä semmoisia asioita, joista minä olisin saanut ripityksen jo alta aikayksikön.
Älä kysele äidiltäsi. Kuulostat täysin tervejärkiseltä tyypiltä!
kiva kuulla, mulla meinaan alkaa noi äidin periaatteet tympiä olan takaa.
Itse hän ei ole minulle rajoja kamalasti pitänyt, ne on tarvinnut itse ensinnäkin opetella, mutta eipä ole sitä läheisyyttäkään minulle tarjonnut. Koskakohan opin olemaan kääntymättä äitin puoleen missään asiassa.
Mikä sinä olet puhumaan kasvatuksesta? Olet vain katkera hullu, joka esiintyy jonakin kasvattajana. Ei voi sanoa muuta kuin että säälin sinua. Sinun ei olisi pitänyt saada lasta ollenkaan. ;)
ajatuksen,että jos äitisi on ollut kylmän kalsea ollessasi lapsi,haet ehkä häneltä edelleen hyväksyntää.
No joka tapauksessa,niin tai näin. On fiksua opettaa lapsensa kunnioittamaan ja kuuntlemaan myös muita ihmisiä. Kaverini 3ja puoli vuotiaskin jo ymmärtää kun hänelle sanotaan,että oli juttu kesken,odottaa oman asiansa kanssa hetken verran. Ja ymmärtää,kun muistuttaa, että toisen puheen päälle ei saa puhua.
joo mä olen huomannu saman et vanhempani on lepsuuntunu mitä lähemmäs 50 mennään..mun isä on pitäny mun yksvuotiasta enemmän sylissä ku meitä kolmea isän lasta yhteensä. eikä se enää huuda niinku huus meille ku me oltii kersoja. ja mun äit on ihan samallainen..hösöttäminen mun lapsen takkii on aivan järkyttävää..
MUT ONNEKS ON ISOVANHEMMAT OLEMASSA. kyl arvostan ja kunnioitan omia vanhempiani todella paljon.
kyllä haen varmaan jotain lämpimiä tunteita äidistä vieläkin, vaikea jotenkin hyväksyä että hän ei ole minua oikeasti osannut rakastaa. Suututtaa, että hän on ilmeisesti vieläkin samoilla linjoilla, eikä vuodet ole opettanut häntä juurikaan.
sori tää avautuminen =))
aivan:)
Vitun Realniina! Mitä käytät minun nickiäni?? Alan tosiaan epäillä, että miehesi käy salaa panemassa jotakin naisen näköistä naista. Sitten miehesi munasta ei riitä enää sinulle asti.(vrt. painoindeksini on 22, mutta sä olet lähinnä kuin hirvenvasa).
sinun nickiäsi? taidat olla vainoharhainen ja kateellinen niinalle :)
P_A_T_H_E_T_I_C
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000025416174
Ei muuta tekemistä?
lapsi on saanut keinohedelmöityksellä alkunsa.
Kuka haluaa panna käärmettä????
Itse muiostan kun tyttö syntyi ensin ja miten hän oli sitten mustasukkainen pojalle,joka seuraavana
syntyi.Totta kai tyttö huomasi,että kaikki ihasteli poikavauvaa ja tyttöpelkäsi jäävänsä varjoon.Tuol-
laisessa tilanteessa lapsi haluaa eri tavoin tuoda itsensä esiin ja kaikki tavat ei ole mukavia.Mutta
kun tietää taustan,niin ne ymmärtää.Tärkeää on vain,muistuttaa,että huolimatta vauvasta,hän on aivan yhtä rakas.Itse en ole lapsuudenkodista ottanut kasvatukseen oikeastaan mitään oppia.
Maailma on nyt niin erilainen ja kasvatukselta vaaditaan eri juttuja.Tärkeää on,että lapsesta kehittyy oma ja itsenäinen persoona.Ei mikään
kovalla kurilla kasvatettu hiljainen hissukka,
jolla ei ole omaa tahtoa.