Meilla tuli useita viikkoja sitten palstalla eraan nimimerkin kanssa keskustelua siita, poikkesiko Seppo Lohen maaliskuussa Helsingissa pitama alustus mm. opillisesti hanen 1970-luvulla nuorena miehena pitamastaan suviseurarippisaarnasta. Lupasin palata tahan asiaan.
Olenkin miettinyt asiaa, mutta miettimisesta huolimatta joudun roiskaisemaan pohdintani palstalle liki ex-tempore. Paras vastaaja luonnollisesti olisi Seppo Lohi itse.
Nayttaa silta, etta painotukset 1970-luvun saarnassa olivat ainakin hieman erilaiset kuin nyt kuullussa alustuksessa. Ei sille ilmeisesti puhujakaan mitaan voi, etta han on sidoksissa kulloinkin elettavana olevaan aikaan.
1970-luvullahan tapahtui paljon kummallista kristillisyydessa. Eras paakallonpaikkaa lahella oleva tassa hiljattainkin totesi lakonisesti: 'Ne olivat vaikeita aikoja.' Tama nakyi mm. Paivamiehen kuivahkoissa kirjoituksissa, joihin ei silloin tullut kiinnittaneeksi erityisempaa huomiota. Myohemminkaan en ole niita tutkinut, koska olen kayttanyt Paivamiehia saunansytykkeina. Me, jotka elimme niita aikoja, ikaan kuin otimme vastaan sen, mika eteen tuli. Ehka tallainen suhtautuminen eri tilanteissa onkin ominaista ihmiselle. Jos esimerkiksi tulee sota, unohdamme keskinaiset kinamme ja keskitymme sotaponnisteluihin; kaikki naiset kutovat sukkia sotilaille jne.
Kun lueskelee Paavalin kirjeita, han sen ohella, etta kertoo, mita Jeesus on sanonut, monessakin paikassa sanoo, etta 'minun mielestani'.
Joskus humoristissavytteisissa viesteissa olen muistellut useampiakin saarnoja, joissa puhuja sekoilee pahasti ja menee perati metsaan eli harhaan - eri syista. Syntyy koomisiakin tilanteita. Tiukkapipoisimmille tuollainen on vaikea paikka, jos halutaan koko ajan olla siina uskossa, etta kaikki mita saarnamies poydan takaa sanoo, on suoraa ilmoitusta Jumalalta. Saarnan ydinsisalto saattaa kylla olla ok, mutta puhuja siis joiltakin muilta osin saattaa puheessaan joutua harhapoluille ja hopottaa omiaan. Joskus tuollainen 'omiensa hopottaminen' on ehka myos saarnalle varatun ajan taytetta. Joskus se kenties nousee meita jokaista lahella olevasta 'omavanhurskauden perkeleesta' eli uhon tunnossa aletaan latoa perinnaissaantoja poytaan.
En vaita tassa, etta Seppo Lohi olisi eksynyt harhapoluille tai etteiko han olisi eksynyt, mutta totean vain, etta hankin eli 1970-luvun vaikeita vuosia senaikaisessa myllerryksessa niin kuin me muutkin. Tama luultavasti ei ole voinut olla nakymatta hanen saarnoissaan.
Tuossa etusivulla oli viitattu Erkki Reinikaisen ja Seppo Lohen kirjalliseen tuotantoon. En tunne sita perin pohjin, vaikka ilmeisesti olisi syyta perehtya. Siella on tarkasteltu mm. hoitokokousvuosien opillisia harhoja. Niiden aikojen harhoista kannattaisikin olla perilla, jotta kristillisyydessa vastedes edes voitaisiin yrittaa valttaa vastaavia harhoja. Sen sijaan 'Paita vadille' -selvitysta ei ole tehty.
Me jokainenhan olemme paitsi sidoksissa kulttuuriimme myos omaan aikaamme. Saarnoja voimme kuunnella enintaan 60 - 70 vuotta, riippuen siita, kuinka pitkan elaman Luoja meille suo. Samoin on muidenkin sukupolvien laita, menneiden ja tulevien. Pohjimmiltaan ihminen ei kai koskaan muutu, vaikka etusivulla toisessa aloituksessa vaitettiinkin, etta me nyt olisimme jotenkin valistuneempia kuin esimerkiksi sata vuotta sitten elaneet isamme ja isoisamme. Valistuksen aikahan oli jo monta sataa vuotta sitten.
