Olen erittäin kivuliaasti (liitoskivut ja runsas supistelu) ja näkyvästi raskaana. Siitä _ei_ voi erehtyä. Joudun lähtemään töistä iltapäivisin pk-seudun ruuhkiin. Yhtenäkään päivänä ei _kukaan_, _yksikään_ ihminen ole tarjonnut täydessä junassa ja bussissa istumapaikkaa!
Tämä on mielestäni ihan pöyristyttävää!
Jos kehtaisin, niin pyytäisin, että saanko istua kun olen niin kipeä. Mutta jotenkin tuntuu, että pitäisi normaaleiden kohteliaisuussääntöjen toimia ihan omasta takaa. Siellä teinit, aikuiset miehet, ukot ja akat läsöttää leveillä ahtereillaan, eikä tule mieleenkään vilkaista oman navan ulkopuolelle. Mahtavatkohan olla kovinkin ylpeitä itsestään ja käytöksestään?!
Tämä on mielestäni ihan pöyristyttävää!
Jos kehtaisin, niin pyytäisin, että saanko istua kun olen niin kipeä. Mutta jotenkin tuntuu, että pitäisi normaaleiden kohteliaisuussääntöjen toimia ihan omasta takaa. Siellä teinit, aikuiset miehet, ukot ja akat läsöttää leveillä ahtereillaan, eikä tule mieleenkään vilkaista oman navan ulkopuolelle. Mahtavatkohan olla kovinkin ylpeitä itsestään ja käytöksestään?!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen itse huomannut saman asian, vaikken pk-seudulla asukaan. Joitakin kertoja olen itse sanonut nuorisolle, että antakaas tilaa vanhemmille ihmisille tai raskaana olevalle. Ovat tähän mennessä aina siirtyneet. Helsingissäkin asuneena tiedän, että sielläpäin ei ole tapana ottaa minkäänlaista kontaktia kanssamatkustajiin, joten ei sun auta muu kuin koittaa kysymällä saada muiden kankku ylös penkistä. Itse olen vielä toistaiseksi ollut niin hyvävointinen ja kivuton, ettei ole itselle tarvinut pyytää istumapaikkaa, mutta mahan kasvaessa sekin tulee varmasti vielä eteen. Taitaa se niin olla, että nykynuoriso on niin välinpitämätöntä (ja vanhemmatkin!), että ne ei edes halua tajuta toisen suurempaa tarvetta saada istua matkan ajan. Kamalaa mutta totta.
tampereelta ja olen huomannut melkein saman. Olen pieni kokoinen ihminen ja vatsani erottuu selvästi muille vaikka kuinka sitä peittelin. Kerran bussissa kyllä sain istumapaikan, mutta lahjoitin senkin paikan vanhukselle... muut istuivat tiukasti paikallaan vaikka oli "hyvässä" kunnossa verrattuna minuun...
Kaikista paras oli kun en päässyt etuovesta bussissa.(en ole koskaan nähnyt busseissa, että etuovesta ei saisi kulkea,ja raskaanaolevillehan on merkitty paikat edestä)Bussikuski sanoi tylysti, että mene takaa.Että tämmöistä helsingissä!
Mulla sama juttu. Tasapaino on tosi huono, kulkeminen todella vaivalloista, viimeisilläni kun olen, ja en uskaltanut lähteä bussin etuosasta kovassa vauhdissa keskiosan ovelle. Jäin siis odottamaan eteen. Ovi ei ensin auennut ja sitten kysyin, pääsenkö tästä. Kuski sanoi napakasti, että yleensä kuljetaan keskeltä. Siinä seliteltyäni jotakin supistuksista ja tasapainon heittämisestä kuski lopulta armeliaasti aukaisi oven. Mutta siis -täysin turhamaista käytöstä!!
Kuljin ennen äippälomaa koulussa lähijunalla. Paikkaa ei tarjottu koskaan. Opin itse olemaan röyhkeä. Olin monesti todella raivoissani. Yhden kerran kokmo raskauden aikana on ratikassa naisihminen tarjonnut paikkaa, jonka otin kiitollisena vastaan. Siellä lojottavat istua ukot ja akat, ei todella puhettakaan että päästäisivät istumaan, vaikka monesti tuntunut, että lyyhistyy, ettei kertakaikkiaan jaksa seistä hetkeäkään.
Varsinkin miesten käytöstavat todella ihmetyttävät. Saatetaan esim. töllöttää todella julkeasti evänkään värähtämättä. Uteliaasti töllötetään, että kuinkas se norsu nyt tosta selviää. Samaa tekevät myös vanhemmanpuoleiset naiset. GRRRRRR!
Siis suoraan sanottuna vi*#2!"ttaa, kun ihmiset ryykää, tönii ja tuuppii, että pääsevät itse ensin ovista sisälle. Sinne painuvat etummaisina penkeille 30-40 v miehet, joilla ei näy fysiikassa olevan mitään vikaa.
