Heh. Ajattelin ilahduttaa iltaanne kertomalla kahden viime päivän kommelluksista. Olo on hyvin surrealistinen.. tällä hetkellä en osaa kuin nauraa.
Oon kärttänyt puhelinaikaa neurologille helmikuun puolesta välistä lähtien (kun uusi kohtaus iski). Terveyskeskukseen sain puhelinajan maaliskuulle kolmen viikon jonotuksella ja sieltä piti sitten lähteä lähete. Toki väliin mahtui lääkärin määräämä soittokierros Meilahteen, joka ei tietty tuottanut tulosta. Noh, eilen sain kuulla, että se lähete ei ikinä ole lähtenytkään eteenpäin, idiootti odottelin kiltisti useita viikkoja. Soitin terveyskeskukseen, josta luvattiin muistuttaa lääkäriä asiasta mutta hän ei tietenkään ole tällä viikolla paikalla. Turvauduin jopa kahden yksityisen lääkärikeskuksen apuun mutta sieltä ei anneta uudelle potilaalle soittoaikoja ollenkaan.
Yritin tästä sisuuntuneena soittaa tänään KELAan, että josko ne tällaisessa tapauksessa voisivat myöntää korvauksia (magneettikuv. lääkkeet sairaalalaskut) ilman lääkärinlausuntoa kun ei sitä aikaa nyt tunnu saavan. Kelan verkko- ja puhelinpalvelu on ollut nurin jo toista päivää, eli ei mitään hyötyä. Ajattelin sitten soittaa potilasasiamiehelle ja tivata, että onko tilanne oikeasti niin, että potilas joutuu itse huolehtimaan lähetteen kulkemisesta soittelemalla vuoroin minnekin ja onko kolmen kuukauden soittoajan odottelu uuden epilepsiapotilaan kohdalla käytännön mukaista (lupailivat soittoaikaa kesäkuulle kunhan se lähete ensin saapuu). Tulos: molemmat HUS-neuro -asiamiehet poissa; toinen lomalla, toinen sairaslomalla...
Ja takaraivossa jyskyttää, että tätä ei nyt tarvitsisi käydä läpi yksin ulkomailla, nykyään rahattomana jos syyskuisen kohtauksen jälkeen olisi lääkitys aloitettu kun olin vielä Suomessa. Noh, onneksi on kiva duuni vaikka terveys, rahat ja mielenterveys alkaa olla mennyttä. Voi olla, että tää on ihan normaalia ja olen turhasta tuohtunut mutta musta jotenkin tuntuu et mua simputetaan...
Älkää ikinä suostuko tekemään töitä apurahalla (koskee lähinnä opiskelijoita..) ainakaan ulkomailla. Ei kai kukaan muu näin hölmö voi ollakaan. Olo on kuin Kafkan Josef K.:lla.
Oon kärttänyt puhelinaikaa neurologille helmikuun puolesta välistä lähtien (kun uusi kohtaus iski). Terveyskeskukseen sain puhelinajan maaliskuulle kolmen viikon jonotuksella ja sieltä piti sitten lähteä lähete. Toki väliin mahtui lääkärin määräämä soittokierros Meilahteen, joka ei tietty tuottanut tulosta. Noh, eilen sain kuulla, että se lähete ei ikinä ole lähtenytkään eteenpäin, idiootti odottelin kiltisti useita viikkoja. Soitin terveyskeskukseen, josta luvattiin muistuttaa lääkäriä asiasta mutta hän ei tietenkään ole tällä viikolla paikalla. Turvauduin jopa kahden yksityisen lääkärikeskuksen apuun mutta sieltä ei anneta uudelle potilaalle soittoaikoja ollenkaan.
Yritin tästä sisuuntuneena soittaa tänään KELAan, että josko ne tällaisessa tapauksessa voisivat myöntää korvauksia (magneettikuv. lääkkeet sairaalalaskut) ilman lääkärinlausuntoa kun ei sitä aikaa nyt tunnu saavan. Kelan verkko- ja puhelinpalvelu on ollut nurin jo toista päivää, eli ei mitään hyötyä. Ajattelin sitten soittaa potilasasiamiehelle ja tivata, että onko tilanne oikeasti niin, että potilas joutuu itse huolehtimaan lähetteen kulkemisesta soittelemalla vuoroin minnekin ja onko kolmen kuukauden soittoajan odottelu uuden epilepsiapotilaan kohdalla käytännön mukaista (lupailivat soittoaikaa kesäkuulle kunhan se lähete ensin saapuu). Tulos: molemmat HUS-neuro -asiamiehet poissa; toinen lomalla, toinen sairaslomalla...