Kristillisyydessakin on monenlaista liikehdintaa nahty, kun muistetaan esimerkiksi, etta lestadiolaisuus on hajonnut jo 19 kertaa. Silloinhan voisi ajatella, etta koko kristillisyydemme oppi ja usko on tuuliajolla ja on ihan sattumassa, mita tuleman pitaa. Nain ei kuitenkaan ole, jos ymmarretaan, etteivat ulkonaiset organisaatiot ja kulttuurisidonnaiset tavat meita pelasta, vaan vain sydamen usko. Jos meilla on tama 'sydamen usko', me sen kautta liitymme elavina oksina viinipuuhun eli olemme osa Kristuksen ruumista. Silloin siina on Jumalan valtakunta, joka kylla kestaa kaikki ajan myrskyt, vaikka se saattaakin nayttaa valtakunnalta, joka on vioilla ja virheilla peitetty.
Valitan, ettei minulla ole asiassa enempaa ymmarrysta. En myoskaan lahtenyt yksityiskohdittain rivi rivilta tarkastelemaan kolmenkymmenen vuoden takaista rippisaarnaa ja vertaamaan sita saman henkilon taman paivan sanomisiin, mutta yritin yleisella tasolla tarkastella aikaan sidonnaisuuden problematiikkaa.
Olenkin miettinyt asiaa, mutta miettimisesta huolimatta joudun roiskaisemaan pohdintani palstalle liki ex-tempore. Paras vastaaja luonnollisesti olisi Seppo Lohi itse.
Nayttaa silta, etta painotukset 1970-luvun saarnassa olivat ainakin hieman erilaiset kuin nyt kuullussa alustuksessa. Ei sille ilmeisesti puhujakaan mitaan voi, etta han on sidoksissa kulloinkin elettavana olevaan aikaan.
1970-luvullahan tapahtui paljon kummallista kristillisyydessa. Eras paakallonpaikkaa lahella oleva tassa hiljattainkin totesi lakonisesti: 'Ne olivat vaikeita aikoja.' Tama nakyi mm. Paivamiehen kuivahkoissa kirjoituksissa, joihin ei silloin tullut kiinnittaneeksi erityisempaa huomiota. Myohemminkaan en ole niita tutkinut, koska olen kayttanyt Paivamiehia saunansytykkeina. Me, jotka elimme niita aikoja, ikaan kuin otimme vastaan sen, mika eteen tuli. Ehka tallainen suhtautuminen eri tilanteissa onkin ominaista ihmiselle. Jos esimerkiksi tulee sota, unohdamme keskinaiset kinamme ja keskitymme sotaponnisteluihin; kaikki naiset kutovat sukkia sotilaille jne.
Kun lueskelee Paavalin kirjeita, han sen ohella, etta kertoo, mita Jeesus on sanonut, monessakin paikassa sanoo, etta 'minun mielestani'.
Joskus humoristissavytteisissa viesteissa olen muistellut useampiakin saarnoja, joissa puhuja sekoilee pahasti ja menee perati metsaan eli harhaan - eri syista. Syntyy koomisiakin tilanteita. Tiukkapipoisimmille tuollainen on vaikea paikka, jos halutaan koko ajan olla siina uskossa, etta kaikki mita saarnamies poydan takaa sanoo, on suoraa ilmoitusta Jumalalta. Saarnan ydinsisalto saattaa kylla olla ok, mutta puhuja siis joiltakin muilta osin saattaa puheessaan joutua harhapoluille ja hopottaa omiaan. Joskus tuollainen 'omiensa hopottaminen' on ehka myos saarnalle varatun ajan taytetta. Joskus se kenties nousee meita jokaista lahella olevasta 'omavanhurskauden perkeleesta' eli uhon tunnossa aletaan latoa perinnaissaantoja poytaan.
En vaita tassa, etta Seppo Lohi olisi eksynyt harhapoluille tai etteiko han olisi eksynyt, mutta totean vain, etta hankin eli 1970-luvun vaikeita vuosia senaikaisessa myllerryksessa niin kuin me muutkin. Tama luultavasti ei ole voinut olla nakymatta hanen saarnoissaan.
Tuossa etusivulla oli viitattu Erkki Reinikaisen ja Seppo Lohen kirjalliseen tuotantoon. En tunne sita perin pohjin, vaikka ilmeisesti olisi syyta perehtya. Siella on tarkasteltu mm. hoitokokousvuosien opillisia harhoja. Niiden aikojen harhoista kannattaisikin olla perilla, jotta kristillisyydessa vastedes edes voitaisiin yrittaa valttaa vastaavia harhoja. Sen sijaan 'Paita vadille' -selvitysta ei ole tehty.
