Demarit herätkää: jos ette heivaa Paavo Lipposta ulos puolueen johdosta, huomaatte kohta olevanne oppositiossa (ja vaikka ilman porvarimeininkiä - hallituksessa voi olla kepu, vihreät, rkp, kd ja vasemmistol.)! Ja ette suinkaan kasvamassa, jos sama jäärä pysyy pj:nä.
Keskusta ja Jäätteenmäki voitti vaalit, turha ruikuttaa.
Keskusta ja Jäätteenmäki voitti vaalit, turha ruikuttaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Leif Salmenin mainio kirjoitus Iltalehdessä 1.4. - ei ole aprillipilaa!
Hiekkalaatikolla
1 Montako kertaa Paavo Lipponen ennen vaaleja julisti, että nyt valitaan maalle pääministeri? YLE:n vaalitentissä hän suorastaan jankutti sanomaansa, jonka mukaan "jokaisessa vaalipiirissä" on nyt mahdollisuus ottaa kantaa tulevan pääministerin henkilöön.
Tulos on tiedossa, mutta koska se on väärä, se ei näytä Lipposelle kelpaavan. Siksi Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa, prinsessa Lipponen, ei edes vaivautunut hallitusneuvottelujen avajaisistuntoon. SDP:n "hit-man", Eero Heinäluoma, julistaakin nyt, että Helsingin vaalipiirin äänestystulos ratkaisi pääministerikysymyksen. Luuleeko tämä järjestöjyrä, että kansalaiset ovat idiootteja ja onko sittenkään hyväksi, että puoluesihteerien merkitys politiikassa näyttää kasvavan?
2 En syntynyt eilen, enkä ladon takana, joten ymmärrän kyllä, että hallituspohja ja pääministeri ovat kysymyksiä, jotka ratkaistaan neuvotteluissa. Vaalitulos on aina vain pohja, jolta ponnistetaan. Perustuslaki ei sido puolueiden käsiä. Parlamentarismi edellyttää vain, että eduskunta hyväksyy ratkaisun. Vaikka asia ei olekaan ajankohtainen, niin parlamentti voi jopa tyytyä vähemmistöhallitukseen, jos tarpeeksi suuri osa edustajista pidättäytyy äänestämästä ja antaa hiljaisen hyväksyntänsä.
Mikään hallitusratkaisu ei siten ole "luonnollinen", ei myöskään punamulta, vaan syntyy aina tuloksena ristiriitaisten etujen sovittamisesta. Valtioneuvoston linnan paraatiovet eivät automaattisesti aukea vaalivoittajille. Vuonna 1987 porvaririntama voitti ja SDP hävisi, mutta Mauno Koivisto mursi oikeistojohtajien kassakaapin ja heitti Esko Rekolan manipuloinnin jälkeen tuleen Harri Holkerin ja sinipunan. Siihen hänellä oli täysi oikeus, vaikka hallitus olikin maan kannalta aikamoinen katastrofi.
3 Vuoden 1999 ratkaisu, kun Lipponen jo ennalta oli sopinut Niinistön kanssa, että jatketaan jos vain vaalitulos suinkin antaa myöten, ei sekään ollut mitenkään linjakas, sillä eniten voitti keskusta. Politiikassa ei pelata periaatteilla vaan vallalla. Tämä saattaa loukata herkkiä sieluja, mutta täysveriselle poliitikolle vamma syntyy vasta sitten, kun hän huomaa, ettei valtaa ole tarpeeksi. Näin on nyt käynyt Lipposelle.
Silti myös hänelle ja SDP:lle aukeaa mahdollisuus kovaankin neuvottelutaktiikkaan. Keskusta ei voi sanella ratkaisua, se tarvitsee demareita. Tässä tulee sivumennen sanotuksi, että porvarihallitus on mahdottomuus. Suomalainen korporatismi, etujärjestöjen ja suuryritysten yhdistynyt valta, ei sellaista toivo eivätkä sellaisen hallituksen toimintamahdollisuudet ole kehuttavia. Sen ensimmäiset yritykset puuttua työmarkkinarakenteisiin kaatuisivat SAK:n yleislakkouhkaan.
4 Tähän on tultu, mutta miten? Demokratian kannalta on vähintäänkin huolestuttavaa, että tulevan hallitusohjelman tärkeimmät ja kauaskantoisimmat kysymykset vaiettiin kuoliaiksi vaalitaistelussa.
Hyvällä syyllä voi kysyä, miten vaaleissa olisi käynyt, jos Sailaksen paperin radikaalit ehdotukset olisivat olleet kaikkien nähtävissä. Niin lapsenmielinen ei saa olla, etteikö ymmärtäisi, että Lipponen oli kaikista Sailaksen linjauksista ainakin pääosin selvillä. Hän on niihin jossain määrin sitoutunut. Niissä tietysti on paljon pelivaraa ja vanhan kaavan mukaan julkisuuteen heitetään ensin kovat ehdotukset, joista myöhemmin tingitään.
Minusta on kuitenkin aivan selvää, että SDP olisi hävinnyt, jos Sailaksen paperi olisi tullut julkisuuteen ennen vaaleja. Miten ihmeessä SDP olisi voinut käydä vaalit, jos päiväjärjestyksessä olivat työttömyysturvan raju heikentäminen, opiskelijoiden aseman vaikeuttaminen ja rikkaiden ja suuryritysten veroale?