Ja takaraivossa jyskyttää, että tätä ei nyt tarvitsisi käydä läpi yksin ulkomailla, nykyään rahattomana jos syyskuisen kohtauksen jälkeen olisi lääkitys aloitettu kun olin vielä Suomessa. Noh, onneksi on kiva duuni vaikka terveys, rahat ja mielenterveys alkaa olla mennyttä. Voi olla, että tää on ihan normaalia ja olen turhasta tuohtunut mutta musta jotenkin tuntuu et mua simputetaan...
Älkää ikinä suostuko tekemään töitä apurahalla (koskee lähinnä opiskelijoita..) ainakaan ulkomailla. Ei kai kukaan muu näin hölmö voi ollakaan. Olo on kuin Kafkan Josef K.:lla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä ei uskoisi todeksi, näin Suomessa.
Tuli mieleen ,että eikö terveyskeskuksissakin ole omat henkilönsä, jotka hoitavat potilaan etua. Jaksaisitko vielä soittaa omaan terveyskeskukseen?
Ja olitko suomesta lähtiessäsi jo hoidossa sairaalatasolla? Minä aattelisin soittavani sinne. Kovalla sinnikkyydellä olen saanut vaikka ylimääräisenä puheluajan. Tai olet jo voinut nämä reitit kokeilla :(
uskoisi:) Joo, tk:lle on myös omat asiamiehensä mutta soittoaika oli jo mennyt. Toisaalta, mä en haluais sitä tk-lääkäriä "tilille" tästä asiasta, se kun on ainoa joka tuntui olevan aidosti huolissaan ja mun puolella (ja oli siis sitä mieltä, että Meilahden olisi mun taustalla annettava puhelinaika ilman lähetettäkin, siksi sinne soittelinkin). Kun oikeasti haluaisin vain sen neuron soittoajan.
Mä sain siis Suomessa kaks päivää ennen lähtöäni GM-kohtauksen 15 vuoden tauon jälkeen ja tulin piipaa-autolla päivystyspolille. Mutta ne oli sitä mieltä, ettei lääkitystä tarvita. Oli ollut läksiäisjuhlat edellisenä iltana ja silloinhan saa juopon kohtelun:)
Oon onnistunut järkyttämään kasan ranskalaisia tutkijoita suomalaisen terveydenhuollon tavoista. Parin viikon välein kun saavun silmät turvonneina duuniin niin ne tietää jo, että taas tuli neidille takkiin:P
Kiitos sympatiasta.
Hei,
otsikkosi tuntui niin hauskalta, että katsastin läpi kertomuksesi :) Itsellä ei ole epilepsiaa, mutta ymmärrän hyvin tilanteen muilta osin :)
Mulla on asiat kaikessa surkuhupaudessaan samaan tyyliin, ja aivan kaikilla osa-alueilla.
En voi ymmärtää, miten ihmisten postilas/vakuutuspapereita hukataan ylipäätään, ei pystytä tekemään päätöksiä ("10 viisasta miestä" virallisessa korvauslautakunnassa), vaan odotellaan jotain muuta päätöstä, jossa kanssa "10 viisasta miestä".. kun kyse on vain lain mukaisesta korvauksesta.
Ei ikinä uskoisi, että asutaan Suomessa, jossa työkulttuuri, oikeudenmukaisuuden taju ja samat taustat yms., voidaan sotkea ihmisten asioita niin paljon ja niin totaalisesti?
Työkseen potilaspapereita hoitavilla ei ole mitään oman työn arvostusta? Voiko olla, että työntekijät valtiolla/kunnalla on ns.
suojatyöpaikkoja, ja kun jotain pitäisi tehdä, kahvitunnit yms ruokatunnit ovat tärkeitä, että työntekeminen unohtuu?? Samoin kuin heidän tehtäväkseen annetut paperinpyöritykset ja päätökset papereiden mukaan???