Me jokainenhan olemme paitsi sidoksissa kulttuuriimme myos omaan aikaamme. Saarnoja voimme kuunnella enintaan 60 - 70 vuotta, riippuen siita, kuinka pitkan elaman Luoja meille suo. Samoin on muidenkin sukupolvien laita, menneiden ja tulevien. Pohjimmiltaan ihminen ei kai koskaan muutu, vaikka etusivulla toisessa aloituksessa vaitettiinkin, etta me nyt olisimme jotenkin valistuneempia kuin esimerkiksi sata vuotta sitten elaneet isamme ja isoisamme. Valistuksen aikahan oli jo monta sataa vuotta sitten.
Kristillisyydessakin on monenlaista liikehdintaa nahty, kun muistetaan esimerkiksi, etta lestadiolaisuus on hajonnut jo 19 kertaa. Silloinhan voisi ajatella, etta koko kristillisyydemme oppi ja usko on tuuliajolla ja on ihan sattumassa, mita tuleman pitaa. Nain ei kuitenkaan ole, jos ymmarretaan, etteivat ulkonaiset organisaatiot ja kulttuurisidonnaiset tavat meita pelasta, vaan vain sydamen usko. Jos meilla on tama 'sydamen usko', me sen kautta liitymme elavina oksina viinipuuhun eli olemme osa Kristuksen ruumista. Silloin siina on Jumalan valtakunta, joka kylla kestaa kaikki ajan myrskyt, vaikka se saattaakin nayttaa valtakunnalta, joka on vioilla ja virheilla peitetty.
Valitan, ettei minulla ole asiassa enempaa ymmarrysta. En myoskaan lahtenyt yksityiskohdittain rivi rivilta tarkastelemaan kolmenkymmenen vuoden takaista rippisaarnaa ja vertaamaan sita saman henkilon taman paivan sanomisiin, mutta yritin yleisella tasolla tarkastella aikaan sidonnaisuuden problematiikkaa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kirjoitit todella pitkän kirjoituksen sanomatta sanaakaan. Kaikki minkä sanoi, mitätöit seuraavassa lauseessa..
Noinko SRK käsittelee kipeintä aikakauttaan, hoitokokousoperaationsa (puimatantereensa puhdistamisen) aikaa? Voihan se olla niinkin, mutta toisaalta on se toisinkin, enkä itse asiassa siitä mitää tiedäkään. Vai miten se nyt olikaan...
Taidat ehkä olla kuitenkin savolainen?
mie.
Tou Sointulan tekstihän oli tosi ymmärrettävää ja perusteltua tekstiä.Tosi yksinkertaisesti selitetty.
Kiitän Sinua vastauksestasi, jota jo hätäisenä ehdin pariin kertaan kyselläkin.
Mitä muuta tuohon voisi sanoa kuin 'aamenta'? Kirjoitit maltillisesti ja rehellisen tuntuisesti. Ja jätit vl-fraasit pois kun puhuit Jumalan Valtakunnasta ja sydämenuskosta. ;)
Eihän tuohon voi muuta kuin aamenta sanoa. Ja terveisiä sinne Villiin Itään.
sanoo 1970-luvun vuosista mm. nдin (enimmilta osin tama on kertausta):
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=528
Ei näytä totuus irtoavan ei sitten millään SRK:n johtajien suusta kuin vain ainoastaan nyt jo edesmenneen ER:n kommentti että "vaarana oli fundamentalismi" kuvaa likelle parhaiten sitä aikaa.
Kaikki kokoukset joita: Heikki Saari, Ville Suutari, Einari Lepistö ja lukuisa joukko muitakin samassa hengessä olleita herroja pitivät eivät kestä ollenkaan päivänvaloa.
Jos on ovet lukittu. Ulkona pimeää. Väsyneet lapset itkee. Mummot horisee. Edessä istuu ristikuulustelussa mies. Ja lopuksi huudetaan puheenjohtajan paikalta. Koko siioni X joutuu helvettiin jos väärää henkeä ei saada kitkettyä tästä siionista.
Ja mitä oli väärä henki. Eri muotoiset käsitykset televisiosta. Koulu opetus. Pohjola ralli. Urheilukilpailut. Hirvipeijaiset pyhänä. Jos tällaisia puollusti normaaliin elämään kuuluvana oli väärähenkinen.
