Tänään kävin pitkästä aikaa Helsingin keskustassa kun oli tapaaminen siellä työasioiden vuoksi. Metrossa istuessani mietin että kuinkakohan monella muulla on samantapaisia ongelmia, eli kärsii yksinäisyydestä sekä sen tuomista muista ongelmista. Naamasta ei ainakaan voi nähdä mitään, tuntuu ettei kenelläkään muulla ollut mitään ongelmia saati vaivoja. En itsekään peiliin katsoessani voi sanoa että olisi jotakin vialla vaikka asiat ovatkin niin.
Helsingissä tänään
Ahdistunut, yksinäinen
10915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun yksinäisyys kestää riittävän kauan siitä tulee normaali-tila. Päivittäin seurustelen ja vietän aikaa ihmisten seurassa työn vuoksi, mutta silti sisin kolisee tyhjyyttä.. Enemmänkin ihmisten seura lisää yksinäisyyden tunnetta.. Lisää ahdistusta, omassa sisäisessä puutarhassa elämä on helppoa ja ilma raikasta..
työssä tulee seurusteltua ihmisten kanssa. vapaa-ajalla voi rentoutua eli olla yksin. tehdä trendikästä ruokaa, leipoa, liikkua, lukea, käydä lenkillä uusilla hienoilla lenkkareilla. helppoa? kyllä. liiankin. ja kuitenkin harmittaa, kun ei ole ketään kenelle soittaa, kun aurinko paistaa ja tekee mieli terassisiideriä.
Minkä veikkaat syyksi yksinäisyyteesi? Oletko esim. ujo?
Itsekin tänään istuskelin metrossa, ties vaikka oltiin samassa ja vielä samaan aikaan. :) Ei sitä tosiaan huomaa, kun urheilee ja muutenkin pitää huolta ulkonäöstään. Sinänsä huono juttu, sillä netin ulkopuolella on todella vaikea törmätä kohtalontovereihin.
jutella ihmisten kanssa. Vaikka kusi haisee melkein joka kerta kun siihen rojuun viitsin mennä.
Hassuinta ehkä on, kun juttelen jollekulle, että tuntuu kuin vastapuoli hieman hätkähtäisi. Olen nainen enkä nyt kovin erilainen, mutta tapana ei ole aloittaa ventovieraan kanssa keskustelua.
Mikä siinä sitten on niin kamalaa? En ole koskaan epäkohtelias tms. Ainoastaan vain seurallinen ja pirun utelias.
Vanhemmat ihmiset yleensä juttelevat mielellään, saavat jonkun kanssa puhua, kun on paljon yksinäisiä vanhuksia.
Tänään on kaunis ja lämmin päivä taas tulossa. Aion mennä kaivariin kävelemään ja kahville vaikka Ursulaan.
Ei millään pahalla, mutta minä en henkilökohtaisesti pidä siitä että metrossa, bussissa, lähijunissa joku ventovieras alkaa juttelemaan.. Yleensä vielä jos nämä ihmiset torjuu, niin ne saattaa päästellä suustaan mitä tahansa törkyä.. Ehkä kannattaa jutella niille jotka vaikuttavat siltä että haluavat jutella, mutta jos yritän rentoutua, olla ajatusksissani, niin siihenkin on mielestäni täysi oikeus..
Miksi sitten joidenkin on koko ajan oltava äänessä ja juteltava.. Eihän kyseessä ole mikään alemmuuden-tunneja epävarmuus omasta "suuruudesta" kun ihmisiä on pienessä ahtaassa tilassa paljon.. Joskus vaan tulee tällainen fiilis, kun juttelijan kohteliaasti torjuu, niin hänen täytyy saada torjuja aina jotenkin lytättyä..
olla törmätty metrossa. :) Minulle nimittäin aina tulee kaikenmaailman denat juttelemaan metrossa/junassa. Kyllä minäkin varmaan tuosta hätkähtäisin, sitä on nimittäin tottunut, että siellä saisi istua kaikessa rauhassa. Olet kyllä aika rohkea ja oma-aloitteinen tapaus, et tuolla menolla varmaan kauaa ole yksinäinen.
tykkää, kun mulle puhutaan. Haluun olla rauhassa ja haaveilla. :)
Mulle on tosin tähän mennessä jutelleet vaan juopot miehet, jotka alkaa kehua ulkonäköäni ja ei, se ei todellakaan ole mitään muuta kuin ahdistavaa. Tai sit kaikenmaailman hörhelöt kyselee "kenenkäs tyttöjä sie olet?" Vittuako mie koko sukuhistoriaani jollekin keski-ikäiselle runkkarille ala selittään?!?
Niin ja pahimpia ovat ne vammaiset, sellaiset viiskymppiset miehet, jotka on jääneet lapsen tasolle ja leuhkivat tupakoinnillaan kuin jotkut yläastelaiset. Sitten on tietenkin erikseen maailmanparantajat, jotka tulee kertoon mulle, miten mun pitää opiskella ahkerasti ja välttää huumeita. Niinku en ite tajuis. Ainakaan en halua kuulla mitään huumevalistusrunoja, saakeli sentään!
Enkä millään raski sanoa kellekään, että nyt jumaliste naama umpeen. Sit mie vaan nyökkäilen ja hymyilen. Ärh.
Kiitos, että sain avautua. :D Jos näette mut istumassa jossain bussin nurkassa, niin saa tulla jutteleen, jos oot selvin päin etkä halua kertoa mulle avioliitostasi niihin aikoihin kun painoit vielä 48 kiloa.
Tuossa aikaisemmat valitukset. En tykkää jos joku alkaa juttelemaan, metrossa, bussissa tms.
Niinhän se on. Omaa tilaa pitäisi olla vähintään viisi metriä/suunta. Eipä kaikki ole kahjoja jotka aloittaa juttelun, ja puliukot haistaa/tuntee kaukaa.
Onko ihminen jotenkin päästään viallinen jos rupeaa juttelemaan? Millä perusteella?
Syntax error, en ala sinun kanssasi puhumaan, älä pelkää, haaveile rauhassa.
Moni ihminen valittaa tällä palstalla yksinäisyyttään, mutta ei ole ilmeisesti valmis tekemään mitään itse sen poistamiseksi.
Valittaminen ja ruikutus on mukavempaa. Ihan rauhassa, se ei sinänsä haittaa ketään, mutta antaako se jonkinlaisen glorian valittajalle itselleen? En yleensä edes halua metroa käyttää kuin joskus harvoin, ja silloin juuri huvittaa se kun ihmiset on hiljaa, ja koittavat sen "oman tilan" säilyttää. Sopiihan se. Pääkaupunkiseudun väkiluku lisääntyy koko ajan, elintila käy ahtaammaksi. Suvaitsevaisuutta on siis lisättävä. Itse olen onneksi muuttamassa pois suomesta, maahan jossa ventovieraille juttelu on normaalia... : )
ei se ihan noin ole.moni meista haluais jutella mut kun ei pysty.Jos vakisin yrittaa puhua siit ei tuu mitaan.On hypitty lekureissa,psykologin ja psykiatrin juttusilla.Mutta syyta ei tunnu loytyvan.Sori taa teksti kun eras kirjain ei toimi.