ongelmia

Ensinnäkin toivoisin todellakin että vanhemmatkin lukisivat näitä palstoja ja näkisivät mitä monesti yrittävät :/

Toiseksi sanoisin että sinun ei todellakaan tarvitse toimia niin kuin äitisi sanoo (vaikka se voi olla vaikeaa ja katkaista välitkin). Ymmärrän toisaalta että äitisi kantaa huolta siitä että jäät vain lorvimaan nurkkiin ja sinusta tulee joku peräkammarintyttö :D. Oikeestihan jotkut tuollaista pelkäävätkin vielä tänä päivänä. Toisaalta kuitenkin tärkeintä on mitä itse haluat, eikä minusta kuulosta lainkaan tyhmältä jos haluat tienata! Herran jestas, jotkuthan vaan makoilevat vanhempiensa nurkissa vuosi tolkulla odottamassa valmista - kyllä siis näkisin että sun suunnitelmasi kuulostaa järkevämmältä.

Avoin on toki vaihtoehto, mutta kyllähän sekin rahaa kysyy. Eikö olisi ensin järkevämpää(?) hankkia vaikka joku toisen asteen ammatti, tehdä töitä vähän aikaa ja sitten pyrkiä yliopistoon. Niin monet tekevät nykyään lukion jälkeen, itsekin olisin tehnyt niin jos en olisi päässyt yliopistoon. Se on kaikista kannattavinta sillä yo-todistuksella ei oikein saa mitään hyviä töitä.

Mitä itsenäisyyteen tulee niin kehottaisin sinua katkaisemaan hieman napanuoraa (enkä nyt kettuile jos siltä vaikuttaa), muuttamaan pois kotoa (jos et ole sitä vielä tehnytkin) ja tekemään omia päätöksiä.

Jos et tosissaan halua opiskelemaan vielä, niin ei mielestäni kannata lähteä opiskelemaan, sillä varmasti löytyy joitakin jotka oikeasti haluavat!

Kuitenkin kannattaa käydä teologisen pääsykokeessa jos se on unelmasi.. Jos et pääse eka kerralla sisään, niin ainahan voi kokeilla uudestaan :).

Tsemppiä!

Totta kai pidät nyt sen välivuoden, sanoi äiti mitä sanoi. Ei ne vanhemmat mistään mitään tajua, kun ovat itse jotain 50-60-luvun tuotoksia.

Tää on nykyaikaa!

hei vaan :)

kuulosti hyvin samanlaiselta kuin mitä itsekin koen jo valmiiksi. pyrin kyllä yliopistoon mutta sellaisiin aloihin että yliopistoon pääsy vaikuttaa todella epätodennäköiseltä. taustalla on vaativa äiti ja selkeät odotukset tyttären menestyksestä jne..

pakko myöntää, että tämä kevät stressaa merkittävän paljon ja olen miettinyt, että ilman äitiäni en olisi läheskään yhtä ahdistunut; en näkisi välivuotta rangaistuksena ja kohtalona ikuiseen duunarielämään vaan mahdollisuutena miettiä vielä uudestaan, opiskella itsenäisesti tai avoimessa/kansanopistoissa.. tehdä töitä.

toivottavasti pysyt vahvasti omassa mielipiteessäsi, se auttaa eniten. tsemppiä todella paljon!