Internetin anonyymit paikkallistason kommentit ovat lähimpänä totuutta. Kaikki nykyiset SRK:n silloiset nuoret herrat olivat juuri niitä kiihkeimpiä uskonsotureita muutamamien arvovaltaisten vanhojen saarnaajien yhteisrintamassa. Ei ole kiva tunnustaa totuutta kun heikot jäät ritisee alla.
henkiopistaan kokonaan! Ne yksittäiset taitamattomatko koko henki- ja hoitokokousopin keksivät yksittäisissä ylilyönneissään? Paskapuhetta!
Meistä jokainen, joka sen ajan oli mukana kuvuoissa tiesi, että SRK:lta ne ohjeet koko homman operoimiseksi tulivat. Kuinka "yksittäiset taitamattomat" olisivat osanneet pitää täysin toistensa kaltaisia hoitokokouksia ympäri maamme ilman keskusjohtoista linjaa?
ihmiset ovat itse niin erehtymättömiä, että eivät jaksa antaa anteeksi ja unohtaa joidenkin muiden kaukaisten kokemia vääryyksiä.Mistä tämä sydämettömyys.
Silloin sanottiin, että väärä henki tarttuu todella helposti. Perheessä varmastikin kaikkiin ja 'väärähenkisistä' ihmisistä ihan tietämättäkin.
Ei ole siis ihme, jos SRK:ssa ollut silloinen väärä henki oli tarttunut meihin ulosjoutuneisiinkin. Eikä näytä lähtevän pois millään! Se sama sydämettömyys, armottomuus, rakkaudettomuus ja tuomiohenki on tarttunut SIELTÄ meihin! Siitä se johtuu. Siinä sinulle mieluinen selitys, jota kaipasit!
(En usko siihen itse. Enkä uskonut silloinkaan.)
että hoitokokoustoiminta oli "keskusjohtoista". SRK:n kustantamasta Haapajärven ry:n historiikkiversiosta ilmaus puuttuu.
Kurkkasin linkin taakse Mopin palstalle ja mitä näinkään! Kehotuksen ladata ELOKUVIA ILMAISEKSI.
että koetelkaa henget, josko ne jumalasta ovat.Jos ihminen elämällään ilmaisee , että teot eivät ole jumalansanan mukaisia, niin eikkait ne silloin jumalan hengen mukaisia ole.
tuli alustaja seurakuntapäivään, jos paikallinen johtokunta pyysi. Siinä mielessä se oli varmaan keskusjohtoista.Haluttiin sellainen henkilö, joka oli vähän vieraampi, siten objektiivisempi. Ihminenhän on raadollinen olio ja monasti näkee vikoja toisissa , ei itsessään.
Reinikaisen sanojen mukaan menivät "joukkohysteriaksi", Jumalan sanan ja Jumalan Hengen mukaisia, sinun mielestäsi?
Minulta on jaanyt huomaamatta se elokuvanlatauslinkki, koska en suuremmin ole harrastanut elokuvia. Itse asiassa olen nahnyt vain yhden elokuvan: 'Uuno Turhapuro armeijassa'. Toverimme Uunohan yleni varusmiesaikanaan majuriksi.
Kunhan loydan Mopin palstalta sen linkin, katson viela jonkun toisenkin elokuvan.
Mopin palstalle laitoin eraanlaisen yhteenvedon taman palstan etusivulla eilen useissakin ketjuissa olleesta televisiokeskustelusta. Yhteenveto oli sentyyppinen, etta poimin keskustelupuheenvuoroista pitempia tai lyhyempia patkia, jopa yksittaisia lauseita. Voin poistella, jos joku katsoo tekijanoikeuttaan pahasti loukatun.
valhetta tuo Hautamäen puhe. Olen kyllä vähän järkyttynyt, en ole arvannutkaan, että SRK (tai ainakin Hautamäki) noin syvällä pimeässä on. Tosiasiat kielletään sumeilematta, esimerkiksi se, että SRK organisoi hoitokokoukset.
Herätkää, vl:t! Teidän liikkeene lepää valheen (valehtelun) päällä!
"jos paikallinen johtokunta pyysi."
5% seurakunnista?
30%?
50%?
90%?
hysterian tekee , vaikka seuroissa Jumalan sanan ääressä. Sehän on ihmisen reagointi .
tilastoista. Onko merkitystä. Kai niistä on tarkat luettelot.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019201022#22000000019201022
Kirjoitin jo aiemmin otteen Lohen vanhasta saarnasta 70-luvulta. Nykyisiin teksteihin en puutu, sillä aloittaja on kunnostautunut sillä alueella, sekä täällä että toisella palstalla.
