hukassa työvoimapolitiikassa.
Riippumatta siitä, mitkä ovat organisaation tai yksittäisen työntekijän arvot, on
kaikilla ihmisillä tiettyjä inhimillisiä perustarpeita, joiden täyttämisessä myös
työllä on oma tehtävänsä.
Abraham Maslow kehitti jo 1960-luvulla teoriansa inhimillisten
perustarpeiden hierarkkisesta järjestymisestä; sen perusidea on se, että
yleensä perustarpeet on tyydytettävä ennen kuin voi edetä seuraavalle tasolle.
Hierarkia ei kuitenkaan ole ehdoton, yksilö voi liikkua hierarkiassa tasolta toiselle
tilanteidenkin mukaan. Hierarkian tasot ovat (edeten perustarpeista ylempiin
tarpeisiin):
1. Fysiologiset perustarpeet
Ravinnon, nesteen, unen, lämmön, seksin jne. tarpeet ovat välttämättömiä
yksilön ja lajin säilymiselle. Yhteiskunnassa, jossa on jatkuva nälänhätä ilmestyy
vähän taiteen ja tieteen tuotoksia.
2. Turvallisuuden tarpeet
Järjestyksen, lainmukaisuuden ja kurin tarpeet. Suoja kivulta, pelolta, ahdistukselta
ja epäjärjestykseltä.
3. Kiintymyksen ja liittymisen tarpeet
Ihmisellä on halu kuulua ryhmiin, halu olla rakastettu ja antaa rakkautta.
Halu tulla sosiaalisesti hyväksytyksi; mm. ystävyys kuuluu tähän tasoon.
4. Arvostuksen tarpeet
Ihminen haluaa tulla hyväksytyksi ja olla arvostettu. Hän haluaa saada arvostusta
ja kunnioittaa myös itseään. Tällä tasolla tyydyttyminen merkitsee
itsekunnioituksen saavuttamista, itsensä hyväksymistä ja muiden taholta
arvostusten tarpeiden tyydyttymistä.
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet
Ihminen haluaa harrastaa, luoda ja toteuttaa itseään eri tavoin. Ymmärtämisen
ja oivaltamisen tarve, oman potentiaalin realisoiminen.
Yksilö, joka
joutuu käyttämään kaiken energiansa alempien tarpeiden toteuttamiseen
harvoin saavuttaa tämän tason.
Myös työelämän tulee tukea inhimillisten tarpeiden tyydyttymistä, vaikkakaan
sen tehtävä ei toki ole täyttää niitä kaikkia.
Työssä viihtymisen, työn hallinnan ja
jaksamisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen kiinnitetään riittävästi huomiota kaikilla tasoilla.
Yksinkertaistaen voisi
sanoa, että työn tulee tarjota turvaa ja suojaa (esim. palkka, palvelussuhde ja
työn turvallisuustekijät), toimivaa yhteisöllisyyttä (mm. henkilöjohtaminen,
hyvät tavat ja huomaavaisuus, yhteishenki, perheen ja elämäntilanteen huomioiminen)
sekä tukea arvostuksen kokemusta ja työntekijän itsensä toteuttamisen
tarpeita (haasteellinen työ, kehittymisen tukeminen, iän mukainen johtaminen
ja motivointi.
Riippumatta siitä, mitkä ovat organisaation tai yksittäisen työntekijän arvot, on
kaikilla ihmisillä tiettyjä inhimillisiä perustarpeita, joiden täyttämisessä myös
työllä on oma tehtävänsä.
Abraham Maslow kehitti jo 1960-luvulla teoriansa inhimillisten
perustarpeiden hierarkkisesta järjestymisestä; sen perusidea on se, että
yleensä perustarpeet on tyydytettävä ennen kuin voi edetä seuraavalle tasolle.
Hierarkia ei kuitenkaan ole ehdoton, yksilö voi liikkua hierarkiassa tasolta toiselle
tilanteidenkin mukaan. Hierarkian tasot ovat (edeten perustarpeista ylempiin
tarpeisiin):
1. Fysiologiset perustarpeet
Ravinnon, nesteen, unen, lämmön, seksin jne. tarpeet ovat välttämättömiä
yksilön ja lajin säilymiselle. Yhteiskunnassa, jossa on jatkuva nälänhätä ilmestyy
vähän taiteen ja tieteen tuotoksia.
2. Turvallisuuden tarpeet
Järjestyksen, lainmukaisuuden ja kurin tarpeet. Suoja kivulta, pelolta, ahdistukselta
ja epäjärjestykseltä.
3. Kiintymyksen ja liittymisen tarpeet
Ihmisellä on halu kuulua ryhmiin, halu olla rakastettu ja antaa rakkautta.
Halu tulla sosiaalisesti hyväksytyksi; mm. ystävyys kuuluu tähän tasoon.
4. Arvostuksen tarpeet
Ihminen haluaa tulla hyväksytyksi ja olla arvostettu. Hän haluaa saada arvostusta
ja kunnioittaa myös itseään. Tällä tasolla tyydyttyminen merkitsee
itsekunnioituksen saavuttamista, itsensä hyväksymistä ja muiden taholta
arvostusten tarpeiden tyydyttymistä.
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet
Ihminen haluaa harrastaa, luoda ja toteuttaa itseään eri tavoin. Ymmärtämisen
ja oivaltamisen tarve, oman potentiaalin realisoiminen.
Yksilö, joka
joutuu käyttämään kaiken energiansa alempien tarpeiden toteuttamiseen
harvoin saavuttaa tämän tason.
Myös työelämän tulee tukea inhimillisten tarpeiden tyydyttymistä, vaikkakaan
sen tehtävä ei toki ole täyttää niitä kaikkia.
Työssä viihtymisen, työn hallinnan ja
jaksamisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen kiinnitetään riittävästi huomiota kaikilla tasoilla.
Yksinkertaistaen voisi
sanoa, että työn tulee tarjota turvaa ja suojaa (esim. palkka, palvelussuhde ja
työn turvallisuustekijät), toimivaa yhteisöllisyyttä (mm. henkilöjohtaminen,
hyvät tavat ja huomaavaisuus, yhteishenki, perheen ja elämäntilanteen huomioiminen)
sekä tukea arvostuksen kokemusta ja työntekijän itsensä toteuttamisen
tarpeita (haasteellinen työ, kehittymisen tukeminen, iän mukainen johtaminen
ja motivointi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.