Olen kärsinyt epämääräisistä oireista kohta kolme vuotta. On tehty EEG:tä, AEEG:tä, uniEEG:tä, magneettikuvaa, tietokonetomografiaa, sydänfilmiä jne. jne. Ei mitään löydöksiä.
Lääkkeitä on kokeiltu kolmea sorttia, ei vastetta.
On tarjottu epilepsiaa ja aurallista migreenia ja vähän kaikkea muutakin.
Ja nyt viimein, uniEEG paljasti sittenkin epilepsian. Toisaalta helpottunut olo, sillä on nyt nimi. Toisaalta tekee mieli mennä vetämään itsensä hirteen.
Olen kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu ja hektinen elämä on itsestään selvyys. Tarvitsen aivojani, erinomaista muistia ja terävää älyä, joka ikinen päivä. Olen ajanut autolla kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa, se on ollut osa itsenäisen naisen identiteettiä.
Ikinä en tätä varmaan hyväksy, mutta pakkohan tämän kanssa on elää. Tai sitten lopettaa eläminen. Vaihtoehtoja on juuri niin paljon.
Lääkkeitä on kokeiltu kolmea sorttia, ei vastetta.
On tarjottu epilepsiaa ja aurallista migreenia ja vähän kaikkea muutakin.
Ja nyt viimein, uniEEG paljasti sittenkin epilepsian. Toisaalta helpottunut olo, sillä on nyt nimi. Toisaalta tekee mieli mennä vetämään itsensä hirteen.
Olen kunnianhimoinen, korkeasti koulutettu ja hektinen elämä on itsestään selvyys. Tarvitsen aivojani, erinomaista muistia ja terävää älyä, joka ikinen päivä. Olen ajanut autolla kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa, se on ollut osa itsenäisen naisen identiteettiä.
Ikinä en tätä varmaan hyväksy, mutta pakkohan tämän kanssa on elää. Tai sitten lopettaa eläminen. Vaihtoehtoja on juuri niin paljon.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sulla on ollut?mullakaan kun ei ole ollut mitään löydöksiä,mutta lääkitystä kokeillaan.
Pääasiassa parin sekunnin "tilttejä", takaumia, filminäköä, deja vu-tunteita, paineen tunnetta päässä, väsymyskohtauksia, päänsärkyä.
Joskus myös silmän tahdotonta liikettä, pahan olon tunnetta, hikoilua, "leviävää" kuumaa/kylmää tunnetta.
Moni sopii myös auralliseen migreeniin ja sitäkin on epäilty. Taitaa olla vähän molempia, koska pää särkee usein.
Ei se niin kamalaa ole. Kerroin oman tarinani tuossa alempana esittelen itseni-otsikolla. Minulla se diagnosoitiin noin puoli vuotta sitten ja olen täysin sopeutunut asiaan. Ei se ole haitannut elämääni muuten kuin paukaisivat vuoden ajokiellon. Kuningas alkoholin kanssa pitää olla varovainen. Muuten elän kuten ennenkin. Käyn töissä, työmatkoilla ja polttelen sikareita. Jos kohtaus tulee, niin se tulee.
Tuliko sinulle ajokielto?
Vielä pitää mennä kasvokkain puimaan tätä lääkärin kanssa, mutta eiköhän se mahda paukahtaa vuosi arestia.
Asun maalla jumalan selän takana, ei mitään julkisia liikenneyhteyksiä.
diagnosointi omalla tavallaan helpottaa oloa. Suurin osa epileptikoista pystyy elämään juuri haluamallaan tavalla, viimeistään sitten kun lääketasapaino on saatu kuntoon ;)
olen elänyt epilepsiani kanssa kohta 40-vuotta
ja käynyt läpi niin ylä kun alamäet tällä hetkellä menee paremmin kuin koskaan sairauteni olen aikoja sitten hyväksynyt osaksi elämääni kuten ovat myös muu perheeni
olen jo toista kertaa naimisissa ja olen jo mummu
ei epilepsian takia kaikesta tarvitse luopua täytyy vain opetella laittamaan asiat toiseen järjestykseen on opeteltava kuuntelemaan itseään
kun väsyttää on nukuttava kun on nälkä on syötävä
ja kun mikään ei huvita on otettava aikaa itselleen se oli minulle kaikkein vaikeinta
mutta onneksi mieheni oli niin huolehtivainen että komensi välillä huilaamaan kun mulla on tapana ressata itseäni kotitöillä
itse en ole elämässä jäänyt muusta paitsi kuin ajokortista ja uimataidosta
ja opit elämään tämän sairauden kanssa.
Toiset pääsevät helpommin ja sitten on
meitä jotka kokevat kaiken kantapään
kautta. Täältä saa ainakin tukea ja
apua kunhan kyselet rohkeasti
kaikkea mahdollista mitä mieleen
tulee.
Onneksi sait diagnoosin,
voimia eteenpäin =)
ei elämää kaada, se on nykyään suomalaisten kansan tauti. Minulla itellä on ensimmäisen kerran todettu epilepsia ollessani 8 v. sain lääkkeet ja äiti antoi minulle lääkkeet säännöllisesti 2 kertaa päivässä 4vuotta söin helvetin pahanmakuisia lääkkeitä ja sen jälkeen lääkitys lopetettiin ku aivo filmi oli normaali. Oireet pysyny poissa 20v ja nyt menen 31.8 unieeg.hen ja viipalekuvaan, katotaan onko tauti uusiutunu. oireet ovat nykyään muutaman sekunnin kestävä poissaolokohtaus. tsemppiä sulle ja jaksamista ilmoittelen mitä näky ku käyn ensin tutkimuksissa. muista että et ole ainut tämän taudin kans kulkeva ja lääkehoito on edistyny, siitä myös paranee ku muistaa ottaa lääkkeet samalla kellon lyömällä joka päivä