Vastauksia omiin tärkeisiin kysymyksiini en saanut, vaikka aloittajan teksti olikin sinänsä ymmärrettävää ja hyväksyttävää.
Hyvä kun ei tullut lisää loukkaantumisen aihetta!
uutena tulokkaana varmasti vei monelta aikaa ja terveyttä. On ihan ymmärrettävää, että se kiehtoi monia .Nytkin monet vanhemmat ihmiset ovat niin kiinni siinä, että se määrää koko päivän oman ohjelman.Joissakin naapureissa, kun käydään kylässä, niin eipä siin paljon voi keskustella, kun isäntäväki haluaa jotain sarjaa katsella. Ihan tulee sellainen tungettelijan mieli. Jotkut kyllä laittavat kiinni ja haluavat ihan aidosti jutella kuulumisia.Kyllä minä luulen, että se päätös, ettei kristityt laittaisi tv:tä , on ollut hyvä. Eihän se mikään ehdoton ole. Jotenkin sitä on ison perheen äitinä päässyt helpommalla, kun on eletty ihan omilla ehdoilla.Lapsille on annettu tv:tön elämisen malli. Ehkä he järjestävät myös elämänsä samalle pohjalle.
"Kyllä minä luulen, että se päätös, ettei kristityt laittaisi tv:tä , on ollut hyvä. Eihän se mikään ehdoton ole."
Onpas. Kyllähän me kaikki sen tiedämme. Se on vain kielellistä manipulointia sanoa, ettei se mikään synti ole MUTTA...jne
tällä palstalla on esitetty vedenpitäviä dokumentteja SRK:n vuosikokousten päätöksistä, joiden mukaan TV:n hankkineet ovat luopuneet uskosta ja tulee erottaa ry:stä.
Ja sinä yhä väität, että "ei se ehdoton ole"!
…SRK:n vuosikokouksessa jo vuonna 1963. SRK:n vuosikokouksen pöytäkirjan mukaan "Jumalan sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tällaisten välineitten liiketoimia.
SRK:n vuosikokouksessa 1966 kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että paikallisista luottamus toimista "ne paikalliset rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka ovat television hankkineet, eivätkä ole puhutteluista huolimatta siitä luopuneet".
1971 SRK:n vuosikokouksessa Ruukissa näistä asioista käytiin pitkä keskustelu, jossa päädyttiin siihen, että television hankkineita on kaikessa rakkaudessa puhuteltava asiasta, kerran tai kahdesti. Sen jälkeen parannukseen taipumattomia tuli pitää "pakanoina ja publikaaneina".
Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä edelliset päätökset vahvistettiin. Silloin päätettiin lisäksi, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".
oo kyllä kukaan sanonu, eikä lue ry.n ilmotustaululla. Tv saattais tulla seuroihin lähdön esteeksi monasti. Parempi, että Jumalan valtakunnan yhteys on tärkein.Joskus kun on kyläilemässä ja tv on auki, niin minä olen niin vanha ihminen , että ne mainoksetkin tuntuvat niin epäaidoilta ja ylilyöviltä. kait niihin ajan oloon turtuum mutta kun on tottunut ottamaan enemmän tosissaan tämän elämän ,niin jotenkin nekään ei loksahda.täällä taitaa olla tv-kauppiaita, koska tätä tv.tä nyt niin kovasti tuputetaan .
ihan aitoja dokumentteja, niin on ollut tietenkin sellaista käytäntöä.Mua ei oo jotenkin koskaan kiinnostanut tv, että olisin pohtinut sen tiimoilta . lasten kanssa on ollut aina niin tiivistä ohjelmaa, että aika on kulunut muutenkin. On ne kattoneet lasten videoita, kirjaston dokumentteja yms. sekä itse kuvattuja videoita.Ehkä sitä on jäänyt paljosta sivistyksestä paitsi, mutta päivän lehtiä seurataan kyllä.
oli epäluuloa TV-ohjelmia kohtaan. Minä luulen, että väärin ei ole toiminut, kun ei ole hankkinut tv:tä.Totta sitä on tietenkin paljon sivistymättömämpi , mutta pärjää sitä sivistymättömänäkin.
on julistanut saatanan lapsiksi ne uskovaiset jotka ovat hankkineet television?
Uskosi taitaa olla hälläväliä-uskoa!