Eilenkin junassa noin 30 v mies istua läsöttää persiillään ja tuijottaa vaan, kun minä irvistelen ja huokailen vieressä. Yritin olla mahdollisimman näkyvä ja voipuneen oloinen ihan tahallani, vaan eipä mennyt perille herran käsityskykyyn.
se painava pyllys röyhkeästi jonkun polvelle;))
Olen pyytänyt, että anteeks saisiko istua... Sitten tullut ihan positiivisiakin reaktioita. Kyllä ihmiset katsoisi vaikka mitä vierestä, esim. kaarteessa kun meet pingispallona niin ne vaan katsoo ja itse saat pyytää että saisiko istua... Olen myös meinannut jäädä junan ovien väliin, kun tungoksessa pelkäsin vatsan puolesta ja annoin muiden tunkea ensin sisään (totta kai ne tuupeksi ensin) ja kas kun ovet tuli päälle (mitä lie konnarikin ajatellut kun ei katsonut). Eli ihmiset tekee mitä tahansa, pakko olla itse tarmokas ja pitää puolensa ennen kuin kukaan ehtii jyrätä. Paras oli kuitenkin, kun en onnistunut väistämään pyöräilijää (en voi tehdä nopeita liikkeitä), ja se jupisi että tein sen tahallaan. Äijä kun oli, ei tietysti voi tietääkään mitä raskaus on. Näistä asioista vois pitää jonkun kansalaiskurssin: raskaana olevan naisen on OIKEASTI vaikea liikkua, se ei ole mitään hienohelma prinsessaleikkiä, että nyt kun olet siunatussa tilassa niin hellanlettas jokaisen pitäisi sua paapoa...
Kannatan tuota kansalaiskurssi ideaa! Jo 6 viikkoa sitten ollessani Barcelonassa lomalla tultiin julkisissa ihan kädestä pitäen viemään istumapaikalle, jos en itse huomannut. Pieni "kulttuurishokki" palata kotiin ja huomata, että täällä et paikkaa saa, vaikka lapsen pää jo roikkuisi haarusvälistä.
Itsekään en todella ole mikään valittaja tai turhasta vinkuja, en tosiaan. Mutta vaikka se raskaus ei ole sairaus, niin liikkuminen on todella hankalaa; varsinkin, jos sattuu liitoskipuilemaan kovasti. Kaikki valittaminen tai avun toivominen ei aina ole prinsesan leikkimistä tai turhasta vinkumista. Prkle.
Tää on Suomeen liittyvä ilmiö.
Sain ekan lapsemme Belgiassa, aina sai paikan metrossa, bussissa tai ratikassa. Kun liikuin vaunujen kanssa aina oli joku tarjoamassa apua rappusissa, ovissa etc., jopa teini-ikäiset arabipojat tarjosivat aina apua.
Muutimme Suomeen kun esikoinen oli 1v 1kk, voi järkytystä. Suomalaiset auttavat rattaiden kanssa liikkuvaa äitiä väistämällä, ovia pitää harva auki jne. Ja kuten täällä on todettu niin mahan kanssa ei saa istumapaikkaa (odotan toista viikolla 26).
Luulen että syy on se, että suomalaiset ovat metsäläiskansaa, joka on tottunut asumaan harvasti. Keski-Eurooppa puolestaan on tiheästi asuttua ja ihmisten on pakko ottaa toisensa huomioon jotta eläminen sujuisi. Suomalaisetkin asuvat nykyisin tiiviimmin kuin ennen, mutta vanhat tavat ovat säilyneet, toisia ei oteta huomioon.
Tuo taitaakin olla niitä suurten kaupunkien ongelmia. Mä asun niin pienessä kaupungissa että linjastakin varmasti paikkoja löytyy. Yleensä linjassa on 2-3 ihmistä kun aika usein liikun linjassa. Junaan ei oo ollut tarvetta mennä, mut silloin kun olen mennyt niin heti pääsin istumaan. Niin ja kyllä mulle on ovia auottu kun kauppaan ym. olen mennyt. Varsinkin keski-ikäiset miehet ystävällisiä ja hyvät tavat omaavia. Paitsi mummot yleensä aina kiilailee eteen, mut sen mä vielä ymmärrän.
Koittakaahan jaksaa siellä ruuhkissa. Kyllä se äänenkäytöllä se paikka löytyy. Ei auta piipitys.
Täytyy huomata, että "nuoriso" ei välttämättä tajua, että raskaana olevalla voi olla jotain erityistarpeita, tukala olo, seisomisesta johtuvia supistuksia tms. Aina toitotetaan, että raskaus ei ole sairaus, joten mistä sellainen ihminen, joka ei raskaana ole ollut, voisi tietää raskaana olevien ongelmista.
Mielestäni ihan hyvin voi kohteliaasti pyytää istumapaikkaa, jos sen tarpeessa syystä tai toisesta sattuu olemaan, olipa raskaana tai ei. Yleensä ihmiset antavat tilaa ihan ystävällisesti. Ja tietysti, jos supistelua on tosi runsaasti, en suosittelisi Helsingin ruuhka-ajan julkiseen liikeeseen edes yrittämään. Mielummin lepäilisin kotona ja käyttäisin hätätilassa vaikka taksia.
Ei sitä ihan ruuhkien takia voi työstä pois jäädä. Jos muuten työkunto on vähänkään sellainen, että pystyy olemaan, niin en usko työnantajan iloitsevan turhista sairaslomista.
Eikä kaikille ole luonteenomaista isoon ääneen kailotus ja vaatiminen. Mutta päätin nyt kyllä, että paikkaa pyydän jos muuten en sitä saa. Ehkä siitä joku oppii ja osaa ihan tarjota pyytämättä seuraavalla kerralla :)
Eihän se todellakaan helpolta tunnu ryhtyä paikkaa itselleen pyytämään, mutta hätä ei lue lakia :) Ajattelin tässä vaan itseäni ennen tätä raskautta: kun näin raskaana olevan, en kyllä reagoinut mitenkään. Aina sanottiin, että raskaana ollessaan nainen on elämänsä kunnossa, joten mihin sellainen nyt istumapaikkaa tarvitsisi. Kokemus selvästi tuo näkemystä ja nyt ajattelen hieman toisin ;)