5 Vaikka jotkut demarit haluaisivatkin vanhan ja kuluneen hallituspohjan jatkavan, näyttää siltä, että punamulta on todennäköisin ratkaisu. Politiikan sisältö ei siitä muutu. Kokoomus on tuskin valmis itsemurhaan, vaikka se olisi kuinka sankarillinen. Punamulta ei myöskään taida kaatua pääministerikysymykseen. Lipponen on varmaankin loukkaantunut Jäätteenmäen Irak-lausunnoista, mutta jonkun pitäisi kertoa Lipposelle, että sellaista on elämä ja politiikka.
Jos sitä paitsi tarkoitetaan mitä sanotaan, että maa elää normaaliparlamentarismia, on itsestään selvää, että oppositio käyttää myös ulkopolitiikkaa vaaliaseenaan. Näin toimitaan eurooppalaisissa demokratioissa, siis miksei Suomessa?
Paavo Lipposelle demokratian pelisäännöt eivät sovi (eivätkä ihan kaikille muillekaan demareille). Ennen vaaleja julistettiin, että nyt äänestämään pääministeristä. Kun vaalitulos ei kelpaa, pääministeriksi pyritään "keittiön kautta". Eikö hävetä demarit. Täytyykö Paavolle etsiä lohdutusvirka veronmaksajien rahoilla. Mihin Sonera-Paavo sijoitetaan Snoera-Olli-Pekan seuraksi. Yleenkö? Journalistinen osaaminenkin on samaa tasoa. Molemmat nerot ovat nähneet toimittajia.
Johan sen kertoo henkilökohtainen äänimäärä vaaleissa.
Taitaa sinuakin hyvä Unto pelottaa että Annelinne ei pärjää hallitustunnustelijana kun olet aina täällä päätä aukomassa. En ole mikään lipposfani, mutta aikamoisen henkilökohtaisen äänimääränhän tuo keräsi, joten uskoa miehen kykyihin riittää (ainakin pääkaupunkiseudulla).
ilmeisesti uskotaan yhä, että Paavo puolittaa työttömyyden ja kolminkertaistaa lapsilisät niinkuin demarit ainkaan lupasivat. Muulla Suomessa usko on vähän laimentunut ja demaritkin häpeilevät Isä Aurinkoisensa juttuja. USA- ja Nato-intoinen Paavo pitäisi piilottaa jonnekin suojatöihin, koska hän on yhteistyökyvytön ja taakka sosiaalidemokraateille.
Jos henkilökohtaiset äänet Helsingissä ratkaisevat Paavo voi perustaa enemmistöhallituksen Halmeen kanssa. Molempien poliittinen linjakin on täysin sekaisin.
Tuskinpa kukaan SDP:tä tai Paavoa äänestänyt todella odotti, että työttömyys puolittuu tai että lapsilisät koliminkertaistetaan. Riittää, että Paavo ja SDP hoitavat mahdollisimman hyvin ja tiukalla budjettikurilla Suomea menneinä ja tulevina vaikeina aikoina.
sitten ovat tällaisia päättömyyksiä (vaalilupauksia) aikanaan suustaan päästelleet, jos eivät tarkoita sillä totta. Paavo nimittäin oli sitä mieltä, että muut ja varsinkin keskusta on lupaillut liikkaa. Miten on demareiden lupausten laita. Ennen vaaleja demarit olivat myös sitä mieltä, että pääministeriksi pitää tulla suurimman hallituspuolueen puheenjohtaja. Vaalien jälkeen demarit eivät ole sitä mieltä. Ota tuosta nyt tolkkua.
SDP onnistui nousukaudella pitämään ennätyksellisen korkeaa työttömyyttä vuosikaudet. Aiemmat hallitukset ovat kyenneet vastaavaan vain lama-aikoina. Pitäisikö kiittää ja kehua?
Kyselit tässä taannoin, että pelottaako, kuinka Anneli pärjää hallitustunnustelijana. Mitäs nyt luulet?
Tyhmäkin nöyrtyy ylivoiman edessä. Puolue, joka on suurin on suurin puolue. Yllättävän vaikea asia näytti olevan vain demareille ja Paavo Lipposelle.
Hyvää jatkoa Keskustalaisen pääministerin johtamassa Suomessa!
terv: Unto
En kannata Lipposta pääministeriksi tällä kertaa! Poimin tuossa erään Lipposen kannattajan ajatuksen: "tuskin Paavoa äänestänyt todella odotti, että työttömyys puolittuu, tai että lapsilisät kolminkertaistetaan". Mitähän mahtoi ajatella? Jossakin muussa asiassa hän varmaan uskoi Paavon ajavan hänen ja hänen kaltaistensa etuja! Ei siis siinä mitä Paavo kertoi kansalle, vaan jossakin muussa asiassa, jota ei sanottu ääneen. Mitähän se mahtoi olla? Siitäpä herää monenlaisia ajatuksia, ettäkö peräti niin...
Siis äänestäjä uskoi, ettei ollut tarkoituskaan ajaa niitä asioita mitä tuli luvattua, vaan jotakin aivan muuta! Tämän käsityksen siitä saa!
Voi arvailla mistä Paavo sai ääniä!?