Menestystä sinulle ulkomaille! Toivottavasti asiat selkenevät mahdollisimman nopeasti,
minulla sählingit varmasti jatkuvat hamaan ikuisuuteen, joka lienee yhteiskunnan etu.
pitkässä mutta kapeassa leivässä saavutetuista eduista ei tingitä, se on nähty kun itsekin samalle firmalle työskentelen. Tosin ilman oikeaa työsopimusta:) Tai no, yliopistot on kai jonkunnäköisiä autonomiayksikköjä. Kynä tippuu kädestä 16.00 vaikka sana jää kesken ja joku toinen, useimmiten nuori sinkku, sitten jää jatkamaan. Kesälomat on tasan silloin kuin itselle sopii vaikka joku ohjattava opiskelija on siksi ajaksi hankittukin. Kesälomat ei koskaan oo neljää viikkoa vaan enemmän vaikka talvilomakin tuli pidettyä. Ja koska sitä ohjattavaa ei yksinkäänkään voi jättää, niin jälleen se työsopimukseton sinkku joustaa. Nimim. ei "lakisääteistä" kesälomaa kahteen vuoteen. Siksi tänne karkasinkin kun ei sitä hullunmyllyä enää jaksanut. Mutta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan tämäkään:)
Tsemppiä sullekin!
Jep, niin.. tiedän myös sen tunteen.
Minäkin olen/olin ainakin jonkinlaisessa työsuhteessa valtioon, olen siis työsopimussuhteinen (nuorekas atk), ja todennäköisesti kenkää tulisi, jos ottaisimme samat edut kuin virkamies-puolen henkilöt.
Siksi minua rassaakin, että tiedän, miten virkamieskoneisto toimii jopa samassa hallinnonalassa. Ja nyyh, jopa oma palkkatoimisto pystyy mokaamaan asiaa 2 kk..
Mutta auta armias, jos olisin lähin työkaveri, niin johan hommat voisivat luistaa, koska yhteiset kahvihetket tai lounastauot, jumppahetket tai yhteinen työmatka :)
Mutta, eipä muuta kuin surkuhupaisia kertomuksia valtion kapeasta leivästä ..
Tässä surkeuden aallokossa katselin, että valtiontyöntekijän /kunnan työntekijän (koskee kai muakin, ellei potkasta pihalle pitkän sairiksen vuoksi) eläkkeestä sitten joskus, esim. Espanjassa menee verot Suomeen, vaikka toisilla tallaajilla ei menisikään. Syynä vain se, että eläke ansaittu valtiolla tai kunnalla.
Mikä susta tulee "isona"? Kun olet Ranskan keikan heittänyt?
Mä teen väitöskirjaa tekniikka/luonnontiede -akselilla eräässä pk-seudun yliopistossa. Eli tohtori kai sitten. Mikäli tän uuden tilanteen myötä pysyn rumbassa mukana.
Apurahalla tietty, ettei tarvitse huolehtia mistään eläkekertymistä, työterveydenhuollosta tai sairauslomaoikeuksista..sitä Espanjaa ajatellen. Tonnilla töihin:)
Melkein voisin sanoa kokeneeni saman monta kertaa ja juuri noin se menee ja jopa pahemmin. Kaikkea ei voi edes kertoa. Kafkamaisten kokemusten jälkeen kyllä on viisastunut ja ei odottele, vaan aina kiirehtii asiaansa ja vie hakemukset paikanpäälle. Sairaspoissaoloille ja lomapäiville ei mahda sitten oikein mitään, sillä virkamiehet järjestelee niitä omien intressien mukaan ja etenkään kesällä et varmasti saa enää ketään kiinni. Et ainakaan yksityiseltä.
Kokemusta minulla ei ole potilasasiamiehestä, mutta käsittääkseni hän on aseeton tuollaisten asioiden suhteen.
Itse olen parhaat tulokset saanut, kun olen sanonut yksikantaan, että en tuhlaa tähän aikaani, jos pompotellaan ja juttu menee nyt asianajajalle ja rikostutkintaa virkavelvollisuuden laiminlyöntinä. Outoa, että silloin virkamiehet ovat heti toimineet ja kuukausien odottelu on muuttunut soitoksi minulle ja vielä myönteiseksi päätökseksi heti.
Neuvo: Ei siis kannata jäädä oikeuden porteille odottamaan, vaan vaatia. Jos kiltisti odottaa ns. Kafkamaiseen tapaan oikeutta odotussalissa, niin sinne sitä vanhenee ja mätänee. Aika elomme on rajallinen kuitenkin.
Kokemuksesi jälkeen Sinäkään et varmaan mielelläsi puhu hyvinvointivaltio Suomesta. Se on valitettavati on lähinnä sitä hyvinpahoinvointia monen kohdalla.
Asia ei liity aiheeseen, mutta Osku Pajamäki puhuu paljon asiaa mm. ahneesta sukupolvesta.
Jäiköhän mainitsematta, että virkamiehillä on tapana pitää ns. lakisääteiset sairaslomat tosiasiallisten sairaslomien päälle. Mukaan kun otetaan vuosilomat vuosilomien pidennyksineen ja vuorotteluvapaat ja äityislomat ja pidennetyt kahvitauot ja ruokatunnit, niin ei tuo ihme, että asiat jää hoitamatta. Olet varmaan huomannut myös, että monella viranomaisella on soittoaikoja vain tietyn lyhyen ajan sisällä ja kun tunnin yrittää sinne soittaa, se on kokoajan varattua sinä aikana.
Noita lakimiehellä uhkaamisia mäkin oon viime aikoina miettinyt mutta valitettavasti mulla on niistä niin onnettomat tiedot, että uskon jääväni heti kiinni. Siksi sitä potilasasiamiestä vähän ajattelinkin...mutta uskon samalla tavalla, ettei se tässä hetkessä voi mitään auttaa. Periaatteessa oon sitä mieltä, ettei räyhäämällä pitäisi olla mitään vaikutusta jos oikeudenmukaisuutta on olemassa. Mutta näin se kai on. Toinen räyhää itselleen puhelinajan polvikipuun seuraavaksi päiväksi, toinen odottelee kiltisti kolme viikkoa, kun uskoo ettei niitä aikoja oikeasti aikaisemmin ole saatavissa.
Mä ymmärrän sen, että lähete voi unohtua. Se on inhimmillistä. Mutta sitä en käsitä että meidän systeemi on niin haavoittuvainen että tän tason asiat voi olla yhden ihmisen itselleen kirjoittaman Post-It -lapun varassa. Pitäisihän sille olla joku "varajärjestelmä". Mä nyt en ole tähän kuolemassa mutta säälin niitä, joilla on nopeaa toimintaa vaativa sairaus, vaikkapa syöpäepäily. Anyway, luotto katosi ikuisiksi ajoiksi ja tästä lähtien tiedän että kyselyä lähtee päivittäin. Vaikkei se musta potilaan velvollisuus olekaan..ja vaikka vtuttaa saada luuria korvaan "asiattomista" soitoista.
Hyvinvointivaltio..joo. Sen sijaan esim. tässä Ranskan systeemistä ei voi valittaa. Sääli vaan etten oo palkansaaja täällä. Nyt hävettää, että oon monet kerrat ääneen arvostellut keski-Euroopan terv. huoltoa. Meillä oli jokin aika sitten Suomessa vieraileva työntekijä k-Euroopasta ja se oli myös hyvin tuohtunut Suomen kallista mutta tehottomasta järjestelmästä. Nyt ymmärrän mitä se tarkoitti.
Roikuin muuten eilen 3 x 10 min terveyskeskukseen. En ikinä päässyt läpi. Tänään paremmalla tuurilla.
Itse asustelen täällä armaan kotimaamme pääkaupungissa. Oma alkutaipaleeni sairausurallani oli yhtä takkuamista: minut oli ohjattu Mäntytien kuntoutuskeskukseen, mutta sieltä ei saanut aikoja, puoli vuotta olisi pitänyt odottaa. Sitten "onnekseni" aloin kohtailla niin usein, että "pääsin" Meilahteen ensiapupolille ja sitä kautta osastolle.
Nyt kun olen nk. vakiopotilas saan myös soittoaikoja nopeammin ja helpommin. Tosin sanoja en varausvaiheessakaan säästele, vaan toistan ja toistan vaikeuteni niin useasti, että Ms Sairaanhoitaja uskoo ja tunkee minut johonkin väliin.
Sain hepulikohtaukset, kun Mäntytie oli 2 kertaa jättänyt kirjaamatta minulle varatut neurologiajat ja antanut ne jollekin muulle. Itse olen joutunut sinnepäin olemaan yhteydessä jatkuvasti tiedustellen tilannetta.
En uskalla enää luottaa mihinkään, vaan itse tässä on oltava se asioiden valvoja ja eteenpäin viejä!
t. Kiikun kaakun
munkin vakituinen kotini on, täällä olen vuoden visiitillä. Enkä mäkään nyt ihan uusi potilas ole, mua on vaan aina aikaisemmin hoidettu Töölöön neurokirurgian puolella ja lastenklinikalla mutta se oli monta vuotta sitten. Mutta jatkotauti tää aikaisemmalle on. Niistä paikoista ei ole pahaa sanottavaa vaikka lamavuosi silloin olikin. Edellisen kerran kun jotain vakavahkoa oli, 10 vuotta sitten, niin Töölöön ne vielä mut vei.
Meilahti sen sijaan on uusi tuttavuus eikä se, että on Meikun päivystyspolilla ollut merkitse mun tapauksessa yhtään mitään:) Sen kortin oon kolmesti puhelimitse kokeillut. Siksipä tk-lääkärini olikin niin tuohtunut, ettei ne suostu antamaan aikaa. Yks suostu kyllä avaamaan paperit ja mumisi että "aijaa sua on ihan Töölössäkin hoidettu" mutta asiantuntevalla äänellä päätti, ettei se niille riitä. Mut kyllä se joskus tulee.
Tasapainottelua sinnekin!
Täh, ei voi olla totta??
Sarjassamme Mäntytien kuntoutus-puoli??
Jo alkaa itkettää.
Kappas kun minä kävin Mäntytiellä kuntoutustutkimuksissa, elokuusta- lokakuuhun (joulun aikaan "loppukatselmus"), ja sain vasta helmikuun alussa paperit sieltä. Jotka olivat virheelliset.
Olin jopa omaksi täydelliseksi yllätyksekseni opiskellut sairaanhoito-opistossa kolme vuotta, jota sitten ihmeteltiin suureen ääneen mieheni ja koko suvun voimin?? Opiskelu ei ole sama, kun on töissä kirjastossa.. Oli siinä muitakin hauskoja yksityiskohtia, mutta eipä niistä enempää.
Laitoin heti oitis korjauspyynnön helmikuussa, laitoin jopa toisenkin korjauspyynnön huhtikuussa, koska siihen ei vastattu. Nyt viime viikolla tuli ns. korjattu paperi, mutta kappas kun sekin vaatii korjauksen. Ts. kolmas korvauspyyntö. Mutta nämä ovat pieniä murheita tässä sählinki-aallokossa.
Teillä sentään on kyse terveydestä, mulla vain "kuntoutuksesta", joka on tietysti hylätty jo helmikuussa, kun kovati odotettu tutkimustulos tuli :)
Muuten Mäntytie oli kyllä kiva & ystävällinen, kaikki tapahtui ajoissa ja aina silloin kuin menin sinne, ei tarvinnut odotella. Johtunee siitä, että maksajana vakuutusyhtiö.
Ja syyskuussa ollut neurologi oli tosi erinomainen.
Kaipa tästä selvitään, yks jos toinen asia kerrallaan?? Muussa tapauksessa voidaan muuttaa "muualle" paitsi minä, joka saan ehkä tulevaisuudessa eläkettä valtiolta :)
Tsemppiä vaan ja suomalaista sisua!
Mäntytiellä käyminen.
Kun siellä aloitin sain vain tyhjiä
tutkimus lupauksia ja kun uhkasin
heitä potilasasiamiehellä ym.
niin johan alkoi tapahtua.
Nyt sen verran alkoi lääkkeet
onneksi toimimaan ettei kaikkia
tutkimuksia tarvitse tehdä.
Silti kiinnostaa olenko ohimolohko
vai otsalohko epiläinen.
Mua on kanssa palloteltu paikasta
toiseen ja olen ollut koekaniini
lääkkeiden kanssa.
Tsemppiä kaikille ja koittakaa
sairaanakin jaksaa pitää puolianne.